Tehtiin aukko. Ennen kuin ennätettiin ryhtyä uudistustoimiin, niin Valtio ilmoitti haluavansa suurehkon alueen, johon tämäkin aukko kuuluu, ”vanhojen metsien suojelualueeksi”. Hassulta tuntuva, mutta luonnossa ymmärrettävä tilanne. Ja tuleehan tästäkin joskus vanhaa.
Olen lähettänyt joskus aiemminkin kuvan alueen toisesta reunasta.
Kuvan ulkopuolella oikealla alkaa vanha männikkö. Siksi kaiketi tuo reuna jäänyt kuvan esittämään tilaan.
Jokainen voi päätellä kuvasta, miten jatkuva kasvatus onnistuisi.
Tästä kuvasta näkee hienosti, kuinka järjetöntä istutuspakko pohjoisen metsissä on ollut. Vaikka timppa aukkouskovaisena on ottanut kuvan huonoimmasta mahdollisesta kohdasta, tästäkin tulee hyvä metsä energiapuuhakkuun jälkeen ja ilman kustannuksia. Kuusia on sen verran kuin päätehakkuuvaiheen metsässä yleensäkin on tukkipuita ja koivuja voi jättää täydennykseksi.
En kehunutkaan metsää hyväksi. Kyse on taloudellisesta kannattavuudesta. Sauli Valkonen kirjassaan päätyi laskelmaa, jossa keskisuomessa tuoreen kankaan uudistus painui tappiolliseksi jo alle 4% korkokannalla. 4% kokokanta on aika likellä tätä päivää, taaksepäin katsoessa korkokanta on ollut paljon suurempi ja tulevaisuudessa tullee nousemaan. Tämä metsä tuottaa tulevaisuudessa kuitenkin jotain ja ilman sijoitettua pääomaa.
Suurinpiirtein saman näköistä koko alue. Jossain ajourassa on kuusijono.
Jos silloin 20 vuotta sitten olisi istutettu kuuset, niin niiden kasvu olisi nyt yli 10 m3/ha/v.
Meille ei tässä diilissä käynyt huonosti. Saatiin vaihtomaata rajan vierestä. Puolet 35-vuotiasta OMT-kuusikkoa. Puolet 90-vuotiasta männikköä, josta olen lähetellyt kuviakin. Valtiokin sai hyvän luonnonsuojelualueen. Siis win-win-tilanne. (Metsähallitus hinnoitteli kohteet. Hyväksyttiin heidän käsitys.)
Meikäläisellä on sukuperintönä näkemys, että jätän jälkeeni paremmassa kunnossa olevan omaisuuden, kuin se haltuuni tullessa oli. En siis tosiaankaan ymmärrä pahkanaaman ja kumppaneiden ajatusmaailmaa. Tuossa kasvoi kunnon kuusikko. En painajaisunissakaan voisi kuvitella jättäväni alueen tietoisesti tuohon kuntoon.
Ymmärrän hyvin timpan kannan, ei kuvan mukainen metsä ole minunkaan ihanne. Mutta jos raakasti ajatellaan taloutta, ei pohjois-suomessa ole istutusmetsätaloudessa mitään järkeä, (vielä kun muistellaan 80-90 lukua ja älyvapaata hirvikantaa männynistutuksineen) siksi minustakin tuli jk:n puolestapuhuja. Onneksi keppanaporukka hävisi vaalit ja kokoomuslainen maa- ja metsätalousministeri teki meille uuden metsälain.
Eikös siellä Pohjois-Suomessakin harjoitettu harsintaa? Kun metsän kasvu loppui, tehtiin Osaran aukeat, aurattiin ja istutettiin. Nyt niillä kasvaa metsää.
Vai pitäisikö metsätalous siellä lopettaa kokonaan kannattamattomana. Tulokseen on nimittäin laskettava myös tasearvon muutos. Jos hävitän metsän eikä uutta synny tilalle, niin koko se homma mitä metsässä tehdään on pelkkää kulua. Siis taseesta häviää olemassa oleva puusto ja tietysti tulee vastaava summa rahaa. Kun hommaa jatkaa aikansa niin ei ole mitään jäljellä.
Äestys ja männyn konekylvö maksavat tosiaan vähän alle 500 euroa/ha.
Tämän kuvion maapohja vaihtelee MT:stä lehtoon. (paikoin kasvaa näsiää)
Olen ennenkin todennut, ettei 30-40 lukujen harsinnalla ole mitään tekemistä nykyaikaisen jatkuvan kasvatuksen kanssa. Harsinnassa otetiin metsästä pois se mitä tarvittiin, jäävästä puusta välittämättä. Tottakai jatkuvassa kasvatuksessakin täytyy pyrkiä jättämään jäljelle kasvatuskelpoinen metsä. Olen esim. lähes aina jatkuvan kasvatuksen hakkuun jälkeen kävellyt alueen raivaussahan kanssa läpi ja kaatanut kaikki vioittuneet pienet puut pois ja samalla harventanut taimipuskat. Tämä operaatio ei tule edes kalliiksi, tunnissa raivaa 1,5-3 ha. Jos alla oleva puusto on vanhaa ja huonolaatuista, mikään ei esta raivaamasta alustaa täysin puhtaaksi, kyllä sinne uusi taimikko ajan oloon syntyy.
