Kaunista tuohipintaa. Kertokaapa, mitä tiedätte tuohen keruusta. Tarkoitan siis koivun tuohta erilaisten tarve-esineiden (virsut, kontit, verkonmerkit, sadeviitat, vaasit…) raaka-aineena.
Milloin paras aika kerätä, millaiset välineet, minkä ikäiset puut parhaita, raudus- vai hieskoivu, pystypuusta vai kaadetusta parasta kerätä, tuohen varastointi..? Kysymyksiä on loputtomasti. Kunpa täältä paljastuisikin joku asiaan käytännössä vihkiytynyt.
Oksaton n. 20-25 cm läpimitaltaan oleva rauduskoivu paras jos tuohisiisnaa (nauhaa) haluaa kontteihin tai virsuihin. Terävä puukko apuna, helpompi ottaa pystypuusta. Jos ei riko jälsikerrosta puu voi elää vielä vuosikausia tuon operaation jälkeen. Ei enää vanerikoivuksi varmaankaan käy mutta kuiduksi ja polttopuuksi.
Jos levyjä haluaa rasioihin ja roveisiin, koivu voi olla paksumpikin. Terävällä veitsellä leikataan pystyviilto halutun korkuisena. Levyt irrotetaan varovasti ”lusalla” (puuveitsellä).
Kevätkesästä tuonne heinäkuun puoleenväliin on ihan hyvä aika noihin toimiin.
Siisnat kannattaa rullata tiukaksi rullaksi, levyt sitoa tiukoiksi nipuiksi.
Mutta, mutta, paljon kysymyksia. Vastauksia saa tuhityöoppaista. 🙂
Nuo apuharvennuskoivikot on mieluisimpia metsätöitä juuri keväisin. Lunta on viela paikkapaikoin, pysyy juomat kylminä. Eikä useinkaan tarvitse sitä tuohesta tehtyä sadeviittaa. Järevöitymisen näkee moneen muuhun metsähommaan verrattuna nopeasti, se palkitsee.
Viimeksi olin kai sen verran myöhään, että säikähdin bensatankin auennen kesken sahauksen. Se vuoto olikin tietenkin mahlaa.
Omat vastaavat on istutettuja ja jokainen tyvi on mutkalla sen 30 cm. Ei näytä kasvua haittavaan, mutta silmään osuu joka kerta.
Äläpäs Gunnari yhtään yritä irviä! Keväinen säähän on tunnetusti kuin naisen mieli. Sitä paitsi en usko ollenkaan, että ne sinun mutkalla olevat koivun tyvet olisivat tyyten sopimattomia tuohen kiskontaan.
Sexemtree, kuvailisitko hieman tarkemmin siisnan irrotusta, jos sinulla on omia kokemuksia. Mielestäni tuohitöissä näkyvä tuohenpinnan pilkkuviivoitus kulkee yhdensuuntaisena siisnan reunan kanssa. Mainittu pilkkuviivoitus taas esiintyy pystyssä olevassa koivussa vaakasuorassa linjassa. Näin ollen siisnaa voisi ottaa aina vain yhden ympärysmitan verran eikä suinkaan pitkää nauhaa spiraalimaisesti, jota keinoa muistelen jossain suositellun.
Kisi: Tekniikkaa vaikea kuvata ”kirjallisesti” 🙁 . Nimenomaan tuohi irrotetaan siisnoiksi spiraalimaisesti. Harjoitus tekee mestarin. 🙂 Kun homman oivaltaa, saa tasalevyista nauhaa metri kaupalla. Katson kirjahyllysta onko meilla viela tallella kirja tuohitoista jossa tekniikka kuvattiin. Muuttojen myota osa noista kirjoista on joutunut hukkaan.
Kaikki elävien puiden kiusaaminen ja tappaminen niitä kolhimalla tai riipimällä olisi myös metsälain uudistuksessa kiellettävä tarkoitusperistä riippumatta. Kunnioitusta elävää kohtaan ja jos jotain puusta halutaan ensin juuresta poikki.
Maasta olemme kaikki tulleet ja maaksi tulemme taas palaamaan. Maailma on piukassa harrastemateriaa joka saa kelvata nykyihmiselle. Ennen oli pakko tehdä puusta kaikki kun ei tietoa ja taitoa muusta.
Oho! Jesse yllattyisi jos perehtyisi vanhoihin menetelmiin!!! Tuohen voi irrottaa vaurioittamatta puuta. Toki jos tuohta tarvitsen, otan sen puusta jonka aion kaataa muutenkin lahiaikoina. No eipa haavan parkista ole muuhun kuin hirven ja janiksen ruuaksi. Muista puista saa muutakin kuin sellua ja energiapuuta. Mannyista saa pettua, kuusen koskueista katemateriaalia ja pihkasta laakesalvaa, pajusta parkkiaineita etc. etc.
Mm. Portugalissa kasvatetaan korkkitammia, joista kaarna irroitetaan suurina levyinä säännöllisesti n. kymmenen vuoden välein. Puut kasvattavat taas uuden kaarnan korjattavaksi talteen. Puut voivat elää yli 200-vuotiaiksi.
Nyt ei olla Portugalissa. Toki joitain kumi-sun korkkipuita on ja pitää hyödyntää juuri noin. Kotimaan puuaineistossa on huonosti näitä jotka eivät kärsisi ja yleensä tuhoudukkin juuri pintatärvelyistä. Koivu kyllä aika paljolti kärsii niin tuohen riipimisestä kuin mahlan juoksutuksestakin. Näitä kun tuppaa tapahtumaan myös nk. ”jokamiehen oikeudella” muissa kuin omissaan metsissä. En kauheasti valistaisi.
