Tahtoo olla paha yhdistelmä tuo suojaa antava kuusikko ja koivuntaimikko vierekkäin. Sorkkajalkaisia ruokailijoita riittää!
Onko koivuissa ollut hyönteistuhoakin?
Kuvassa on vuonna 2010 istutettu koivikko. Näin se kasvaa aikana, jolloin hirvikantaa ei haluta pudottaa, eikä hirviä edes metsästä löydetä.
Taustalla näkyvä männynsekainen kuusikko on naapurin puolta. Toiselta sivulta kuvio rajautuu peltoon ja muilta sivuilta muutaman vuoden kuluttua ensiharvennettaviin koivikoihin.
Koko kuviolla on enää muutama ehjä koivu. Uusi yritys tuleekin ensi vuonna, puulaji on vielä mietinnässä. Paikalta on hakattu laho kuusikko, joten kuusi ei ole ykkösvaihtoehto. Varmaa kuitenkin on se, että glyfosaattia tarvitaan uusien taimien pelastamiseen muutaman vuoden ajan, kun heinää ja vattua on jo tulossa. Kenen etua näin hidas ja voimaperäinen metsän uudistaminen palvelee, sitä voi jokainen pohtia.
Luontaista taimea ei vielä ole nimeksikään tullut, joten luonto ei mitään korjaa kohtuullisessa ajassa. Syönnin seurauksena pensasmaiseksi kehittynyt koivu ei koskaan kasva edes energiapuuksi. EIkä tavoitteena muutenkaan ole kasvattaa epätasaista sekametelisoppaa, josta energiaharvennuksen avulla koitetaan parsia kasvatuskelpoinen kuvio.
Nuo nyt missään pahassa mallissa ole. Kun vain syönti vähenisi alkaisi kasvukin. Kuten olen varmaan monestikkin todennut omissa vanhoissa peltoheitoissa koivu ryökäsi haapojen istutuksen jälkeen ennennäkemättömään kasvuun.
Ja ne olivat pensaita sanan varsinaisessa merkityksessä.
Aidat siihen tarvittiin kyllä.
Pilalla on, eikä tuosta ylöspäin laadukkaana kasvamisestakaan ole mitään takeita. Riski totaaliseen epäonnistumiseen on niin iso, että mielestäni ei kannata jatkaa. Omaisuuden arvo kehittyy todennäköisesti paremmin, kun uudistan koko alan.
Jos tuo Jessen mielestä ei ole pahassa mallissa, se johtuu vain siitä, että meidän käsityksemme asiallisesta kasvatuksesta ja tuloksesta poikkeavat kovasti. Tilalla on jo yksi kuvio, jossa on epätasainen koivun, haavan ja pihlajan muodostama puusto lisättynä harvalla alikasvoskuusilla. Joskus mainitsinkin kasvattavani siitä energiakohdetta. Taimikon perkaaminen kuitenkin muutti suunnitelmat. Puuston laatu oli niin huono, että harvensin sen reippaasti ja lykkäsin ensiharvennusta useilla vuosilla.
Hirvikanta on siis edelleen aivan liian suuri. Mitään järkeä ei siinä ole, että juurikäävän hoitaminen edellyttäisi sähköaidan rakentamista ja ylläpitoa muutaman vuoden ajan. Satu Hassilta ja joltain vasemmistolaiselta kettutytöltä kommenttisi ymmärtäisin, mutta en metsänomistajalta. Ja jos oikein muistan, sinäkin olet aidannut vain haapoja.
En ole kasvattamassa h-haapoja energiapuuksi.
Niistä tulee korkealaatuista erikoispaperin raaka-ainetta. Ei se ihan sutta ja sekundaa tarvittisi olla. Pieni mitään tee.
Pääsee Glakin nopeammin rahastamaan koivukuituna manit pois.
Hinta tuolla korkealaatuisella erikoispaperin raaka-aineella on kuitenkin sama kuin energiapuulla. Minulle on aivan sama, vaikka koivu menisi kokonaisuudessaan energiaksi, kun hinta on käytännössä sama kuin kuidulla.
Viime talvena tehtiin harvennus yhteen koivikkoon, seuraavassa harvennuksessa tuleekin jo tukkia.
Eikö Jesse kuitenkin ole kannattavampaa kasvattaa koivun tyvitukkeja, joista saa kymmenen kertaa enemmän rahaa kuin kuidusta, eikä aikaakaan mene kovin paljoa enempää?
Makuasiahan tuo. Kyllä sitäkin tietty voi kasvattaa. Itse en erikseen kyllä vaan sekapuustona muiden joukossa. Saa laadukkaampaa. Jos oikein laatutyviä niin jees.
”Kuvassa on vuonna 2010 istutettu koivikko. Näin se kasvaa aikana, jolloin hirvikantaa ei haluta pudottaa, eikä hirviä edes metsästä löydetä.
-Koko kuviolla on enää muutama ehjä koivu.
-Paikalta on hakattu laho kuusikko, joten kuusi ei ole ykkösvaihtoehto.
-Luontaista taimea ei vielä ole nimeksikään tullut, joten luonto ei mitään korjaa kohtuullisessa ajassa.
-Syönnin seurauksena pensasmaiseksi kehittynyt koivu ei koskaan kasva edes energiapuuksi.”
On sulla Gla melkoinen vastamäki tuossa. Otan osaa harmitukseen. Oikeasti ei toivoisi tuollaista tilannetta kenellekään. Eniten harmittaa tuo laho, joka estää kuusella jatkamisen. Oisko vaan sittenkin koivulla koettava jatkaa?
Kun pikkasen hakkaa päätään siihen lahon kuusen kantoon voi tulla uusia elämyksiä. Kannattaa kokeilla. Kyllä itse olen (aikanaan kun h-haapaa aloin) hakenut ratkaisua suojaukseen enkä alkanut yrittää maailmaa ympärillä muuttaa. Katkeruudesta kumpuaa yleensä kehityksen siemen. Ja ratkaisu oli kuitenkin yllättävän helppo kunhan honasi jutun jujun. Ja ne kustansi ketkä ongelman aiheuttavatkin. Nyt minulla alkaa vapautua aitaarsenaalia pian vaikka vuokrata Glalle edullisesti jos ei muuta mieleen satu. Ja jotta ei syyllistetä toisten tavaran väärinkäytöstä on tullut jo omistuslappuja parikin. Olen laillista omistajaa osalla materiasta jo nyt.
Männyn suuntaan olen kallistumassa. Aitaamisen sijaan Trico voisi olla lääke hirviin, koska tuleva metsästyskausi tuskin tilannetta oleellisesti mihinkään muuttaa. Ruiskuttamista riittää, kun kesällä torjutaan vesakkoa ja syksyllä hirviä, mutta eipähän tarvitse kahden viikon välein ajella akkuja lataamaan ja aitaa korjaamaan.
Niin että tehdä enemmän töitä ettei tarvitse tehdä vähempää töitä. Aika filosofiaa tuokin. Uskon että suurin tekijä on ettei miehekkääseen metsämaailmaan vain sovi hävettävät aidat.
Tulee varmaan liian heppatyttömäinen olo jos muovikeppejä metsään laahaa. Eli satakuntalaisittain: Mitä muutkin ajattelee!
En ymmärrä esittämääsi filosofiaa. Hevosharrastuksessakaan en näe mitään ongelmaa, enkä naapureiden ajatuksia mieti. Mutta jos nyt katsotaan eteenpäin ja pohditaan eri vaihtoehtoja, istuttaminen tuskin on työläämpi vaihtoehto kuin aitaaminen ja pensaiden kasvatus. Hehtaarin taimet toivottavasti tulee hirvimiehiltä, ne laitan maahan samassa ajassa kuin sinä rakennat aitaa 480 m + kaksi porttia. Tuon jälkeen käyn muutaman vuoden ajan 1-3 kertaa vuodessa a 4 h hoitamassa alaa, kun sinä käyt saman ajan joka toinen viikko.
Enpä pidä luonnossa kävelylenkkeilyä kovinkaan ikävänä puuhana. Ensimmäisen vuoden-kahden aikana saattaa aitarikkoja parit-kolmet vuodessa tulla mutta yleensä on siihen näyttänyt hiipuvan. Eläimet ovat oppivaisia luonnossakin. Mutta hämäys ei näytä niillekkän menevän.
Laitoin kokeeksi kirkasta muovinauhaa nyt kevään istutusten ympäri kun en viitsinyt heti alkaa aitoja laajentaa. Värkit kyllä on. Mutta kyllä ne näköjään tietää mikä antaa sähköä ja mikä ei. Mutta menen näillä tämän sulan ajan ja muutan vasta ehkä ensi kesänä. Kuten olen maininnut akun vaihdot saa vaikka vallan pois aurinkoajalta. Aurinkopaneeli oikean tehoisena pystyy pitämään aina akun virrassa kunhan päivää muutama tunti hiukan kirkkaampana. Mutta en suosittele koska silloin tulee tehtyä se seurantakatsaus jolla pidetään ne elukat muutenkin kauempana alueesta. Ja tulee tuoreeltaan havainnoitua metsää ja mahdollisia ongelmia. Ei saisi olla kovin vastenmielistä katsastaa omaisuuttaan.
Eikös lehtikuusi ole huono valinta, kun lahoa oli päätehakatussa puustossa?
Ei luonnossa lenkkeily ikävää tai omaisuuden katsastaminen vastenmielistä olekaan. