Tuo on pystyhinta. Kuusiuskovaisten ketjussa mainittu 20 €on hankintahinta ja parin vuoden takaista tietoa. Nykyään siihen saa laittaa liki kympin lisää.
Ei tuollainen laho siis haavassa haittaa, kun tukkina sitä kuitenkin on vaikeata myydä. Itselläni on 4% puuston tilavuudesta haapaa, eikä yhtään harmita. Kuidun hinta ilman uudistukuluja ei ole ollenkaan huono asia.
Meillä on kolme oikeaa puulajia ja roskapuu haapa, vaikka Harjavallassa se on jotain muuta.
Itse arvostan nuorta hyvälatvuksista haapaa vain jäniskunnan edustajana. Jänis syö talvella haavat ja ”antaa” minulle suvustaan hyvän koron taimikonhoitotyöplle.
Onhan niitä puulajeja. Oikeita tai ei määrää markkina-arvo.
Minulle h-haavalla on markkina-arvo joka nostaa sen aivan samalle tasolle muiden lajien kanssa. Kasvattelen toki vähempiarvoisiakin. Pitää jälleen muistuttaa siitä euron metsästyksestä per kasvatusvuosi. Kaikkihan me sitä teemme.
Tässä on kokoelma vesasyntyisiä haapoja kerättynä yhdeltä käsittelypisteeltä . Tilavuudet 50-90 litraa / runko.
Haapaa ja koivua on tarjottu innokkaasti seuraavaksi puusukupolveksi lahon kuusikon jälkeen . Paraneeko se tilanne oikeasti , jos korvataan kuusi lahoavalla havalla tai saman tempun tekevällä hieskoivulla ?
Tällä yli 10 ha:n harvennusalalla oli paikoin runsaastikin
haapaa . Terveitä tyviä ei ollut edes nimeksi . Jo tästä voisi päätellä , että haavan jatkuva kasvatus on kohtalaisen haastavaa. Voi tulla eteen tilanne , että uudistamisen turvaamiseksi on käytettävä toista puulajia , rahat otettava toisten housujen taskusta ja ruiskuteltava reippaasti glyfosaattia.
Markkina-arvon perusteella mitattuna omalla tontilla tänä(kin) vuonna roskapuun tittelin voittaa mänty. Meneehän se tietty energiakasaan, mutta muualle sitä ei näytä kaivattavan. Firmat saavat mäntykuitua tarpeeksi omista metsistään samalla tietysti tukinkin. Onneksi mäntyä ei montaa kuviota ole eikä myöskään näille maapohjille tule. Koivikon ja kuusikon sekaan tulleet poistuvat polttopuuksi mutta eihän se nopeakasvuinen rehumänty siinäkään hääviä ole. Energiaksihan ne toki päätyvät haavat ja lepätkin täälläpäin, niissä ei vain ole istutus- tai kylvökustannuksia.
Suorittavan luetun ymmärryksessä toivomisen varaa.
Ei ole ketään tarjonnut luontaista metsähaapaa lahon kuusikon korvaajaksi. Miksi pitäisikään kun lähes puolet nopeampi jalostettu tekee sen paljon helpommin ja tehokkaammin. Noistakaan kuvan puista ei kukaan tiedä kuinka mones kymmenes luontaisen polvi on menossa. Ja kuinka monta sataa hirveä on vuosikymmenten saatossa katkonut ja riipinyt niitä. Aiheuttaen lahoa vaikka sitä ennestään ei olisikaan lainkaan. Näin käy myös hieskoivun kun lahokannosta pääsee vapaasti versomaan uusi sukupolvi. Valmiiksi lahona. Siemen-tai istutustaimi taas lähtee puhtaalta pöydältä ja lahoa tulee vain pahoista syömisvikuutuksista. Silti toki voi noillakin uudistaa koska laatuahan energiapuuasennossa ei tarvita. Ajoissa läjään ja antaa kasvaa uutta. Se on vaihtoehto muiden joukossa. Sekin. Mutta itse en ruoki lahojatkumoa missään muodossa.
