Kyllähän tuosta jo kuuluisi rikostutkinta aloittaa. Puun vahingoittaminen ilmeisessä surmaamisen tarkoituksessa. Raskauttavaa. Miten tuokin puu nyt pystyy kommunikoimaan kun aletaan vedellä yhteyspiuhoja poikki.
Koska kysymyksessä on sarjamurhaaja, niin työtahtikin on kova. Samaan aikaan kun sahan laippaa vedetään ulos, niin 50% glyfosaattia alkaa mennä Mehukattipöntöstä puun sisään.
Kymmenkunta haapaa tässä laitettiin hengiltä. Pieneen puuhun riiitti yksi pistosahaus ja suurenpiin tehtiin kaksi tai kolme.
Laimennettua ainetta kului yhteensä kolme litraa, eli itse ainetta meni 1,5 litraa.
Kuten kannun ulkoasusta näkyy, kysymys on vanhasta varastosta. Ollaan itsekin jo niin vanhoja, että hyvällä käytöksellä voivat laskea meidät linnasta pois jo melko pian.
Sen lisäksi tulemme oikeudessa syyttämään toinen toisiamme myrkyttäjäksi, niin todennäköiseti kumpaakaan ei pystytä silloin edes tuomitsemaan.
Tähän aikaan vuodesta puut valmistautuvat pakkasiin kuivattamalla itseään nestevirtausten ollessa rungosta juuriin päin. Näin saadaan myös juurivesat tapettua samalla kertaa. Kesällä pitäisi tulokset alkaa näkyä.
Kuivat haavat jäävät pystyyn biodiversiteettipuiksi, josta petolinnut tähystävät taimikosta myyriä.
Noinhan sitä on turha tehdä. Ohjeen mukainen temppu tehdään siin, että pulloteräisellä kirveellä lyödään kuoren läpi, siis kuoren ja pintapuun väliin ulottuva tasku, joka hieman raottuu.
Annostuspistoolilla tirskautetaan noin 1 – 1,5 millilitraa oikealla soessuhteella laimennettua torjasuainetta.
Taskuja isketään eri puolille runkoa 1 kpl läpimitan tuumaa (25 mm) kohti.
Myrkyllistä torjunta-ainetta menee suhteettoman vähän, joten siitä ei kannata laulua tehdä.
Meni paljon tahi vähän ainetta mutta minulla on kyllä tapana myydä noin hyvän kokoiset ainespuut ja ottaa niistä aivan asiallinen kuitupuun hinta. Pari euroa vähempi kuin koivukuidusta ja paljon joutuisampaa tehdä.
Minä taas Jesse myin noiden haapojen ympäriltä yli 600 mottia kuusitukkeja aikas hyvään hintaan ja jätin nämä kaikkein halvimmat puut jättöpuiks,i kun jotain olisi kuitenkin pystyynkin jätettävä.
Glyfosaatin käyttö tulee jatkumaan aivan normaalisti. Nyt on vain meneillään tämä välivaihe kun Bayer osti Monsanton, ja se aiheutti kaikenlaista liikehdintää aina EU-parlamenttia myöten.
Kohta on sama aine vähän eri kiinniteaineella ja uudella tuotenimikkeellä markkinoilla, ja käyttö jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Suuryritysten fuusiot herättävät aina tunteita ja aiheuttavat usein hyvinkin erikoisia tapahtumaketjuja.
Senverran kallistun tässä asiassa jeessin puolelle, että turha lotraaminen on turhaa lotraamista.
Tuo homma on osattu tehdä kaulaamalla ennen niin miksi sitä ei nyt osattaisi kun on koneelliset välineet ja muuta.
Myrkkyjen käytöstä muuten olen sitä mieltä että jossain rehevillä mailla se on varmaan tarpeen pintakasvillisuuden kurittamiseen.
SEkin pitää muistaa että ollaan toki metsässä ja tuota samaa ainetta käytetään pelloilla ja jopa leipäviljan tuleentumisen säätelyyn. Että kyllä kiellettäviä kohteita on pilvin pimein ennenkuin metsässä käyttöä tarttee kieltää.
