Sievoinen pino kaikenlajin tavaraa hyvän tien varressa. Pinon takana pidemmät pinot ainespuuta odottamassa kaukokuljetusta. Kaikki korjattu yhden koneketjun voimin. Ei tarvittu giljotiineja, kuten ei yleensäkään siellä, missä puuta kasvatetaan ammattimaisesti.
Eihän energiapuulle pitänyt enää olla kysyntää. Jääkö tuo pino nyt tienvarteen, kuten muutkin energiapuupinot siellä Keski-Suomessa?
Kokopuun kysyntä laimenee kuvassa näkyvästä syystä. Olen vain tuonut esille ,että taimikoita ei kannata jättää hoitamatta energiapuuvaihtoehdon toivossa. Kokopuu kelpaa ainoana tavaralajina harvoin ja harvoille ostajille.
Suuret yhtiötkin pesevät käsiään pienpuun osalta parin vuoden takaisen harvennus-cacen takia. Suuntaavat katseensa järeämpiin kohteisiin ,kun totesivat ,että eniten keskustelua aiheuttaneissa harvennuskohteissa oli oltu liikkeellä liian aikaisin puuston kokoon nähden. Tämä käytännössä pudottaa kokopuun korjuun korjuupaletista pois.
Kuvan puut ovat nyt siltä kohteelta ,jossa järeys on riittävä. Eri asia on ,kuinka hyvässä/huonossa kunnossa liian tiehässä kasvaneiden jäljelle jäävien puiden latvukset ovat hakkuun siirryttyä muutamia vuosia myöhemmäksi.
Kannattaa pitää sekin mielessä ,että olosuhteet ovat poikkeukselliset tällä hetkellä. Samankokoinen kasa/mhy ,kun kuvassa, seisoi varastolla lähes viisi vuotta viime vuosikymmenen lopulla. Löytynee näistäkin kuvista otsikolla ”vanhaa varastoa”.
Lepät kuulemma jätetään monimuotoisuus puiksi eikä ainakaan energiaksi tehdä sanoi suorittava vasta äskettäin.
Tuossa kuusikon kolmas raivaus näkyy hyvin miten 5-vuotiaana varhaisperatussa ja 3-4metrisenä taimkonjoidetussa kuusikossa voi olla jo 18-vuotiaana vielä 10 centtisiä leppää kun ne vielä kasvaa vesoo tuon aikaisen taimikonhoidon jälkeen. Kolmas raaka raivaus on tehtävä mutta se on raskasta hommaa. Autoinkin yhtä omistajaa varhain hoidettujen istustuskuusikoiden myymistä energiapuuksi koska paksun lepän määrä tekee ainespuu ennakkoraivauksesta hirveän kallista ja arvotavaraa ei kannata maahan lakaista. Tuossakin kuvan kohteella paksun lepän määrä on ratkaissut, että kannattaa laittaa energiaksi mieluummin mutta se, että metsästä tulee paljon paksua leppää ei tarkoita etteikö niitä olisi voitu hoitaa etupainoitteisesti ja varhain. Sen takia on täysin olennaista, että kannot kuolee eikä veso vain aavistuksen vähemmän silti hengissä pysyen, koska aikaa myöten se ongelma nousee potenssiin. Istutuskuusikoiden päätyminen energiaksi on nouseva trendi ja kokopuukasoja ole tällä viikolla nähnyt enemmän kuin rankakasoja et Tuossa kuvassa näkee mitä haluaa, lieneekö paljon matkaa voimalalla tai onko hakkurikalustoa seudulla saatavilla.
Kuvassa ei ole Groupin savotan tuotoksia.
”Ei tarvittu giljotiineja, kuten ei yleensäkään siellä, missä puuta kasvatetaan ammattimaisesti.”
Mikä tuossa kuvan kasassa kertoo ammattimaisuudesta? Ainakaan minun silmääni runkojen keskikoko ei vaikuta kovinkaan suurelta.
Rästikohteet päätyvät energiaksi, kun tarpeeksi kasvavat. Suositustiheydessä kasvava ja hoidettu kuusikko tuskin koskaan ellei ole kyse keräilyerästä.
