Ei näytä kovin laadukkaalta puustolta. Puun takaa antaa varmaan myöhemmin päivällä numeroja, jolloin huomataan, että laadun lisäksi puutetta on myös määrästä.
Tuttu näky yli 30 vuoden takaa . Noissa olosuhteissa tein ensimmäiset hankintahakkuuni . Oli todellista laatumetsää , lepikkoa ja pitkä- ja paksuoksaista kuusta ja nekin ”omenapuuasennossa” . Tällaista ”riemua ”
oli useita hehtaareita .
Aukko , äestys ja ilmaiset taimet . Siinä homman nimi tästä eteenpäin. Tänä päivänä paikka kasvaa puuta niin , ettei tahdo sekaan sopia . Ei tosin leppää eikä koivua. 🙂
Jatkuvan kasvatuksen menetelmää suosittelen korkeintaan pahimmille vihamiehilleni , en muille . (eikä niitä vihamiehiäkään taida kovin montaa olla 🙂 )
Pinta-ala 1,6 ha mt / omt
Ikä 19 v. (laskettuna ylispuumäntyjen ja -koivujen poistosta)
82 mottia/ha
Puulaji: Mänty, kuusi, koivu. leppä, haapa, pihlaja, paju.
Tyhjät kohdat laikutettu ja kylvetty koivulle
Kaksi kertaa raivattu, pajut ja pihlajat poistettu.
Hyvin vähän tukkipuiksi kehittyviä puita.
Tehdään energiapuuhakkuu viiden vuoden sisällä.
Siihen jää metsä. Se ei ole ongelma. Kysymys onkin siitä millainen. Tuosta metsästä tukiksi kasvaa korkeintaan osa koivuista. Tämänkin kuvan perusteella voi kyseenalaistaa jk-laskelmat. Metsästä ei tule hoitokuluja ja silti sieltä voidaan hakata laadukasta tukkia 10-15 vuoden välein.
Suurin ongelma tässä on juuri puiden huono laatu, ja siten erittäin pieni tukkisaanto.
Männyille maapohja on liian rehevää, koivut taasen ovat enimmäkseen hieskoivuja, jotkaa nekin ovat väärällä maapohjalla. Kuuset taas kasvavat enemmän leveyttä kuin pituutta. Tästä ei tule edes hyvää energiapuuleimikkoa.
Minulla on myös täysin samanikäisiä kohteita, jotka on kasvatettu jaksollisella menetelmällä. Niissä on motteja saman verran hehtaarilla, mutta niissä on jo tehty yksi energiapuuhakkuu. Arvokasvu on niissä nyt parhaimmillaan, ja tukkeja hakataan harvennuksesta alle kymmenen vuoden päästä.
Päätehakattavia ne ovat 20-vuoden kuluttua.
Samanlaisia metsiä on parin tuttavan pienillä maaplantaaseillaan, alueilta hakattiin järeimmät rungot rakennuspuiksi 90luvun lopulla ja kaikki pienempi puusto jätettiin pystyyn. Järeiden runkojen vapauttamat aukkopaikat ovat muuttuneet heinikoiksi, parhaissa kohdissa pihlajaa ja leppää. Hakkuu suoritettiin loppusyksyllä lumettomaan aikaan ja kuljetuskone rikkoi teloillaan maan pintaa, silti taimettumista ei tapahtunut.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsähän siitä on tosiaan syntynyt. Entä sitten?
Ei näytä kovin laadukkaalta puustolta. Puun takaa antaa varmaan myöhemmin päivällä numeroja, jolloin huomataan, että laadun lisäksi puutetta on myös määrästä.
Metssähän tuo on. Alustavasti vahvistaa yhden epäluuloni eli jk- metsän huimat kasvut ovat enimmäkseen oksia.
Ja huomatkaa. Lehtipuut ovat jo lehdettömiä, että eivät pärjää jk-metsässä.
Vajaatuottoinen. Avohakkuu ja kuusen viljely.
Näyttää niitä viljelemättäkin siellä kasvavan. Hienoa sekametsää jossa mahdollisuus tosiaan erirakenteiseen j-kasvatukseen.
Tuttu näky yli 30 vuoden takaa . Noissa olosuhteissa tein ensimmäiset hankintahakkuuni . Oli todellista laatumetsää , lepikkoa ja pitkä- ja paksuoksaista kuusta ja nekin ”omenapuuasennossa” . Tällaista ”riemua ”
oli useita hehtaareita .
Aukko , äestys ja ilmaiset taimet . Siinä homman nimi tästä eteenpäin. Tänä päivänä paikka kasvaa puuta niin , ettei tahdo sekaan sopia . Ei tosin leppää eikä koivua. 🙂
Jatkuvan kasvatuksen menetelmää suosittelen korkeintaan pahimmille vihamiehilleni , en muille . (eikä niitä vihamiehiäkään taida kovin montaa olla 🙂 )
Pinta-ala 1,6 ha mt / omt
Ikä 19 v. (laskettuna ylispuumäntyjen ja -koivujen poistosta)
82 mottia/ha
Puulaji: Mänty, kuusi, koivu. leppä, haapa, pihlaja, paju.
Tyhjät kohdat laikutettu ja kylvetty koivulle
Kaksi kertaa raivattu, pajut ja pihlajat poistettu.
Hyvin vähän tukkipuiksi kehittyviä puita.
Tehdään energiapuuhakkuu viiden vuoden sisällä.
Siihen jää metsä. Se ei ole ongelma. Kysymys onkin siitä millainen. Tuosta metsästä tukiksi kasvaa korkeintaan osa koivuista. Tämänkin kuvan perusteella voi kyseenalaistaa jk-laskelmat. Metsästä ei tule hoitokuluja ja silti sieltä voidaan hakata laadukasta tukkia 10-15 vuoden välein.
Suurin ongelma tässä on juuri puiden huono laatu, ja siten erittäin pieni tukkisaanto.
Männyille maapohja on liian rehevää, koivut taasen ovat enimmäkseen hieskoivuja, jotkaa nekin ovat väärällä maapohjalla. Kuuset taas kasvavat enemmän leveyttä kuin pituutta. Tästä ei tule edes hyvää energiapuuleimikkoa.
Minulla on myös täysin samanikäisiä kohteita, jotka on kasvatettu jaksollisella menetelmällä. Niissä on motteja saman verran hehtaarilla, mutta niissä on jo tehty yksi energiapuuhakkuu. Arvokasvu on niissä nyt parhaimmillaan, ja tukkeja hakataan harvennuksesta alle kymmenen vuoden päästä.
Päätehakattavia ne ovat 20-vuoden kuluttua.
Samanlaisia metsiä on parin tuttavan pienillä maaplantaaseillaan, alueilta hakattiin järeimmät rungot rakennuspuiksi 90luvun lopulla ja kaikki pienempi puusto jätettiin pystyyn. Järeiden runkojen vapauttamat aukkopaikat ovat muuttuneet heinikoiksi, parhaissa kohdissa pihlajaa ja leppää. Hakkuu suoritettiin loppusyksyllä lumettomaan aikaan ja kuljetuskone rikkoi teloillaan maan pintaa, silti taimettumista ei tapahtunut.