Tämä on siis hakattu n. 1980. Näkyy sen ajan metsänkäsittelyn virheitä. Mänty istutettu liian rehevään maastoon. Ei varhaisperkausta, jolloin männyistä hävisi noin puolet. Ensimmäinen perkaus siis liian myöhään. Tein itse sen jälkeen toisen perkauksen. Kuvio oli aika sekainen puustoltaan, joten koko ajan joutui ihmettelemään sitä mitä puita ottaa ja jättää. Onneksi lopulta taitava motokuski sai aikaan säädyllisen näköisen metsän.
Vastaavasti kolmenkymmen metrin päästä alkaa meikäläisen osin istuttama kuusikko, josta kerran kuvakin ( muistaakseni 17-vuotta hakkuusta) ja joka on huippuhyvä. Ja jossa selvittiin yhdellä perkauksella.
Kuvassa näkyvin tuloksin kasvattivat yhtiötkin metsiään jopa 2000-luvulle saakka . Yksi perkaus …joskus ..toisinaan ei sitäkään . Tänään kaikki em tahot puhuvat varhaisperkauksen puolesta . Kokemus on opettanut .
Meillä oli tuolloin metsäpalvelusopimus, joten sopimuskumppanin olisi pitänyt huolehtia ajoissa perkauksesta.
Kävin kerran Pääkaupunkiseudun Metsänomistajien järjestämällä retkellä, jossa opetettiin taimikon perkausta. Sieltä saadun opin perusteella aloin kysellä, että pitäisikö näitäkin metsiä perata. Havahtuivat, että kyllä. Ongelmana oli sitten resurssipula. Tuntui, että metsurit oli ohjelmoitu jo pariksi vuodeksi. Tuli sieltä sitten aikanaan mies töihin.
Männyn kasvattaminen rehevällä maalla ja sen nimeäminen virheeksi on kiinnostava asia. Itselläni on nimittäin omt:llä hienoja mäntyjä kuusivaltaisella kuviolla. Niiden historiasta ei ole tietoa, kun odottavat päätehakkuuta. Mutta ei siis välttämättä ole huono ajatus laittaa kuusta ja mäntyä sekaisin rehevällä maalla, kunhan vain männyt saisi olla rauhassa. Miksei myös koivu ja mänty, mutta siinä varjostus on vain heikompaa. Jonkinlaiseen sekoitukseen itse uudistamisessa aina pyrin.
Paljon pienempi virhe on mielestäni männyn kasvatus liian rehevällä kuin kuusen kasvatus liian karulla. Mäntyä saa sentään ”koulutettua” laatuun mutta kuusta ei karulla ja kuivalla saa kyllä kasvamaan ja vain tuholaiset kiittää.
Rehevillä mailla mänty menestyy kuusen kumppanina hyvin ja siitä saa laatupuuta. Sellaiseen mekin pyrimme tosin hieman tätä karummilla mailla. Kuvan oikean reunan männyn oksista näkyy, ettei tuleva laatu voi olla kovin hyvä.
Hyvän työnjäljen motomies sanut aikaan.Tasainen sekapuusto kasvaa arvokasvua nyt vauhdilla, puusto on viejä nuorta mämmunlaatukin paranee paljon 25-30.sä vuodessa.
Juu kuusi pois kuivilta kankailta. Mutta ompas huikeeta metsämaata kasvunpuolesta. Tässä eväitä hyvään tiliin kunhan toipuu ensin hakkuusta viitisen vuotta sitten taas kasvu humahtaa.
meillä ojitettiin aikanaan avosuotahyvin huolellisesti.
Melko nopesti siihen puski kattava männyntaimikko. (”Suo on tiines aina”)
Meille tehtiin metsäsuunnitelma, jossa sitten tuo männyntaimikko oli ehdotettu perattavaksi, männyt olivat reilu metri, mutta hieskoivikko oli saavuttanut sen ja jopa hieman yli.
En ”ehtinyt” sinne ennenkuin kahden vuoden päästä – Ei ollut enää männyntaimien pelastamista, vaan koivuista piti tehdä metsä.
No ne hieskoivut kasvoivat vimmatusti ja niiden alle syntyi kuusentapikko.
Kuusten ollessa 2,5 – 2,5 metrisiä, pläjäytimme koivut halkopinoon ja möimme suoraan kuluttajalle hyvällä hinnakka. Kuusikko puskee 50 – 100 senttiä vuodessa pituutta ja alkaa olla tykkikoossa isoimmat.
metsätila on tosin myyty pois.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Tämä on siis hakattu n. 1980. Näkyy sen ajan metsänkäsittelyn virheitä. Mänty istutettu liian rehevään maastoon. Ei varhaisperkausta, jolloin männyistä hävisi noin puolet. Ensimmäinen perkaus siis liian myöhään. Tein itse sen jälkeen toisen perkauksen. Kuvio oli aika sekainen puustoltaan, joten koko ajan joutui ihmettelemään sitä mitä puita ottaa ja jättää. Onneksi lopulta taitava motokuski sai aikaan säädyllisen näköisen metsän.
Vastaavasti kolmenkymmen metrin päästä alkaa meikäläisen osin istuttama kuusikko, josta kerran kuvakin ( muistaakseni 17-vuotta hakkuusta) ja joka on huippuhyvä. Ja jossa selvittiin yhdellä perkauksella.
Kuvassa näkyvin tuloksin kasvattivat yhtiötkin metsiään jopa 2000-luvulle saakka . Yksi perkaus …joskus ..toisinaan ei sitäkään . Tänään kaikki em tahot puhuvat varhaisperkauksen puolesta . Kokemus on opettanut .
Männyn varhaisperkauksessa ei kannata viivytellä.
…eikä kuusen .
Meillä oli tuolloin metsäpalvelusopimus, joten sopimuskumppanin olisi pitänyt huolehtia ajoissa perkauksesta.
Kävin kerran Pääkaupunkiseudun Metsänomistajien järjestämällä retkellä, jossa opetettiin taimikon perkausta. Sieltä saadun opin perusteella aloin kysellä, että pitäisikö näitäkin metsiä perata. Havahtuivat, että kyllä. Ongelmana oli sitten resurssipula. Tuntui, että metsurit oli ohjelmoitu jo pariksi vuodeksi. Tuli sieltä sitten aikanaan mies töihin.
Männyn kasvattaminen rehevällä maalla ja sen nimeäminen virheeksi on kiinnostava asia. Itselläni on nimittäin omt:llä hienoja mäntyjä kuusivaltaisella kuviolla. Niiden historiasta ei ole tietoa, kun odottavat päätehakkuuta. Mutta ei siis välttämättä ole huono ajatus laittaa kuusta ja mäntyä sekaisin rehevällä maalla, kunhan vain männyt saisi olla rauhassa. Miksei myös koivu ja mänty, mutta siinä varjostus on vain heikompaa. Jonkinlaiseen sekoitukseen itse uudistamisessa aina pyrin.
Paljon pienempi virhe on mielestäni männyn kasvatus liian rehevällä kuin kuusen kasvatus liian karulla. Mäntyä saa sentään ”koulutettua” laatuun mutta kuusta ei karulla ja kuivalla saa kyllä kasvamaan ja vain tuholaiset kiittää.
Rehevillä mailla mänty menestyy kuusen kumppanina hyvin ja siitä saa laatupuuta. Sellaiseen mekin pyrimme tosin hieman tätä karummilla mailla. Kuvan oikean reunan männyn oksista näkyy, ettei tuleva laatu voi olla kovin hyvä.
Hyvän työnjäljen motomies sanut aikaan.Tasainen sekapuusto kasvaa arvokasvua nyt vauhdilla, puusto on viejä nuorta mämmunlaatukin paranee paljon 25-30.sä vuodessa.
Juu kuusi pois kuivilta kankailta. Mutta ompas huikeeta metsämaata kasvunpuolesta. Tässä eväitä hyvään tiliin kunhan toipuu ensin hakkuusta viitisen vuotta sitten taas kasvu humahtaa.
meillä ojitettiin aikanaan avosuotahyvin huolellisesti.
Melko nopesti siihen puski kattava männyntaimikko. (”Suo on tiines aina”)
Meille tehtiin metsäsuunnitelma, jossa sitten tuo männyntaimikko oli ehdotettu perattavaksi, männyt olivat reilu metri, mutta hieskoivikko oli saavuttanut sen ja jopa hieman yli.
En ”ehtinyt” sinne ennenkuin kahden vuoden päästä – Ei ollut enää männyntaimien pelastamista, vaan koivuista piti tehdä metsä.
No ne hieskoivut kasvoivat vimmatusti ja niiden alle syntyi kuusentapikko.
Kuusten ollessa 2,5 – 2,5 metrisiä, pläjäytimme koivut halkopinoon ja möimme suoraan kuluttajalle hyvällä hinnakka. Kuusikko puskee 50 – 100 senttiä vuodessa pituutta ja alkaa olla tykkikoossa isoimmat.
metsätila on tosin myyty pois.