Mutta kuten sanoin tuossa kuvassa on sitä jeessin mainostamaa turhaa lontrausta.
Laitoin tämän kuvan vähän kieli poskessa, kun muistelin erään palstalta jo poistuneen nimimerkin melko kiihkeitä kommentteja meikäläistä kohtaan. En minä koe itseäni myrkkyjen kanssa lotraajaksi. Kuvan pönttö on jo vuosia vanha, ja rupesin jo ajattelemaan aineen mahdollista vanhentumista ja sitä, että pönttö voisi jäädä perikunnan riesaksi!
Eniten minua ihmetyttää tämä Suomessa noussut glyfosaati-keskustelu. Meillä mennään jälleen rajoittamaan ja kieltämään sellaista, mikä muualla Euroopassa ei herätä mitään toimenpiteitä. Kun samaan aikaan EU takaa tavaroiden, palveluiden, pääomien ja ihmisten vapaan liikkuvuuden rajojen yli, meillä asetetaan yhä lisää myynnin kieltoja ja rajoituksia. Tästä hyötyvät vain naapurimaidemme ja esim. Saksan kauppiaat. Tästä meillä on jo lukemattomia esimerkkejä, joista ehkä eräät nauttittavat nesteet ovat se tunnetuin esimerkki.
Näistä riesaksi jääneistä ”pöntöistä” tosiaan.
Kun ostimme tuon kaakonkulman möksän sellainen löytö tuli eteen tontin metsäisestä osalta. Ja sisällöstä ei haisuakaan.
Kiven juureen risuilla peitettynä tuollainen parikymmenlitrainen lekkeri. Kun edellisellä omistajalla puutarhuriammatti voin melkein eppäillä juuri tuota kuvan laatua. Etiketti oli jo aikaa liuennut. Se on nyt minulla ongelma kun vieraalla paikkakunnalla ei tiedä mihkä ongelmanesteen veisi.
Tiijän olevani hurskastelija, mutta näetten aeneetten ja muun suastuttamisen panoksena ee oo ruttokansantuotteen laskeminen vuan viimekäjessä muapallon elinkeleposuus.
Puuntakunen tekee 100% oikein.Näin syksyllä viisto pistosahaus ja siitä glyfoa tyveen,isojen puiden kaulaus sahalla kovaa hommaa ja tuloskin hitaammin.
Viime keväänä Saksan vihersosialistit Ranskan tukemana yrittivät glyfon täyskieltoa.Parlamentti sitten käveli tämän poliittisen vedätyksen yli
Tuo glyfon mollaaminen enempi hurskastelua.Viljan kasvauksessa,juuresmailla,kasvitarhoilla sitä käytetty kymmeniä vuosia ja hyvin on kaikille maistunut.Sitten yksi valokuva aiheuttaa näppylöitä… ?? ..!!
Suomessa ollaan aivan liian innokkaita kieltämään erilaisia kemikaaleja, vaikka niiden käyttö jatkuu muualla. Yksi hyvä esimerkki tästä on ulkomaalien homeenestoaine.
Amattimaalari kysyi taannoin minulta, että laitetaanko seinään kotimaista vaiko ruotsalaista maalia? – Mikä ero niillä on? -minä kysyin. – No, kotimainen maali homehtuu ja menee hyvin tummaksi varjoisilla seinillä, mutta ruotsalainen maali pysyy kirkkaana. – Arvaatte varmaankin kumman maalin valitsin!
Kuvassa nähdään tyyppiesimerkki vaarallisesta tavasta, joka on kylläkin valitettavan yleinen. Elintarvikepakkauksissa saa säilyttää VAIN elintarvikkeita, ei mitään muuta. Siis ei jäte- eikä puhtaita öljyjä eikä varsinkaan myrkkyjä. Pullo voi joutua lasten käsiin tai kierrätyksessä ei tiedetä mitä myrkkyä siellä on vaan luullaan vaarattomaksi.
