Ei mitään mukavia katkottavia tällaiset kun vieressä törröttää puolen aarin kokoinen juurakko. Tekipä millä vehkeellä tahansa. Kannot on jätettävä pitkiksi jo itsesuojeluvaistonkin vuoksi ja ketjut tylsyvät yhtenään. Sanotaan nyt kotikylän murteella: etenkehtasia.
vänkärille: jos jokin on ”etenkehasesti” tehty, niin se on tehty huonosti, ja syynä on nimenomaan ja ainoastaan laiskuus. Näin tuon sanan merkitys mieltyy minulle. (ja siis ETENKEHANEN, umpisavolainen muoto!)
Metsäkupsan ”piisuutus” taitaa jäädä mysteeriksi. Mutta kai hän tarkoitti sanoa, että tällaisella kivipedillä jos on jäykkä kuusikko, niin se tulee varmasti kaikki kaatumaan?
Kisille suomennos:Omakohtainen kokemus tälläisestä kohteesta, kuuset kaatuilevat jatkuvasti,jos sopivin väliajoin kovaa tuulta.Kivipeti eristää juuret täysin pintamaahan,jota kuvankin kohteessa ohuelti.Jos maa vielä kosteaa ,niin reunapuusto ei hevin juuristoineen vahvistu tuulen voimaa vastaan ottamaan.Viisikin vuotta tuuli vyöryttänyt,jonka jälkeen kuvio huvennut tuulenkaatoihin.
Metsäkupsa, oikeessa oot. Jokainen vähänkin rajumpi tuuli kaataa näitä harvennuskuusia muutaman ja vähitellen taitaa olla koko puusto nurin tai kallellaan. Kivinen ja kostea on maaperä, mutta on maassa kumminkin voimaa, koska kuuset kasvavat pelkillä kivillä!
Kyllä se on täällä etenkehtanen (Itä-Hämeen ja Etelä-Savon rajalla). Tavallaan laiskuus piilee kyllä tässäkin kun on niäs nin hylökyjä tehä ettei vihtis alakua. Surkane!
Kuusen juuret eivät kasva hyvässäkään kasvupaikassa kovin syvälle.
Mänty kasvattaa juurensa syvemmälle ja voisi tällaisessa paikassa paremmin pysyä pystyssä kunhan saa juurensa kivien rakoihin. Joskus voi sen kivilatomuksen alla olla moreenia, jossa ravinteitakin on paremmin.
Aikoinaan tuli kyvettyä mäntyä kivien rakoihin kulotuksen jälkeen. Koukkupäisellä raudalla raaputeltiin kivien rakoja ja pudoteltiin mänyn siemeniä perään.
Eipä olisi uskonut, että siihen kivikkoon metsä kasvaa. Hyvin on kasvanut ja ensiharvennuksetkin on tehty.
Koivun juuret kasvavat vielä syvemmälle. Mutta kun on se hirviongelma ja pohjoisessa vielä pahempi vitsaus eli liian suuri porokarja, niin eipä taida onnistua.
Jos minulla olisi tuollainen kivien päälle kasvanut tuulten pilaama kuusikko, niin avohakkaisin ja kulottaisin. Kylväisin sitten männynsimentä sinne kivien rakoihin kuntasta palaneen tuhkan sekaan ensin koukkuraudalla raaputellen, jos sieltä jostain löytyisi maatakin sekaan.
Muistini mukaan aikaisemmin mainitsemassani paikassa ei kyllä maata juurikaan ollut mukaan monessakaan rakosessa. Tuhkaa sensijaan oli runsaasti kun vahva kunttakerros oli palanut ”liiankin hyvin”!
Eikös ne kasketkin ennen pääosin tuhkaan kylvetty?
Viimeiseen kaskikylvöön joskus laitettiin viljan sekaan jopa karistettuja puiden siemeniä. Näin saatiin nopeammin kaski kasvamaan uutta puuta poltettavaksi.