Eikös siellä pohjoisessa ollut pääasiassa Valtion metsiä. Ottiko Valtio jotain tarvespuita? Eikö siellä hakkuita johtamassa olleet kokeneet metsänhoitajat?
Miten se heidän hakkuunsa voisi erota nykypäivän jatkuvasta kasvatuksesta? En vieläkään ymmärrä.
Vaatii kyllä erittäin hyvän mielikuvituksen tai sitten moitteetoman terveyden ja sitä kautta pitkän loppuelämän jos tuosta kuvan alueesta merkittäviä puunmyyntituloja aikoo joskus saada.
”Tästäkin tulee hyvä metsä energiapuuhakkuun jälkeen ja ilman kustannuksia. Kuusia on sen verran kuin päätehakkuuvaiheen metsässä yleensäkin on tukkipuita ja koivuja voi jättää täydennykseksi.”
Lähettäjä: pahkanaama
Kyllä minä mielestäni tuon yllä olevan pahkanaaman tekstin ymmärsin.
Ei kai mitään korkoja tarvitse laskea uudistamisille erikseen, kun tuloksen voi laskea muutenkin.
Kuusivaltainen päätehakkuu Keski-Suomessa 400 m3/ha keskihinnalla 35e antaa tiliä 14 000 e ja siitä uudistamiskulut 1000 e vähennettynä, niin tulos on 13000 e.
Kuvan mukaisen uudistamattoman hieskoivikon tuotos 60 ikäisenä 250 m3/ha ja päätehakkuun hinta 18e/m3 antaa tulokseksi 4500 e.
Mitenkä tuon kuvan mukaisen uudistamatta jätetyn metsän tuottoprosentti voi olla korkeampi kuin uudistetun?
Kurjella on kovin optimistinen näkemys kuvassa olevan puuston jatkokehityksestä. Kun 20 vuoden kasvatuksen jälkeen tuloksena on ranteenvahvuinen riukumetsä, josta kuutioita ei kannata edes laskea, 60 vuotiaana ollaan tuskin 150 motin määrässä ja tukkiprosentti on edelleen nolla. Monivääristä rangoista koostuvan leimikon hintakin saattaa olla alle 18 euroa.
Itse veikkaan tuon jatkavan kituuttavaa kasvua vielä 20 vuotta ja silloin se alkaa lahota pystyyn. Aikataulua voi hiukan säätää jos nyt käsittelee tuota raivurilla.
Vaikka puusto olisi syntynyt täysin ilman kustannuksia, minulla ainakaan ei ole varaa pitää maapohjaa noin surkeasti euroja tuottavana. Omaisuuden arvon pitää kehittyä. Ei riitä, että uudistamiskuluille saa mahtavan koron. Nollasta kun isollakaan korolla ei euroja synny.
Maapohjan pitäminen tuossa tilassa vastaa rahan säilyttämistä ilman tuottoa patjan alla siten, että osa seteleistä kaiken lisäksi tuhoutuu käyttökelvottomiksi joka vuosi.
Pahkanaama siis kannattaa jatkuvaa kasvatusta. Olen lukenut, että pohjoisessa on ainakin aiemmin ollut joitain paksusammalkuusikoita. Ne kuulemma taimettuvat yleensä huonosti. Myös puiden kasvu on yleensä huono. Sammalhan on hyvä lämpöeriste ja pitää roudan pitkään. Olen tältäkin palstalta lukenut, että syväauraus muuttaa kasvuvyöhykettä satoja kilometrejä etelään. Ovatko ilmiöt tuttuja? Pitäisikö niiden vaikuttaa jotain metsänkäsittelyyn?
Varmasti Pahkanaama on oikeassa kertoessaan, että raivaa päivässä 3 ha. Tuskin siis valehtelee. Onko supermetsuri? Sitä en tiedä. Minä oletan, että teho johtuu siitä, ettei ole mitään raivattavaa
Muistakaa että pahkanaamalle ei ole tärkeintä eurot eikä tuotot vaan korko.Joillekkin on tärkeää saada mahdollisimman suuri korko pääomasta välittämättä.
Keskustelua herättävä aihe, joillakii on vara pitää maata ”tyhjillään” pahaa tekee kun kattoo omilla kylillä vanhoja pellon ja laitumen pohjia joissa ei montaa myytävää koivukuituu kasva lepän, pajun ja pihlajan seassa, parhaimmillaan 30v olleet hoitamatta ja sitten eläkkeellä oleva perijä tekee puukaupat josta jäljelle jää harva huonolaatunen koivikko ja hirvee vesakko pohjaan, konekuski kiittää eikä pino jatku tienvarressa, saati sitten seuraavan sukupolven metsänomistaja joka ei saa sitäkään mitä edellinen kun ei kiinnosta tai raaski uudistaa..