Yrityksissä ympäristösertifikaati ISO 14001 auditoinnissa näistä tulee pahat nuhteet, taitaa mennä huomattavan poikkeaman puolelle.
Näistä on tullut ihan aikuisten oikeasti onnettomuuksia. On luultu, että tilanne on hallinnassa, ei siihen kukaan muu pääse käsiksi eikä se mene sekaisin, mutta niin vaan on kuitenkin päässyt käymään.
Sori, jos tämä kuulostaa niuhotukselta, mutta muiden virheistä oppiminen on kaikista halvinta ja helpointa.
”Puun takaa
Laitoin tämän kuvan vähän kieli poskessa, kun muistelin erään palstalta jo poistuneen nimimerkin melko kiihkeitä kommentteja meikäläistä kohtaan.”
Palasin palstalle kommentoimaan vähän, jotta ei jäisi
väärää kuvaa asiasta.
Otaksun että Puun takaa tarkoittaa glyfosaatin käyttöä koskevaa ketjua , jossa kommentoin sen olevan osittain myrkyllinen luonnolle ja sen saaneen mainostuskiellon
USA:ssa, jossa sitä mainostettiin luonnossa hajoavana tuotteena.
Mitään henkilökohtaista ketään kohtaan en silloin kirjoittanut enkä ole kirjoittanut täällä muutenkaan, ellei siihen lasketa yhtä kommenttia erään toisen palstalaisen muutaman kerran esittämiin henkilökohtaisuuksiin menevien asiattomien väitteiden vastakommenttia.
Ei haittaa henk.koht. yhtään jos joku haluaa levittää metsiinsä rounduppia tms. mutta asiatietojen väärin muistamiset tai muunnellun totuuden esittämisen pyrin oikaisemaan.
Capo ei ole niuhottaja. Kyllä tuo mehukattipullo pitäisi vähintäänkin yli maalata ennen tuohon käyttöön ottoa, ei taida olla irtoavat tarrat.
On aivan turhaa yrittää kaataa keskustelua taloussyillä. Taloussyillä sitä vastustettiin aikanaan DDT:kin kieltoa.
Tietysti kieltojärjestyksessä pitäisi olla järki mukana. Ensin pitää kieltää suoraan syötäväksi tarkoitetun esim viljan, ruiskutukset. Lisäksi kun ei siinä edes ole mistään kasvinsuojelusta kyse, vaan viljan tuleentumisen säätelystä.
Näistä asioista on todella pitkä matka tuon kuvan mukaiseen käyttöön. Tuossahan vain käyttäjä itse vaarantuu ja tietenkin luontoon tulee ainetta kiertoon.
Kokonaan eri asia on sitten se että tässäkin asiassa mekaaninen homma ajaa just saman asian.
Olihan joskus 60 ja 70 luvuilla ihan pakko käyttää kemiallista torkuntaa tienvarsivesakoillekkin, muuta keinoa ei muka ollut. Mikäs tilanne on tänä päivänä?
Samoihin aikoihin vesakkoja oli ihan pakko torjua lentoruiskutuksilla, mutta mihinkäs se pakko hävisi?
Itse en käytä kemiallista torjuntaa vesakoihin enkä heiniin tms metsässä. Yrräärrän hyvin pitkälle kuitenkin rehevillä mailla uudistusta kemikaalien turvin.
Kaikissa asioissa pitää nähdä ne muutkin mahdollisuudet ja niiden kehittäminen. Ei saa olla niin hyvää uutta keinoa etteikö sen käyttöönoton haittapuolia pitäisi punnita. Uusiksi keinoiksi katson esim kemikaalien käytön metsän epämieluisan kasvillisuuden torjunnassa. Se on metsänhoidon historiassa kuitenkin suhteellisen uutta hommaa.
Pakkotuleennuttamisesta on toki kyse kun viljakasvustoa ruiskutetaan, mutta yleensä myös juolavehnän torjunnasta. Euroopassa on sitten juolavehnääkin hankalammat heinät riesana myös.
Mehupulloja ei näihin taskutushommiin pidä käyttää. Parin litran paineruisku on tarkempi ja helpompi kannu.
