Hyvä on alku . Kun uudistaminen tehdään viivyttelemättä ja huolella , on taimien kasvu kuvan mukaista . Mätästys haukkuu hintansa tässä tapauksessa varmasti , samoin boorilannoitus .
Pahimmat puutteet udistamisissa ovat edelleenkin viivyttely uudistamisessa , tinkiminen muokkauksessa ja terveyslannoituksessa .
Kuusentaimikko ( ja harvahko sellainen ) saattaa helposti näyttää kooltaan samalta , kun kuvassa , vielä kymmenen vuoden kuluttua istutuksesta , jos edellä mainitut puutteet realisoituvat . Kaupanpäällisiksi saadaan vielä kelpo risukko raivattavaksi .
Olettko miettineet miten uudistaminen onnistuu voimakkaasti heinäisllä alueilla jos mätästyksen tekisikin syksyllä ja taimet heti keväällä. Ideana olisi se ettei heinä ehtisi siementää keväällä tehtyihin laikkuihin ainakaan saman kesänä. Onko siinä mitään järkeä odottaa kesä ilman taimia ?
Minulla oli tässä strategiana;hakkuu helmikuussa sekä muokkaus ja istutus toukokuussa ja jälki on mielestäni asiallista.Käsittääkseni maassa on niin kova siemenpankki että se heinä tulee kuitenkin.Tässä hulluna heinittyvässä kuviossa on yksi hyvä asia,perkaus ei tule olemaan ongelma koska edes lehtipuun siemensyntyinen taimi ei selviä väleissä olevan ryönän läpi.Todennäköisesti selviän yhdellä oikeassa vaiheessa tehtävällä raivauksella.Yksi samanlainen 7 v aiemmin istutettu alue on samassa vaarassa ja siellä käy näin.Toki heinätä piti,kun mättäät oli pienempiä eikä kunnon ojia kaivettu.
Rehevillä mailla oikea aika raivata on muutama vuosi istutuksesta. Ja jos joku sanoo, että vois sen vähän myöhemminkin tehdä niin kannattaa muistaa, että ne kannattaa raivata ennenkuin metsäammattilainen on sitä mieltä, että ne pitäisi raivata.
Mätästyksen yksi fantastinen ominaisuus on se, että mätäs mataloituu eroosion myötä alkuun melko nopeastikin sadevesien kuluttaessa pintakerroksen maata pois. Siinä samalla huuhtoutuu siemensyntyiset heinän- ja lehtipuuntaimet pois.
Istutuksessa en viivyttelisi. Mätästyksen jälkeisessä talvenyliodottelussa on järkeä siinä tapauksessa, että mättäät on jostain syystä jäänyt tiivistämättä, kuten navero- tai ojitusmättäiden kanssa joskus tilanne on.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Tästä tulee nyt kyllä kuusimetsä.
Hyvä on alku . Kun uudistaminen tehdään viivyttelemättä ja huolella , on taimien kasvu kuvan mukaista . Mätästys haukkuu hintansa tässä tapauksessa varmasti , samoin boorilannoitus .
Pahimmat puutteet udistamisissa ovat edelleenkin viivyttely uudistamisessa , tinkiminen muokkauksessa ja terveyslannoituksessa .
Kuusentaimikko ( ja harvahko sellainen ) saattaa helposti näyttää kooltaan samalta , kun kuvassa , vielä kymmenen vuoden kuluttua istutuksesta , jos edellä mainitut puutteet realisoituvat . Kaupanpäällisiksi saadaan vielä kelpo risukko raivattavaksi .
Olettko miettineet miten uudistaminen onnistuu voimakkaasti heinäisllä alueilla jos mätästyksen tekisikin syksyllä ja taimet heti keväällä. Ideana olisi se ettei heinä ehtisi siementää keväällä tehtyihin laikkuihin ainakaan saman kesänä. Onko siinä mitään järkeä odottaa kesä ilman taimia ?
Minulla oli tässä strategiana;hakkuu helmikuussa sekä muokkaus ja istutus toukokuussa ja jälki on mielestäni asiallista.Käsittääkseni maassa on niin kova siemenpankki että se heinä tulee kuitenkin.Tässä hulluna heinittyvässä kuviossa on yksi hyvä asia,perkaus ei tule olemaan ongelma koska edes lehtipuun siemensyntyinen taimi ei selviä väleissä olevan ryönän läpi.Todennäköisesti selviän yhdellä oikeassa vaiheessa tehtävällä raivauksella.Yksi samanlainen 7 v aiemmin istutettu alue on samassa vaarassa ja siellä käy näin.Toki heinätä piti,kun mättäät oli pienempiä eikä kunnon ojia kaivettu.
Rehevillä mailla oikea aika raivata on muutama vuosi istutuksesta. Ja jos joku sanoo, että vois sen vähän myöhemminkin tehdä niin kannattaa muistaa, että ne kannattaa raivata ennenkuin metsäammattilainen on sitä mieltä, että ne pitäisi raivata.
Mätästyksen yksi fantastinen ominaisuus on se, että mätäs mataloituu eroosion myötä alkuun melko nopeastikin sadevesien kuluttaessa pintakerroksen maata pois. Siinä samalla huuhtoutuu siemensyntyiset heinän- ja lehtipuuntaimet pois.
Istutuksessa en viivyttelisi. Mätästyksen jälkeisessä talvenyliodottelussa on järkeä siinä tapauksessa, että mättäät on jostain syystä jäänyt tiivistämättä, kuten navero- tai ojitusmättäiden kanssa joskus tilanne on.