Aukustin neuvot männynsiemenien kylvämiseksi kivenkoloihin tuntuvat kokeilunarvoisilta. Mänty on sitkeä ja vähään tyytyväinen. Erikoisin paikka, mistä olen tavannut männyn sirkkataimen, oli vanhan saunan ikkunassa. Siemen oli lentänyt ikkunalasin ja alapokan väliseen pieneen rakoon ja sieltä se taimi kohosi toiveikkaana. Oli huvittava näky! Seuraava talvi valitettavasti koitui sen tuhoksi. Harmi, että etenkehtuutti kamerahommat sillon – siitä jo kellastuneesta versiosta sain vasta lopulta otettua kuvan. Pitänee yrittää tarjota sitä joskus tuonne Lukijoiden kuviin!
Vaikka savolainen olenkin, Etelä-Savosta, niin tuo etenkehtuuttaminen (meniköhän oikein?) on mulle ihan uusi sana.
Tämän kaatuilevan kuusikon lähellä on myös mäntykangas ja kyllä siellä pieniä männyntaimia on jo nousemassa. Luonto on ihmistä viisaampi yleensä aina!
Mäenakalle:
* kehtuuttaa / etenkehtuuttaa * -. No joo, keksin tahallani tuon väännöksen, kun vänkärin kanssa oli puhetta etenkehtanen/etenkehanen -akselilla. Pieniä nyanssieroja – kaikki ei aina niin tuttuja!
Mutta sielläpäin homma hanskassa, jos kerta lähellä on mäntykangas. Kyllä sieltä on pieniä siivellisiä härveleitä lentänyt vitivarmasti kaikki kolot täyteen ja uusi puustonalku on jo valmiina. Luonto hoitaa omalla tavallaan ja ajallaan.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Tämä on Eino-myrskyn tekosia. Oikein nätisti pedattu on kivipeti juurten alla, hakkuuaukon reunassa tuuli pääsi oikein puhkumaan.
Juurakon alla ahokaakelivaranto,joskaan nykyajan muurarit ei taida ruveta muurailemaan .
Tälläinen kivipeti piisuuttaa usein tuulenkaatoja niin pitkään,kuin jäykkää kuusikkoa piisaa.
”Tälläinen kivipeti piisuuttaa usein tuulenkaatoja niin pitkään,kuin jäykkää kuusikkoa piisaa.” @Metsäkupsa
Voisiko suomentaa?
Ei mitään mukavia katkottavia tällaiset kun vieressä törröttää puolen aarin kokoinen juurakko. Tekipä millä vehkeellä tahansa. Kannot on jätettävä pitkiksi jo itsesuojeluvaistonkin vuoksi ja ketjut tylsyvät yhtenään. Sanotaan nyt kotikylän murteella: etenkehtasia.
vänkärille: jos jokin on ”etenkehasesti” tehty, niin se on tehty huonosti, ja syynä on nimenomaan ja ainoastaan laiskuus. Näin tuon sanan merkitys mieltyy minulle. (ja siis ETENKEHANEN, umpisavolainen muoto!)
Metsäkupsan ”piisuutus” taitaa jäädä mysteeriksi. Mutta kai hän tarkoitti sanoa, että tällaisella kivipedillä jos on jäykkä kuusikko, niin se tulee varmasti kaikki kaatumaan?
Kisille suomennos:Omakohtainen kokemus tälläisestä kohteesta, kuuset kaatuilevat jatkuvasti,jos sopivin väliajoin kovaa tuulta.Kivipeti eristää juuret täysin pintamaahan,jota kuvankin kohteessa ohuelti.Jos maa vielä kosteaa ,niin reunapuusto ei hevin juuristoineen vahvistu tuulen voimaa vastaan ottamaan.Viisikin vuotta tuuli vyöryttänyt,jonka jälkeen kuvio huvennut tuulenkaatoihin.
Metsäkupsa, oikeessa oot. Jokainen vähänkin rajumpi tuuli kaataa näitä harvennuskuusia muutaman ja vähitellen taitaa olla koko puusto nurin tai kallellaan. Kivinen ja kostea on maaperä, mutta on maassa kumminkin voimaa, koska kuuset kasvavat pelkillä kivillä!