Ohjeiden mukaan hoidetut ja suositustiheyksissä istutuskuusikot juurikin päätyvät energiaksi, se on trendi. Vasta laitoin kahdelta kohteelta energiaennakkoraivausistutuskuusikoosta, jotka pinta-alallisesti vastasivat 25ha. Ongelma on kun varhain ja etupainoitteisesti hoidetaan, siemnesyntyinen kuusi ei lähde raivauksessa ja haittaa näkyvyyttä hakkuussa, joudutaan ennakkoraivaamaan lisäksi jos ontä tehty etupainoitteisesti, pienet kannot eivät lopeta vesomista sekä aikaa on niin paljon viimeisestä raivauksesta niin paljon, että on jo energiariukuja.
Vai mitä suorittava, että ei ollut ihan totuudenmukaista sanoa, että leppää jää pelkästään monimuotoisuus puiksi?
Entäs tämä, ”3-vuotiaan lehtipuun kanto on niin pieni, että vesominen on olematonta ja 5-vuotiaana tehty toinen raivaus hoitaa loput.” Nyt se on muuttunut muotoon 4 5 ja 7. Keksitkö lennosta?
Totesin ,että Finsilva jättää lepät monimuotoisuuspuiksi eikä Group osta leppää. Kummallakaan ei ole mitään tekemistä kuvan puiden kanssa.
Se ,että heitin myös kolme vuotta raivausaikatauluun johtui pelkästään siitä ,että silloin toteutettu raivaus on tarkoitettu kaikkein haastavimmille kohteille. Nyrkkisääntö on ,että lehtipuun ei anneta kehittyä missään vaiheessa silmien tasoa korkeammaksi. Mahdollisesti tarvittava uusintakäsittelykin on helpompi toteuttaa , kun ei tarvitse kompastella paksun risumaton päällä seuraavalla kasvukaudella.
Ilmastako ne energiapuuainekset sinne nuoreen metsään ilmestyvät ,jos vesakko ei kasva missään vaiheessa miestä pidemmäksi ja kuusikossa on maksimissaan 1600 runkoa )a’ keskim.120 litraa/runko)& hehtaarilla harvennusta aloitettaessa?
Kaikki on ollut eri ammattimaisten yhtiöiden hoidossa olleita, et en tiedä, ehkä noita sinun tapoja ei jostain syystä toteuteta missään? Eipä petekään ole tehnyt silmien tasalta: https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/varhaisperkaus-2021-istutetussa-taimikossa/
Et eihän sille männikössäkään ole mitään metsänhoidollista tarvetta, et voi ihan hyvin antaa kasvaa 3 metriseksi ennen varhaisperkausta. Kaikilla ei ole rahaa toistaa raivausta joka toinen kesä ja kun siitä ei saada sitä toivottua hyötyä. Kyllähän sinä itsekin tiedät, että keksit noita hoito-ohjeita eikä niin, että niitä olisi laajasti testattu kuusikoissa tai ainakaan rehevissä kuusikoissa.
Tekeekö finsilva varhaisperkaukset 4-5vuotta vai silmien tasalta jo aiemmin?
Niin, mitähän ammattimaisuutta suorittava näkee siinä metsänhoidossa, josta tuo kasa on peräisin? Kasassa itsessään ei ole mitään vikaa, se on kylä ihan kelvollisesti tehty ja peitetty.
Leppä on ihan hyvä puu, kasvaa nopeasti ja sitoo typpeä, muut puut ei lannoita. On myös melko pehmeä, ei helposti tee kuusista latvattomia. Typen sidonnan takia kasvattelen niitä harvakseltaan siten, etteivät varjosta varsinaista puustoa. Elpyvät hyvin kyllä ekasta raivauksesta. Ongelma näissä toissijaisissa puissa onkin juuri se, että pakkaavat monen firman hakkuissa jäämään pystyyn, kun olisi aika ne poistaa.
Totesin ,että osaava metsänomistaja ei tarvitse turvautua giljotiineihin. Energiaksikin päätyvä tavara on korjattavissa tavallisella motolla ja motomitalla ,kuten kuvassa. Metsään suuntautuneet suuremmat metsänomistajat ostelevat myös metsätiloja ,jotka kunnostetaan heidän menetelmillään ja siinä vaiheessa ,kun puusto on riittävän kookasta. Kuva on otettu vastaavasta tilanteesta.