Noh, suorittavalla onkin haapaa vain toisessa polvessa!
Käsittää ongelmat kun se toinen polvi kuitenkin vihoittelee siellä vetoisassa ja vihertävässä kopissa. Ankeaahan se.
En minäkään ole huomannut lahon kuusikon tilalle suositeltavan vesasyntyistä puustoa kasvatettavaksi seuraavaksi sukupolveksi. Täydennyspuina ne menevät, jos viljelyn seurauksena jää aukkoja ja latvat pysyy valtapuuston tasalla. Harvennuksessa kuitenkin poistetaan huonoimmat ensin, eikä etenkään haapaa varmaan kukaan tavoitteellisesti tukkipuuksi kasvata.
Kuvan haapojen jäljilta maaperä on hyvässä kunnossa ja juurikäävänkin suhteen aletaan olla suht turvallisilla vesillä, jos kuusta ei seassa ole ollut. Uudistamisen jälkeen taimikkoa joutuu kyllä tavanomaista enemmän perkaamaan, mutta siihenkin on lääkkeet keksitty. Glyfosaatin käyttöä on ulkopuolisten turha kauhistella, kun muistetaan tapahtumaketju, mikä tilanteeseen on johtanut. Sama pätee parin päivän takaiseen koivun kasvatusta esittävään kuvaani.
Aloin kerätä noita runkoja kasalle ajatuksella , että montako tervettä tyveä löytyy . Tässä ei ainuttakaan , vaikka rungot eivät ole varsinaisia kantovesoja.
Haapaa ei sovi jättää kovinkaan montaa runkoa hehtaarille , mikäli taimikko ei ole erityisen aukkoinen. Nämäkin rungot olivat hillinneet hyvin tehokkaasti lähellään kasvaneiden mäntyjen kasvuhaluja . Riski versoruosteesta oli myös olemassa korkealla sijainneen kasvupaikan vuoksi. On varsin todennäköistä , että näidenkin runkojen haitta kasvatettaville puille on ollut huomattavasti suurempi , kuin niistä saatava tulo energiapuuna.
Olisi mielenkiintoista tietää paljon lahoprosentti on ollut ensimmäisissä toisen kierron hybridihaapametsiköissä. ensimmäiset viljelyhaavikot lienevät lähempänä 60 vuotiaita mutta minulle ei ainakaan ole tullut vastaan tietoa miten lahoisuus lisääntyy.
Toisaalta hybridissäkin on puolet kotimaista haapaa joten ihme jos ei samat ongelmat riivaa niissäkin.
Mistähän pähkäilijä niitä 60v.viljelyh-haavikoita mahtaa löytää?
En ainakaan tiedä yhtään koska ne suojaamattomat kokeilut tulitikkuteollisuuden aikoihin eivät nähneet sitä ensimmäistäkään polvea. Ja kun ei tuolta Virostakaan taida paljon olla viljelytietoa vaikka siellä on saattanut pyöriä pidempäänkin.
Ja suorittavalle sen verran että kaikki e-puu on samanhintaista joten ne männyt sieltä menee aivan samalla kurssilla. Niissä ei ole puutavaralajittelua. Punnitaan.
Mielestäni noiden järeytyminen kuitenkin aivan hyvä joten painoa tulee varmasti paremmin kuin niistä pienistä koivun saitoista ja männyn riuùista. Jos kasvatetaan e-puuhakkuu mielessä on aivan sama mikä on puu ja mikä on laatu.
Jesselle tiedoksi , että mänty kyllä punnitaan , mutta menee selluksi .
Tällä kohtaa haavat ja koivunlirvakkeet ovat kuitenkin hidastaneet kymmenvuotiskauden kasvua vastaavan määrän männyn kehitystä . Puhtailla aluella mänty oli jo tukkin
mitoissa .
