Poistuma oli noin 85 K3 /ha
Jäljelle jäi lähes 180 k3 / ha
Kuva otettu ajourien risteyksestä, joten runkomäärä vaikuttaa pienemmältä, mitä se kokonaisuudessa on.
Männyt taitaa olla -70-luvun alun istutustavan mukaan rehevälle maalle istutettuja.
Laatu ei kovin kummoinen ole, mutta kasvu sen sijaan erinomaisen hyvä. Määrä korvannee sitten tukkipuun
heikon laadun loppupeleissä.
Tärkeintä tässä vaiheessa on että puu on suoraa. Kuten kuvassa näyttää olevan. Suorasta puusta voidaan aina tehdä tukkia vaikka olisi oksikkaampaakin. Kun taas mutkaisesta ei saada tukkia koskaan. Oksikkuutta muutenkin kauhistellaan suotta. Aika tässäkin parantaa laatua ja arvelisinkin tukki% olevan varsin mainio päätehakkuun yhteydessä.
Omat istutusmännikköni ovat samaa luokkaa vahvuudestaan kuin kuvassa mutta pituutta ei tietenkään noin paljoa ole kertynyt kun ikää alle kaksikymmentä vuotta.
Joo, eihän laatu rehevillä mailla kasvatetussa männyssä aina parasta ole. Mutkathan ne pahinta tässä on, mutta kummasti pienet mutkat ”oikenevat”, kun runko alkaa harvennuksen jälkeen kasvattaa sitä ”läskiä”
” kepa
Tärkeintä tässä vaiheessa on että puu on suoraa. Kuten kuvassa näyttää olevan. Suorasta puusta voidaan aina tehdä tukkia vaikka olisi oksikkaampaakin. Kun taas mutkaisesta ei saada tukkia koskaan. Oksikkuutta muutenkin kauhistellaan suotta. Aika tässäkin parantaa laatua ja arvelisinkin tukki% olevan varsin mainio päätehakkuun yhteydessä. ”
Jos paksuja ja kuivia oksia on paljon, ei tukeista saatu
puutavara ole enää kuin korkeintaan 75 % arvoista oksattomaan verrattuna. Mutta kun meillä on Suomessa
useimmiten sama millaista laatua myyntitukki on, (vääristyneen hinnoittelun takia) kunhan minimilaatu täyttyy, ei sillä tietysti ole kovin paljon merkitystä myyjälle.
Aika ei juuri paranna paksuoksaisena kasvavia
mäntyjä tukin loppukäytön kannalta.
Myyjän puolestahan minä arvion teinkin.
Meillä kun ei saa mitään laatulisää puulle niin se ei kannusta niin laatuun satsaamaankaan kasvun varjolla.
Suurin osa kyllä puusta menee kyllä ihan normaali lautoina ynm. että kyllä siellä menee oksasemmatkin seassa.
Jalostusarvon mukainen hinnoittelu on ainakin pienemmillä sahoilla ollut käytössä jo pitkään.
15 %:n lisähinta laatutyvelle, jota paikallinen saha on
maksanut saisi toisin olla paljon parempikin juuri
tukin arvon ja sen kasvatusajan pituuden takia.
Tulevaisuudessa saattaa olla yhä useammalla sahalla laatuhinnoittelu käytössä, koska ”kehitys kehittyy” ja tukit varmaan kohta läpivalaistaan yksitellen ennen sahausta
mittauksen yhteydessä.
Tässä meilläpäin en ole kuullut mistään laatuhinnoittelusta.
Samoin kun myyn päätehakkuut sahoille ei sielläkään ole vastaan tullut laatu. Ennemmin määrä mitä leimikosta lähtee niin sillä on ollut vaikutusta hintaan.
Yhdyn kyllä Puukin arvioon tulevasta joka voi hyvinkin olla mahdollista.
En usko, että hyvästä oksaisuuslaadusta maksetaan tulevaisuudessakaan ainakaan niin paljon, että kiertoaikaa kannattaa jatkaa. Tärkein laatukriteeri on kuitenkin suoruus ja heti sen perässä järeys. Ja järeyshän suoristaa, eli lenkouskin aikapaljon korjaantuu kun vaan järeyttä saa lisää.
Taloudellisessa mielessä männikön oksaisuutta ei kannata yrittää ohjata lehtipuusekoituksella. Ei edes istutusmännikössä. Se nähdään näissä 20-40 vuotiaissa männiköissä jo hyvin. Hyvin harvassa on sellaiset räkämänniköt joista ei kahden harvennuksen jälkeen hakata päätehakkuussa normaalia tukkiosuutta. Ja tukin hinta on se sama kuin 130 vuotta kalliolla kasvaneissa…
Oksaisuus on eniten laatuun vaikuttava tekijä sahapuussa.
Esim. u/s laadun lauta on yli 2 kertaa arvokkaampaa kuin
heikkolaatuinen (VI-laadun lauta). Pintalauta alle 1/3 parhaan laadun arvosta.
Kuivat oksat pudottaa sahatavaran laatua eniten.
Liian lenkoja ja mutkaisia ei tietysti kelpuuteta ollenkaan.
Useamman kuin yhden sallitun maksimivian esiintyminen samassa tukissa estää yl. myös sen sahauksen.
Järeys lisää sahauksen kannattavuutta kunhan ei mennä ylijäreyden puolelle.
On hyvä asia, jos/kun laatu otetettaisiin/otetaan paremmin huomioon jo ostovaiheessa entistä paremmin.
Lisäarvon saaminen myös puun kasvattajille on
tärkeää ; se tuottaa parempaa tulosta myös jalostuspuolelle jatkossa.
Oksaisuus on eniten laatuun vaikuttava tekijä sahapuussa.
Esim. u/s laadun lauta on yli 2 kertaa arvokkaampaa kuin
heikkolaatuinen (VI-laadun lauta). Pintalauta alle 1/3 parhaan laadun arvosta.
Kuivat oksat pudottaa sahatavaran laatua eniten.
Liian lenkoja ja mutkaisia ei tietysti kelpuuteta ollenkaan.
Useamman kuin yhden sallitun maksimivian esiintyminen samassa tukissa estää yl. myös sen sahauksen.
Järeys lisää sahauksen kannattavuutta kunhan ei mennä ylijäreyden puolelle.
On hyvä asia, jos/kun laatu otetettaisiin/otetaan paremmin huomioon jo ostovaiheessa entistä paremmin.
Lisäarvon saaminen myös puun kasvattajille on
tärkeää ; se tuottaa parempaa tulosta myös jalostuspuolelle jatkossa.
Lähetetty: 1 h, 34 min sitten Lähettäjä: puuki
Puuki on keksinyt uudet laatuluokat, taikka niitä on muutettu viimeaikoina ihan uuteen esitystapaan.
Minun vielä virassa ollessani oli käytössä A-luokka, jossa 1, 2, 3 ja 4 alaluokat. (Eninen US)
Sen lisänä oli luokat B, C ja D
Laatulajittelussa A1 – luokan laudan hinnalla sai vähintään 5 kpl D-laadun lautaa. Ja enemmänkin, eli D-laatu on kotimaan ”betonilautaa”.
Lenkous ei enää nykyään ole niin paha virhe, kuin ennen, koska isot vientisahat sahaavat sydämen mukaan ja paistavat lämminilmakuivaamossa tavaran suoraksi.
Suomen parhaiten kasvaneet männyt ovat lievästi mutkaisia = levottomia. Niiden kasvukykyä ollaan kloonaamalla kopioitu, en tiedä, onko kuinka onnistunut.
Tukki ei suoristu järeytyessään, se on optinen harha.
Kun A-laadun tyvitukista sahataan neljä kpl täysin oksattomia pintalautoja, on lopputukki puhdasta voittoa. Männyn pintalaudat ovat kaikkein arvokkain osa puusta, jos siinä ei ole kuivia oksia.
Pintalaudasta tehdään paljon HVS – laatua, mutta esim ensiharvennuksista tehdyistä pikkutukeista tulee usein kuivaoksaista ja vajaasärmäistä sydäntavaraakin.
Hyvässä metsässä jäljelle jäävien valinta on helpompaa kaikissa hakkuumuodoissa myös koneella. Itsellä kun manuna tekee niin parhaat yksilöt yleensä löytyvät ajouralta mitkä pitäisi poistaa. Melkoista Jaakobin painia ajoittain joutuu käymään mutta sekin kuulunee hakkuun suunnitteluun. Jos maasto antaa myöten siirrän hieman uraa. Lenkous ei häviä puun kasvaessa mutta pienet vekit tyvellä tosiaan optiikka piilottaa.
Ei ainakaan kamet, kun eivät tiedä mitä ammattilaiset siellä puuhaa ja luottavat niihin jotka tekee ajourat parhaisiin ja puisinpiin kohtiin metsään koska sillon tulee tulosta.
Nykymenetelmillä ajourat tehdään kahdenkymmenen metrin välein, melko tarkkaan.
Optimi toki olisi, että ajoura puhkaistaisiin tiheimpien kohteiden läpi, silloin olisi varaa tehdä juuri neljän metrin suora ura, jonka reunapuut olisivat parhaita.
Jos uran tekee harvaan kohtaan, tai jopa reikään, se tulee monin paikoin 6 – jopa 8 metriä leveäksi!
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Poistuma oli noin 85 K3 /ha
Jäljelle jäi lähes 180 k3 / ha
Kuva otettu ajourien risteyksestä, joten runkomäärä vaikuttaa pienemmältä, mitä se kokonaisuudessa on.
Keväästä 2003 tehdyssä metsätaloussuunnitelmassa puuston määräksi näillä kuvioilla oli arvioitu noin 100 k3 / ha
Männyt taitaa olla -70-luvun alun istutustavan mukaan rehevälle maalle istutettuja.
Laatu ei kovin kummoinen ole, mutta kasvu sen sijaan erinomaisen hyvä. Määrä korvannee sitten tukkipuun
heikon laadun loppupeleissä.
Tärkeintä tässä vaiheessa on että puu on suoraa. Kuten kuvassa näyttää olevan. Suorasta puusta voidaan aina tehdä tukkia vaikka olisi oksikkaampaakin. Kun taas mutkaisesta ei saada tukkia koskaan. Oksikkuutta muutenkin kauhistellaan suotta. Aika tässäkin parantaa laatua ja arvelisinkin tukki% olevan varsin mainio päätehakkuun yhteydessä.
Omat istutusmännikköni ovat samaa luokkaa vahvuudestaan kuin kuvassa mutta pituutta ei tietenkään noin paljoa ole kertynyt kun ikää alle kaksikymmentä vuotta.
Joo, eihän laatu rehevillä mailla kasvatetussa männyssä aina parasta ole. Mutkathan ne pahinta tässä on, mutta kummasti pienet mutkat ”oikenevat”, kun runko alkaa harvennuksen jälkeen kasvattaa sitä ”läskiä”
” kepa
Tärkeintä tässä vaiheessa on että puu on suoraa. Kuten kuvassa näyttää olevan. Suorasta puusta voidaan aina tehdä tukkia vaikka olisi oksikkaampaakin. Kun taas mutkaisesta ei saada tukkia koskaan. Oksikkuutta muutenkin kauhistellaan suotta. Aika tässäkin parantaa laatua ja arvelisinkin tukki% olevan varsin mainio päätehakkuun yhteydessä. ”
Jos paksuja ja kuivia oksia on paljon, ei tukeista saatu
puutavara ole enää kuin korkeintaan 75 % arvoista oksattomaan verrattuna. Mutta kun meillä on Suomessa
useimmiten sama millaista laatua myyntitukki on, (vääristyneen hinnoittelun takia) kunhan minimilaatu täyttyy, ei sillä tietysti ole kovin paljon merkitystä myyjälle.
Aika ei juuri paranna paksuoksaisena kasvavia
mäntyjä tukin loppukäytön kannalta.
Myyjän puolestahan minä arvion teinkin.
Meillä kun ei saa mitään laatulisää puulle niin se ei kannusta niin laatuun satsaamaankaan kasvun varjolla.
Suurin osa kyllä puusta menee kyllä ihan normaali lautoina ynm. että kyllä siellä menee oksasemmatkin seassa.
Jalostusarvon mukainen hinnoittelu on ainakin pienemmillä sahoilla ollut käytössä jo pitkään.
15 %:n lisähinta laatutyvelle, jota paikallinen saha on
maksanut saisi toisin olla paljon parempikin juuri
tukin arvon ja sen kasvatusajan pituuden takia.
Tulevaisuudessa saattaa olla yhä useammalla sahalla laatuhinnoittelu käytössä, koska ”kehitys kehittyy” ja tukit varmaan kohta läpivalaistaan yksitellen ennen sahausta
mittauksen yhteydessä.
Tässä meilläpäin en ole kuullut mistään laatuhinnoittelusta.
Samoin kun myyn päätehakkuut sahoille ei sielläkään ole vastaan tullut laatu. Ennemmin määrä mitä leimikosta lähtee niin sillä on ollut vaikutusta hintaan.
Yhdyn kyllä Puukin arvioon tulevasta joka voi hyvinkin olla mahdollista.
En usko, että hyvästä oksaisuuslaadusta maksetaan tulevaisuudessakaan ainakaan niin paljon, että kiertoaikaa kannattaa jatkaa. Tärkein laatukriteeri on kuitenkin suoruus ja heti sen perässä järeys. Ja järeyshän suoristaa, eli lenkouskin aikapaljon korjaantuu kun vaan järeyttä saa lisää.
Taloudellisessa mielessä männikön oksaisuutta ei kannata yrittää ohjata lehtipuusekoituksella. Ei edes istutusmännikössä. Se nähdään näissä 20-40 vuotiaissa männiköissä jo hyvin. Hyvin harvassa on sellaiset räkämänniköt joista ei kahden harvennuksen jälkeen hakata päätehakkuussa normaalia tukkiosuutta. Ja tukin hinta on se sama kuin 130 vuotta kalliolla kasvaneissa…
Oksaisuus on eniten laatuun vaikuttava tekijä sahapuussa.
Esim. u/s laadun lauta on yli 2 kertaa arvokkaampaa kuin
heikkolaatuinen (VI-laadun lauta). Pintalauta alle 1/3 parhaan laadun arvosta.
Kuivat oksat pudottaa sahatavaran laatua eniten.
Liian lenkoja ja mutkaisia ei tietysti kelpuuteta ollenkaan.
Useamman kuin yhden sallitun maksimivian esiintyminen samassa tukissa estää yl. myös sen sahauksen.
Järeys lisää sahauksen kannattavuutta kunhan ei mennä ylijäreyden puolelle.
On hyvä asia, jos/kun laatu otetettaisiin/otetaan paremmin huomioon jo ostovaiheessa entistä paremmin.
Lisäarvon saaminen myös puun kasvattajille on
tärkeää ; se tuottaa parempaa tulosta myös jalostuspuolelle jatkossa.
Oksaisuus on eniten laatuun vaikuttava tekijä sahapuussa.
Esim. u/s laadun lauta on yli 2 kertaa arvokkaampaa kuin
heikkolaatuinen (VI-laadun lauta). Pintalauta alle 1/3 parhaan laadun arvosta.
Kuivat oksat pudottaa sahatavaran laatua eniten.
Liian lenkoja ja mutkaisia ei tietysti kelpuuteta ollenkaan.
Useamman kuin yhden sallitun maksimivian esiintyminen samassa tukissa estää yl. myös sen sahauksen.
Järeys lisää sahauksen kannattavuutta kunhan ei mennä ylijäreyden puolelle.
On hyvä asia, jos/kun laatu otetettaisiin/otetaan paremmin huomioon jo ostovaiheessa entistä paremmin.
Lisäarvon saaminen myös puun kasvattajille on
tärkeää ; se tuottaa parempaa tulosta myös jalostuspuolelle jatkossa.
Lähetetty: 1 h, 34 min sitten Lähettäjä: puuki
Puuki on keksinyt uudet laatuluokat, taikka niitä on muutettu viimeaikoina ihan uuteen esitystapaan.
Minun vielä virassa ollessani oli käytössä A-luokka, jossa 1, 2, 3 ja 4 alaluokat. (Eninen US)
Sen lisänä oli luokat B, C ja D
Laatulajittelussa A1 – luokan laudan hinnalla sai vähintään 5 kpl D-laadun lautaa. Ja enemmänkin, eli D-laatu on kotimaan ”betonilautaa”.
Lenkous ei enää nykyään ole niin paha virhe, kuin ennen, koska isot vientisahat sahaavat sydämen mukaan ja paistavat lämminilmakuivaamossa tavaran suoraksi.
Suomen parhaiten kasvaneet männyt ovat lievästi mutkaisia = levottomia. Niiden kasvukykyä ollaan kloonaamalla kopioitu, en tiedä, onko kuinka onnistunut.
Tukki ei suoristu järeytyessään, se on optinen harha.
Kun A-laadun tyvitukista sahataan neljä kpl täysin oksattomia pintalautoja, on lopputukki puhdasta voittoa. Männyn pintalaudat ovat kaikkein arvokkain osa puusta, jos siinä ei ole kuivia oksia.
”Puuki on keksinyt uudet laatuluokat, taikka niitä on muutettu viimeaikoina ihan uuteen esitystapaan.”
No etpä paljon tiedä, jos luulet niiden olevan uusia laatuluokkia.
Ennen nykyisiä olivat käytössä, mutta itse asia ei siitä
miksikään muutu.
Puun lenkous ei kummene miksikään kasvun mukana.
Paksummissa tukeissa vain sallitaan enemmän lenkoutta kuin ohuemmissa.
Esim. u/s laadun lauta on yli 2 kertaa arvokkaampaa kuin
heikkolaatuinen (VI-laadun lauta). Pintalauta alle 1/3 parhaan laadun arvosta.
Laatuluokkina noita esittelet. Eivät ole missään käytössä ja pintalauta on ehdottomasti arvokkain osa puusta.
Esim. u/s laadun lauta on yli 2 kertaa arvokkaampaa kuin
heikkolaatuinen (VI-laadun lauta). Pintalauta alle 1/3 parhaan laadun arvosta.
Laatuluokkina noita esittelet. Eivät ole missään käytössä ja pintalauta on ehdottomasti arvokkain osa puusta.
Sen verran kuitenkin tiedän, että paljon enemmän tiedän tästä asiasta kuin sinä.
Lähetetty: 1 min sitten Lähettäjä: Jätkä
Heikkolaatuinen pintalauta on sitä oksaista ja vaajaa-
särmäistä. Oksaton pintalauta on asia erikseen.
Puhu sinä vaan U/S -laadusta (= lajittelematon)
Pintalaudasta tehdään paljon HVS – laatua, mutta esim ensiharvennuksista tehdyistä pikkutukeista tulee usein kuivaoksaista ja vajaasärmäistä sydäntavaraakin.
Hyvässä metsässä jäljelle jäävien valinta on helpompaa kaikissa hakkuumuodoissa myös koneella. Itsellä kun manuna tekee niin parhaat yksilöt yleensä löytyvät ajouralta mitkä pitäisi poistaa. Melkoista Jaakobin painia ajoittain joutuu käymään mutta sekin kuulunee hakkuun suunnitteluun. Jos maasto antaa myöten siirrän hieman uraa. Lenkous ei häviä puun kasvaessa mutta pienet vekit tyvellä tosiaan optiikka piilottaa.
Käytännössä todella harvoin sattuu ajouran linjalle niin hyvä runko, että se pitää kiertää.
Se lähellä oleva toiseksi paras puu muuttuu usein parhaaksi, kun sen parhaan nappaa pois.
Hakkuun jälkeen kukaan ei osaa kaivata sitä parasta, mutta ihmettelee ajouran mutkaa tasaisella kankaalla.
Ei ainakaan kamet, kun eivät tiedä mitä ammattilaiset siellä puuhaa ja luottavat niihin jotka tekee ajourat parhaisiin ja puisinpiin kohtiin metsään koska sillon tulee tulosta.
Nykymenetelmillä ajourat tehdään kahdenkymmenen metrin välein, melko tarkkaan.
Optimi toki olisi, että ajoura puhkaistaisiin tiheimpien kohteiden läpi, silloin olisi varaa tehdä juuri neljän metrin suora ura, jonka reunapuut olisivat parhaita.
Jos uran tekee harvaan kohtaan, tai jopa reikään, se tulee monin paikoin 6 – jopa 8 metriä leveäksi!