Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa…
Kyllä tämä on ihan normaali ensiharvennusasento, näyttää vain kieltämättä kuvassa paljon hoikemmalta ja harvemmalta.
Seuraava harvennus tulee 10-15 vuoden päästä.
8 ha on puhdasta männikköä ja 2 hehtaaria kuvassa näkyviä kosteampien paikkojen koivikoita.
Kylvetty männylle -89. Tullut onistukseeni ja taimikonhoito tehty -97.
Metsäkuvien otto on haasteellista. Kuten jo sanoin, tässä on aivan normaali ensiharvennustiheys jätetty.
Jos haluatte, voin näyttää tämänkin alueen paikan päällä, jos ette miehen sanaa usko.
Kyllä on hyvän näköistä. Kaikin puolin kohdallaan.
En vain ymmärrä kasvavien puiden turhaa karsimista. Kun se oli muotia ja halpakorkoinen laina kiinnosti, niin tuli harrastettua.
Nyt on jo hakattu eli myyty ko. puustoa. Tulos on ollut ja tulee olemaan o-euroa.
Se nyt uskotaan että kokenut osaa hakata lakirajaan piirulleen. Ja tuulihan hoitaakin sitten sen puolen josta puuntakunen tykkää. Uuditus nopeasti. Ehkä kuutioissa hiukan toivomisen varaa kyllä.
Jesselle tiedoksi, ettei kymmeneen vuoteen, eli niin kauan kuin meillä on näitä energiapuuhakkuita on tehty, ole vielä tullut tuuli- ja lumituhoja. Toivotaan ettei tule jatkossakaan.
Hyvin kaatuu ja Tapanin myrskyn jälkeisinä sai täälläkin suunnilla eräät tällätä juuri ensiharvennetun uusiksi.
Tuossa tietty jää ainakin koivut pystyyn.
Tässä on tehty voimakas taimikonhoito vuonna -97.
Sen takia puilla on vahva runko ja juuristo, eikä puut ole herkkiä tuuli- ja lumituhoille.
Tällä tavalla olen aina hoitanut taimikot.
Jos taimikonhoitoa ei tehdä riittävän voimakkaana, ovat tuhot myöhemmin lähes varmoja, eikä ensiharvennusta voi tehdä normaaliin tiheyteen.
Olen valitettavasti senkin ihmeen nähnyt , että kuusta alkaa kaatua e-puutyömaalla kesken hakkuun. Näin tapahtui , kun koivut olivat päässeet kasvussa hiukan karkuun ja kuusten juriston kehitys oli tästä kärsinyt . Pienikin ylitiheys kasvattaa tuulituhon riskiä melkoisesti . Kun pysytään suositustiheyden
tuntumassa on tuulesta harvoin haittaa normaalin alaharvennuksen jälkeen .
…ja ne alaharvennetut puut ovat yleensä juuristoltaankin heikoimmat yksilöt . Toisaalta olematon latvus tarkoittaa lähes aina myös olematonat juuristoa eli latvuksensa menettäneitä runkoja on turha jättää pystyyn . Tuuli kaataa ne viimeistään seuraavana kesänä. Energiakohteilla vain tahtoo käydä niin , että näillä opeilla ollaan hakkuun jälkeen tiheydessä jo lakirajan alapuolella.
Oliko tämä kuva, jonka piti olla mallisuoritus energiahakkuusta? Pienikokoiselta puusto näyttää. Mikä oli lähtötilanne numeroina ja mikä on nyt?
Ihan tavanomaiselta nuoren metsän kunnostukselta tuo minun silmiini näyttää, joten eiköhän puusto tuosta ala kasvaa, kun nyt sillä tilaa on. Koivut turhankin hoikkia, mutta laatu hyvää. 15 vuoden kuluttua tuo alkaa näyttää varsin kivalta ja terveeltä metsältä, kun sekapuustoa on sopivasti ryhmittäin. Etualan mäntyjen ja taaempana olevien koivujen välissä on kai reikä tai ajoura, se vähän vaikeuttaa puuston arviointia.