Niin, mammiroveenhan saa kaupastakin. 🙁 Ja kukapa enaa virsuissa kulkee tuohikontti selassaan edes taalla korvessa. By the way, tuosta kuvan koivusta ei kannata tuohta alkaa kiskomaan. Ikava kylla Jessekin kuuluu mo:iin jotka ostaa kaiken mieluummin valmiina kaupasta, that’s so Green.
jees h-vallan kokonaisuudessaan ahdasmielinen kommentti oudoksuttaa. Komposiittiin päin kyllä oli jo tuolla aiemminkin kallellaan, että sikäli johdonmukaista. Minä taas pidän PUHTAASTA luonnonmateriaalista aina siellä, missä sitä on mahdollista käyttää. Onhan nyt ennen kuulumatonta, että joku evää tuohenkäytön nykyihmiseltä sillä perusteella, että olisi eettisesti arveluttavaa kiusata ”puuparkoja” sillä tavalla!
6 m3 tuntuu tietävän jotain tuohesta ja sen hyötykäytöstä. Se on selvää, että tuohi kannattaa ottaa puusta, joka muutenkin on saanut jo tappotuomion ( = tullaan kaatamaan). Tuohen irrotus käy kätevämmin pystyssä olevasta rungosta. Tosin arvelen, että jos puun rakenteen tunteva ja sopivilla välineillä varustettu tarkkaotteinen tuohenkerääjä on asialla, tuohen voi poistaa puusta puuta pahemmin vaurioittamatta. Siinähän tuohen alla on se punertavaksi muuttuva kuoren osa, joka suojaa puuta. Vasta sen punaisen kerroksen alla on elävä nila, johon puukkoa ei parane pistää.
Niin miksi sitten tuo kuvassa oleva koivu ei sovellu tuohenottoon? 6 m3 tietää?
Nuo oksat ja ”korot” estää saamasta kunnon tavaraa. Ja tuon 11 cm paksuisen koivun tuohi on vielä kovin ohutta askarteluun. 🙁
Olet oikeassa ”kisi” tuossa tuohen talteen otossa. Maillani oli koivuja joista tuohta oli irrotettu aikoinaan. Kun tuota ruskeaa kerrosta ei vaurioiteta, puu jatkaa elämäänsä välittämättä asiasta. Mahlan juoksutuskaan ei vaivaa puuta tuon taivaallista, kun vain poraa siistin reiän puunkylkeen ja sulkee reiän puutapilla juoksutuksen jälkeen.
Vanerikoivuistaan kukaan noita tuskin tekee, kuitu- ja polttopuuksi menevää puuta löytynee itsekeltäkin tarpeeksi tuollaiseen ”herutteluun”.
Niimpä niin, miksi todellakaan käyttää kädentaitoja hyväkseen? Kaiken minkä puusta saa tehtyä, senhän voi ostaa kaupasta valmiina muovista tehtynä. Eipähän tuhraannu aikaa joutavaan näpertelyyn. Eikä mene puuta hukkaan.
Mahtaneko h-haavasta saada edes minkaanlaista haapiota aikaan? Tulitikkupuusta.
Enpä tiedä haapioista haavikossa kun sellaisia ei tarvita mutta koivujen ja yleensä lehtipuiden vauriot ovat aika herkästi lahoa tekeviä ja runsaasti puun kasvua kiusaavia.
Ja vielä kaikenlisäksi erittäin ruman näköisiä. Otin tämän negakannan eniten siksi ettei anneta eväitä hurmoshenkisille jokamiehenoikeuksien väärinkäyttäjille. Enää enempää kuin jo nyt on riesaksi asti. Varsinkin asutusten lähistömetsissä.
Kiltti 6 m3, yrittäisitkö vielä kertoa sanallisesti siitä siisnan irrotuksesta? Siis miten saadaan metreittäin tasalevyistä nauhaa, jossa pilkkuviivoitus (kuidun suunta) on samassa linjassa nauhan reunan kanssa?
Sori ”kisi”, en hoksannut että haluat syykuvion linjaan reunan kanssa.
Se ei ikävä kyllä onnistu, syy rakenne jää vinoon reunaan nähden käyttämälläni tekniikalla. En tiedä onko siihen ratkaisua, jolta opin sain on tainnut muuttaa jo mananmajoille. Täytyy katsoa hänen tekemästä tuohikontista tuota syyn kulkua miten se on toteutettu. Kirjallinen materiaalikin mitä muistelin olevan olemassa, on vaimon kansioissa hänen kansalaisopiston käsityöneuvojan ajalta. Kansiokin on ”hajasijoitettu” jonnekin, joko mökille tai kotona ullakolle. Pikahaku ei tuottanut osumia. 🙁
Mutta jos lähdet tuohta keräämään, älä kerro Jesselle, näkyy pahoittavan mielensä moisesta.
Ja by the way, se paras tuohikoivu on aina naapurin palstalla. 😉
Sen verran olen kokeillut tuohen kanssa, että tiedän sen ”halkeavan” mieluusti juuri tuon mainitun syysuunnan mukaan eli kohtisuoraan puun pystyakselia vastaan. Sitenhän se sytykkeeksikin silvotaan!. Siksi luulisi, että vähänkin vinoon menevä repimissuunta (kuten spiraali-irrotuksessa) ei tuota tyydyttävää tulosta. Kuule, voisitko mennä metsään, irrottaa spiraalin ja valokuvata toimituksen!?Kitoos.