Aikoinaa ”lapinlailla” uudistettiin pohjoisen metsiä valtion varoin ja se on ollut ”lottovoitto” lapin asukkaille. Eli auraamalla ja istuttamalla on toki saatu lapin paksusammalkuusikot hyvään kasvuun. Mutta muitakin menetelmiä (edullisempia) olisi voitu käyttää kasvun aikaansaamiseksi, mutta siitä ei ole tarvinnut huolta kantaa koska uudistuskulut on tullut valtion pussista. Näitä istutusmetsiä saa ostaa huomattavasti halvemmalla kuin uudistaminen on tullut maksamaan, eikö tämäkin kerro sijoituksen kannattamattomuudesta.
Pitäis tietää paljon se on tuonut Lappiin enemmän vientituloja ja säästänyt valtionkassaa lisääntyneinä verotuloina ja alhaisemmilla työttömyyskorvausmaksuina, että onko se valtion investointi Lapin metsiin ollut kannattavaa vai olisiko sieltä sama puumäärä saatu samalla hinnalla luontaisesti uudistamalla ja mikä alhaisemmilla hehtaarituotoilla kun se auraus on niitä kasvuolojakin parantunut. Varmasti Lapissa alkaa menemään nyt paremmin kun valtio ei sinne enää uudistusten muodossa investoi. Se on valtio varmaan miettiny, että saman työllisyysvaikutuksen saa kun investoi jonnekin muualle. Kyllä se JK varmasti nyt pelastaa Lapinkin talouden.
Noh, enmä ny paljoa raivoa tai tarkoituksella ole ylisarkastinen. En tiedä mitään Lapin metsätaloudesta mutta varmasti tällä uudistustuella on saatu paljon hyvää lapille mitä ei JK:lla olisi mitenkää saavutettu. Se on siinä ajassa ollutta, nyt metsätalous siirtyy Lapista etelämmäksi.
Pahkanaama puhuu Pohjois-Suomen asioita. Pohjois-Suomessa MT mätäsetyn, kuusen istutus alan ensiharvennus 40 vuotiaana ja päätehakkuu 80 vuotiaana tuo hakkuutuloja niin vähän että pääoman korko on reilut 1 %. Etelä-Suomessa pääoman korko samalla ravinteisuudella ja työmäärällä on 4 % tietämissä.
Piti tarkistaa Motti-ohjelmalla tuo Rovaniemen korkeuden MT-pohjan mätästys. Kyllä sillä 2 % korkoon pääsee. 2 harvennusta ja päätehakkuu 110 vuotiaana oli metsänhoitosuosituksen mukainen kasvaus ja sillä tulos 2 % korkokannalla antoi maapohjalle 140 euron arvon. Eli tuhannen euron sijoitus tuottaa 2 % vuotuista korkoa seuraavat 110 vuotta.
Aivan, tähän kun vielä huomioidaan että metsää voi kasvattaa myös ilman taimikonperustamiskustannuksia, niin vertailukorko menee reilusti miinukselle. Olen opetellut tätä hommaa yli 20 vuotta, täytyy todeta että se ei ole yhtä helppoa kuin istutusmetsätalous ja joskus täytyy ottaa täydennysistutus avuksi. Mutta paljon olen tänä aikana oppinut (koko ajan opin myös lisää) ja olen vakuuttunut siitä että jk:lla on mahdollisuuspäästä liki samoihin kuutiokasvuihin kuin jaksollisessa kasvtuksessa ja tukkiosuudessa jopa parempaan.
Pahkanaama:
olen vakuuttunut siitä että jk:lla on mahdollisuuspäästä liki samoihin kuutiokasvuihin kuin jaksollisessa kasvtuksessa ja tukkiosuudessa jopa parempaan.
Varmasti, jos jaksollista kasvatusta toteuttaa kuvassa näkyvin menetelmin tai uskoo ettei nykymenetelmin uudistettu metsä kasva kun 100m3/100 vuotta /ha.
Tämä linkki puoltaa ainakin, ettei asia ole aina noin. Eikä Osaran aukeat ole edes parhaiten hoidettuja metsiä.
Pahkanaama:
”Tähän kun vielä huomioidaan että metsää voi kasvattaa myös ilman taimikonperustamiskustannuksia, niin vertailukorko menee reilusti miinukselle. Olen opetellut tätä hommaa yli 20 vuotta, täytyy todeta että se ei ole yhtä helppoa kuin istutusmetsätalous ja joskus täytyy ottaa täydennysistutus avuksi.”
Ettei olisi taimikonperkauskustannuksia, ei taida kyllä uskoa Pahkanaama itsekään, jos ihan rehellisiä ollaan.
Ne Osaran aukeat olivat valtavasta merkityksestä Suomen kehitykselle. Valtio sai rahaa, jolla pystyi rakentamaan kouluja ja monenlaista infraa. Paikallinen nuoriso sai kesätöitä.
