7-8 vuotta sitten hakkasin yläharvennuksena kuvion harvaan asentoon (täälläkin on ollut kuvia ko. paikasta). Kasvamaan jäi lähinnä hyvälaatuisia mäntyjä (myös joitain kuusia), jotka eivät olleet vielä tukin mitoissa. Asiantuntijat epäilivät suuresti alueen taimettumista ja jäävien puiden kasvua, olihan kuvion iäksi merkitty metsäsuunnitelmassa 110 vuotta. Kuvio on taimettunut yllättävän hyvin ja kasvukin ylittänyt odotukset. Viime talvena naapuri teki aukon yhdelle kulmalle ja sen seurauksena kevään myrsy kaatoi neljä runkoa joista yhdestä tämä kuva on.
Mänty on pitkäikäinen puu. Kuusella 110 vuotta alkaa olemaan jo ehtoopuolta, mutta mänty ei ole vielä keski-iässään. Eikä se mänty sairastu siitä että se on joutunut olemaan välipuuna, kuusihan kehttää ne varjoneulaset ja sillä kestää toipumisessa sitten joissaintpauksissa pitempään.
Tutkitko kasvua myös ylempää rungosta? Lisääntyikö paksuuskasvu yhtä paljon myös ensimmäisen tukkipölkyn jälkeen?
Tiheässä pitkään kasvanut puu kasvaa melko tasapaksuna. Sitten kun se saa nopeasti paljon lisää kasvutilaa niin kasvun painopiste muuttuu: latvaosien paksuuskasvu lisääntyy vähemmän kuin tyviosan paksuuskasvu, koska puulle tulee tarve vahvistaa lisääntyneen vääntörasituksen kohteeksi joutunutta tyveä.
Tällä vähän teoreettisella sepustuksella tahdoin sanoa sitä, että pelkästään tyvestä arvoitu paksuuskasvun lisäys saattaa näyttää ylioptimiselta. Toki kasvutilan lisääntyminen melkein aina myös parantaa yksittäisten runkojen tilavuuskasvua, mutta mielestäni ei välttämättä niin paljoa kuin tyvileikoista voisi päätellä. Samalla runkomuoto heikkenee kun tukit muuttuvat kartiokkaammiksi.
Tuo savolaisen mielipide on täysin totta. Nimenomaa aukon reunaan jäävät puut joutuvat vahvistamaan tyveä kestämään tuulenkin lisävoimaa, latvuksen painoa ja lisäksi vahvistamaan juuristoaan pystyssä pysyäkseen.
Totuus on kuitenkin, että pienestä puusta kasvaa iso puu, jos olosuhteet ovat suotuisat.
Jämsänkoskella näin metsäkoulussa pälkynpätkän, jossa oli laskettu olevan n. 850 vuosirengasta. Mäntyä ja kotoisin Uralin takaa.
Tämä kiekko on otettu puolen metrin korkeudelta tyven katkaisukohdasta, ei siis aivan tyvestä. Puu on 70 vuotias kuusi, rinnankorkeusläpimitta 21cm. Kasvu näkyi selvästi myös ensimmäisen tukin katkaisukohdassa (5.5m). Puut terävälatvaisia ja hyvin kasvavan näköisiä, kuusissa latvakasvua 50-80cm, männyissä vähän vähempi.
Kyllä se on varmasti laho tämäkin puu. Kaikki nämä alkujaan kitukasvuiset kuuset ovat laitanaan lahoja. Tässä nyt on vaan sattunut hyvä tuuri, että vaaleaa puuta on osunut kuvaan.
Mihkähän tuo Burlin teoria mahtaa perustua?
Jos kuusi on vielä puolen metrinkin korkeudelta tuon näköinen ei taatusti laho ole hyppinyt minnekkään muuallekkaan runkoa jos ei ole kolhittu.
Jees h-valta: kommenttini oli sarkastinen. Puu on ensin kasvanut pirun hitaasti, sitten hitaasti, sitten normaalia vauhtia ja viimein hirmuista vauhtia. Tämmöinen kehityskulku on monien viljelyintoilijoiden mukaan täysin teoreettista utopiaa ja kaukana todellisuudesta.