Ei naapurin puita pidä himoita. Ja siinä ”jesse” on oikeassa, että ei se runneltu koivun kylki kovin kivalta näytä. Omat kokeilut (omassa koivikossa,) kohdistinkin juuri kurjimman näköisiin rujokkeihin, että ei hyvä mene pilalle. Mutta jos sitä laatua aletaan hakemaan…
Joudut odottamaan ensi vuoteen. 🙁 Rujosta puusta ei saa kunnon tuohta. 🙁 Pienia tuohilevyja kylla, vaikkapa puukon tuohikahvoihin tai pikku rasioihin. 🙂 Taytyy katsella ensikesan halkosavotoilla sopiva puu jossa voi verestaa taitoja. Nyt tuohi on ”kiinni”.
Tuolla telkkarissa oli dokkari ”Hirvimies” jossa (alun perin ruotsalaisilta kopioidulla menetelmällä) houkuteltiin hirviä kuvattavaksi: matkitaan syksyllä tuohitorvella naaraan kiimaääntä. Se kuvaaja ei enää tarvinnut torveakaan, osasi sen verran hyvin sen äänen. Perinteinen käyttötapa lienee ollut houkuttelu metsästäjien ulottuville.
Mitäs jos me kaikki askarreltaisiin tuohitorvet kaikille Suomen kansaedustajille?
Käytäisi eduskunnassa luovuttamassa nuo ja mukaan tuohelle kirjoitettu adressi, jossa lukisi jotain ylevää koivunkasvattamisen haasteista, metsänomistajien huolesta, kansakunnan kuusettumisesta ja jostain muusta ajankohtaisesta.
Luulen, että 6m3 ja kisi saisivat melko vetoavan adressin aikaiseksi.
Lupaan itse askarrella yhden tuohitorven, jos vaan saan ohjeet ja lähdette mukaan tähän. 🙂
Duoda, duoda. Oiskoon tuota täälläkin muudan totinen torvensoittaja/soittajia? Joka tarvitsisi tuohitorvea? 🙁
Tuohitorvea ei kyllä ole tullut ennen tehtyä, mutta kertahan se olisi ensimmäinenkin. 🙂 Niin ettei ole takeita saisiko siitä ääntä aikaiseen. Ne tuohilevytkin jotka oli aikoinaan varastossa, on tullut käytettyä piisin sytykkeinä johtoajatuksen hukuttua. 🙁
Mutta nilan aikaan nousu suvena sitten,,,
Kumma ettei tuohitorvi tullut itselleni mieleen jo alussa, ihan ihmetyttää… Sehän, jos mikä, pitää ottaa ohjelmaan heti, kun sopivaa matskua ja kunnon ohjeet on hollilla.
Muistaakseni jonkun tälle palstalle kirjoittavan profiilikuvassa on komea tuohitorvi. Olisiko ”Metsänsä ostanut” tjms.? Lisäksi joskus, ehkä toissakesänä, oli Maaseudun Tulevaisuudessa (metsänomistajan numero) mielenkiintoinen juttu torventekijästä, jolla oli niitä itsetehtyjä tuohitorvia yksi jos toinenkin. Lienee mennyt jo hellaan sytyksi se numero – tuohenkäppyröitä talletan ja säästän aina viimeiseen hätään!?
Ei ollu suut ennen vanhaankaan tuohesta, tietääkseni. Nimenomaan viljeltiin sanontaa: ”Ei se minunkaan suu ole tuohesta tehty.” Vertauskuva you know. Tarkoitti, että syljenerityksessä ei ole vikaa eli sokeri sulaa. 😉
Äänitteen nimi: IMPROSETTE BY MARTTI POKELA
Esittäjä(t): Pokela, Martti (tuohiharppu /Teppo Revon 20-pillinen tuohiharppu).
Tekijä(t): Pokela, Martti [1924-2007] (sävellys).
Musiikkilaji(t): uusi kansanmusiikki, maailmanmusiikki
Kesto: 2 min 10 s
Esityskieli: Instrumentaaliesitys
Tallennusvuosi: 2000-2005
Äänitysmaa: SUOMI
Muotoillaanpa lippi uusiksi ääkkösten kera. Tuohilevy muotoillaan ”tuutiksi” tai ”tötteröksi”, otetaan päästään halkaistu oksa jolla ”lukitaan” tuo ”tuutti” saumakohdastaan kiinni.
Noita kuorittuja koivuja näki ennen lähteitten vieressä, Kulkijat tekivät aina tarpeeseen uuden lipin. Nyt alkaa nuo lähteetkin olla vähissä, ojitusten aikaan saannoksia.
Taidat kisi älyyttää vanhaa lipin tekijää. ;(
Tuohilipillä tai tuokkosella voi muuten keitellä vaikka kahvit nuotiolla, sekin tuli kokeiltua. 😉
En minä mitään älyytä. Arvasin tosin, että lippi on sinulle tuttu. Itse olin ihan unohtanut tuonkin viehkeän tuohenkäyttötavan, kun aloin kyselemään tuohenkeruusta tämän ketjun alussa (mitähän metsänvartija muuten tuumasi, kun tein tällaisen kaappauksen?!). Se (lippi) tuli mieleeni vasta, kun otit puheeksi pärrän ( = pinnojen väliin asetettava.. noh, vaikka tuohipärryytin).
Huomaa, että on vaikea kuvailla työtapoja: ”tuutti” tai ”tötterö” ei minusta sovi tähän yhteyteen, vaan puhuisin mieluummin puolikkaasta tuokkosesta. Ainakin se lippi, josta sain kerran ryystää raikasta lähdevettä, oli ikäänkuin pienen tuokkosen puolikas. Se oli jätetty sopivasti lähteen äärelle jonkun luonnonsuojelualueen vaellusreitin varrella, en enää muista missä se oli. Muistan vaan sen, että huuhtelin niljakasta lippia pitkään, ennen kuin rohkenin nostaa sen huulilleni. Pöh, turhaa hienostelua – nyt tiedän, että tuohessa on bakteerien kasvua ehkäisevää antibioottista ainetta (olisikohan peräti betuliini?)!