Metsätyöt tehostuivat ja porukkaa vapautui ”hyötykäyttöön”. Nimittäin rakentamaan Pääkaupunkiseutua. Silläkin rakennusliikkeellä, jossa työskentelin oli satoja Kainuun miehiä töissä. (parakkimajoituksessa) Nimittäin stadilaisia ei millään riittänyt eivätkä olleet kovin innokkaitakaan ulkotöihin. Jos ei olisi pystytty rakentamaan asuntoja, niin porukkaa olisi pakosti muuttanut paljon suuremmassa määrin Ruotsia kehittämään.
Kasvussa maaperän lämpötilalla on erittäin suuri merkitys. Sehän on nähty niillä Osaran aukeilla. Jatkuvassa kasvatuksessa maa on keskimäärin selvästi kylmempää. Siis etenkin pohjoisen lyhyen kasvukauden aikana peitteisyydellä lienee suuri merkitys kasvua taimien kasvua hidastavana. Vastaavasti olen ihmetellyt usein sitä, kuinka hyvin taimet lähtevät kasvuun kivisessä aukossa. Luulisin, että kivet imevät auringon lämpöä ja sitä kautta maaperässä elintoiminnat kiihtyvät. Taimikon kasvun hidastuminen jk:ssa merkitsee siis, että osa metsässä on käytännössä kesantona.
puuntakusella on taas vaikeuksia luetun ymmärtämisessä ??
Osaran aukeat on tuonut paljon työtä pohjoiseen ja valtio on saanut hakkuutuloja, totta. 90 % osaran aukeista ovat hyvässä kasvussa, mutta löytyy alueita joissa ei ole kunnon metsää vieläkään ja osa alueista on istutettu kolmeen kertaan.
Se piti vielä lisätä, että minäkin olen istuttanut (myrskyn 2006 tekemän) aukon kolmeen kertaan (myyrät söivät) ja perannut viiteen kertaan (kasvoi vattua ym) Nyt on nätti taimikko. Onneksi ei tule kovin usein tällaisia haasteita vastaan. Tuotannollisessa toiminnassa tulee aina vastaan jotain ongelmia. Ne on vain ratkaistava eikä niiden perusteella voi koko järjestelmää arvioida.
Eihän tuo 20 vuoden kokemus jatkuvankasvatuksen käytöstä ole riittävä. Tottakai sinne pikkuaukkoihin tulee sitä taimikkoa ja kasvaa ihan kohtuullisesti, mutta kun 200 vuotta on kasvanut pelkkää kuusta niin sitten ollaan MT pohjalla siinä paksusammalkuusikkovaiheessa. Jopa ostomiehet suosittelevat luontaista uudisamista kun kosteahkolla kankaalla on koivua ja alla merkit kuusen uudistumisesta.
Pohjoisessako ei muka viljelymetsätalous kannata. Meillä Oulun pohjoispuolella menee viljelystä 26 – 28 vuotta ensiharvennukseen. Muokatuilla alueilla nuorten metsien kasvut helpoti yli 10 m3 vuodessa.
Jollain myyntipalstalla oli ilmoitettu nuorten metsien kasvavan yli 10 mottia vuodessa. Palsta oli 50 km napapiiriltä pohjoiseen. Itselläkin on Kemijokivarressa 28 vuotias männikkö, jossa paksuimmat rungot ovat jo 23 cm rinnankorkeudelta, päätehakkuun voi suorittaa helposti 60 vuoden iässä. Aurattu MT-pohja. Tuolla on kuitenkin aukkoisuutta, hieskoivua ja kuusta seassa.
Lukuisat luonnontuhot uhkaavat noita viljelymänniköitä taimivaiheessa. Olen kyllä samaa mieltä että aktiivinen metsänomistaja saa ihan kelpo tuoton viljellen Pohjois-Suomessakin, kun pohja on riittävän rehevä ja aurinko pääsee paistamaan kuviolle pitkän aikaa päivässä. Luonnontuhoja voi vähentää varhaisperkauksella ja taimikonhoidolla, tuulen pitää päästä kuivattamaan. Tuo auraus olisi hyvä muokkaustapa, sillä se huippukasvu on aikaansaatu, aurausta ei kuitenkaan enää käytetä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Tehtiin aukko. Ennen kuin ennätettiin ryhtyä uudistustoimiin, niin Valtio ilmoitti haluavansa suurehkon alueen, johon tämäkin aukko kuuluu, ”vanhojen metsien suojelualueeksi”. Hassulta tuntuva, mutta luonnossa ymmärrettävä tilanne. Ja tuleehan tästäkin joskus vanhaa.
Olen lähettänyt joskus aiemminkin kuvan alueen toisesta reunasta.
Kuvan ulkopuolella oikealla alkaa vanha männikkö. Siksi kaiketi tuo reuna jäänyt kuvan esittämään tilaan.
Jokainen voi päätellä kuvasta, miten jatkuva kasvatus onnistuisi.
Tästä kuvasta näkee hienosti, kuinka järjetöntä istutuspakko pohjoisen metsissä on ollut. Vaikka timppa aukkouskovaisena on ottanut kuvan huonoimmasta mahdollisesta kohdasta, tästäkin tulee hyvä metsä energiapuuhakkuun jälkeen ja ilman kustannuksia. Kuusia on sen verran kuin päätehakkuuvaiheen metsässä yleensäkin on tukkipuita ja koivuja voi jättää täydennykseksi.