Kyllä se on täällä etenkehtanen (Itä-Hämeen ja Etelä-Savon rajalla). Tavallaan laiskuus piilee kyllä tässäkin kun on niäs nin hylökyjä tehä ettei vihtis alakua. Surkane!
Kuusen juuret eivät kasva hyvässäkään kasvupaikassa kovin syvälle.
Mänty kasvattaa juurensa syvemmälle ja voisi tällaisessa paikassa paremmin pysyä pystyssä kunhan saa juurensa kivien rakoihin. Joskus voi sen kivilatomuksen alla olla moreenia, jossa ravinteitakin on paremmin.
Aikoinaan tuli kyvettyä mäntyä kivien rakoihin kulotuksen jälkeen. Koukkupäisellä raudalla raaputeltiin kivien rakoja ja pudoteltiin mänyn siemeniä perään.
Eipä olisi uskonut, että siihen kivikkoon metsä kasvaa. Hyvin on kasvanut ja ensiharvennuksetkin on tehty.
Koivun juuret kasvavat vielä syvemmälle. Mutta kun on se hirviongelma ja pohjoisessa vielä pahempi vitsaus eli liian suuri porokarja, niin eipä taida onnistua.
Jos minulla olisi tuollainen kivien päälle kasvanut tuulten pilaama kuusikko, niin avohakkaisin ja kulottaisin. Kylväisin sitten männynsimentä sinne kivien rakoihin kuntasta palaneen tuhkan sekaan ensin koukkuraudalla raaputellen, jos sieltä jostain löytyisi maatakin sekaan.
Muistini mukaan aikaisemmin mainitsemassani paikassa ei kyllä maata juurikaan ollut mukaan monessakaan rakosessa. Tuhkaa sensijaan oli runsaasti kun vahva kunttakerros oli palanut ”liiankin hyvin”!
Eikös ne kasketkin ennen pääosin tuhkaan kylvetty?
Viimeiseen kaskikylvöön joskus laitettiin viljan sekaan jopa karistettuja puiden siemeniä. Näin saatiin nopeammin kaski kasvamaan uutta puuta poltettavaksi.
Aukustin neuvot männynsiemenien kylvämiseksi kivenkoloihin tuntuvat kokeilunarvoisilta. Mänty on sitkeä ja vähään tyytyväinen. Erikoisin paikka, mistä olen tavannut männyn sirkkataimen, oli vanhan saunan ikkunassa. Siemen oli lentänyt ikkunalasin ja alapokan väliseen pieneen rakoon ja sieltä se taimi kohosi toiveikkaana. Oli huvittava näky! Seuraava talvi valitettavasti koitui sen tuhoksi. Harmi, että etenkehtuutti kamerahommat sillon – siitä jo kellastuneesta versiosta sain vasta lopulta otettua kuvan. Pitänee yrittää tarjota sitä joskus tuonne Lukijoiden kuviin!
Vaikka savolainen olenkin, Etelä-Savosta, niin tuo etenkehtuuttaminen (meniköhän oikein?) on mulle ihan uusi sana.
Tämän kaatuilevan kuusikon lähellä on myös mäntykangas ja kyllä siellä pieniä männyntaimia on jo nousemassa. Luonto on ihmistä viisaampi yleensä aina!
Mäenakalle:
* kehtuuttaa / etenkehtuuttaa * -. No joo, keksin tahallani tuon väännöksen, kun vänkärin kanssa oli puhetta etenkehtanen/etenkehanen -akselilla. Pieniä nyanssieroja – kaikki ei aina niin tuttuja!
Mutta sielläpäin homma hanskassa, jos kerta lähellä on mäntykangas. Kyllä sieltä on pieniä siivellisiä härveleitä lentänyt vitivarmasti kaikki kolot täyteen ja uusi puustonalku on jo valmiina. Luonto hoitaa omalla tavallaan ja ajallaan.