Mekaaninen kaulaaminen on kyllä teoriaa isoilla uudistusaloilla jos haapoja on reippaammin. Ei tule mitään. Kaulaaminen tulee myös tehdä monta vuotta ennen päätehakkuuta, muuten seurauksena on armoton vesominen oli kaulattu tai ei. Ja saahan siitä tuoreesta haavasta jonkun roposen. Pystyyn kuivatetusta joka tapauksessa vähemmän. Tämän takia taskutan hakkuuta edeltävänä syksynä. En keksi mitään muuta omatoimista tekemistä jolla panos/tuotos on lähellekään yhtä hyvä.
Pete on asian ytimessä. Minulla on päätarkoituksena nitistää juurivesat, joita kymmenen haapaa pystyy tuottamaan todella runsaasti, määrä voi nousta jopa kymmeniin tuhansiin. Voin vakuuttaa, että haapoja on näiden vuosikymmenten aikana tullut kaulattua melkoinen määrä, mutta pidän myös oikeutenani oppia omista virheistäni. Silloin kun metsä on elinkeino, ei sen kanssa kukaan rupea näpertelemään, vaan tarpeelliset hommat tehdään nopeasti ja tehokkaasti.
Mehukattipullo on elintarvikemuovia, joka voidaan pestynä polttaa energiajätteenä energialaitoksella, ja näin sille on jo todennäköisesti tapahtunutkin.
Tuo itse ainepakkaus on hankalampi hävitettävä.
Puukia en viittauksellani tarkoittanut, jos tämä ei sitten ole aikaisemmin esiintynyt toisella nimimerkillä.
3 desiä / runko on järkyttävän paljon, kun ohje on 1 – 1,5 millilitraa läpimitan tuumaa kohti.
Samoin taskun ei pidä ulottua syvälle puuhun, vaan paras kohta on puun ja kuoren rajapinta. Siinä ravinteet ja torjunta-aine kulkeutuvat juuristoon.
Kantokäsittelyssäkin käsitellään vain kapea reunus kannosta, sitä ei suinkaan värjätä kokonaan.
Torjuntaa voi tehdä läpi vuoden, talvipakkasella lantrinkina käytetään polttoöljyä.
Juu, kyllä v’ähempikin olisi varmasti riittänyt, ja olihan aine jo lantattu 50%. Pistosahaus kannattaa tehdä mahdollisimman pystyyn ja matalana, silloin aine ohjautuu mahdollisimman lähehelle oikeata kohtaa. Laitan sitten uusia kuvia, kun aine on tehnyt tehtävänsä.
Minulla roikkuu vasemmalla puolella nauhassa pieni painepullo, jossa on lähes 100 % glyfosaattiseosta. Oikeassa kädessä pieni kirves tai vesuri. Muutama isku puun kylkeen ja haavaan pieni suhaus ainetta. Haapa kuolee herkästi ja niin pienet raivauskoivutkin.
sawo on pien läntti suamessa wua on tuo tiijetty jo kymmeniä vuosia..sahalla koloja huapaan ja karkeeta suoloo jokune kilo..huapa kuoloo ja sitte ku kuataa pitkää kantoo nii tulloo hyvä salakuato paekka..muita myrkkyjä ei tarvii. jäläki hommissa tuo 12gr lyjy piä ja loput suolat ruholle
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Myrkkyjen kaas lontratessa ei koskaan voi olla varma mihin suuntaan se exodus iskee. Onneksi katoavaa kansanhulluutta.
Onko tuossa ajatus se että myrkky menee peremmälle laippaa pitkin? Vai onko ketju vaan jäänyt jumiin ja sitä yritetään Mehukatin voimalla liukastaa?
Itse kaulaan nuo joka puolelta enkä pane myrkkyä. Ei tosin muuta estoa kuin ostamisen ja kantamisen vaiva…
Jouduttaako tuo Raundappi sitä exodusprosessia ja jos niin minkä verran? Vai onko säästö se, että ei tartte kuin yksi tasku sahata?
Vieläkö glyfosaattia myydään kaikille vai tarvitaanko ostoon tutkinto?
Kyllähän tuosta jo kuuluisi rikostutkinta aloittaa. Puun vahingoittaminen ilmeisessä surmaamisen tarkoituksessa. Raskauttavaa. Miten tuokin puu nyt pystyy kommunikoimaan kun aletaan vedellä yhteyspiuhoja poikki.
Aikoinaan kun myrkytettiin haapoja ne kolot piti tehdä metrin korkeuteen 10 sentin välein (kourukirveellä) Pumppu pullolla sitten roundupit perään.
Koska kysymyksessä on sarjamurhaaja, niin työtahtikin on kova. Samaan aikaan kun sahan laippaa vedetään ulos, niin 50% glyfosaattia alkaa mennä Mehukattipöntöstä puun sisään.
Kymmenkunta haapaa tässä laitettiin hengiltä. Pieneen puuhun riiitti yksi pistosahaus ja suurenpiin tehtiin kaksi tai kolme.
Laimennettua ainetta kului yhteensä kolme litraa, eli itse ainetta meni 1,5 litraa.
Kuten kannun ulkoasusta näkyy, kysymys on vanhasta varastosta. Ollaan itsekin jo niin vanhoja, että hyvällä käytöksellä voivat laskea meidät linnasta pois jo melko pian.
Sen lisäksi tulemme oikeudessa syyttämään toinen toisiamme myrkyttäjäksi, niin todennäköiseti kumpaakaan ei pystytä silloin edes tuomitsemaan.
Tähän aikaan vuodesta puut valmistautuvat pakkasiin kuivattamalla itseään nestevirtausten ollessa rungosta juuriin päin. Näin saadaan myös juurivesat tapettua samalla kertaa. Kesällä pitäisi tulokset alkaa näkyä.
Kuivat haavat jäävät pystyyn biodiversiteettipuiksi, josta petolinnut tähystävät taimikosta myyriä.
Kyllä lähtee ….??
Noinhan sitä on turha tehdä. Ohjeen mukainen temppu tehdään siin, että pulloteräisellä kirveellä lyödään kuoren läpi, siis kuoren ja pintapuun väliin ulottuva tasku, joka hieman raottuu.
Annostuspistoolilla tirskautetaan noin 1 – 1,5 millilitraa oikealla soessuhteella laimennettua torjasuainetta.
Taskuja isketään eri puolille runkoa 1 kpl läpimitan tuumaa (25 mm) kohti.
Myrkyllistä torjunta-ainetta menee suhteettoman vähän, joten siitä ei kannata laulua tehdä.
Itse olen porannut 15mm poranterällä juuriniskoihin alaspäin vinon reiän 2..3 kpl ja niihin laimentamatonta glyfosaattia.
Eipä paljon kulu aineita.
Meni paljon tahi vähän ainetta mutta minulla on kyllä tapana myydä noin hyvän kokoiset ainespuut ja ottaa niistä aivan asiallinen kuitupuun hinta. Pari euroa vähempi kuin koivukuidusta ja paljon joutuisampaa tehdä.
Mitäs , jos konekuski pistääkin sopivan satsin glyfoa kantokäsittelyaieen asemasta tankkiin ?…siellä Harjavallan plantaasilla ?
Minä taas Jesse myin noiden haapojen ympäriltä yli 600 mottia kuusitukkeja aikas hyvään hintaan ja jätin nämä kaikkein halvimmat puut jättöpuiks,i kun jotain olisi kuitenkin pystyynkin jätettävä.
Glyfosaatin käyttö tulee jatkumaan aivan normaalisti. Nyt on vain meneillään tämä välivaihe kun Bayer osti Monsanton, ja se aiheutti kaikenlaista liikehdintää aina EU-parlamenttia myöten.
Kohta on sama aine vähän eri kiinniteaineella ja uudella tuotenimikkeellä markkinoilla, ja käyttö jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Suuryritysten fuusiot herättävät aina tunteita ja aiheuttavat usein hyvinkin erikoisia tapahtumaketjuja.
Senverran kallistun tässä asiassa jeessin puolelle, että turha lotraaminen on turhaa lotraamista.
Tuo homma on osattu tehdä kaulaamalla ennen niin miksi sitä ei nyt osattaisi kun on koneelliset välineet ja muuta.
Myrkkyjen käytöstä muuten olen sitä mieltä että jossain rehevillä mailla se on varmaan tarpeen pintakasvillisuuden kurittamiseen.
SEkin pitää muistaa että ollaan toki metsässä ja tuota samaa ainetta käytetään pelloilla ja jopa leipäviljan tuleentumisen säätelyyn. Että kyllä kiellettäviä kohteita on pilvin pimein ennenkuin metsässä käyttöä tarttee kieltää.
Mutta kuten sanoin tuossa kuvassa on sitä jeessin mainostamaa turhaa lontrausta.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Laitoin tämän kuvan vähän kieli poskessa, kun muistelin erään palstalta jo poistuneen nimimerkin melko kiihkeitä kommentteja meikäläistä kohtaan. En minä koe itseäni myrkkyjen kanssa lotraajaksi. Kuvan pönttö on jo vuosia vanha, ja rupesin jo ajattelemaan aineen mahdollista vanhentumista ja sitä, että pönttö voisi jäädä perikunnan riesaksi!
Eniten minua ihmetyttää tämä Suomessa noussut glyfosaati-keskustelu. Meillä mennään jälleen rajoittamaan ja kieltämään sellaista, mikä muualla Euroopassa ei herätä mitään toimenpiteitä. Kun samaan aikaan EU takaa tavaroiden, palveluiden, pääomien ja ihmisten vapaan liikkuvuuden rajojen yli, meillä asetetaan yhä lisää myynnin kieltoja ja rajoituksia. Tästä hyötyvät vain naapurimaidemme ja esim. Saksan kauppiaat. Tästä meillä on jo lukemattomia esimerkkejä, joista ehkä eräät nauttittavat nesteet ovat se tunnetuin esimerkki.
Näistä riesaksi jääneistä ”pöntöistä” tosiaan.
Kun ostimme tuon kaakonkulman möksän sellainen löytö tuli eteen tontin metsäisestä osalta. Ja sisällöstä ei haisuakaan.
Kiven juureen risuilla peitettynä tuollainen parikymmenlitrainen lekkeri. Kun edellisellä omistajalla puutarhuriammatti voin melkein eppäillä juuri tuota kuvan laatua. Etiketti oli jo aikaa liuennut. Se on nyt minulla ongelma kun vieraalla paikkakunnalla ei tiedä mihkä ongelmanesteen veisi.
Tiijän olevani hurskastelija, mutta näetten aeneetten ja muun suastuttamisen panoksena ee oo ruttokansantuotteen laskeminen vuan viimekäjessä muapallon elinkeleposuus.
Puuntakunen tekee 100% oikein.Näin syksyllä viisto pistosahaus ja siitä glyfoa tyveen,isojen puiden kaulaus sahalla kovaa hommaa ja tuloskin hitaammin.
Viime keväänä Saksan vihersosialistit Ranskan tukemana yrittivät glyfon täyskieltoa.Parlamentti sitten käveli tämän poliittisen vedätyksen yli
Tuo glyfon mollaaminen enempi hurskastelua.Viljan kasvauksessa,juuresmailla,kasvitarhoilla sitä käytetty kymmeniä vuosia ja hyvin on kaikille maistunut.Sitten yksi valokuva aiheuttaa näppylöitä… ?? ..!!
Suomessa ollaan aivan liian innokkaita kieltämään erilaisia kemikaaleja, vaikka niiden käyttö jatkuu muualla. Yksi hyvä esimerkki tästä on ulkomaalien homeenestoaine.
Amattimaalari kysyi taannoin minulta, että laitetaanko seinään kotimaista vaiko ruotsalaista maalia? – Mikä ero niillä on? -minä kysyin. – No, kotimainen maali homehtuu ja menee hyvin tummaksi varjoisilla seinillä, mutta ruotsalainen maali pysyy kirkkaana. – Arvaatte varmaankin kumman maalin valitsin!
Kuvassa nähdään tyyppiesimerkki vaarallisesta tavasta, joka on kylläkin valitettavan yleinen. Elintarvikepakkauksissa saa säilyttää VAIN elintarvikkeita, ei mitään muuta. Siis ei jäte- eikä puhtaita öljyjä eikä varsinkaan myrkkyjä. Pullo voi joutua lasten käsiin tai kierrätyksessä ei tiedetä mitä myrkkyä siellä on vaan luullaan vaarattomaksi.
Yrityksissä ympäristösertifikaati ISO 14001 auditoinnissa näistä tulee pahat nuhteet, taitaa mennä huomattavan poikkeaman puolelle.
Näistä on tullut ihan aikuisten oikeasti onnettomuuksia. On luultu, että tilanne on hallinnassa, ei siihen kukaan muu pääse käsiksi eikä se mene sekaisin, mutta niin vaan on kuitenkin päässyt käymään.
Sori, jos tämä kuulostaa niuhotukselta, mutta muiden virheistä oppiminen on kaikista halvinta ja helpointa.
”Puun takaa
Laitoin tämän kuvan vähän kieli poskessa, kun muistelin erään palstalta jo poistuneen nimimerkin melko kiihkeitä kommentteja meikäläistä kohtaan.”
Palasin palstalle kommentoimaan vähän, jotta ei jäisi
väärää kuvaa asiasta.
Otaksun että Puun takaa tarkoittaa glyfosaatin käyttöä koskevaa ketjua , jossa kommentoin sen olevan osittain myrkyllinen luonnolle ja sen saaneen mainostuskiellon
USA:ssa, jossa sitä mainostettiin luonnossa hajoavana tuotteena.
Mitään henkilökohtaista ketään kohtaan en silloin kirjoittanut enkä ole kirjoittanut täällä muutenkaan, ellei siihen lasketa yhtä kommenttia erään toisen palstalaisen muutaman kerran esittämiin henkilökohtaisuuksiin menevien asiattomien väitteiden vastakommenttia.
Ei haittaa henk.koht. yhtään jos joku haluaa levittää metsiinsä rounduppia tms. mutta asiatietojen väärin muistamiset tai muunnellun totuuden esittämisen pyrin oikaisemaan.
Capo ei ole niuhottaja. Kyllä tuo mehukattipullo pitäisi vähintäänkin yli maalata ennen tuohon käyttöön ottoa, ei taida olla irtoavat tarrat.
On aivan turhaa yrittää kaataa keskustelua taloussyillä. Taloussyillä sitä vastustettiin aikanaan DDT:kin kieltoa.
Tietysti kieltojärjestyksessä pitäisi olla järki mukana. Ensin pitää kieltää suoraan syötäväksi tarkoitetun esim viljan, ruiskutukset. Lisäksi kun ei siinä edes ole mistään kasvinsuojelusta kyse, vaan viljan tuleentumisen säätelystä.
Näistä asioista on todella pitkä matka tuon kuvan mukaiseen käyttöön. Tuossahan vain käyttäjä itse vaarantuu ja tietenkin luontoon tulee ainetta kiertoon.
Kokonaan eri asia on sitten se että tässäkin asiassa mekaaninen homma ajaa just saman asian.
Olihan joskus 60 ja 70 luvuilla ihan pakko käyttää kemiallista torkuntaa tienvarsivesakoillekkin, muuta keinoa ei muka ollut. Mikäs tilanne on tänä päivänä?
Samoihin aikoihin vesakkoja oli ihan pakko torjua lentoruiskutuksilla, mutta mihinkäs se pakko hävisi?
Itse en käytä kemiallista torjuntaa vesakoihin enkä heiniin tms metsässä. Yrräärrän hyvin pitkälle kuitenkin rehevillä mailla uudistusta kemikaalien turvin.
Kaikissa asioissa pitää nähdä ne muutkin mahdollisuudet ja niiden kehittäminen. Ei saa olla niin hyvää uutta keinoa etteikö sen käyttöönoton haittapuolia pitäisi punnita. Uusiksi keinoiksi katson esim kemikaalien käytön metsän epämieluisan kasvillisuuden torjunnassa. Se on metsänhoidon historiassa kuitenkin suhteellisen uutta hommaa.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Pakkotuleennuttamisesta on toki kyse kun viljakasvustoa ruiskutetaan, mutta yleensä myös juolavehnän torjunnasta. Euroopassa on sitten juolavehnääkin hankalammat heinät riesana myös.
Mehupulloja ei näihin taskutushommiin pidä käyttää. Parin litran paineruisku on tarkempi ja helpompi kannu.
Mekaaninen kaulaaminen on kyllä teoriaa isoilla uudistusaloilla jos haapoja on reippaammin. Ei tule mitään. Kaulaaminen tulee myös tehdä monta vuotta ennen päätehakkuuta, muuten seurauksena on armoton vesominen oli kaulattu tai ei. Ja saahan siitä tuoreesta haavasta jonkun roposen. Pystyyn kuivatetusta joka tapauksessa vähemmän. Tämän takia taskutan hakkuuta edeltävänä syksynä. En keksi mitään muuta omatoimista tekemistä jolla panos/tuotos on lähellekään yhtä hyvä.
Pete on asian ytimessä. Minulla on päätarkoituksena nitistää juurivesat, joita kymmenen haapaa pystyy tuottamaan todella runsaasti, määrä voi nousta jopa kymmeniin tuhansiin. Voin vakuuttaa, että haapoja on näiden vuosikymmenten aikana tullut kaulattua melkoinen määrä, mutta pidän myös oikeutenani oppia omista virheistäni. Silloin kun metsä on elinkeino, ei sen kanssa kukaan rupea näpertelemään, vaan tarpeelliset hommat tehdään nopeasti ja tehokkaasti.
Mehukattipullo on elintarvikemuovia, joka voidaan pestynä polttaa energiajätteenä energialaitoksella, ja näin sille on jo todennäköisesti tapahtunutkin.
Tuo itse ainepakkaus on hankalampi hävitettävä.
Puukia en viittauksellani tarkoittanut, jos tämä ei sitten ole aikaisemmin esiintynyt toisella nimimerkillä.
3 desiä / runko on järkyttävän paljon, kun ohje on 1 – 1,5 millilitraa läpimitan tuumaa kohti.
Samoin taskun ei pidä ulottua syvälle puuhun, vaan paras kohta on puun ja kuoren rajapinta. Siinä ravinteet ja torjunta-aine kulkeutuvat juuristoon.
Kantokäsittelyssäkin käsitellään vain kapea reunus kannosta, sitä ei suinkaan värjätä kokonaan.
Torjuntaa voi tehdä läpi vuoden, talvipakkasella lantrinkina käytetään polttoöljyä.
Juu, kyllä v’ähempikin olisi varmasti riittänyt, ja olihan aine jo lantattu 50%. Pistosahaus kannattaa tehdä mahdollisimman pystyyn ja matalana, silloin aine ohjautuu mahdollisimman lähehelle oikeata kohtaa. Laitan sitten uusia kuvia, kun aine on tehnyt tehtävänsä.
Minulla roikkuu vasemmalla puolella nauhassa pieni painepullo, jossa on lähes 100 % glyfosaattiseosta. Oikeassa kädessä pieni kirves tai vesuri. Muutama isku puun kylkeen ja haavaan pieni suhaus ainetta. Haapa kuolee herkästi ja niin pienet raivauskoivutkin.
sawo on pien läntti suamessa wua on tuo tiijetty jo kymmeniä vuosia..sahalla koloja huapaan ja karkeeta suoloo jokune kilo..huapa kuoloo ja sitte ku kuataa pitkää kantoo nii tulloo hyvä salakuato paekka..muita myrkkyjä ei tarvii. jäläki hommissa tuo 12gr lyjy piä ja loput suolat ruholle