Timppa miettii, miettii, miettii ????
Minulla kovin erilainen käsitys ”hyvästä metsästä”. Tuosta risukosta ei saa hyvää metsää millään keinoilla. Tässä olisi mennyt 20 vuotta hukkaan
En kehunutkaan metsää hyväksi. Kyse on taloudellisesta kannattavuudesta. Sauli Valkonen kirjassaan päätyi laskelmaa, jossa keskisuomessa tuoreen kankaan uudistus painui tappiolliseksi jo alle 4% korkokannalla. 4% kokokanta on aika likellä tätä päivää, taaksepäin katsoessa korkokanta on ollut paljon suurempi ja tulevaisuudessa tullee nousemaan. Tämä metsä tuottaa tulevaisuudessa kuitenkin jotain ja ilman sijoitettua pääomaa.
Pahkanaama on taas menny siihen retkuun että kuvittelle koroilla maksavansa laskut.Kun muut käyttää siihen euroja.
Euroilla minä laskut maksan, nimenomaan euroilla. Euroilla jotka ovat säästyneet korkokuluissa.
Hyvin on aikansa viettänyt,ei kateeksi käy.Mitä korkoon tulee,meikäläiseisen säästössä olevat roposet käytännössä nollakorolla,4% haaveena.
Suurinpiirtein saman näköistä koko alue. Jossain ajourassa on kuusijono.
Jos silloin 20 vuotta sitten olisi istutettu kuuset, niin niiden kasvu olisi nyt yli 10 m3/ha/v.
Meille ei tässä diilissä käynyt huonosti. Saatiin vaihtomaata rajan vierestä. Puolet 35-vuotiasta OMT-kuusikkoa. Puolet 90-vuotiasta männikköä, josta olen lähetellyt kuviakin. Valtiokin sai hyvän luonnonsuojelualueen. Siis win-win-tilanne. (Metsähallitus hinnoitteli kohteet. Hyväksyttiin heidän käsitys.)
Meikäläisellä on sukuperintönä näkemys, että jätän jälkeeni paremmassa kunnossa olevan omaisuuden, kuin se haltuuni tullessa oli. En siis tosiaankaan ymmärrä pahkanaaman ja kumppaneiden ajatusmaailmaa. Tuossa kasvoi kunnon kuusikko. En painajaisunissakaan voisi kuvitella jättäväni alueen tietoisesti tuohon kuntoon.
Paljon tarkalleen ottaen konekylvö maksaa, se on jossain 500e lähettyvillä?
Ymmärrän hyvin timpan kannan, ei kuvan mukainen metsä ole minunkaan ihanne. Mutta jos raakasti ajatellaan taloutta, ei pohjois-suomessa ole istutusmetsätaloudessa mitään järkeä, (vielä kun muistellaan 80-90 lukua ja älyvapaata hirvikantaa männynistutuksineen) siksi minustakin tuli jk:n puolestapuhuja. Onneksi keppanaporukka hävisi vaalit ja kokoomuslainen maa- ja metsätalousministeri teki meille uuden metsälain.
Eikös siellä Pohjois-Suomessakin harjoitettu harsintaa? Kun metsän kasvu loppui, tehtiin Osaran aukeat, aurattiin ja istutettiin. Nyt niillä kasvaa metsää.
Ovatko olosuhteet muuttuneet jotenkin erikoisesti, etteikö sama kehityskulku toistuisi??? Osaatko Pahkanaama vastata.
Vai pitäisikö metsätalous siellä lopettaa kokonaan kannattamattomana. Tulokseen on nimittäin laskettava myös tasearvon muutos. Jos hävitän metsän eikä uutta synny tilalle, niin koko se homma mitä metsässä tehdään on pelkkää kulua. Siis taseesta häviää olemassa oleva puusto ja tietysti tulee vastaava summa rahaa. Kun hommaa jatkaa aikansa niin ei ole mitään jäljellä.
Äestys ja männyn konekylvö maksavat tosiaan vähän alle 500 euroa/ha.
Tämän kuvion maapohja vaihtelee MT:stä lehtoon. (paikoin kasvaa näsiää)
Olen ennenkin todennut, ettei 30-40 lukujen harsinnalla ole mitään tekemistä nykyaikaisen jatkuvan kasvatuksen kanssa. Harsinnassa otetiin metsästä pois se mitä tarvittiin, jäävästä puusta välittämättä. Tottakai jatkuvassa kasvatuksessakin täytyy pyrkiä jättämään jäljelle kasvatuskelpoinen metsä. Olen esim. lähes aina jatkuvan kasvatuksen hakkuun jälkeen kävellyt alueen raivaussahan kanssa läpi ja kaatanut kaikki vioittuneet pienet puut pois ja samalla harventanut taimipuskat. Tämä operaatio ei tule edes kalliiksi, tunnissa raivaa 1,5-3 ha. Jos alla oleva puusto on vanhaa ja huonolaatuista, mikään ei esta raivaamasta alustaa täysin puhtaaksi, kyllä sinne uusi taimikko ajan oloon syntyy.