Oli muuten tänään puhetta kokeneen metsurin kanssa siitä ,minkä kokoisena hänen toimintaympäristössään tehdään metsiin ensiharvennukset. Totesi ,että puiden keskikoko tulee olla reilusti yli sata litraa poistettavien runkojen osalta ennen ,kun konetta tarjotaan metsään. Työnantajana yksi kolmesta ”suuresta”. Näin siis toimitaan ammattilaispiireissä eikä giljotiineista edes keskustella.
Kun Th tehdään ajallaan esim. kuivahkon kankaan männikössä, niin n.4000kpl/ha voidaan jättää mäntyjä pystyyn ja tehdään energiapuunhakkuu jatkossa.
Suorittava on tehnyt energiapuusta itselleen hyvin henkilökohtaisen agendan. Samaan aikaan kun energiapuuta, -myös kokopuuta, on Suomessa korjattu ennätysmäärät, suorittava on jo yli 18 vuoden ajan esittänyt koko sektorille nopeaa loppua. Yksityiset metsänomistajat ovat mielestään jättäneet metsänsä raivaamatta, tai ainakin raivanneet väärään aikaan. Ainoastaan kaikkein isoimmat metsänomistajatahot ovat suorittavan mielestä tehneet metsissään oikeita asioita, kuten vaikkapa ostettujen rästikohteiden kunnostamisen. Suorittavasta on vuosien mittaan kehittynyt tälle palstalle takuuvarma hahmo, joka saa aina hymyn huulille, kun kommenttinsa ilmestyvät eetteriin!
Eipä hetkauta Visan naurut. Jos tavoite on tuottaa energiapuuta ja kuluttaa keskimäärin kymmenen lilitraa bensaa ”oikea-aikaisissa ” raivauksissa , saattaa joku muukin hymähdellä ,mutta kohde on ihan toinen. Rästikohteet ovat rästikohteita ,vaikka ne sijaitsevat Visan tiluksilla. Oikeat ammattilaiset pyrkivät tuottamaan arvokasta ainespuuta ja mahdollisimman vähän poltettavaa. Eivätkä myöskään kehuskele puunsa päätyvän poltettavaksi. Se olisi selkeä merkki alisuorittamisesta.
Tuo edellinen kommentti oli menneen talven lumia. Kun e-puun hinta on moninkertaistunut, on myös sen kasvatus ihan toisenlaista kuin ennen. Monesti e-puu on paras vaihtoehto myös ns. kuitupuuleimikossakin paremman saannon ja – hinnan takia.
Energiapuun hinnan moninkertaistuminen ei paranna riukuuntuneen metsän tilannetta pätkääkään. Sitä vahinkoa ei energiarahoilla paikata.
Kertokaapa miksi mhy heittää pyyhkeen kehään pienpuun korjuun suhteen ja koneketjuja jää työttömiksi ,vaikka eletään kysyntähuippua energiapuun suhteen? Kaipaan vastausta myös siihen ,miten energiapuuyrittäjät selviävät likviditeettikapeikosta tilanteessa ,jossa puut odottavat ostajaa tien varressa ,mutta kasat eivät kelpaa kellekään? Näistä tapauksista on uutisoitu pitkin kevättä. Mitä seuraa ,kun kysyntä edelleen laskee?
Suorittavalta on tainnut mennä hieman ohi se asia, että energiapuun korjuuseen on tullut lisää toimijoita, mikä osaltaan lisää kilpailua. Suuremmat metsäyhtiötkin ovat nyt tulleen tähän mukaan. Kun takana on vielä lauha talvi, varastoja toki on, mikä valitettavasti on ominaista tälle alalle. Suorittavan 18 vuoden läksytyksestä huolimatta karavaani on kulkenut, ja kulkee vielä jatkossakin. Moitteet meitä yksityisiä metsänomistajia kohtaan ovat perusteettomia ja hyvin pitkälle asenteellisia.
Ovatko hoitorästit minun asenteistani kiinni? Liki puolet Suomen taimikoista ja nuorista metsistä on heikossa kunnossa ja iso osa hoitamatta kokonaan. Laiminlyöntien tuloksia siirretään toisten hoidettavaksi ja kustannettavaksi ,kuin panttia korttipelissä. Pitäisikö tämän pelin antaa jatkua ikuisesti? Onko huono asia kertoa ongelmista ja tarjota parempia vaihtoehtoja tilalle?
