Saman aukon kuusiosiota mäntykuvion vieressä. Tässäkin toinen harvennus tehtiin viime kuussa.
Olen aiemminkin usein kirjoittanut ihmettelyni siitä, kuinka hyvin uudistus hoidettiin paljasjuuritaimilla ja ajoissa tehdyillä perkauksilla. Nimittäin aukoa oli kokonaisuudessaan n. 70 ha (ei tosin enää kaikki yhteismetsän puolella)
Olisin itse jättänyt tuohon kuusikkoon ja etenkin siihen männikköön alikasvistoa suojaksi riistalle ja metsätiaisille. Tässä ja siinä edellisessä ei kanalintu pysy hengissä eikä metsätiainen pysty elämään. Suoja puuttuu. Lahopuuta saisi ja pitäisi tuon ikäisessä metsässä myös olla, vaikka itse tekemällä.
En usko, että tätä enää harvennetaan. Koska sitten aukoksi, niin siinä on haarukkaa 10-30 vuotta.
Ei näissä täystiheinä kasvatetuissa kuusikoissa ole aluskasvillisuutta käytännössä lainkaan. Ei ollut tässäkään enää aikoihin. Se on tietysti haitta kanalintujen kannalta. Toki meillä toisaalla kasvaa runsaasti vanhoja männiköitä, joissa ei kyllä tiheikköjä, mutta kyllä mustikoita.
Lintumiehen ei kannata olla huolissaan kuvassa vallitsevasta tilanteista . Liika peitteisyys on paljon yleisempää . Tässäkin tapauksessa on mahdollista , että jo kuvion rajalta löytyy riitävästi suojaa isommallekin lintupesueelle .
Mustikan määrä lisääntyy voimakkaasti kuvan harvennetulla alueella lähivuosien aikana . Lintujen ravintotilanne paranee tämän myötä . Lintujen ei tarvitse myöskään yrittää paeta vihollisiaan juosten . Siipiäkin voi käyttää . Peitteisessä metsässä linnusta tulee helpommin saalis , kun sieltä ei pääse ajoissa lentoon .
Jos tuo olisi metsäyhtiön maata niin tuskin harvennusta enää tulisi. Mutta ykistyisen, joka ei välttämättä maksimi tuotosta hae niin väljennystä voisi vielä harkita. Onhan maapohja aika kivisen oloinen, joten uskon että järeytymistä tapahtuisi jos jossain vaiheessa kasvutilaa syntyisi jääville puille väljennyksen jälkeen.
Asiassa on myös se puoli että väljennyksessä saisi harvennustukin hinnan ja loppuvaiheen puilla ei välttämättä saisi kurottua menetettyä rahaa kiinni.
Tämä ei kaipaa muuta kuin typpeä mahdolliisesti boorilla terästettynä. Harvennus on tehty ajallaan ja odottelulle ei ole tarvetta. Heinäkuussa ehtii vielä levittää jos nyt tilaa lannoitteet ja elokuukaan ei ole liian myöhäistä.
Juuri tällaisilla kuuselle hieman karuilla kuvioilla typpi tuo erityisen reippaan lisäkasvun. Väljentäminen tuskin kannattaa, sen seurauksena tulee vain aukkoisuutta ja hehtaarikasvu ei enää nouse harvennusta edeltäneelle tasolle.
Saahan sinne Peten typellä hyvän heinäkasvuston alun jo valmiikksi hakkuun valoa ja ”räjähdystä” vartoilemaan.
Jos vain pitäisi karuna ja uudistaisi sille oikean puulajin seuraavaksi.
Keskustelussa on tullut esiin mielenkiintoisia näkemyksiä. Yritän ajatella tilannetta päätehakkuun jälkeen.
Näille metsille on tyypillistä vähäinen heinettyminen ja vesakoituminen (tietenkin poikkeuksiakin on). Olen lähetellyt kuviakin tänne. Usein selvitään pelkästään yhdellä perkauksella. Ihanteellista olisi, että sama meno jatkuisi.
Mitkä sitä uhkaisivat? Epäilemättä harvassa kasvattaminen antaa pintakasvillisuudelle mahdollisuuksia kehittyä jo ennen päätehakkuuta ja olla valmiina sitten kun varjostus häviää. Siis ei kannattane harventaa.
