Istutettu 2004 mhy:n toimesta, itse ei siviilitöiltä ehtinyt, Heinät perattu alkuvuosina ja risukot raivattu vesurilla 2010 kesällä. Paikoin tuossa on taimikko melko harvaa, ei tarvitse heti ollla harventamassa. Taustalla isompaa puuta, joka harvennettiin samoissa 2003 haukkuissa, missä etualan kuvio hakattiin aukoksi.
Kymmenen vuoden kuusen kasvatuksen tyyppiesimerkki. Joku tupsu sentään kituu näkösällä jo.
Jokin ongelma tuossa vaikuttaa olevan. Jos se on myöhästynyt heinäntorjunta, onhan se tavallaan tyyppiesimerkki kuusen kasvatuksesta. Toisaalta osittain epätasaiset ja pensasmaiset kuuset viittaa ravinnepuolen juttuihin. Onko alalta hakattu kuusikko ja risut ja kannot viety energiaksi? Tällöin on riski ainakin boorin vajauksesta olemassa. Paikka näyttäisi periaatteessa olevan rehevä, joten pituutta pitäisi olla ainakin 4 metriä, kun nyt näyttää olevan 1-2 metriä.
Puulajivalinta ei ole ongelmien syy. Savipohjalla, joka tuossa mahdollisesti on, Jessen koivut ei olisi ihanteellinen valinta, ellei edellinen kuusisukupolvi ole ollut laho. Ja kuten minun koivu kasvatuksesta kertovasta kuvasta näkyy, hirvi on edelleen sellainen riski, että minun vuosikymmenen vaihteessa hakatulla kuviolla on nyt vain paljasta maata. Ensi vuoden myyrähuippukin osuus sopivasti istutusvuoteen, joten takeita onnistumisesta ei vieläkään ole.
On siellä keskemmällä 4-5 metrisiäkin, täytyy lisätä toinenkin kuva. Taimien pituusvaihtelut ovat tosiaan suuria. Kantoja tuolta ei ole poistettu. Kuva on aukon reunalta ja selän takana on tilaan kuuluneiden purettujen rakennusten pihamaa muutamine suurine koivuineen. Ne tietysti varjostavat kesällä osansa.
Pihamaa suurine koivuineen ja ei koivu kasva. Joopa joo.
Eipä tuo takametsäkään ole riemusta revennyt kasvamaan. En katselisi omassa metsässä enää päivääkään.
Arvasin että kuvani herättävät keskustelua, mikä toki on tarkoituskin. Haluan siis tuoda palstalle pienmetsänomistajan näkökulmaa. Koko palsta on siis kolme hehtaaria, josta istutettua taimikkoa noin hehtaari, lisäksi toisessa kuvassa oleva pienaukko- Loput on sitten tukkia tai tukkikokoluokkaa lähetstyvää metsää + se entinen pihapiiri. ”Ongelmahan” on tässä se, että palstalle ei kannata teetättää ulkopuolisella mitään energia/kuitupuu-harvennuksia ja hankintanakin ajattaminen pitäis teettää ulkopuolisella. Eli käytännössä teen pienimuotoista harvennusta(luokkaa 10 pino-m3) joka vuosi ja puut poltan kotona(80 km palstalta) takassa ja saunassa, välillä vien puuta myös mökille, missä sitä on kyllä omastakin takaa. Ja sukulaisille ym. puuta tulee myös tarjottua, vaan tuohon kuormantekoon käsipelissä harva lähtee, vaikka ei puista mitään vastinetta pyytäisikään.
”Pihamaa suurine koivuineen ja ei koivu kasva. Joopa joo.”
Muutaman pihakoivun perusteella ei kannata heittää roskakoriin tutkimukseen perustuvaa tietoa siitä, miten eri puulajit eri tyyppisillä kasvupaikoilla menestyvät. Koivu kasvaa savimaalla, tosin viidenneksen heikommin kuin hiukan ilmavammalla pohjalla. Jos siis juurikääpäongelmaa ei ole, itse en savimaalle koivua laittaisi. Kuuselle sopivia paikkoja on kovin vähän, joten jos sellainen löytyy, mielelläni kuusta laitan.
Tilahan on vanha torppa eli pellon ja laitumen pohjia tämä metsä on. Juurikäävän kanssa ei ole ollut ongelmia ja 10 v sitten tehdyssä hakkuussa tuli puuta 313 m3(josta kuusitukkia 2/3), lahoa kuitupuuta tuli 1.9m3 eli kyllä kuuselle uudistaminen oli siinä mielessä perusteltua.