Ammattitaitoinen konekuski havuttanut ajourat. Tänä talvena ollut tarpeen, kun ei lumi ole ollut suojana juurille.
Kuusikko näkyy nuoruudessaan kärsineen boorin puutoksesta. Sen verran tiheää ”risupartaa” 1.5-2m korkeudella. Vai voisiko piiskaava lehtipuuvesakko olla myös syyllinen?
Kun tuohon saakka on kasvanut niin tiheässä, että valoa ei maahan saakka ole päässyt, tottahan tulos näyttää monotoniselta. Mutta eiköhän tilanne tuosta ala kehittyä parempaan suuntaan. Puidenkin kasvu varmasti elpyy ja tuosta tulee hyvä kuusikko, kunhan pahoja myrskyjä ei kuviolle lähivuosina osu.
Ei uskoisi, kun kuusikon pohjaa nyt katsoo, että siihen voisi koskaan mitään elävää ilmestyä. Mutta muutaman vuoden päästä ihme on tapahtunut. Valolla on radikaali vaikutus! Nyt sitä valoa, kuten näkyy, pääsee esteettä metsän pohjalle saakka ja vehreämpi kenttäkerros alkaa kehkeytyä – näky tulee olemaan huomattavasti paljon viihdyttävämpi. Ja eiköhän Glan povaama puun kasvukin (paksuuskasvu) piristyne.
Palstalla on tehty ensiharvennus viime kesänä ja tiheyttä oli kyllä ihan kivasti 🙂 Havuja ja latvuksia ei ole viety mihinkään, vaan ne on laitettu ajourille suojaamaan kuusen juuristoa. Boorin puutetta on ollut, kun kyseessä on vanha kaskimaa kivikasoineen. Booria kylvetty toissakesänä, että kasvua pitäisi pian alkaa näkymään myös ylöspäinkin. Toista harvennusta tuskin enää tarvitseekaan alkaa olla niin kasvuvauhdissä olevaa kuusikkoa.
Tämä on nyt viimesen päälle hieno. Monotonisuutta on, mutta Suomessa keskimääräinen metsikkökuvion koko on vissiin noin 1ha. Mahtuu tällainenkin mukaan vaikka olisi 10ha kooltaan. Tästä kun mennään 10-15v eteenpäin niin tavanomainen ja keskimääräinen metsässä kulkija pelkästään kehuu tällaista metsää.
Tavanomaisia ja keskimääräisiä kulkijoita ovat yleensä taajamien lähellä koiraa ulkoiluttavat viherpiperrykseen voimakkaasti kallellaan olevat nuoret tyttöteinit. Ja ne saavat jälleen pontta suojelutarmoonsa kun näkevät tällaista kauhuskenaariota vähänkään. Muitahan metsissä ei juuri näe kuin marjanpoimijan erittäin harvakseltaan. Ja yleensä hiukan paremmin aurinkoa saaneita.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Onko viety oksat ja latvatkin pois hakkuualueelta
Järkyttävä, steriloitu p…. On siinä elukka ihmeissään kun tuonne eksyy.
Melko siistiä. Imurointia ja sitten vaha pintaan 🙂 ?
Puistometsänhoitoa,ei risut haittaa kulkijaa.
Hakettakin värkätty?
Ammattitaitoinen konekuski havuttanut ajourat. Tänä talvena ollut tarpeen, kun ei lumi ole ollut suojana juurille.
Kuusikko näkyy nuoruudessaan kärsineen boorin puutoksesta. Sen verran tiheää ”risupartaa” 1.5-2m korkeudella. Vai voisiko piiskaava lehtipuuvesakko olla myös syyllinen?
Kun tuohon saakka on kasvanut niin tiheässä, että valoa ei maahan saakka ole päässyt, tottahan tulos näyttää monotoniselta. Mutta eiköhän tilanne tuosta ala kehittyä parempaan suuntaan. Puidenkin kasvu varmasti elpyy ja tuosta tulee hyvä kuusikko, kunhan pahoja myrskyjä ei kuviolle lähivuosina osu.
Ei uskoisi, kun kuusikon pohjaa nyt katsoo, että siihen voisi koskaan mitään elävää ilmestyä. Mutta muutaman vuoden päästä ihme on tapahtunut. Valolla on radikaali vaikutus! Nyt sitä valoa, kuten näkyy, pääsee esteettä metsän pohjalle saakka ja vehreämpi kenttäkerros alkaa kehkeytyä – näky tulee olemaan huomattavasti paljon viihdyttävämpi. Ja eiköhän Glan povaama puun kasvukin (paksuuskasvu) piristyne.
Palstalla on tehty ensiharvennus viime kesänä ja tiheyttä oli kyllä ihan kivasti 🙂 Havuja ja latvuksia ei ole viety mihinkään, vaan ne on laitettu ajourille suojaamaan kuusen juuristoa. Boorin puutetta on ollut, kun kyseessä on vanha kaskimaa kivikasoineen. Booria kylvetty toissakesänä, että kasvua pitäisi pian alkaa näkymään myös ylöspäinkin. Toista harvennusta tuskin enää tarvitseekaan alkaa olla niin kasvuvauhdissä olevaa kuusikkoa.
Tämä on nyt viimesen päälle hieno. Monotonisuutta on, mutta Suomessa keskimääräinen metsikkökuvion koko on vissiin noin 1ha. Mahtuu tällainenkin mukaan vaikka olisi 10ha kooltaan. Tästä kun mennään 10-15v eteenpäin niin tavanomainen ja keskimääräinen metsässä kulkija pelkästään kehuu tällaista metsää.
Tavanomaisia ja keskimääräisiä kulkijoita ovat yleensä taajamien lähellä koiraa ulkoiluttavat viherpiperrykseen voimakkaasti kallellaan olevat nuoret tyttöteinit. Ja ne saavat jälleen pontta suojelutarmoonsa kun näkevät tällaista kauhuskenaariota vähänkään. Muitahan metsissä ei juuri näe kuin marjanpoimijan erittäin harvakseltaan. Ja yleensä hiukan paremmin aurinkoa saaneita.