Vosakaan ei ole kertonut vaihtoehtoja energiapuuta korjaaville yrittäjille ,miten homma saadaan kannattamaan. Valitettavasti moni on hankkinut laitteet puutteellisen tiedon ja painostuksen tuloksena.
Töitä on luvattu, mutta lupaus ei kata sitä ,onko kohteita tarpeeksi ja ovatko ne sopivia kannattavaa toimintaa ajatellen. On pakko tehdä kannattamattomia kohteita ,kun parempia ei ole tarjolla. Konekauppoja ei tunnetusti pysty kuivin jaloin perumaan.
Yrittäjät kaipaavat parempaa metsien hoitoa, jotta korjuutyö saadaan kannattavaksi. Riukupuskista ei ole hyötyä kenellekään ja vielä vähemmän jos ko kapean sektorin toimintaan tarvitaan erityisvälineitä. Toiminnasta on karsittava rönsyt ja kalusto sopeutettava niin , että sen käyttöalue on laaja. Siihen kuvioon kokopuun käsittelyyn tarvittavat erikoiskoneet sopivat huonosti. Ei ole myöskään mitään järkeä käyttää kallista konetyöaikaa kuljettajan ajan lisäksi ,kun pienpuun kaataminen maahan miesvoimin onnistuu samassa ajassa, mitä koneellakin ja joskus jopa nopeammin ja joustavammin. Toisaalta on sitten maltettava odottaa niin kauan ,että tiheässä kasvanut puutavara kasvaa niin kookkaaksi, että sen korjuu on kannattavaa myös yrittäjälle. Kuvan kasa toimikoon esimerkkinä.
Vanhoja paljon ajettuja koneita ne e-puu vehkeet täällä on. Mittalaite päivityksetkin voi olla vanhaa mallia kun mitta tehdään eri tavalla. Veikkaan että se suorittavan ajama vanhempi Foxi on jo saanut e-puu kouran puomin nokkaan.
Jos joku noilla vanhoilla vehkeillä leipänsä tienaa niin ei se ole muilta pois…
Pelkästään yhden kuvan perusteella arvioni voi toki mennä pieleen, mutta jos minä olisin laittanut tänne vastaavan kuvan, ja kertonut puiden olevan korjattu omasta metsästäni, suorittavan lausunto ei välttämättä olisi silloin ollut kovinkaan positiivinen…
Niinpä. Tekstini positiiviivisuus tässä tapauksessa johtuu siitä ,että rästikohteen puutavara on ollut jo riittävän kookasta korjuuta ajatellen. En tosin uskalla mennä edes vilkaisemaan ,mihin kuntoon hakattu alue päätyi. Oliko jäävää puustoa tarpeeksi ja sillä riittävästi latvusta tulevaisuuden kasvua varten.
Kannattaa pitää mielessä ,että rästikohteet eivät käy välttämättä kaupaksi yksinään. On odotettava niiden ”kypsymistä” isomman korjuukokonaisuuden yhteyteen. Pahimmillaan on vartoiltava niin kauan , että jopa omistaja vaihtuu ja korjuu onnistuu vasta hänen puukauppojensa yhteydessä. Tuolloin ollaan hakkuun kohteena olevan kuvion kohdalla jo varsin kaukana metsän optimaalisesta tuotosta. Jk:n tasolla tai jopa alle. Tämä voi tapahtua jopa pienpuun korjuuseen erikoistuneet yrittäjän naapurissa ja kivenheiton päässä paikalliselta lämpölaitokselta, joka käyttää lämmitykseen pelkkää puuta.
Edelleen suorittavalle muistutan, ettei maillani ole koskaan ollut rästikohteita, eikä niiltä siten ole korjattu energiapuuta. Tämä on nyt hyvä pitää mielessä, kun jatkamme näitä keskusteluja.
Keskustellaan rästeistä, mikäli puunkorjuussa tarvitaan giljotiineja tai joukkokäsittelyä. Nimike ei muutu ,jos raivaussahan asemasta joudutaan käyttämään järeämpiä vehkeitä.