On syytä ottaa huomioon , että kun kuvien aluetta
uudistettiin , oli vallala yhden raivauskerran käytäntö
ja motojen tulosta harvennuksille oli vain arvailuja.
Tämä päivän tietämyksellä taimikoista huolehditaan paremmin ja tuottamatonta puuainesta ei suuremmin kasvatella . Johan se EU:kin on ihan erikseen kieltämässä varsinaisen energiapuun kasvattamisen . Tähän ajatukseen on syytä alkaa sopeutumaan viipymättä. (vaikka en EU:n holhousta suuremmin kaipaakaan)
Pari v sitten olin tutustumassa Lohjansaaressa visakoivuretkellä metsäfirman (saattoi olla UPM) kokeiluun jonkun sortin hybridihaavan ”jatkuvasta kasvatuksesta”. Selluksi korjuu tais olla 15-20 v välein. Mielenkiintoiseksi koealan teki tuo jatkuvan kasvatuksen idea, Juurivesoista kun itsestään syntyy uudet sukupolvet noilla poppelin sukuisilla puilla. Vain raivaussahalle töitä.
Onpas suorittavalla käsitys yli muiden eu-käsittelyssä olevaan e-puuasiaan. Mitäänhän ei ole vielä edennyt eikä se nyt ainakaan tuohon suuntaan ole etenemässäkään.
On kyse eu:n huolesta siitä ettei liian järeää runkopuuta mene polttoon. Juuri asia jota itsekkin puollan. Tottakai kannattaa jalostaa parempi tavara. Mutta meillähän piisaa juuri näitä pieniläpimittaisia ja toisarvoisia puustoja pilvin pimein polttoon. Ja kuten aiemmin jo mainitsinkin suorittavakin on näköjään alkanut juuttua niihin aina vain useammin. Eli hyvässä eu-vauhdissa olet että silleen kehityskelpoinen.
Ja Raimo on vain nähnyt aivan juuri nykyversiota hybridihaavan kasvatuksen perusideasta. Noin aion itse aloittaa kun ensimmäinen erä noin kaksikymmenvuotias.
Ja se on noin 2021-22. Siitä saadaan sitten infoa mikä on tuotto ja miten uudistus luonnistuu. Voi olla toki hiukan aiemminkin. Mistä tätä metsämaailmaa tietää. Nyt reilu kymmenen vuoden jälkeen on jo reilu sata kiintoa saatu kasvatettua että tästä eteenpäin on kulut jo tapettu ja päästään tuotannon puolelle.
Kiitos tiedosta Aukusti!
Pähkäilijä puolestaan kertoi hybridihaavan tutkimusta olleen Suomessa jo 60-vuotta.
Kysymys tuntuu olevan lähes salatieteestä, koska olen hyvin vähän löytänyt aiheesta julkaistua tietoa.
Meillähän pitäisi nyt olla jo kolmas sukupolvi hybridihaapaa tulossa korjuuseen.
Onko toisilla parempaa tietoa tästä aiheesta?
Tavallaan puuputket ovat käytössä kotimökissä vieläkin, tosin muoviputki on pujotettu niistä läpi varmaan joskus 60-luvulla. Ovat hyvänä routasuojana. Jostain on tullut mielikuva, että putket oli tehty haavasta.
Suorittavan haapojen sotkeminen kuraan ei vaikuta niiden arvoon mitenkään. Ne ajokone noukkii sieltä perästä pois koska nekin on maksuosastolla jo. Harvoin haapa ihan suossa kasvaa kyllä.
Meillähän pitäisi nyt olla jo kolmas sukupolvi hybridihaapaa tulossa korjuuseen.
Onko toisilla parempaa tietoa tästä aiheesta?
Lähetetty: 08.09.2013 Lähettäjä: Puun takaa
#############
varmaan artikkelin kirjoittajalla olisi tietoa Metlassa mutta eivät ainakaan googlettamisen perusteella ole sitä julkaisseet myöhemmin vaan viimeiset artikkelit ovat 10 vuoden takaa.
”Kun haapaviljelykset inventoitiin 1970-luvulla, 55 % siihen asti perustetuista metsiköistä todettiin joko tuhoutuneiksi tai metsänhoidolliselta kunnoltaan heikoiksi (Viherä-Aarnio
1999)”
Kun 45% on säilynyt luulisi kolmannestakin sukupolvesta olevan tietoa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Hyvää klapiaihiota!
Linnunpönttötarpeita, – tai voisihan noista pitkällä kairalla tehdä vesiputkia.
Mistä puusta muuten ne puiset vesiputket ennen tehtiin?
Jos on kaupat osannut tehdä saa noistakin vielä toistakymppiä motti e-puuna.
Mites se e-puun hinta nyt on 100% tippunut tuosta kuusiuskovaisten keskustelusta??
Tuo on pystyhinta. Kuusiuskovaisten ketjussa mainittu 20 €on hankintahinta ja parin vuoden takaista tietoa. Nykyään siihen saa laittaa liki kympin lisää.
Ei tuollainen laho siis haavassa haittaa, kun tukkina sitä kuitenkin on vaikeata myydä. Itselläni on 4% puuston tilavuudesta haapaa, eikä yhtään harmita. Kuidun hinta ilman uudistukuluja ei ole ollenkaan huono asia.
Meillä on kolme oikeaa puulajia ja roskapuu haapa, vaikka Harjavallassa se on jotain muuta.
Itse arvostan nuorta hyvälatvuksista haapaa vain jäniskunnan edustajana. Jänis syö talvella haavat ja ”antaa” minulle suvustaan hyvän koron taimikonhoitotyöplle.
Onhan niitä puulajeja. Oikeita tai ei määrää markkina-arvo.
Minulle h-haavalla on markkina-arvo joka nostaa sen aivan samalle tasolle muiden lajien kanssa. Kasvattelen toki vähempiarvoisiakin. Pitää jälleen muistuttaa siitä euron metsästyksestä per kasvatusvuosi. Kaikkihan me sitä teemme.
Tässä on kokoelma vesasyntyisiä haapoja kerättynä yhdeltä käsittelypisteeltä . Tilavuudet 50-90 litraa / runko.
Haapaa ja koivua on tarjottu innokkaasti seuraavaksi puusukupolveksi lahon kuusikon jälkeen . Paraneeko se tilanne oikeasti , jos korvataan kuusi lahoavalla havalla tai saman tempun tekevällä hieskoivulla ?
Tällä yli 10 ha:n harvennusalalla oli paikoin runsaastikin
haapaa . Terveitä tyviä ei ollut edes nimeksi . Jo tästä voisi päätellä , että haavan jatkuva kasvatus on kohtalaisen haastavaa. Voi tulla eteen tilanne , että uudistamisen turvaamiseksi on käytettävä toista puulajia , rahat otettava toisten housujen taskusta ja ruiskuteltava reippaasti glyfosaattia.
Markkina-arvon perusteella mitattuna omalla tontilla tänä(kin) vuonna roskapuun tittelin voittaa mänty. Meneehän se tietty energiakasaan, mutta muualle sitä ei näytä kaivattavan. Firmat saavat mäntykuitua tarpeeksi omista metsistään samalla tietysti tukinkin. Onneksi mäntyä ei montaa kuviota ole eikä myöskään näille maapohjille tule. Koivikon ja kuusikon sekaan tulleet poistuvat polttopuuksi mutta eihän se nopeakasvuinen rehumänty siinäkään hääviä ole. Energiaksihan ne toki päätyvät haavat ja lepätkin täälläpäin, niissä ei vain ole istutus- tai kylvökustannuksia.