Entä lannoitus? Jesse kiinnitti huomiota typpilannoituksen vaikutukseen. Meikäläisellä ei siitä ole kokemusta, mutta tietenkin se typpi parantaa oleellisesti pintakasvullisuudenkin kasvua. Tuleeko eteen lisäperkaus? Ehkä. Lannoituksen kannattavuusvertailuissa puhutaan vain puuston lisäkasvusta. Missään vertailussa ei ole kiinnitetty huomiota mahdollisiin lisäperkauskustannuksiin. Eihän lannoitteen myyjä tietenkään siitä mainitse. Eivätkä näemmä muutkaan tahot. Jos joudutaan ylimääräiseen perkaukseen, niin kannattavaksi ”todistettu” lannoitus muuttuukin kannattamattomaksi. Siis lannoitus arveluttaa.
Lannoituksen vaikutus lienee n. kahdeksan vuotta, joten kymmenen vuotta lannoituksesta voi antaa katkaisuhoitoa, jolloin ravinnemäärä on laskenut ennalleen ja heinät kuolleet.
Ei se kerran kasvuun lähtenyt heinä siitä enää mihkä katoa. Taivaalta tulee sitä apua kyllä senverran että elinvoima säilyy. Näillä selkosilla kussa Timppakin vaikuttaa. Satakunta kilsaa meillä maantieteellistä eroa vain on. Aivan omaa karvasta kokemusta todella hirvittävästä heinän määrästä lannoitetun metsän kaadon jälkeen. Se suorastaan räjähtää. Ja siihen kun sattuu hyvä myyrävuosi kuten minulle sattui oli siitä vitsit kaukana. Kolme-neljämetristäkin mäntyä kalvettiin latvasta tattiskuntoon. Nythän siinä kasvaa jo kertaalleen harvennettu koivu/kuusi/mäntysekametsä. Jossa mänty edelleen huonointa laadultaan. Vaikka maaperä olisi ollut sille ok.
Olisi mielenkiintoista tietää se, että onko tuollainen Jessen kertoma esimerkki kuinka yleinen. Tai onko esimerkiksi Metlassa tutkittu tätä rehevöitymisasiaa. Vai onko vaan suljettu silmät.
Omakohtainen havainto vanhasta lehmihaasta kertoo, että vielä 40 vuotta siitä, kun lehmät ovat poistuneet, maasta löytyy kyllä ravinteita, jotka saavat heinän ja muun villiin kasvuun.
Olen lannoittanut samoja kuvioita neljäkin kertaa kuuden vuoden välein. Heinikkoa nousee parina vuotena, mutta se taantuu sitten hyvin nopeasti, kun rajusti kasvuaan lisäävä puusto imee ravinteet. Samoin hakkuutähteet palaavat lannoitusalueilla nopeasti kiertoon. Sekin lisää kasvua.
Ei ole ollut mitään ongelmia uudistamisen kanssa.
Timpan ja jeessin heinittymisennakkoluulon mukaiseen tilanteeseen en oo itse törmännyt kertaakaan vaiko olen hyvin monenlaista pohjaa lannoittanut. Jo valmiiksi rehevillä paremmilla mt pohjilla jonkinlainen reuhahtaminen on käynyt, mutta ne ovat olleet männiköitä ja lannoitus on tehty heti kakkosharvennuksen jälkeen. Valoa on siis tullut pohjaan typen lisäksi. Tilanne on rauhoittunut muutamassa vuodessa kun latvukset ovat levittäytyneet ja puut ovat käyttäneet typpeä.
Kuusikoissa, varsinkaan karuhkoissa, kenttäkerros ei ole juurikaan reagoinut, mutta latvus on sulkeutunut sukkelasti. Ja sehän se erityisesti hillitsee vesakoitumista ja heinittynistä. Väljennyshakkuu 10v ennen päätehakkuuta on se virhe, latvus ei enää sulkeudu ja ryönää on jo valmiina.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Saman aukon kuusiosiota mäntykuvion vieressä. Tässäkin toinen harvennus tehtiin viime kuussa.
Olen aiemminkin usein kirjoittanut ihmettelyni siitä, kuinka hyvin uudistus hoidettiin paljasjuuritaimilla ja ajoissa tehdyillä perkauksilla. Nimittäin aukoa oli kokonaisuudessaan n. 70 ha (ei tosin enää kaikki yhteismetsän puolella)
Huolellinen korjuu on toteutunut, kesäkuu on sitä paksuuskasvun aikaa ja vaatii tekiöiltään ennakointia ja hyvää asennetta tekemiseen.
Vieläkö näitä kuvioita harvennetaan kerran ennen päätehakkuuta ?
Hyvä jälki, 10 v. hyvään hintaan aukoksi.
MERA-projekti realisoituu voitoksi!
Olisin itse jättänyt tuohon kuusikkoon ja etenkin siihen männikköön alikasvistoa suojaksi riistalle ja metsätiaisille. Tässä ja siinä edellisessä ei kanalintu pysy hengissä eikä metsätiainen pysty elämään. Suoja puuttuu. Lahopuuta saisi ja pitäisi tuon ikäisessä metsässä myös olla, vaikka itse tekemällä.
En usko, että tätä enää harvennetaan. Koska sitten aukoksi, niin siinä on haarukkaa 10-30 vuotta.
Ei näissä täystiheinä kasvatetuissa kuusikoissa ole aluskasvillisuutta käytännössä lainkaan. Ei ollut tässäkään enää aikoihin. Se on tietysti haitta kanalintujen kannalta. Toki meillä toisaalla kasvaa runsaasti vanhoja männiköitä, joissa ei kyllä tiheikköjä, mutta kyllä mustikoita.
mielestäni tuon kuusikon tulisi saada järeytyä rauhassa. Tosin kasvupohja lienee hieman niukkaravinteinen, jos viisikymppinen on vielä noin hoikkaa.
Lintumiehen ei kannata olla huolissaan kuvassa vallitsevasta tilanteista . Liika peitteisyys on paljon yleisempää . Tässäkin tapauksessa on mahdollista , että jo kuvion rajalta löytyy riitävästi suojaa isommallekin lintupesueelle .
Mustikan määrä lisääntyy voimakkaasti kuvan harvennetulla alueella lähivuosien aikana . Lintujen ravintotilanne paranee tämän myötä . Lintujen ei tarvitse myöskään yrittää paeta vihollisiaan juosten . Siipiäkin voi käyttää . Peitteisessä metsässä linnusta tulee helpommin saalis , kun sieltä ei pääse ajoissa lentoon .
Jos tuo olisi metsäyhtiön maata niin tuskin harvennusta enää tulisi. Mutta ykistyisen, joka ei välttämättä maksimi tuotosta hae niin väljennystä voisi vielä harkita. Onhan maapohja aika kivisen oloinen, joten uskon että järeytymistä tapahtuisi jos jossain vaiheessa kasvutilaa syntyisi jääville puille väljennyksen jälkeen.
Asiassa on myös se puoli että väljennyksessä saisi harvennustukin hinnan ja loppuvaiheen puilla ei välttämättä saisi kurottua menetettyä rahaa kiinni.
Tämä ei kaipaa muuta kuin typpeä mahdolliisesti boorilla terästettynä. Harvennus on tehty ajallaan ja odottelulle ei ole tarvetta. Heinäkuussa ehtii vielä levittää jos nyt tilaa lannoitteet ja elokuukaan ei ole liian myöhäistä.
Juuri tällaisilla kuuselle hieman karuilla kuvioilla typpi tuo erityisen reippaan lisäkasvun. Väljentäminen tuskin kannattaa, sen seurauksena tulee vain aukkoisuutta ja hehtaarikasvu ei enää nouse harvennusta edeltäneelle tasolle.
Saahan sinne Peten typellä hyvän heinäkasvuston alun jo valmiikksi hakkuun valoa ja ”räjähdystä” vartoilemaan.
Jos vain pitäisi karuna ja uudistaisi sille oikean puulajin seuraavaksi.
Keskustelussa on tullut esiin mielenkiintoisia näkemyksiä. Yritän ajatella tilannetta päätehakkuun jälkeen.
Näille metsille on tyypillistä vähäinen heinettyminen ja vesakoituminen (tietenkin poikkeuksiakin on). Olen lähetellyt kuviakin tänne. Usein selvitään pelkästään yhdellä perkauksella. Ihanteellista olisi, että sama meno jatkuisi.
Mitkä sitä uhkaisivat? Epäilemättä harvassa kasvattaminen antaa pintakasvillisuudelle mahdollisuuksia kehittyä jo ennen päätehakkuuta ja olla valmiina sitten kun varjostus häviää. Siis ei kannattane harventaa.
Entä lannoitus? Jesse kiinnitti huomiota typpilannoituksen vaikutukseen. Meikäläisellä ei siitä ole kokemusta, mutta tietenkin se typpi parantaa oleellisesti pintakasvullisuudenkin kasvua. Tuleeko eteen lisäperkaus? Ehkä. Lannoituksen kannattavuusvertailuissa puhutaan vain puuston lisäkasvusta. Missään vertailussa ei ole kiinnitetty huomiota mahdollisiin lisäperkauskustannuksiin. Eihän lannoitteen myyjä tietenkään siitä mainitse. Eivätkä näemmä muutkaan tahot. Jos joudutaan ylimääräiseen perkaukseen, niin kannattavaksi ”todistettu” lannoitus muuttuukin kannattamattomaksi. Siis lannoitus arveluttaa.
Lannoituksen vaikutus lienee n. kahdeksan vuotta, joten kymmenen vuotta lannoituksesta voi antaa katkaisuhoitoa, jolloin ravinnemäärä on laskenut ennalleen ja heinät kuolleet.
Ei se kerran kasvuun lähtenyt heinä siitä enää mihkä katoa. Taivaalta tulee sitä apua kyllä senverran että elinvoima säilyy. Näillä selkosilla kussa Timppakin vaikuttaa. Satakunta kilsaa meillä maantieteellistä eroa vain on. Aivan omaa karvasta kokemusta todella hirvittävästä heinän määrästä lannoitetun metsän kaadon jälkeen. Se suorastaan räjähtää. Ja siihen kun sattuu hyvä myyrävuosi kuten minulle sattui oli siitä vitsit kaukana. Kolme-neljämetristäkin mäntyä kalvettiin latvasta tattiskuntoon. Nythän siinä kasvaa jo kertaalleen harvennettu koivu/kuusi/mäntysekametsä. Jossa mänty edelleen huonointa laadultaan. Vaikka maaperä olisi ollut sille ok.
Olisi mielenkiintoista tietää se, että onko tuollainen Jessen kertoma esimerkki kuinka yleinen. Tai onko esimerkiksi Metlassa tutkittu tätä rehevöitymisasiaa. Vai onko vaan suljettu silmät.
Omakohtainen havainto vanhasta lehmihaasta kertoo, että vielä 40 vuotta siitä, kun lehmät ovat poistuneet, maasta löytyy kyllä ravinteita, jotka saavat heinän ja muun villiin kasvuun.
Olen lannoittanut samoja kuvioita neljäkin kertaa kuuden vuoden välein. Heinikkoa nousee parina vuotena, mutta se taantuu sitten hyvin nopeasti, kun rajusti kasvuaan lisäävä puusto imee ravinteet. Samoin hakkuutähteet palaavat lannoitusalueilla nopeasti kiertoon. Sekin lisää kasvua.
Ei ole ollut mitään ongelmia uudistamisen kanssa.
Timpan ja jeessin heinittymisennakkoluulon mukaiseen tilanteeseen en oo itse törmännyt kertaakaan vaiko olen hyvin monenlaista pohjaa lannoittanut. Jo valmiiksi rehevillä paremmilla mt pohjilla jonkinlainen reuhahtaminen on käynyt, mutta ne ovat olleet männiköitä ja lannoitus on tehty heti kakkosharvennuksen jälkeen. Valoa on siis tullut pohjaan typen lisäksi. Tilanne on rauhoittunut muutamassa vuodessa kun latvukset ovat levittäytyneet ja puut ovat käyttäneet typpeä.
Kuusikoissa, varsinkaan karuhkoissa, kenttäkerros ei ole juurikaan reagoinut, mutta latvus on sulkeutunut sukkelasti. Ja sehän se erityisesti hillitsee vesakoitumista ja heinittynistä. Väljennyshakkuu 10v ennen päätehakkuuta on se virhe, latvus ei enää sulkeudu ja ryönää on jo valmiina.