Ja miten tukia ja tukiehtoja perustellaan päätöksentekijöille? Niitä perustellaan sillä ,että tukien avulla puretaan hoitorästejä. Tukia ei ole tarkoitettu oikea-aikaisten toimenpiteiden tukemiseen. Siihen eivät tukivarat yksinkertaisesti riitä. Sen, mihin Visan toiminta sijoittuu tässä kokonaisuudessa , voi päätellä hänen kommenttiensa sisällöstä ja käytettyjen tukien mittavasta määrästä.
Suorittavalla on kohdallani perustavaa laatua oleva ajatusvirhe. Kertaakaan tuet eivät ole aiheuttaneet metsissäni hoitorästejä eikä viivästymisiä. Suorittava on rakennellut nämä täysin omassa päässään.
Määritelmä tyypillisestä energiapuukohteesta:
-Ikä 19- 20v
-suuri runkoluku
-rungon koko pieni
-elävä latvus supistunut
-metsä kärsii ylitiheydestä unohtuneen tai liian lievänä tehdyn taimikonhoidon takia
– kiireellinen
-runkojen keskitilavuus alle 70l
– tukea maksetaan ,koska korjuu on muuten kannattamatonta
-hehtaarikertymä vähintään 35m3
– leimikon pinta-ala vähintään 2ha.
….Tämä Metsälehdestä, ei omasta päästä
….niin eivät tuet aiheita hoitorästejä , vaan ihmisten tekemät päätökset. Tuilla paikkaillaan huonojen päätösten seurauksia.
Koska energiapuuta täytyy saada niin rästikohteet eivät ole aktiivisen puunhoidon ja puunmyynnin piirissä. Nyt trendi on ollut siirtyminen istutuskuusikoissa, valtaosa energiapuuennakkoraivauksista on siirtynyt sinne.
-ikä n. 25
-paljon pientä vesonutta kantoa
-leppiä kasvanut vielä 2 raivauksen jälkeen
-rk 10cm, raippoja kuusten seassa
-myöhemmin itäneet ja kasvaneet luontaiset kuusentaimet haittaa näkyvyyttä
-leirikoti aktiivisesti hoidetuista tiloilta missä ammattilaisia ollut päättämässä metsänhoitotöistä.
Näitä on ollut nyt kymmeniä hehtaareja viimeisen vuoden aikana, todellisia rästikohteita on enää harvoin mitä tulee myynnin piiriin. Varhain ja jatkuvalla taivauksella tiukasti etukenossa kyllä saadaan lehtipuu jäämään kuusten alle, että eivät latvoja rassaa mutta se sitten tuottaa noita muita ongelmia.
Suurin energiapuun myyjä mille on valtavasti tehty, ei saa penniäkään tukea ja on giljotiinistä lähtien aina isompiin koneisiin ollut et hyvin on kannattanut kaikille.
Ei ne kohteet kyllä minkään etupainoisen raivauksen tuotteita ole , vaan ajalta reilu 20 vuotta sitten ,jolloin energiabuumin alkukiimassa suositeltiin jättämään taimikot hoitamatta ja korvaamaan raivaukset energiapuuharvennuksin. Sitä kiimaa tuntuu olevan jäljellä vieläkin. Mutta aikansa kutakin sanoi pässi ,kun kivekset leikattiin.
Ne mitä minä raivaan ja joiden myymisessä olen auttanut, on ollut etupainoisen raivaaminen takia energiapuuksi menossa. Täytyy sanoa, että hommat on helpottunut ennen samoilta tiloilta piti ennakkoraivata et sai istutuskuusikot kuituharvennukseen. Onhan mä näyttänyt vasta minkäkokoista leppää on jo 18- vuotiaassa kuusikossa mikä on etupainoitteisesti raivattu.
Giljotiinin ongelmat ei nnäiinkäön ole kannattavuus leimikkotasolla koska hintahan aina sovitaan asiakkaan kansa niin, että se tyydyttää molempia vaan pikemminkin se, että sellaisia sopivia kohteita on vähän ja hajallaan ja niiden löytämiseksi pitäisi nähdä kohtuuton vaiva kun ovat niillä, jotka ei muutenkaan tee mitään. Taimikonhoito on puukaupan kylkiäinen ja nyt saa alkaa saamaan kylkiäisenä myös energiapuuhoitoa et kun puunmyynti keskittyy näillä isoimmille täydennpalvelun pelureille (SE ja UPM) niin niitä giljotiinikohteitakin saattaa löytyä enemmän. Giljotiinin kohdalla kannattavuudesaa ei näillä energianhinnoilla ole kyse yksittäisen hakkuun kannattavuudesta.
