Meilläkin täällä Oulun pohjoispuolella on kuusen jälkikasvua, kuten etualan taimesta näkyy.
Kuvauspaikka on noin metrin merenpinnan yläpuolella. 120 vuotta sitten tässä ui haukeja. Kun maa nousi, ensin tuli kaikenlaisia rantaruohoja. Sitten tähän tuli pajupensaita ja sen jälkeen harmaalepikko. Lepikon rappeuduttua pääsi koivu ja kuusi nousemaan.
Kun ostin palstan, lähtökohtana oli tuommoinen taustalla näkyvä kosteassa savimaasta kituva vanha hieskoivikko, jossa oli muutama kuusi joukossa.
Avohakkuu tehtiin viisi vuotta sitten. Muokkaus tehtiin voimakkaana, kun väristä nähtiin, että kyseessä ei ole alunamaa. Vedettiin savimaahan kunnon ojitus, joka johdettiin lasketumisaltaaseen. Samalla koko alue ojitusmätästettiin ja ammattitaitoinen konekuski valutti maan mataliksi mättäiksi.
Istutus tehtiin aikaisin keväällä, kun savi oli vielä märkää ja pehmeää. Mättäät olivat sellaisia, että potti melkein ylsi läpi, jolloin juuret pääsivät nopeasti pohjamaahan. Kolme vuotta sitten alue ruiskutettiin ilman taimisuojausta aineella, jonka nimeä täällä ei kannata mainita. Kaikki vesat heinä heinä kuoli ja alue oli heinätön 2-3 vuotta. Yllättävästi ensimmäinen heinä on pääosin tällaista vaatimatonta, oisko metsälauhaa.
Tässäkin yksi näyttö siitä, että kun on kunnon maanmuokkaus, rotutaimet ja vesitalous kunnossa, metsä kasvaa täällä pohjoisessakin. Niin ja tietenkin innokas metsänomistaja.
Kiitos tunnustuksesta Metsäkupsa. Vähän kateellinen olen Etelä-Savon olosuhteista. On siellä kasvut eri luokkaa. Minulla etuna on se, että tässä rannikolla ei ole hallaa. Ei tarvita suojuspuustoa, riittää kunhan tekee perustyön hyvin.
Pahimmillaan Mauri-myrskyn aikana vesi nousi liittovedestä hieman vaille 2 metriä. Saarista lähti mökkejä purjehtimaan ja rannassakin aika moni mökki siirtyi perustuksiltaan tai ainakin eristeet kastuivat.
Kyllä se tulvavesi käy paikoin satoja metrejä metsässä näillä laakeilla rannikkoalueilla. Ei haittaa, vaikka se kastelee taimikon. Hetken päästä jo kuivuu.
Yhtenä talvena hakkasin tällaista rantametsää, kun meri alkoi tulvimaan etelämyrskyssä. Ei se hakkuuta haitannut ja pöllitkin olivat riittävästi hangen päällä. Mutta myyrille se aiheutti pakokauhun, kun varpaat kastuivat. Oli soman näköistä, kun myyrät lähtivät evakkoon hangenpintaa pitkin.
Näkee hyvin, että halla ei ole vieraillut, sillä taimi on läpinäkyvä.
Halla kun vie kasvun, niin alkaa alaoksien turistuminen ja useamman hallan jälkeen taimen oksisto tihenee niin, että runkoa ei näe. Mutta kyllä se sitten parin hallattoman kesän jälkeen latvakin kasvaa 50..70cm.
Meilläkin täällä Oulun pohjoispuolella on kuusen jälkikasvua, kuten etualan taimesta näkyy.
Kuvauspaikka on noin metrin merenpinnan yläpuolella. 120 vuotta sitten tässä ui haukeja. Kun maa nousi, ensin tuli kaikenlaisia rantaruohoja. Sitten tähän tuli pajupensaita ja sen jälkeen harmaalepikko. Lepikon rappeuduttua pääsi koivu ja kuusi nousemaan.
Kun ostin palstan, lähtökohtana oli tuommoinen taustalla näkyvä kosteassa savimaasta kituva vanha hieskoivikko, jossa oli muutama kuusi joukossa.
Avohakkuu tehtiin viisi vuotta sitten. Muokkaus tehtiin voimakkaana, kun väristä nähtiin, että kyseessä ei ole alunamaa. Vedettiin savimaahan kunnon ojitus, joka johdettiin lasketumisaltaaseen. Samalla koko alue ojitusmätästettiin ja ammattitaitoinen konekuski valutti maan mataliksi mättäiksi.
Istutus tehtiin aikaisin keväällä, kun savi oli vielä märkää ja pehmeää. Mättäät olivat sellaisia, että potti melkein ylsi läpi, jolloin juuret pääsivät nopeasti pohjamaahan. Kolme vuotta sitten alue ruiskutettiin ilman taimisuojausta aineella, jonka nimeä täällä ei kannata mainita. Kaikki vesat heinä heinä kuoli ja alue oli heinätön 2-3 vuotta. Yllättävästi ensimmäinen heinä on pääosin tällaista vaatimatonta, oisko metsälauhaa.
Tässäkin yksi näyttö siitä, että kun on kunnon maanmuokkaus, rotutaimet ja vesitalous kunnossa, metsä kasvaa täällä pohjoisessakin. Niin ja tietenkin innokas metsänomistaja.
Hyvällä mallilla on Portimon taimikko.Loppulauseesi kertoo paljon,yleensä innokkaan metsänomistajan taimikotkin onnistuvat varmiten.
Kiitos tunnustuksesta Metsäkupsa. Vähän kateellinen olen Etelä-Savon olosuhteista. On siellä kasvut eri luokkaa. Minulla etuna on se, että tässä rannikolla ei ole hallaa. Ei tarvita suojuspuustoa, riittää kunhan tekee perustyön hyvin.
Eikö merivesi nouse etelämyrskyllä keskimääräisestä tuon yhden metrin.
Pahimmillaan Mauri-myrskyn aikana vesi nousi liittovedestä hieman vaille 2 metriä. Saarista lähti mökkejä purjehtimaan ja rannassakin aika moni mökki siirtyi perustuksiltaan tai ainakin eristeet kastuivat.
Kyllä se tulvavesi käy paikoin satoja metrejä metsässä näillä laakeilla rannikkoalueilla. Ei haittaa, vaikka se kastelee taimikon. Hetken päästä jo kuivuu.
Yhtenä talvena hakkasin tällaista rantametsää, kun meri alkoi tulvimaan etelämyrskyssä. Ei se hakkuuta haitannut ja pöllitkin olivat riittävästi hangen päällä. Mutta myyrille se aiheutti pakokauhun, kun varpaat kastuivat. Oli soman näköistä, kun myyrät lähtivät evakkoon hangenpintaa pitkin.
Näkee hyvin, että halla ei ole vieraillut, sillä taimi on läpinäkyvä.
Halla kun vie kasvun, niin alkaa alaoksien turistuminen ja useamman hallan jälkeen taimen oksisto tihenee niin, että runkoa ei näe. Mutta kyllä se sitten parin hallattoman kesän jälkeen latvakin kasvaa 50..70cm.
ei näyttäis olevan ravinnetasapainossakaan vikaa, hyvä kasvu
olen luullut että ainakin karummilla vedestä vapautuneilla rannoilla on puutteita
sisämaasta toki vaan kokemusta