Kuusta on tulossa kivasti koivujen alle. Mikä on suorittavan ennuste tämän kuvion hoidosta seuraavan harvennuksen suhteen, kuuset pois vai kaksivaiheinen kasvatus?
GLA: ”…kuuset pois vai kaksivaiheinen kasvatus?”
Noiden pienempien kuusten kohdalla ennuste on heikko , koska koivut imevät lähes kaiken kasvuvoiman varjonsa mittaiselta säteeltä ympäristöstään . Jos on pieniäkin merkkejä hivenravinnetilan epätasapainosta kannattaa pienimmät kuuset sipaista surutta maahan.
Tämän päivän työmaa oli istutuskuusikko , josta oli unohtunut poistaa lehtipuu joko kokonaan tai osittain . Sekä koivun , että kuusen laatu oli järkyttävän huono . Koivujen ympäristössä kuuset olivat monivääriä ja kitukasvuisia . Noin viiden metrin säteeltä koivun ympäriltä oli havaittavissa pahimmillaan jopa kuusi-seitsemän kappaletta vahingottuneita kuusia , jotka eivät kelvanneet kaikki edes selluksi. Koivukin oli monihaaraista ja halkeamia ja lahoa esiintyi yleisesti . Suurimmat rungot olivat lähes kiinnon puita.
Näistä kokemuksista on peräisin kriittinen suhtautumiseni koivun ja kuusen yhteiselämään . Sekamestän kasvattaminen vaatii suurta tarkkuutta ja huolenpitoa. Yhden puulajin metsät ovat huomattavasti helpompia hoitaa ja käsitellä , koska puiden kehitys on tasaista eikä jonkin lajin nopeampi kehitys pääse yllättämään.
Aliskasvoskuusia on ehtinyt tullut jonkin verran tähän kuviolle, koska taimikonhoito on tehty v. -97.
Kuuset raivataan, vähän paikasta riippuen, suurimmaksi osaksi maahan hyvissä ajoin ennen seuraavaa harvennusta.
Olet sentään puuntakunen saanut saman kokoiseksi kuin omani joka alkoi kasvamaan -97 suurinpiirtein. Ei taida seuraavalla harvennuksella olla kiirettä.
Ei pitäisi kyllä päästä puuston jonkun lajin kehitys yllättämään. On aika outoa jos ei edes omassa metsässään viitsi joka vuosikaan käydä. Voi siinä melkoinen kasa myrskypuitakin keritä ohariksi.
En nyt oikein ymmärrä Jessen ajatusta. Yleensä moitit liiasta tekemisestä metsässä, ja nyt ilmeisesti liian vähästä sellaisesta.
Turhia askelia on toki koetettu välttää, koska päivätyö ja muu yritystoiminta vievät oman aikansa.
Kyllä tuulenkaadot on sentään aina korjattu, jos niitä on tullut.
Yhtä puuta ei sentään vaseti lähdetä hakemaan.
Heh, ainakin on jätetty kasvuvaraa.
Erittäin kova alaharvennus. Toivottavasti säästyy tuhoilta!
Päätehakkuuasennossa, 1 kasvatusmenetelmä.
Järeytyminen lähtee kasvuun, männyt voisi Fiskarsin oksaleikkkurilla pystykarsia.
Järeää, laatu tyveä.
Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa…
Kyllä tämä on ihan normaali ensiharvennusasento, näyttää vain kieltämättä kuvassa paljon hoikemmalta ja harvemmalta.
Seuraava harvennus tulee 10-15 vuoden päästä.
8 ha on puhdasta männikköä ja 2 hehtaaria kuvassa näkyviä kosteampien paikkojen koivikoita.
Kylvetty männylle -89. Tullut onistukseeni ja taimikonhoito tehty -97.
Hyvin on metsäkasvanut, onnistunut ostokin.