Lisäksi säävaihtelun sietäminen on paha, kun jonain vuonna tavaraa mene hirveästi ja lämmin talvi pudottaa koko kysynnän. Onneksi on saatu positiivisia uutisia miten Joensuun biopelletti tehdas alkaa käyttää havupuurankaa 2500000m3 johon sopii 10% lehtipuuta, just sopivasti voi noukkia kaikki siemensyntyiset ja metrin päässä kasvavat koivut sinne. Etupainoitteisesti raivatut nykytutkimuksen nykytutkimuksen mukaan raivatut istutuskuusikot ovat juuri täydellisiä biopelleteiksi. Ylipäätään tuollainen vuodesta toiseen tasainen kysyntä varmasti houkuttelee hunajapurkille.
Sattuneesta syystä ajelin tänään maakuntaa ristiin rastiin.
Paljon oli ilmestynyt uusia isoja kokopuu e-puu pinoja tienvarteen. Hyvin oli pohjat kestäneen ja nätisti oli pinot peitetty. Veikkaampa että noista pinoista ei ensikeväänä ole mitään jäljellä…
Kyllä se kauppa vaan käy.
Kaikista kasoista ei uutisten mukaan ole saatu kauppoja aikaiseksi. Puut on tehty ,mutta maksajasta ei ole vielä mitään tietoa. Moni yrittäjä, joilla on rahat kiinni puissa toivoo hartaasti kovia pakkasia ensitalveksi. Muuten perii hukka.
Suorittava kyllä tietää että puukaupassa yleensä ensin tehdään kauppa ja sitten vasta hakkuu.
Totta on että käteis-kaupassa voi käydä kylmät jos sellaista harrastaa.
Jos vaikkapa e-puun ostaja jättää puut tai urakoitsijoiden saatavat maksamatta niin onhan se velkomistuomion paikka. Konkurssia pukkaa…
Ja mitä taas muutaman vuoden hiljaisemman jälkeen näkyy olevan kuitu ja kokopuu eroteltuna, rankakasaa ei välttämättä ole. Jos on leppärankaa niin käy kyllä kokopuukasaakin ja poistuma ja rahamäärä on silti suurempi. Lyhin tikku taitaa jäädä niille, jotka tekee pelkkää ainespuuta.
Näillä nurkilla enimmäkseen teiden varsilla vain karsittua rankaa hakkuutähteiden ja kantojen lisäksi. Hakeyrittäjän terminaalissa ketäilyeriä energiapuuta eri muodoissaan.
Siihen on syytä varautua ,että vain karsittu ranka kelpaa energialaitoksille. Paikallinen energialaitos ei ota kokopuuta eikä latvusmassaa varastoalueelleen. Taajaman piharisutkin on vietävä kaatopaikalle tai hakeyrityäjän terminaaliin.
Kerrot vain omien nurkkiesi tavoista. Monessa muussa paikassa kokopuu kelpaa hyvin e-puuksi.
Uutisten perusteella löytyy paikkakuntia ,joilla energiapuun käyttö on kuihtunut olemattomiin ,vaikka puhutaan energiapuun osalta korkeasuhdanteesta. Myös muutoksen suunta käyttämään karsittua rankaa kokopuun sijaan on selkeä.
Metsänhoitotoimien suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon ,miten riskialtis ratkaisu on yrittää tuottaa jossakin vaiheessa ainoastaan energiapuuta.
Metsien riukuuntuminen tulee olemaan ikuinen ongelma ,mikäli suunta ei muutu.
Osittain suunnan muutosta kaipasi Suomen Keskustan P-Karjalan nuorten puheenjohtajakin ,kun ehdotti kommentissaan palautettavaksi vakuustalletuksia takaisin metsien hakkuiden yhteydessä. Moitti metsänomistajia välinpitämättömiksi. 10% omistajista jättää uudistamistoimet kokonaan tekemättä. Jatkoksi voin todeta, että puolet laiminlyö jatkotoimenpiteetkin ,joiden seurauksena syntyy aivan liian paljon riukumetsiä. Niistä tuskin kunnollista saa enää tekemälläkään. Energiapuuta niistä toki korjataan ,mutta tavoiteena ko toimintamalli on kestämätön.