Ja eipä silti, nuo kysymykset tuovat mieleen ajan jolloin tarve esineet tehtiin itse, kaupasta ei raskittu ostaa, jos niitä olisikin ollut tarjolla.
Näin jälkeenpäin harmittaa että noita tekotaitajia ei tullut enemmän seurattua, enemmänkin tekijöillä olisi ollut annettavaa. Päreen kiskontaa, kapustan vuoleskelua, kirvesvarren veistoa, niitä tuli seurattua.
Kummisetäni oli varsinainen velho vesi- ja halkokelkkojen teossa. Suurin aarteeni on hänen tekemänsä pieni halkokelkka, se on säästynyt ehjänä 45 vuoden takaa.
No, ne taidot uinuu jossain ajukopan pohjukoissa, sieltä ne sitten pulpahtaa pintaan kun niitä tarvitsee. Tai sitten ei.
Olen lukenut, että tuohi saattaa irrota koivusta varsinaisen keruuajan (juhannuksen kahta puolta) ulkopuolellakin syksyllä sopivissä sääoloissa. Nyt taitaisi olla tietyillä seuduilla juuri sopivat oltavat tuohen myöhäkeruulle! Tässä jo ehti olemaan lunta ja pakkastakin ihan kunnolla, ja sitten lämpeni reilusti. Tämän pitäisi tepsiä! Teinkin eilen pienen iskun kokeilumielessä, mutta vähän kehnoin tuloksin. Ensinnäkin ne tulevana keväänä kaadettaviksi tuomitut koivut olivat ehkä vielä liian nuoria, joten tuohi oli kovin heiveröistä. Käytännön suorituksessa kaipasin selvästi sitä puheena ollutta luhaa/lusaa – puukko tuntui liian terhakalta ja lipsahteli. Kelpaisiko joku tavallisen puisen voiveitsen tapainen esine luhaksi? Kaiketi se itse pitää tehdä.
Kokeile puista modifioitua paistinlastaa tai puista voiveistä.:)
Kuusenoksasta saa kovan ja kestävän lusan, jos tekemään alkaa.
Jossain kirjallisuudessa oli että kun puu syksyllä jäätymisen jälkeen sulaa, tuohi irtoaa suht helposti.
Katselin muuten sitä minulle ajautunutta konttia, oli tehty pitkistä siisnoista, syyrakenne kulki Hieman ”viistoon” reunaan nähden. Kuvasta ei saanut selvää, koitin dokumentoida, muttei kamerakännyllä onnistunut.
Kiinnostaa tuo sinun kontti kokonaisuudessaan! Ota vaan kuva normaalisti, kuten kuvasit esimerkiksi niitä työkalujakin. Voisit kokeilla ulkona valoisana päivänä – malttaisimmeko odottaa uutta lunta tuomaan lisää valoa?
Niin noilla kännykkäkameroilla ei taida makrokuvaus onnistua helposti – meinaten, jos ajattelit ottaa ihan lähikuvan kontin pinnasta. Miten läheltä sillä saa tarkennettua?
OK. Kokeilen uudemman kerran kun olen mökillä käymässä. Deletoin viikonlopulla otetut kuvat.
Kyllä sillä duudson mallilla saa kohtalaisia kuvia kun näkee hieman vaivaa, jopa n. 20-30 cm päästä.
Hyvä homma. Saatko kiinnitettyä duudsonisi jalustaan? Käsien tärinä on ainakin itselläni se viheliäisin probleemi lähikuvauksessa. Ei ole parkinssonia tai muita tärinäsairauksia (verenpainettakin vain nimeksi), mutta tuo tekniikka on niin kranttu. Toinen juttu on valaistus. Läheltä otettaessa valo tahtoo monesti loppua, mutta salaman käyttö ei välttämättä anna kelvollista lopputulosta. Elä siinä sen tekniikan kanssa sitten!
Juu, hyvällä taustavalolla saa paremmat kuvat ilman salamaa. Jalustaan ei saa puhelinta kiinni ilman jesaria tai pientä puristinta 🙁
Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja. Laitan pyytämääsi kuvaa kunneka kontti on kuvattu.
Kaunista tuohipintaa. Kertokaapa, mitä tiedätte tuohen keruusta. Tarkoitan siis koivun tuohta erilaisten tarve-esineiden (virsut, kontit, verkonmerkit, sadeviitat, vaasit…) raaka-aineena.
Milloin paras aika kerätä, millaiset välineet, minkä ikäiset puut parhaita, raudus- vai hieskoivu, pystypuusta vai kaadetusta parasta kerätä, tuohen varastointi..? Kysymyksiä on loputtomasti. Kunpa täältä paljastuisikin joku asiaan käytännössä vihkiytynyt.
Oksaton n. 20-25 cm läpimitaltaan oleva rauduskoivu paras jos tuohisiisnaa (nauhaa) haluaa kontteihin tai virsuihin. Terävä puukko apuna, helpompi ottaa pystypuusta. Jos ei riko jälsikerrosta puu voi elää vielä vuosikausia tuon operaation jälkeen. Ei enää vanerikoivuksi varmaankaan käy mutta kuiduksi ja polttopuuksi.
Jos levyjä haluaa rasioihin ja roveisiin, koivu voi olla paksumpikin. Terävällä veitsellä leikataan pystyviilto halutun korkuisena. Levyt irrotetaan varovasti ”lusalla” (puuveitsellä).