Eikös siellä pohjoisessa ollut pääasiassa Valtion metsiä. Ottiko Valtio jotain tarvespuita? Eikö siellä hakkuita johtamassa olleet kokeneet metsänhoitajat?
Miten se heidän hakkuunsa voisi erota nykypäivän jatkuvasta kasvatuksesta? En vieläkään ymmärrä.
Minun on helppo uskoa se, ettet sinä ymmärrä.
Vaatii kyllä erittäin hyvän mielikuvituksen tai sitten moitteetoman terveyden ja sitä kautta pitkän loppuelämän jos tuosta kuvan alueesta merkittäviä puunmyyntituloja aikoo joskus saada.
Puuntakusella on ilmeisesti ongelmia luetun ymmärtämisessä.
”Tästäkin tulee hyvä metsä energiapuuhakkuun jälkeen ja ilman kustannuksia. Kuusia on sen verran kuin päätehakkuuvaiheen metsässä yleensäkin on tukkipuita ja koivuja voi jättää täydennykseksi.”
Lähettäjä: pahkanaama
Kyllä minä mielestäni tuon yllä olevan pahkanaaman tekstin ymmärsin.
Ei kai mitään korkoja tarvitse laskea uudistamisille erikseen, kun tuloksen voi laskea muutenkin.
Kuusivaltainen päätehakkuu Keski-Suomessa 400 m3/ha keskihinnalla 35e antaa tiliä 14 000 e ja siitä uudistamiskulut 1000 e vähennettynä, niin tulos on 13000 e.
Kuvan mukaisen uudistamattoman hieskoivikon tuotos 60 ikäisenä 250 m3/ha ja päätehakkuun hinta 18e/m3 antaa tulokseksi 4500 e.
Mitenkä tuon kuvan mukaisen uudistamatta jätetyn metsän tuottoprosentti voi olla korkeampi kuin uudistetun?
Hehheh. Vai raivaa jk-metsää 1,5-3 ha tunnissa. Kovia on nämä jk-metsurit
Luonto hoitaa…oikein
Kurjella on kovin optimistinen näkemys kuvassa olevan puuston jatkokehityksestä. Kun 20 vuoden kasvatuksen jälkeen tuloksena on ranteenvahvuinen riukumetsä, josta kuutioita ei kannata edes laskea, 60 vuotiaana ollaan tuskin 150 motin määrässä ja tukkiprosentti on edelleen nolla. Monivääristä rangoista koostuvan leimikon hintakin saattaa olla alle 18 euroa.
Itse veikkaan tuon jatkavan kituuttavaa kasvua vielä 20 vuotta ja silloin se alkaa lahota pystyyn. Aikataulua voi hiukan säätää jos nyt käsittelee tuota raivurilla.
Vaikka puusto olisi syntynyt täysin ilman kustannuksia, minulla ainakaan ei ole varaa pitää maapohjaa noin surkeasti euroja tuottavana. Omaisuuden arvon pitää kehittyä. Ei riitä, että uudistamiskuluille saa mahtavan koron. Nollasta kun isollakaan korolla ei euroja synny.
Maapohjan pitäminen tuossa tilassa vastaa rahan säilyttämistä ilman tuottoa patjan alla siten, että osa seteleistä kaiken lisäksi tuhoutuu käyttökelvottomiksi joka vuosi.
Pahkanaama siis kannattaa jatkuvaa kasvatusta. Olen lukenut, että pohjoisessa on ainakin aiemmin ollut joitain paksusammalkuusikoita. Ne kuulemma taimettuvat yleensä huonosti. Myös puiden kasvu on yleensä huono. Sammalhan on hyvä lämpöeriste ja pitää roudan pitkään. Olen tältäkin palstalta lukenut, että syväauraus muuttaa kasvuvyöhykettä satoja kilometrejä etelään. Ovatko ilmiöt tuttuja? Pitäisikö niiden vaikuttaa jotain metsänkäsittelyyn?
Varmasti Pahkanaama on oikeassa kertoessaan, että raivaa päivässä 3 ha. Tuskin siis valehtelee. Onko supermetsuri? Sitä en tiedä. Minä oletan, että teho johtuu siitä, ettei ole mitään raivattavaa
Muistakaa että pahkanaamalle ei ole tärkeintä eurot eikä tuotot vaan korko.Joillekkin on tärkeää saada mahdollisimman suuri korko pääomasta välittämättä.
Keskustelua herättävä aihe, joillakii on vara pitää maata ”tyhjillään” pahaa tekee kun kattoo omilla kylillä vanhoja pellon ja laitumen pohjia joissa ei montaa myytävää koivukuituu kasva lepän, pajun ja pihlajan seassa, parhaimmillaan 30v olleet hoitamatta ja sitten eläkkeellä oleva perijä tekee puukaupat josta jäljelle jää harva huonolaatunen koivikko ja hirvee vesakko pohjaan, konekuski kiittää eikä pino jatku tienvarressa, saati sitten seuraavan sukupolven metsänomistaja joka ei saa sitäkään mitä edellinen kun ei kiinnosta tai raaski uudistaa..