Tilapäinen energiapuun kysynnän nousu ei saa sokaista tekemään huonoja ratkaisuja ,joilla pilataan metsän tulevaisuus.
Esim. puhtaissa männiköissä voidaan ihan hyvin kasvattaa taimikoita tavallista tiheämmässä. Laatu paranee ja e-puu pysyy yhtenä vaihtoehtona.
Asia on täsmälleen kuten konstapylkkerö2 tuossa edellä totesi. 18 vuotta olen tätä suorittavalle täällä kertonut, mutta valitettavasti erittäin huonolla menestyksellä. Joka kerta juttu on vääntynyt hoitorästeihin. Joka tapauksessa olen onnistunut uudistaa erittäin haastavissa olosuhteissa vanhat harsintakuusikot hyvälaatuisiksi ja tuottaviksi männiköiksi. Tätä asiaa ei suorittava saa minulta pois vietyä, ja se riittää minulle.
No ,mitä kerrotte niille ,jotka eivät yrityksistään huolimatta saa riukujaan kaupaksi? Isot energiapuukasat teiden varsilla vaativat ”sulattelemista”.
Energiapuukourien valmistajat pelkäävät jo uutisten perusteella laitteita jäävän käsiin energiapuunkysynnän laimentumisen myötä. Pohjanmaalla mhy:lläkään ei ole energiapuusta muuta kerrottavaa ,kun että hinta on laskenut ja sen seurauksena isäntien myyntihalut ovat loppuneet. On luonnollista ,että sellaisesta tuotteesta ,jota ei tarvita, ei myöskään makseta.
Jos tällaisia tietoja tulee eri puolilta maata, niin idästä kuin lännestä ,kannattaako erityisesti suositella kasvatustapoja ,jotka tuottavat markkinakelvottomaksi ennenpitkää päätyvää pienpuuta.
Siinä on Visalla ja Konstallakin totinen paikka ,jos riukuuntuvasta nuoresta männiköstä joutuukin raivaamaan pienimmät rungot pois ennen, kun ainespuuksi päätyvän osan saa kaupaksi. Kyseisiä tapauksia olen todistanut monta kertaa näiden”18 vuoden” aikana. Osa palstoista on ränsistynyt jo varsin huonoon tilaan tätä ennen. Varmasti pistää miettimään ,mitä jäi tekemättä ,kun nuoren männikön latvukset uhkaavat kuihtua olemattomiin ja on pakko raivata kaksi kolmannesta runkoluvusta maahan, jotta saa palstan puut kaupaksi. Hakkuukertymää vaivaiset 35 mottia hehtaarilta.
Kantorahatulot eivät riitä edes raivauksiin ja puut ostanut metsäasiantuntija saa muikkarin ostettuaan liian pieniä puita. Harvaksikin puusto päätyi kasvatuskelpoisten puiden vähäisyydestä johtuen. Tällaista kymmenenkin hehtaaria, niin voi isännällä olla tyhjä olo hakkuutapahtuman jälkeen. Rahapussikin on vain laihtunut. Edellä kerrottu perustuu kokemiini tositapahtumiin.
Onnistumiset energiapuun parissa ovat enemmänkin ”sattumakymppejä”, joita poikkeusoloista johtuen on muutamana viime vuotena osunut kohdalle vähän enemmän.
Nämä suorittavan mainitsemat ”poikkeusolot” ovat nyt täällä jatkuneet jo 18, -tai omalta osaltani jo yli 20 vuotta. Nyt meillä ei kovin paljoa ole enää männylle uudistettavia kohteita, mutta jotain kuitenkin. Eletään tilanteen mukaan kuten tähänkin asti, ja muutetaan toimintatapoja tarvittaessa. Puuntuotanto on tulojen ja kustannusten eron mahdollisimman suurena pitämistä, eli aivan normaalia yritystoimintaa.