Kevätkesästä tuonne heinäkuun puoleenväliin on ihan hyvä aika noihin toimiin.
Siisnat kannattaa rullata tiukaksi rullaksi, levyt sitoa tiukoiksi nipuiksi.
Mutta, mutta, paljon kysymyksia. Vastauksia saa tuhityöoppaista. 🙂
Ko. kuvio äestetty, istutettu kuuselle (epäonnistunut) luontaisesti lähtenyt hyvää r-koivua. Raivattu 1997.
7 kuukauden päästä taas kevät, pääsee apuharvennuksille…
Nuo apuharvennuskoivikot on mieluisimpia metsätöitä juuri keväisin. Lunta on viela paikkapaikoin, pysyy juomat kylminä. Eikä useinkaan tarvitse sitä tuohesta tehtyä sadeviittaa. Järevöitymisen näkee moneen muuhun metsähommaan verrattuna nopeasti, se palkitsee.
Viimeksi olin kai sen verran myöhään, että säikähdin bensatankin auennen kesken sahauksen. Se vuoto olikin tietenkin mahlaa.
Omat vastaavat on istutettuja ja jokainen tyvi on mutkalla sen 30 cm. Ei näytä kasvua haittavaan, mutta silmään osuu joka kerta.
ystävällisesti
Gunnar
Äläpäs Gunnari yhtään yritä irviä! Keväinen säähän on tunnetusti kuin naisen mieli. Sitä paitsi en usko ollenkaan, että ne sinun mutkalla olevat koivun tyvet olisivat tyyten sopimattomia tuohen kiskontaan.
Sexemtree, kuvailisitko hieman tarkemmin siisnan irrotusta, jos sinulla on omia kokemuksia. Mielestäni tuohitöissä näkyvä tuohenpinnan pilkkuviivoitus kulkee yhdensuuntaisena siisnan reunan kanssa. Mainittu pilkkuviivoitus taas esiintyy pystyssä olevassa koivussa vaakasuorassa linjassa. Näin ollen siisnaa voisi ottaa aina vain yhden ympärysmitan verran eikä suinkaan pitkää nauhaa spiraalimaisesti, jota keinoa muistelen jossain suositellun.
Kisi: Tekniikkaa vaikea kuvata ”kirjallisesti” 🙁 . Nimenomaan tuohi irrotetaan siisnoiksi spiraalimaisesti. Harjoitus tekee mestarin. 🙂 Kun homman oivaltaa, saa tasalevyista nauhaa metri kaupalla. Katson kirjahyllysta onko meilla viela tallella kirja tuohitoista jossa tekniikka kuvattiin. Muuttojen myota osa noista kirjoista on joutunut hukkaan.
Kaikki elävien puiden kiusaaminen ja tappaminen niitä kolhimalla tai riipimällä olisi myös metsälain uudistuksessa kiellettävä tarkoitusperistä riippumatta. Kunnioitusta elävää kohtaan ja jos jotain puusta halutaan ensin juuresta poikki.
Maasta olemme kaikki tulleet ja maaksi tulemme taas palaamaan. Maailma on piukassa harrastemateriaa joka saa kelvata nykyihmiselle. Ennen oli pakko tehdä puusta kaikki kun ei tietoa ja taitoa muusta.
Oho! Jesse yllattyisi jos perehtyisi vanhoihin menetelmiin!!! Tuohen voi irrottaa vaurioittamatta puuta. Toki jos tuohta tarvitsen, otan sen puusta jonka aion kaataa muutenkin lahiaikoina. No eipa haavan parkista ole muuhun kuin hirven ja janiksen ruuaksi. Muista puista saa muutakin kuin sellua ja energiapuuta. Mannyista saa pettua, kuusen koskueista katemateriaalia ja pihkasta laakesalvaa, pajusta parkkiaineita etc. etc.
Mm. Portugalissa kasvatetaan korkkitammia, joista kaarna irroitetaan suurina levyinä säännöllisesti n. kymmenen vuoden välein. Puut kasvattavat taas uuden kaarnan korjattavaksi talteen. Puut voivat elää yli 200-vuotiaiksi.
Nyt ei olla Portugalissa. Toki joitain kumi-sun korkkipuita on ja pitää hyödyntää juuri noin. Kotimaan puuaineistossa on huonosti näitä jotka eivät kärsisi ja yleensä tuhoudukkin juuri pintatärvelyistä. Koivu kyllä aika paljolti kärsii niin tuohen riipimisestä kuin mahlan juoksutuksestakin. Näitä kun tuppaa tapahtumaan myös nk. ”jokamiehen oikeudella” muissa kuin omissaan metsissä. En kauheasti valistaisi.
Niin, mammiroveenhan saa kaupastakin. 🙁 Ja kukapa enaa virsuissa kulkee tuohikontti selassaan edes taalla korvessa. By the way, tuosta kuvan koivusta ei kannata tuohta alkaa kiskomaan. Ikava kylla Jessekin kuuluu mo:iin jotka ostaa kaiken mieluummin valmiina kaupasta, that’s so Green.
jees h-vallan kokonaisuudessaan ahdasmielinen kommentti oudoksuttaa. Komposiittiin päin kyllä oli jo tuolla aiemminkin kallellaan, että sikäli johdonmukaista. Minä taas pidän PUHTAASTA luonnonmateriaalista aina siellä, missä sitä on mahdollista käyttää. Onhan nyt ennen kuulumatonta, että joku evää tuohenkäytön nykyihmiseltä sillä perusteella, että olisi eettisesti arveluttavaa kiusata ”puuparkoja” sillä tavalla!