Aikoinaa ”lapinlailla” uudistettiin pohjoisen metsiä valtion varoin ja se on ollut ”lottovoitto” lapin asukkaille. Eli auraamalla ja istuttamalla on toki saatu lapin paksusammalkuusikot hyvään kasvuun. Mutta muitakin menetelmiä (edullisempia) olisi voitu käyttää kasvun aikaansaamiseksi, mutta siitä ei ole tarvinnut huolta kantaa koska uudistuskulut on tullut valtion pussista. Näitä istutusmetsiä saa ostaa huomattavasti halvemmalla kuin uudistaminen on tullut maksamaan, eikö tämäkin kerro sijoituksen kannattamattomuudesta.
Pitäis tietää paljon se on tuonut Lappiin enemmän vientituloja ja säästänyt valtionkassaa lisääntyneinä verotuloina ja alhaisemmilla työttömyyskorvausmaksuina, että onko se valtion investointi Lapin metsiin ollut kannattavaa vai olisiko sieltä sama puumäärä saatu samalla hinnalla luontaisesti uudistamalla ja mikä alhaisemmilla hehtaarituotoilla kun se auraus on niitä kasvuolojakin parantunut. Varmasti Lapissa alkaa menemään nyt paremmin kun valtio ei sinne enää uudistusten muodossa investoi. Se on valtio varmaan miettiny, että saman työllisyysvaikutuksen saa kun investoi jonnekin muualle. Kyllä se JK varmasti nyt pelastaa Lapinkin talouden.
Hienoa ”ammattiraivooja”, alat oppia. Raivoa vaan rauhassa.
Noh, enmä ny paljoa raivoa tai tarkoituksella ole ylisarkastinen. En tiedä mitään Lapin metsätaloudesta mutta varmasti tällä uudistustuella on saatu paljon hyvää lapille mitä ei JK:lla olisi mitenkää saavutettu. Se on siinä ajassa ollutta, nyt metsätalous siirtyy Lapista etelämmäksi.
Glalle, että piti joku luku keksiä esimerkkiin.
Tietenkin tuo 150 m3 taitaa olla lähempänä totuutta.
Järkyttävä ero tuotoissa uudistamisen eduksi.
Pahkanaama puhuu Pohjois-Suomen asioita. Pohjois-Suomessa MT mätäsetyn, kuusen istutus alan ensiharvennus 40 vuotiaana ja päätehakkuu 80 vuotiaana tuo hakkuutuloja niin vähän että pääoman korko on reilut 1 %. Etelä-Suomessa pääoman korko samalla ravinteisuudella ja työmäärällä on 4 % tietämissä.
Piti tarkistaa Motti-ohjelmalla tuo Rovaniemen korkeuden MT-pohjan mätästys. Kyllä sillä 2 % korkoon pääsee. 2 harvennusta ja päätehakkuu 110 vuotiaana oli metsänhoitosuosituksen mukainen kasvaus ja sillä tulos 2 % korkokannalla antoi maapohjalle 140 euron arvon. Eli tuhannen euron sijoitus tuottaa 2 % vuotuista korkoa seuraavat 110 vuotta.
Aivan, tähän kun vielä huomioidaan että metsää voi kasvattaa myös ilman taimikonperustamiskustannuksia, niin vertailukorko menee reilusti miinukselle. Olen opetellut tätä hommaa yli 20 vuotta, täytyy todeta että se ei ole yhtä helppoa kuin istutusmetsätalous ja joskus täytyy ottaa täydennysistutus avuksi. Mutta paljon olen tänä aikana oppinut (koko ajan opin myös lisää) ja olen vakuuttunut siitä että jk:lla on mahdollisuuspäästä liki samoihin kuutiokasvuihin kuin jaksollisessa kasvtuksessa ja tukkiosuudessa jopa parempaan.
Pahkanaama:
olen vakuuttunut siitä että jk:lla on mahdollisuuspäästä liki samoihin kuutiokasvuihin kuin jaksollisessa kasvtuksessa ja tukkiosuudessa jopa parempaan.
Varmasti, jos jaksollista kasvatusta toteuttaa kuvassa näkyvin menetelmin tai uskoo ettei nykymenetelmin uudistettu metsä kasva kun 100m3/100 vuotta /ha.
Tämä linkki puoltaa ainakin, ettei asia ole aina noin. Eikä Osaran aukeat ole edes parhaiten hoidettuja metsiä.
http://maatilanpellervo.fi/2014/10/02/osaran-aukeat-varttuvat-paatehakkuuikaan/
Pahkanaama:
”Tähän kun vielä huomioidaan että metsää voi kasvattaa myös ilman taimikonperustamiskustannuksia, niin vertailukorko menee reilusti miinukselle. Olen opetellut tätä hommaa yli 20 vuotta, täytyy todeta että se ei ole yhtä helppoa kuin istutusmetsätalous ja joskus täytyy ottaa täydennysistutus avuksi.”