Kuva kertoo hienosti, miten kuusi ottaa vapautuneen kasvutilan käyttöönsä ja alkaa lihoa, kunhan siihen vain tilaisuus annetaan. Kun katsotaan tuonkin kuusen ytimen ympärillä olevia lustoja, niin varmasti suurin osa palstan ihmisitä tietää, miltä moinen puu näyttää pienenä. Sateenvarjokuusi se ei ole ollut, sangen vaatimaton ulkonäöltään kuitenkin. Uskokaa jo, että ne alikasvoskuuset eivät ole laitanaan 1) lahoja 2) kasvukyvyttömiä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
7-8 vuotta sitten hakkasin yläharvennuksena kuvion harvaan asentoon (täälläkin on ollut kuvia ko. paikasta). Kasvamaan jäi lähinnä hyvälaatuisia mäntyjä (myös joitain kuusia), jotka eivät olleet vielä tukin mitoissa. Asiantuntijat epäilivät suuresti alueen taimettumista ja jäävien puiden kasvua, olihan kuvion iäksi merkitty metsäsuunnitelmassa 110 vuotta. Kuvio on taimettunut yllättävän hyvin ja kasvukin ylittänyt odotukset. Viime talvena naapuri teki aukon yhdelle kulmalle ja sen seurauksena kevään myrsy kaatoi neljä runkoa joista yhdestä tämä kuva on.
Mänty on pitkäikäinen puu. Kuusella 110 vuotta alkaa olemaan jo ehtoopuolta, mutta mänty ei ole vielä keski-iässään. Eikä se mänty sairastu siitä että se on joutunut olemaan välipuuna, kuusihan kehttää ne varjoneulaset ja sillä kestää toipumisessa sitten joissaintpauksissa pitempään.
Tutkitko kasvua myös ylempää rungosta? Lisääntyikö paksuuskasvu yhtä paljon myös ensimmäisen tukkipölkyn jälkeen?
Tiheässä pitkään kasvanut puu kasvaa melko tasapaksuna. Sitten kun se saa nopeasti paljon lisää kasvutilaa niin kasvun painopiste muuttuu: latvaosien paksuuskasvu lisääntyy vähemmän kuin tyviosan paksuuskasvu, koska puulle tulee tarve vahvistaa lisääntyneen vääntörasituksen kohteeksi joutunutta tyveä.
Tällä vähän teoreettisella sepustuksella tahdoin sanoa sitä, että pelkästään tyvestä arvoitu paksuuskasvun lisäys saattaa näyttää ylioptimiselta. Toki kasvutilan lisääntyminen melkein aina myös parantaa yksittäisten runkojen tilavuuskasvua, mutta mielestäni ei välttämättä niin paljoa kuin tyvileikoista voisi päätellä. Samalla runkomuoto heikkenee kun tukit muuttuvat kartiokkaammiksi.
Savolaiselta hyvä mielipide. Tuota en osannut edes ajatella.
Tuo savolaisen mielipide on täysin totta. Nimenomaa aukon reunaan jäävät puut joutuvat vahvistamaan tyveä kestämään tuulenkin lisävoimaa, latvuksen painoa ja lisäksi vahvistamaan juuristoaan pystyssä pysyäkseen.
Totuus on kuitenkin, että pienestä puusta kasvaa iso puu, jos olosuhteet ovat suotuisat.
Jämsänkoskella näin metsäkoulussa pälkynpätkän, jossa oli laskettu olevan n. 850 vuosirengasta. Mäntyä ja kotoisin Uralin takaa.
Tämä kiekko on otettu puolen metrin korkeudelta tyven katkaisukohdasta, ei siis aivan tyvestä. Puu on 70 vuotias kuusi, rinnankorkeusläpimitta 21cm. Kasvu näkyi selvästi myös ensimmäisen tukin katkaisukohdassa (5.5m). Puut terävälatvaisia ja hyvin kasvavan näköisiä, kuusissa latvakasvua 50-80cm, männyissä vähän vähempi.
Kyllä se on varmasti laho tämäkin puu. Kaikki nämä alkujaan kitukasvuiset kuuset ovat laitanaan lahoja. Tässä nyt on vaan sattunut hyvä tuuri, että vaaleaa puuta on osunut kuvaan.
Mihkähän tuo Burlin teoria mahtaa perustua?
Jos kuusi on vielä puolen metrinkin korkeudelta tuon näköinen ei taatusti laho ole hyppinyt minnekkään muuallekkaan runkoa jos ei ole kolhittu.
Jees h-valta: kommenttini oli sarkastinen. Puu on ensin kasvanut pirun hitaasti, sitten hitaasti, sitten normaalia vauhtia ja viimein hirmuista vauhtia. Tämmöinen kehityskulku on monien viljelyintoilijoiden mukaan täysin teoreettista utopiaa ja kaukana todellisuudesta.
Kuva kertoo hienosti, miten kuusi ottaa vapautuneen kasvutilan käyttöönsä ja alkaa lihoa, kunhan siihen vain tilaisuus annetaan. Kun katsotaan tuonkin kuusen ytimen ympärillä olevia lustoja, niin varmasti suurin osa palstan ihmisitä tietää, miltä moinen puu näyttää pienenä. Sateenvarjokuusi se ei ole ollut, sangen vaatimaton ulkonäöltään kuitenkin. Uskokaa jo, että ne alikasvoskuuset eivät ole laitanaan 1) lahoja 2) kasvukyvyttömiä.