6 m3 tuntuu tietävän jotain tuohesta ja sen hyötykäytöstä. Se on selvää, että tuohi kannattaa ottaa puusta, joka muutenkin on saanut jo tappotuomion ( = tullaan kaatamaan). Tuohen irrotus käy kätevämmin pystyssä olevasta rungosta. Tosin arvelen, että jos puun rakenteen tunteva ja sopivilla välineillä varustettu tarkkaotteinen tuohenkerääjä on asialla, tuohen voi poistaa puusta puuta pahemmin vaurioittamatta. Siinähän tuohen alla on se punertavaksi muuttuva kuoren osa, joka suojaa puuta. Vasta sen punaisen kerroksen alla on elävä nila, johon puukkoa ei parane pistää.
Niin miksi sitten tuo kuvassa oleva koivu ei sovellu tuohenottoon? 6 m3 tietää?
Nuo oksat ja ”korot” estää saamasta kunnon tavaraa. Ja tuon 11 cm paksuisen koivun tuohi on vielä kovin ohutta askarteluun. 🙁
Olet oikeassa ”kisi” tuossa tuohen talteen otossa. Maillani oli koivuja joista tuohta oli irrotettu aikoinaan. Kun tuota ruskeaa kerrosta ei vaurioiteta, puu jatkaa elämäänsä välittämättä asiasta. Mahlan juoksutuskaan ei vaivaa puuta tuon taivaallista, kun vain poraa siistin reiän puunkylkeen ja sulkee reiän puutapilla juoksutuksen jälkeen.
Vanerikoivuistaan kukaan noita tuskin tekee, kuitu- ja polttopuuksi menevää puuta löytynee itsekeltäkin tarpeeksi tuollaiseen ”herutteluun”.
Niimpä niin, miksi todellakaan käyttää kädentaitoja hyväkseen? Kaiken minkä puusta saa tehtyä, senhän voi ostaa kaupasta valmiina muovista tehtynä. Eipähän tuhraannu aikaa joutavaan näpertelyyn. Eikä mene puuta hukkaan.
Mahtaneko h-haavasta saada edes minkaanlaista haapiota aikaan? Tulitikkupuusta.
Enpä tiedä haapioista haavikossa kun sellaisia ei tarvita mutta koivujen ja yleensä lehtipuiden vauriot ovat aika herkästi lahoa tekeviä ja runsaasti puun kasvua kiusaavia.
Ja vielä kaikenlisäksi erittäin ruman näköisiä. Otin tämän negakannan eniten siksi ettei anneta eväitä hurmoshenkisille jokamiehenoikeuksien väärinkäyttäjille. Enää enempää kuin jo nyt on riesaksi asti. Varsinkin asutusten lähistömetsissä.
Kiltti 6 m3, yrittäisitkö vielä kertoa sanallisesti siitä siisnan irrotuksesta? Siis miten saadaan metreittäin tasalevyistä nauhaa, jossa pilkkuviivoitus (kuidun suunta) on samassa linjassa nauhan reunan kanssa?
Sori ”kisi”, en hoksannut että haluat syykuvion linjaan reunan kanssa.
Se ei ikävä kyllä onnistu, syy rakenne jää vinoon reunaan nähden käyttämälläni tekniikalla. En tiedä onko siihen ratkaisua, jolta opin sain on tainnut muuttaa jo mananmajoille. Täytyy katsoa hänen tekemästä tuohikontista tuota syyn kulkua miten se on toteutettu. Kirjallinen materiaalikin mitä muistelin olevan olemassa, on vaimon kansioissa hänen kansalaisopiston käsityöneuvojan ajalta. Kansiokin on ”hajasijoitettu” jonnekin, joko mökille tai kotona ullakolle. Pikahaku ei tuottanut osumia. 🙁
Mutta jos lähdet tuohta keräämään, älä kerro Jesselle, näkyy pahoittavan mielensä moisesta.
Ja by the way, se paras tuohikoivu on aina naapurin palstalla. 😉
sexemtree, harmi, että ei löytynyt kaivattu opus.
Sen verran olen kokeillut tuohen kanssa, että tiedän sen ”halkeavan” mieluusti juuri tuon mainitun syysuunnan mukaan eli kohtisuoraan puun pystyakselia vastaan. Sitenhän se sytykkeeksikin silvotaan!. Siksi luulisi, että vähänkin vinoon menevä repimissuunta (kuten spiraali-irrotuksessa) ei tuota tyydyttävää tulosta. Kuule, voisitko mennä metsään, irrottaa spiraalin ja valokuvata toimituksen!?Kitoos.
Ei naapurin puita pidä himoita. Ja siinä ”jesse” on oikeassa, että ei se runneltu koivun kylki kovin kivalta näytä. Omat kokeilut (omassa koivikossa,) kohdistinkin juuri kurjimman näköisiin rujokkeihin, että ei hyvä mene pilalle. Mutta jos sitä laatua aletaan hakemaan…
Joudut odottamaan ensi vuoteen. 🙁 Rujosta puusta ei saa kunnon tuohta. 🙁 Pienia tuohilevyja kylla, vaikkapa puukon tuohikahvoihin tai pikku rasioihin. 🙂 Taytyy katsella ensikesan halkosavotoilla sopiva puu jossa voi verestaa taitoja. Nyt tuohi on ”kiinni”.
No en tosiaan tarkoittanut, että just nyt menisit sinne puukottamaan. Odotan kernaasti maaliskuuta (mahlakuu), eikö silloin voi jo aloitella..?
Munken, munken bukrah,,, 😉
…denken immer faule Leute?
All right, maybe, maybe next summer? Tulevaa vuotta odotellessa voisin koluta varastoja jos loytyisi tarpeet tuohitorveen,,,,
Tuolla telkkarissa oli dokkari ”Hirvimies” jossa (alun perin ruotsalaisilta kopioidulla menetelmällä) houkuteltiin hirviä kuvattavaksi: matkitaan syksyllä tuohitorvella naaraan kiimaääntä. Se kuvaaja ei enää tarvinnut torveakaan, osasi sen verran hyvin sen äänen. Perinteinen käyttötapa lienee ollut houkuttelu metsästäjien ulottuville.
Mitäs jos me kaikki askarreltaisiin tuohitorvet kaikille Suomen kansaedustajille?
Käytäisi eduskunnassa luovuttamassa nuo ja mukaan tuohelle kirjoitettu adressi, jossa lukisi jotain ylevää koivunkasvattamisen haasteista, metsänomistajien huolesta, kansakunnan kuusettumisesta ja jostain muusta ajankohtaisesta.
Luulen, että 6m3 ja kisi saisivat melko vetoavan adressin aikaiseksi.
Lupaan itse askarrella yhden tuohitorven, jos vaan saan ohjeet ja lähdette mukaan tähän. 🙂
Duoda, duoda. Oiskoon tuota täälläkin muudan totinen torvensoittaja/soittajia? Joka tarvitsisi tuohitorvea? 🙁
Tuohitorvea ei kyllä ole tullut ennen tehtyä, mutta kertahan se olisi ensimmäinenkin. 🙂 Niin ettei ole takeita saisiko siitä ääntä aikaiseen. Ne tuohilevytkin jotka oli aikoinaan varastossa, on tullut käytettyä piisin sytykkeinä johtoajatuksen hukuttua. 🙁
Mutta nilan aikaan nousu suvena sitten,,,
Eihän tuo Hiluxmestarin ajatus huono ole.
Kumma ettei tuohitorvi tullut itselleni mieleen jo alussa, ihan ihmetyttää… Sehän, jos mikä, pitää ottaa ohjelmaan heti, kun sopivaa matskua ja kunnon ohjeet on hollilla.
Muistaakseni jonkun tälle palstalle kirjoittavan profiilikuvassa on komea tuohitorvi. Olisiko ”Metsänsä ostanut” tjms.? Lisäksi joskus, ehkä toissakesänä, oli Maaseudun Tulevaisuudessa (metsänomistajan numero) mielenkiintoinen juttu torventekijästä, jolla oli niitä itsetehtyjä tuohitorvia yksi jos toinenkin. Lienee mennyt jo hellaan sytyksi se numero – tuohenkäppyröitä talletan ja säästän aina viimeiseen hätään!?
”Tein minä pajusta tuohitorven, toki vain….?
”Hei, soriasti koriasti pillini soipi, toki vain tuohipilli…”
Kumpikohan nyt syöttää tuohenköyttä ?
Nuotanvetoa tuohikoydella? Yksi soutaa, toinen huopaa, kolmas avittaa melalla?
Kukaan ei ole muistanut, miltä tuohisuu maistuu..?
Ennen vanhaan oli kuulemma joillakin suutkin tuohesta. Onneksi ei kuitenkaan kuusesta tai katajasta.
Ei ollu suut ennen vanhaankaan tuohesta, tietääkseni. Nimenomaan viljeltiin sanontaa: ”Ei se minunkaan suu ole tuohesta tehty.” Vertauskuva you know. Tarkoitti, että syljenerityksessä ei ole vikaa eli sokeri sulaa. 😉
Alwari Tuohitorvi ja Tasavallan presidentti. Kuuluisia tuohi taitajia? Vai oliks niilla suu messingilla?
Onkos pojilla mitään haisua tuohiharpusta?
? Taitokirjani ei osannut vastata tuohon. ;(
fono.fi:
Äänitteen nimi: IMPROSETTE BY MARTTI POKELA
Esittäjä(t): Pokela, Martti (tuohiharppu /Teppo Revon 20-pillinen tuohiharppu).
Tekijä(t): Pokela, Martti [1924-2007] (sävellys).
Musiikkilaji(t): uusi kansanmusiikki, maailmanmusiikki
Kesto: 2 min 10 s
Esityskieli: Instrumentaaliesitys
Tallennusvuosi: 2000-2005
Äänitysmaa: SUOMI
Ahaa. Liian tuoretta kamaa, ensyklopediani ensi painos ajalta ennen sotia. Omistamani uusintapainos 50-luvulta. 🙂
Tuohiharpulle mie annan hitot. Tuohiurut ku ois tuossa…
Miss se tarviit oikeen hyvää tuohivetopasuunaa, täss siull ois sellainen…
Tuohimandoliini?
Paluu lapsuuteen. Tuohiliuska pyykipojalla kiinni putkikamelin etuhaarukassa. Pinnoihin nojaamassa.
Entäs tuohilippi! Mikäs se sitten on ja miten se tehdään?
Muotoillaanpa lippi uusiksi ääkkösten kera. Tuohilevy muotoillaan ”tuutiksi” tai ”tötteröksi”, otetaan päästään halkaistu oksa jolla ”lukitaan” tuo ”tuutti” saumakohdastaan kiinni.
Noita kuorittuja koivuja näki ennen lähteitten vieressä, Kulkijat tekivät aina tarpeeseen uuden lipin. Nyt alkaa nuo lähteetkin olla vähissä, ojitusten aikaan saannoksia.