Ettei olisi taimikonperkauskustannuksia, ei taida kyllä uskoa Pahkanaama itsekään, jos ihan rehellisiä ollaan.
Ne Osaran aukeat olivat valtavasta merkityksestä Suomen kehitykselle. Valtio sai rahaa, jolla pystyi rakentamaan kouluja ja monenlaista infraa. Paikallinen nuoriso sai kesätöitä.
Metsätyöt tehostuivat ja porukkaa vapautui ”hyötykäyttöön”. Nimittäin rakentamaan Pääkaupunkiseutua. Silläkin rakennusliikkeellä, jossa työskentelin oli satoja Kainuun miehiä töissä. (parakkimajoituksessa) Nimittäin stadilaisia ei millään riittänyt eivätkä olleet kovin innokkaitakaan ulkotöihin. Jos ei olisi pystytty rakentamaan asuntoja, niin porukkaa olisi pakosti muuttanut paljon suuremmassa määrin Ruotsia kehittämään.
Kasvussa maaperän lämpötilalla on erittäin suuri merkitys. Sehän on nähty niillä Osaran aukeilla. Jatkuvassa kasvatuksessa maa on keskimäärin selvästi kylmempää. Siis etenkin pohjoisen lyhyen kasvukauden aikana peitteisyydellä lienee suuri merkitys kasvua taimien kasvua hidastavana. Vastaavasti olen ihmetellyt usein sitä, kuinka hyvin taimet lähtevät kasvuun kivisessä aukossa. Luulisin, että kivet imevät auringon lämpöä ja sitä kautta maaperässä elintoiminnat kiihtyvät. Taimikon kasvun hidastuminen jk:ssa merkitsee siis, että osa metsässä on käytännössä kesantona.
puuntakusella on taas vaikeuksia luetun ymmärtämisessä ??
Osaran aukeat on tuonut paljon työtä pohjoiseen ja valtio on saanut hakkuutuloja, totta. 90 % osaran aukeista ovat hyvässä kasvussa, mutta löytyy alueita joissa ei ole kunnon metsää vieläkään ja osa alueista on istutettu kolmeen kertaan.
Minusta kyllä tilanne, että 90 % on hyvässä kasvussa, on huomattavasti parempi kuin alkutilanne, jossa 100 % oli huonossa kasvussa.
Pahkanaama on sitten hyvä ja kirjoittaa sillä tavalla että puuntakunenkin sen ymmärtää.
Se piti vielä lisätä, että minäkin olen istuttanut (myrskyn 2006 tekemän) aukon kolmeen kertaan (myyrät söivät) ja perannut viiteen kertaan (kasvoi vattua ym) Nyt on nätti taimikko. Onneksi ei tule kovin usein tällaisia haasteita vastaan. Tuotannollisessa toiminnassa tulee aina vastaan jotain ongelmia. Ne on vain ratkaistava eikä niiden perusteella voi koko järjestelmää arvioida.
Eihän tuo 20 vuoden kokemus jatkuvankasvatuksen käytöstä ole riittävä. Tottakai sinne pikkuaukkoihin tulee sitä taimikkoa ja kasvaa ihan kohtuullisesti, mutta kun 200 vuotta on kasvanut pelkkää kuusta niin sitten ollaan MT pohjalla siinä paksusammalkuusikkovaiheessa. Jopa ostomiehet suosittelevat luontaista uudisamista kun kosteahkolla kankaalla on koivua ja alla merkit kuusen uudistumisesta.
Pohjoisessako ei muka viljelymetsätalous kannata. Meillä Oulun pohjoispuolella menee viljelystä 26 – 28 vuotta ensiharvennukseen. Muokatuilla alueilla nuorten metsien kasvut helpoti yli 10 m3 vuodessa.
Jollain myyntipalstalla oli ilmoitettu nuorten metsien kasvavan yli 10 mottia vuodessa. Palsta oli 50 km napapiiriltä pohjoiseen. Itselläkin on Kemijokivarressa 28 vuotias männikkö, jossa paksuimmat rungot ovat jo 23 cm rinnankorkeudelta, päätehakkuun voi suorittaa helposti 60 vuoden iässä. Aurattu MT-pohja. Tuolla on kuitenkin aukkoisuutta, hieskoivua ja kuusta seassa.
Lukuisat luonnontuhot uhkaavat noita viljelymänniköitä taimivaiheessa. Olen kyllä samaa mieltä että aktiivinen metsänomistaja saa ihan kelpo tuoton viljellen Pohjois-Suomessakin, kun pohja on riittävän rehevä ja aurinko pääsee paistamaan kuviolle pitkän aikaa päivässä. Luonnontuhoja voi vähentää varhaisperkauksella ja taimikonhoidolla, tuulen pitää päästä kuivattamaan. Tuo auraus olisi hyvä muokkaustapa, sillä se huippukasvu on aikaansaatu, aurausta ei kuitenkaan enää käytetä.