Tämmöisiä kohteita metsänvartija ostaisi, juur tuo 10 ha riittää.
Metsään pikkutoimisto ja apuharvennusta, pystykarsintaa sekä luonnosta nauttimista.
Mahtaako tuossa jo lakiraja alittunut …
Metsäkuvien otto on haasteellista. Kuten jo sanoin, tässä on aivan normaali ensiharvennustiheys jätetty.
Jos haluatte, voin näyttää tämänkin alueen paikan päällä, jos ette miehen sanaa usko.
Hakkuutyön suoritti erittäin kokenut urakoitsija.
Männyt pystykarsitaan tänä talvena, koivut kesällä.
Kyllä on hyvän näköistä. Kaikin puolin kohdallaan.
En vain ymmärrä kasvavien puiden turhaa karsimista. Kun se oli muotia ja halpakorkoinen laina kiinnosti, niin tuli harrastettua.
Nyt on jo hakattu eli myyty ko. puustoa. Tulos on ollut ja tulee olemaan o-euroa.
Puut karsii hakkaaja vaakatasossa!
Se nyt uskotaan että kokenut osaa hakata lakirajaan piirulleen. Ja tuulihan hoitaakin sitten sen puolen josta puuntakunen tykkää. Uuditus nopeasti. Ehkä kuutioissa hiukan toivomisen varaa kyllä.
Jesselle tiedoksi, ettei kymmeneen vuoteen, eli niin kauan kuin meillä on näitä energiapuuhakkuita on tehty, ole vielä tullut tuuli- ja lumituhoja. Toivotaan ettei tule jatkossakaan.
Hyvin kaatuu ja Tapanin myrskyn jälkeisinä sai täälläkin suunnilla eräät tällätä juuri ensiharvennetun uusiksi.
Tuossa tietty jää ainakin koivut pystyyn.
Tykkään kovasti näkymästä.
Jesselle tiedoksi, että alueella olevat kuuset kuten muutkin puut ovat jo kokeneet marras-joulukuun myrskyt. Aluehan hakattiin jo kesällä.
Kyllä huippu-urakoisija saa hyvää jälkeä aikaan.
Metsänvartija ei noin rajua hakkuuta tekisi. Lumi/myrsky voi käydä tuhojaan tekemässä.
Tässä on tehty voimakas taimikonhoito vuonna -97.
Sen takia puilla on vahva runko ja juuristo, eikä puut ole herkkiä tuuli- ja lumituhoille.
Tällä tavalla olen aina hoitanut taimikot.
Jos taimikonhoitoa ei tehdä riittävän voimakkaana, ovat tuhot myöhemmin lähes varmoja, eikä ensiharvennusta voi tehdä normaaliin tiheyteen.
Olen valitettavasti senkin ihmeen nähnyt , että kuusta alkaa kaatua e-puutyömaalla kesken hakkuun. Näin tapahtui , kun koivut olivat päässeet kasvussa hiukan karkuun ja kuusten juriston kehitys oli tästä kärsinyt . Pienikin ylitiheys kasvattaa tuulituhon riskiä melkoisesti . Kun pysytään suositustiheyden
tuntumassa on tuulesta harvoin haittaa normaalin alaharvennuksen jälkeen .
…ja ne alaharvennetut puut ovat yleensä juuristoltaankin heikoimmat yksilöt . Toisaalta olematon latvus tarkoittaa lähes aina myös olematonat juuristoa eli latvuksensa menettäneitä runkoja on turha jättää pystyyn . Tuuli kaataa ne viimeistään seuraavana kesänä. Energiakohteilla vain tahtoo käydä niin , että näillä opeilla ollaan hakkuun jälkeen tiheydessä jo lakirajan alapuolella.
Laitoin tulemaan kuvan samasta alueesta muutama askel eri paikasta otettuna. Metsän kuvaaminen on haasteellista, koska olen siinä täysin amatööri.
Oliko tämä kuva, jonka piti olla mallisuoritus energiahakkuusta? Pienikokoiselta puusto näyttää. Mikä oli lähtötilanne numeroina ja mikä on nyt?