Tuon ”poikkeusoloissa” elämisen on mahdollistanut suurehko Visan hallinnoima pita-ala keskiverometsänomistajaan nähden , joiden omistamat tilat ovat pinta-alaltaan keskimäärin 35 ha ja kuvioiden keskikoko hehtaarin pinnassa. Monilla ei ole välttämättä infra kunnossa eikä täkynä hehtaarikertymältään 500 motin päätehakkuukypsiä kuusikoita. Tällaisilta metsänomistajilta puunostajat nuolevat varpaatkin. Jos keskiverto metsänomistaja lähtee tyrkyttämään sitä hehtaarin pilalle menossa olevaa puskaansa energiapuuksi , löytyy tuskin yhtään halukasta ostajaa. Sitten käy kuten kuvassa . Kymmenen vuoden kuluttua kelpaa isomman kaupan yhteydessä kysyntäpiikin aikana jollekin ostajalle. Seuraavasta mahdollisuudesta ei olisikaan varmaa tietoa.
Ei tässä todellakaan olla mitään suurmetsänomistajia. Katsoin 20 vuoden ajalta tilojeni hakkuiden keskipinta-alat. Uudistamisissa se oli n.1,5 ha ja harvennuksissa n.3 ha. Toki puunkorjuun puitteiden osalta olen pyrkinyt tekemään parhaani teiden, varastopaikkojen, ojitusten, raivausten, ja yleensäkin puunkorjuulle myötämielisyyden muodossa.
Jäljellä oleva askel onkin raivata kylvömänniköt viimeistään neljän metrin pituudessa suositustiheyteen. Silloin saadaan puut kehittymään kunnolla ja lisäå pelivaraa niin korjuumenetelmän kuin ajoituksenkin suhteen.
Jahas, mistäs se neljä metriä nyt suorittavan juttuihin yhtäkkiä tupsahti? Tähän asti hommahan olisi pitänyt hoitaa jo paljon aikaisemmin. Juuri sen takia aina kyselinkin, että pitääkö kylväminen lopettaa kokonaan ja siirtyä istutukseen myös hirvien talvilaidunalueilla ??!
Neljä metriä putkahti suoraan kylvömänniköiden hoitosuosituksista. Niissä ei näy mainintaa energiapuun tuottamisesta taimikonhoidon kustannuksella.
Suositustiheyteen raivauksen tuloksena on päätynyt aikanaan 50 ha:n aukkokin ,jota olin tekemässä ,ja joka uudistettiin kylväen.
BW. Finsilvakin näyttää aloittaneen ensiharvennukset ennakkoraivatuilla palstoillaan ,joista lähettelin vuosi sitten ja tänä keväänä kuvia. Ei näy viitteitä energiapuusta. Ainespuuta koko iso savotta. Kelpaisivat kyllä tarvittaessa energiaksikin ,kun vaihtaisivat pinolaput toisiin. Alamittaisten raippojen kanssa saattaisi olla ongelmia tehdä homma käänteisesti.
No nyt se sitten putkahti jo ennakkoraivauskin sinne Finsilvan maille! Tähän asti on meille suorittavan toimesta opetettu, kun ei anna vesaikon nousta naamataulua korkeammalle, niin ennakkoraivaustakaan ei silloin tarvita! Olisiko käynyt niin, että teorian tilalle alkaakin vähitellen hiippailla ihan käytännön realismi!
Kuviot vanhempaa vuosikertaa, jolloin ei vielä varhaisperattu. Vain kerran tehty normaali th siemenpuiden avulla tehdyn uudistamisen jälkeen. Eikä taatusti ole jätetty ylitiheäksi. Siemenpuut alkavat olla jo historiaa.
Kaiken voi tehdä paremminkin ja omat esitykseni koskevat yksityisiä metsänomistajia. He voivat hoitaa taimikkonsa paljon joustavammin suuriin yhtiöihin verrattuna ,koska vastuualue on pieni ja on helpompi toimia oikealla hetkellä joka kuviolla. Joissakin tapauksissa on tukirajat unohdettava ja tehtävä toimenpiteet silloin, kun metsä niitä tarvitsee.
Ja mitä tulee siihen ,että risukon on pysyttävä silmien tason alapuolella ,on kysymys siitä ,että raivaus tuossa vaiheessa ei muodostu kenellekään ylivoimaiseksi ja työ tulee näinollen tehtyä.