Taidat kisi älyyttää vanhaa lipin tekijää. ;(
Tuohilipillä tai tuokkosella voi muuten keitellä vaikka kahvit nuotiolla, sekin tuli kokeiltua. 😉
En minä mitään älyytä. Arvasin tosin, että lippi on sinulle tuttu. Itse olin ihan unohtanut tuonkin viehkeän tuohenkäyttötavan, kun aloin kyselemään tuohenkeruusta tämän ketjun alussa (mitähän metsänvartija muuten tuumasi, kun tein tällaisen kaappauksen?!). Se (lippi) tuli mieleeni vasta, kun otit puheeksi pärrän ( = pinnojen väliin asetettava.. noh, vaikka tuohipärryytin).
Huomaa, että on vaikea kuvailla työtapoja: ”tuutti” tai ”tötterö” ei minusta sovi tähän yhteyteen, vaan puhuisin mieluummin puolikkaasta tuokkosesta. Ainakin se lippi, josta sain kerran ryystää raikasta lähdevettä, oli ikäänkuin pienen tuokkosen puolikas. Se oli jätetty sopivasti lähteen äärelle jonkun luonnonsuojelualueen vaellusreitin varrella, en enää muista missä se oli. Muistan vaan sen, että huuhtelin niljakasta lippia pitkään, ennen kuin rohkenin nostaa sen huulilleni. Pöh, turhaa hienostelua – nyt tiedän, että tuohessa on bakteerien kasvua ehkäisevää antibioottista ainetta (olisikohan peräti betuliini?)!
Juu. Lipin muoto on kuin ”tuutti”. Tulihan niita tehtya aikoinaan. 🙂 Aina uusi, vanha ei kelvannut. 🙁
Ja eipä silti, nuo kysymykset tuovat mieleen ajan jolloin tarve esineet tehtiin itse, kaupasta ei raskittu ostaa, jos niitä olisikin ollut tarjolla.
Näin jälkeenpäin harmittaa että noita tekotaitajia ei tullut enemmän seurattua, enemmänkin tekijöillä olisi ollut annettavaa. Päreen kiskontaa, kapustan vuoleskelua, kirvesvarren veistoa, niitä tuli seurattua.
Kummisetäni oli varsinainen velho vesi- ja halkokelkkojen teossa. Suurin aarteeni on hänen tekemänsä pieni halkokelkka, se on säästynyt ehjänä 45 vuoden takaa.
No, ne taidot uinuu jossain ajukopan pohjukoissa, sieltä ne sitten pulpahtaa pintaan kun niitä tarvitsee. Tai sitten ei.
Olen lukenut, että tuohi saattaa irrota koivusta varsinaisen keruuajan (juhannuksen kahta puolta) ulkopuolellakin syksyllä sopivissä sääoloissa. Nyt taitaisi olla tietyillä seuduilla juuri sopivat oltavat tuohen myöhäkeruulle! Tässä jo ehti olemaan lunta ja pakkastakin ihan kunnolla, ja sitten lämpeni reilusti. Tämän pitäisi tepsiä! Teinkin eilen pienen iskun kokeilumielessä, mutta vähän kehnoin tuloksin. Ensinnäkin ne tulevana keväänä kaadettaviksi tuomitut koivut olivat ehkä vielä liian nuoria, joten tuohi oli kovin heiveröistä. Käytännön suorituksessa kaipasin selvästi sitä puheena ollutta luhaa/lusaa – puukko tuntui liian terhakalta ja lipsahteli. Kelpaisiko joku tavallisen puisen voiveitsen tapainen esine luhaksi? Kaiketi se itse pitää tehdä.
Kokeile puista modifioitua paistinlastaa tai puista voiveistä.:)
Kuusenoksasta saa kovan ja kestävän lusan, jos tekemään alkaa.
Jossain kirjallisuudessa oli että kun puu syksyllä jäätymisen jälkeen sulaa, tuohi irtoaa suht helposti.
Katselin muuten sitä minulle ajautunutta konttia, oli tehty pitkistä siisnoista, syyrakenne kulki Hieman ”viistoon” reunaan nähden. Kuvasta ei saanut selvää, koitin dokumentoida, muttei kamerakännyllä onnistunut.
Kiinnostaa tuo sinun kontti kokonaisuudessaan! Ota vaan kuva normaalisti, kuten kuvasit esimerkiksi niitä työkalujakin. Voisit kokeilla ulkona valoisana päivänä – malttaisimmeko odottaa uutta lunta tuomaan lisää valoa?
Niin noilla kännykkäkameroilla ei taida makrokuvaus onnistua helposti – meinaten, jos ajattelit ottaa ihan lähikuvan kontin pinnasta. Miten läheltä sillä saa tarkennettua?
OK. Kokeilen uudemman kerran kun olen mökillä käymässä. Deletoin viikonlopulla otetut kuvat.
Kyllä sillä duudson mallilla saa kohtalaisia kuvia kun näkee hieman vaivaa, jopa n. 20-30 cm päästä.
Hyvä homma. Saatko kiinnitettyä duudsonisi jalustaan? Käsien tärinä on ainakin itselläni se viheliäisin probleemi lähikuvauksessa. Ei ole parkinssonia tai muita tärinäsairauksia (verenpainettakin vain nimeksi), mutta tuo tekniikka on niin kranttu. Toinen juttu on valaistus. Läheltä otettaessa valo tahtoo monesti loppua, mutta salaman käyttö ei välttämättä anna kelvollista lopputulosta. Elä siinä sen tekniikan kanssa sitten!
Uskon kyllä, että saat mainion kuvan kontista.
Juu, hyvällä taustavalolla saa paremmat kuvat ilman salamaa. Jalustaan ei saa puhelinta kiinni ilman jesaria tai pientä puristinta 🙁
Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja. Laitan pyytämääsi kuvaa kunneka kontti on kuvattu.
Selvä peli. Säädän kuulolaitetta tarpeen mukaan.