Koivuviljelmä pellolla. Istutettu 80-luvun alkupuolella. Ensiharvennuksen tein vuonna 5 tiheyteen 700 kpl/ha. Nyt pystyyn jää nelisensataa puuta hehtaarilla, jotka olisi aikanaan tarkoitus ottaa tuon kuusikon päältä pois vaneripuina ja jatkaa kuitukokoisten näreiden kasvattelua. Montaakaan kuusta ei ole särkynyt kun moottorisahan kanssa teen.
Hyvä karsiintunut koivikko,kaksivaihekasvatus hyvällä mallilla.Kyllä 15-vuotta voittaa kuvan kuusikolla,itsellänikin samanlaista toistakymmentä hehtaaria.
Minä harventaisin vielä kerran tuon koivikon. Jättäisin 200 parasta/ha ja antaisin niiden kasvaa rapian kiinnon luokkaan. Todennäköisesti suurin osa tyvistä olisi silloin satasen (100€) luokkaa/kiinto.
Siinä harvuudessa kuusikko pääsee jo nousemaan vahvasti ja koivun karike vain kiihdyttää kuusien kasvua.
Kuten Tervasroso kirjoitti, jalostettu koivu kasvaa vimmatusti viljavassa maassa. Tätä uudemmat istutustaimet ovat jalostuskehityksessä sen verran edellä, että samanlaisilla kasvupaikoilla nuoremmat koivikot näyttää usein menevän kehityksessä vanhempien viljelmien edelle aika nopeastikin. Harmittaa, kun ei ilman kalliita suojelutoimenpiteitä kannata koivua enää istuttaa yhden tuhoeläimen takia omille palstoille.
Antonin ehdottama väljennyshakkuu on ollut myös mielessä. Arveluttaa vaan se, laajentuisiko koivujen latvukset sitten niin, että kuusia särkyisi ylispuuhakkuussa turhan paljon.
Loppukasvatettavat 200 runkoa kannattaa keskittää ajourien varteen. Mikäli ajouraväli on luokkaa 20 metriä, niin väleihin jää ruhtinaallisesti tilaa.
Panostaisin täysillä koivuihin Anttonin tavalla, kuusista selviää sitten mitä selviää.