Ihan tavanomaiselta nuoren metsän kunnostukselta tuo minun silmiini näyttää, joten eiköhän puusto tuosta ala kasvaa, kun nyt sillä tilaa on. Koivut turhankin hoikkia, mutta laatu hyvää. 15 vuoden kuluttua tuo alkaa näyttää varsin kivalta ja terveeltä metsältä, kun sekapuustoa on sopivasti ryhmittäin. Etualan mäntyjen ja taaempana olevien koivujen välissä on kai reikä tai ajoura, se vähän vaikeuttaa puuston arviointia.
Kuusta on tulossa kivasti koivujen alle. Mikä on suorittavan ennuste tämän kuvion hoidosta seuraavan harvennuksen suhteen, kuuset pois vai kaksivaiheinen kasvatus?
Odotellaan, jos saadaan tänne toinen kuva tästä samasta paikasta.
Pääsen valitettavasti jatkamaan keskustelua vasta illalla.
Puuntakusella se vasta piiiitkä takaa-ajo on kuvaajasta.
Jesse onkin Harjavallan nopein kuvaaja!
GLA: ”…kuuset pois vai kaksivaiheinen kasvatus?”
Noiden pienempien kuusten kohdalla ennuste on heikko , koska koivut imevät lähes kaiken kasvuvoiman varjonsa mittaiselta säteeltä ympäristöstään . Jos on pieniäkin merkkejä hivenravinnetilan epätasapainosta kannattaa pienimmät kuuset sipaista surutta maahan.
Tämän päivän työmaa oli istutuskuusikko , josta oli unohtunut poistaa lehtipuu joko kokonaan tai osittain . Sekä koivun , että kuusen laatu oli järkyttävän huono . Koivujen ympäristössä kuuset olivat monivääriä ja kitukasvuisia . Noin viiden metrin säteeltä koivun ympäriltä oli havaittavissa pahimmillaan jopa kuusi-seitsemän kappaletta vahingottuneita kuusia , jotka eivät kelvanneet kaikki edes selluksi. Koivukin oli monihaaraista ja halkeamia ja lahoa esiintyi yleisesti . Suurimmat rungot olivat lähes kiinnon puita.
Näistä kokemuksista on peräisin kriittinen suhtautumiseni koivun ja kuusen yhteiselämään . Sekamestän kasvattaminen vaatii suurta tarkkuutta ja huolenpitoa. Yhden puulajin metsät ovat huomattavasti helpompia hoitaa ja käsitellä , koska puiden kehitys on tasaista eikä jonkin lajin nopeampi kehitys pääse yllättämään.
Aliskasvoskuusia on ehtinyt tullut jonkin verran tähän kuviolle, koska taimikonhoito on tehty v. -97.
Kuuset raivataan, vähän paikasta riippuen, suurimmaksi osaksi maahan hyvissä ajoin ennen seuraavaa harvennusta.
Olet sentään puuntakunen saanut saman kokoiseksi kuin omani joka alkoi kasvamaan -97 suurinpiirtein. Ei taida seuraavalla harvennuksella olla kiirettä.
Ei pitäisi kyllä päästä puuston jonkun lajin kehitys yllättämään. On aika outoa jos ei edes omassa metsässään viitsi joka vuosikaan käydä. Voi siinä melkoinen kasa myrskypuitakin keritä ohariksi.
En nyt oikein ymmärrä Jessen ajatusta. Yleensä moitit liiasta tekemisestä metsässä, ja nyt ilmeisesti liian vähästä sellaisesta.
Turhia askelia on toki koetettu välttää, koska päivätyö ja muu yritystoiminta vievät oman aikansa.
Kyllä tuulenkaadot on sentään aina korjattu, jos niitä on tullut.
Yhtä puuta ei sentään vaseti lähdetä hakemaan.
Tuo oli tuonne suorittavan pähkäilyyn.