Suorittavan luetun ymmärryksessä toivomisen varaa.
Ei ole ketään tarjonnut luontaista metsähaapaa lahon kuusikon korvaajaksi. Miksi pitäisikään kun lähes puolet nopeampi jalostettu tekee sen paljon helpommin ja tehokkaammin. Noistakaan kuvan puista ei kukaan tiedä kuinka mones kymmenes luontaisen polvi on menossa. Ja kuinka monta sataa hirveä on vuosikymmenten saatossa katkonut ja riipinyt niitä. Aiheuttaen lahoa vaikka sitä ennestään ei olisikaan lainkaan. Näin käy myös hieskoivun kun lahokannosta pääsee vapaasti versomaan uusi sukupolvi. Valmiiksi lahona. Siemen-tai istutustaimi taas lähtee puhtaalta pöydältä ja lahoa tulee vain pahoista syömisvikuutuksista. Silti toki voi noillakin uudistaa koska laatuahan energiapuuasennossa ei tarvita. Ajoissa läjään ja antaa kasvaa uutta. Se on vaihtoehto muiden joukossa. Sekin. Mutta itse en ruoki lahojatkumoa missään muodossa.
Pitäisköhän munkin laittaa kuva tänne yhdestä haavasta. Kanto varmaan 60cm, eikä lahosta tietoakaan…
Noh, suorittavalla onkin haapaa vain toisessa polvessa!
Käsittää ongelmat kun se toinen polvi kuitenkin vihoittelee siellä vetoisassa ja vihertävässä kopissa. Ankeaahan se.
En minäkään ole huomannut lahon kuusikon tilalle suositeltavan vesasyntyistä puustoa kasvatettavaksi seuraavaksi sukupolveksi. Täydennyspuina ne menevät, jos viljelyn seurauksena jää aukkoja ja latvat pysyy valtapuuston tasalla. Harvennuksessa kuitenkin poistetaan huonoimmat ensin, eikä etenkään haapaa varmaan kukaan tavoitteellisesti tukkipuuksi kasvata.
Kuvan haapojen jäljilta maaperä on hyvässä kunnossa ja juurikäävänkin suhteen aletaan olla suht turvallisilla vesillä, jos kuusta ei seassa ole ollut. Uudistamisen jälkeen taimikkoa joutuu kyllä tavanomaista enemmän perkaamaan, mutta siihenkin on lääkkeet keksitty. Glyfosaatin käyttöä on ulkopuolisten turha kauhistella, kun muistetaan tapahtumaketju, mikä tilanteeseen on johtanut. Sama pätee parin päivän takaiseen koivun kasvatusta esittävään kuvaani.
Aloin kerätä noita runkoja kasalle ajatuksella , että montako tervettä tyveä löytyy . Tässä ei ainuttakaan , vaikka rungot eivät ole varsinaisia kantovesoja.
Haapaa ei sovi jättää kovinkaan montaa runkoa hehtaarille , mikäli taimikko ei ole erityisen aukkoinen. Nämäkin rungot olivat hillinneet hyvin tehokkaasti lähellään kasvaneiden mäntyjen kasvuhaluja . Riski versoruosteesta oli myös olemassa korkealla sijainneen kasvupaikan vuoksi. On varsin todennäköistä , että näidenkin runkojen haitta kasvatettaville puille on ollut huomattavasti suurempi , kuin niistä saatava tulo energiapuuna.
Haavan tappo: Kertausta aiemmista ketjuista.
Haavan vesoittumisen estäminen on maltillisten taitolaji. Haapa nurin, kantoon kolo ja siihen laimentamatonta vesakkomyrkkyä. Kanto peitetään jollain käytännön roinalla .
Roina tietenkin poistetaan aikanaan.
Kaulaaminen on kyseenalainen temppu, jossa neljäkin vuotta on lyhyt aika.
Olisi mielenkiintoista tietää paljon lahoprosentti on ollut ensimmäisissä toisen kierron hybridihaapametsiköissä. ensimmäiset viljelyhaavikot lienevät lähempänä 60 vuotiaita mutta minulle ei ainakaan ole tullut vastaan tietoa miten lahoisuus lisääntyy.
Toisaalta hybridissäkin on puolet kotimaista haapaa joten ihme jos ei samat ongelmat riivaa niissäkin.
Mistähän pähkäilijä niitä 60v.viljelyh-haavikoita mahtaa löytää?
En ainakaan tiedä yhtään koska ne suojaamattomat kokeilut tulitikkuteollisuuden aikoihin eivät nähneet sitä ensimmäistäkään polvea. Ja kun ei tuolta Virostakaan taida paljon olla viljelytietoa vaikka siellä on saattanut pyöriä pidempäänkin.
Ja suorittavalle sen verran että kaikki e-puu on samanhintaista joten ne männyt sieltä menee aivan samalla kurssilla. Niissä ei ole puutavaralajittelua. Punnitaan.
Mielestäni noiden järeytyminen kuitenkin aivan hyvä joten painoa tulee varmasti paremmin kuin niistä pienistä koivun saitoista ja männyn riuùista. Jos kasvatetaan e-puuhakkuu mielessä on aivan sama mikä on puu ja mikä on laatu.
http://www.metla.fi/asiakaslehti/2003/20 03-4/2003-4-hynynen.pdf
Vuonna 2003 kirjoitettua
”Suomessa hybridihaavan jalostustutkimus aloitettiin noin 50 vuotta sitten jolloin perustettiin ensimmäiset hybridihaapavilelykset”
Vuodesta 2003 on kulunut 10 vuotta joten aloituksesta on kulunut 60 vuotta
60 luvun alkupuolella ei ollut hirviongelma läheskään nykyisenlainen joten kumma juttu mikäli vähäinen hirvikarja laidunsi kaikki viljelyhaavikot.
Jesselle tiedoksi , että mänty kyllä punnitaan , mutta menee selluksi .
Tällä kohtaa haavat ja koivunlirvakkeet ovat kuitenkin hidastaneet kymmenvuotiskauden kasvua vastaavan määrän männyn kehitystä . Puhtailla aluella mänty oli jo tukkin
mitoissa .
On syytä ottaa huomioon , että kun kuvien aluetta
uudistettiin , oli vallala yhden raivauskerran käytäntö
ja motojen tulosta harvennuksille oli vain arvailuja.
Tämä päivän tietämyksellä taimikoista huolehditaan paremmin ja tuottamatonta puuainesta ei suuremmin kasvatella . Johan se EU:kin on ihan erikseen kieltämässä varsinaisen energiapuun kasvattamisen . Tähän ajatukseen on syytä alkaa sopeutumaan viipymättä. (vaikka en EU:n holhousta suuremmin kaipaakaan)
Pari v sitten olin tutustumassa Lohjansaaressa visakoivuretkellä metsäfirman (saattoi olla UPM) kokeiluun jonkun sortin hybridihaavan ”jatkuvasta kasvatuksesta”. Selluksi korjuu tais olla 15-20 v välein. Mielenkiintoiseksi koealan teki tuo jatkuvan kasvatuksen idea, Juurivesoista kun itsestään syntyy uudet sukupolvet noilla poppelin sukuisilla puilla. Vain raivaussahalle töitä.
Onpas suorittavalla käsitys yli muiden eu-käsittelyssä olevaan e-puuasiaan. Mitäänhän ei ole vielä edennyt eikä se nyt ainakaan tuohon suuntaan ole etenemässäkään.
On kyse eu:n huolesta siitä ettei liian järeää runkopuuta mene polttoon. Juuri asia jota itsekkin puollan. Tottakai kannattaa jalostaa parempi tavara. Mutta meillähän piisaa juuri näitä pieniläpimittaisia ja toisarvoisia puustoja pilvin pimein polttoon. Ja kuten aiemmin jo mainitsinkin suorittavakin on näköjään alkanut juuttua niihin aina vain useammin. Eli hyvässä eu-vauhdissa olet että silleen kehityskelpoinen.
Ja Raimo on vain nähnyt aivan juuri nykyversiota hybridihaavan kasvatuksen perusideasta. Noin aion itse aloittaa kun ensimmäinen erä noin kaksikymmenvuotias.
Ja se on noin 2021-22. Siitä saadaan sitten infoa mikä on tuotto ja miten uudistus luonnistuu. Voi olla toki hiukan aiemminkin. Mistä tätä metsämaailmaa tietää. Nyt reilu kymmenen vuoden jälkeen on jo reilu sata kiintoa saatu kasvatettua että tästä eteenpäin on kulut jo tapettu ja päästään tuotannon puolelle.
Puuntakunen kyseli tuolla ketjun alkupuolella, että mistä puusta ne puiset vesijohdot ennenvanhaan tehtiin ?
Omin silmin näin kuinka heti sotien jälkeen porattiin miesvoimin pukkien päälle tuettuihin tuoreisiin mäntyrunkoihin reiät pitkillä porilla.
Puisia vesijohtoja tiedän olleen täällä kotiseudullani kolmessa paikassa. Etelä-Pohjanmaalla tunnen yhden.
Viimeisen tietämäni putki oli käytössä vielä ainakin 1970- 80 luvulla.
Vettä täynnä oleva puinen putki kesti pitkään lahoamatta ja puu suojasi myöskin jäätymiseltä paremmin kuin metalli- ja muoviputket.
Kiitos tiedosta Aukusti!
Pähkäilijä puolestaan kertoi hybridihaavan tutkimusta olleen Suomessa jo 60-vuotta.
Kysymys tuntuu olevan lähes salatieteestä, koska olen hyvin vähän löytänyt aiheesta julkaistua tietoa.
Meillähän pitäisi nyt olla jo kolmas sukupolvi hybridihaapaa tulossa korjuuseen.
Onko toisilla parempaa tietoa tästä aiheesta?
Tavallaan puuputket ovat käytössä kotimökissä vieläkin, tosin muoviputki on pujotettu niistä läpi varmaan joskus 60-luvulla. Ovat hyvänä routasuojana. Jostain on tullut mielikuva, että putket oli tehty haavasta.
Ohan tuolla haavalla metsässäkin monesti vaihtoehtoisia käyttömuotoja . Haaparillikat sotketaan ensimmäisenä raiteeseen , kun ajoura pettää… 🙂
Retu Kivisen auton pyörät taisi olla tehty suurista haavan tyvistä.
Suorittavan haapojen sotkeminen kuraan ei vaikuta niiden arvoon mitenkään. Ne ajokone noukkii sieltä perästä pois koska nekin on maksuosastolla jo. Harvoin haapa ihan suossa kasvaa kyllä.
Meillähän pitäisi nyt olla jo kolmas sukupolvi hybridihaapaa tulossa korjuuseen.
Onko toisilla parempaa tietoa tästä aiheesta?
Lähetetty: 08.09.2013 Lähettäjä: Puun takaa
#############
varmaan artikkelin kirjoittajalla olisi tietoa Metlassa mutta eivät ainakaan googlettamisen perusteella ole sitä julkaisseet myöhemmin vaan viimeiset artikkelit ovat 10 vuoden takaa.
”Kun haapaviljelykset inventoitiin 1970-luvulla, 55 % siihen asti perustetuista metsiköistä todettiin joko tuhoutuneiksi tai metsänhoidolliselta kunnoltaan heikoiksi (Viherä-Aarnio
1999)”
Kun 45% on säilynyt luulisi kolmannestakin sukupolvesta olevan tietoa.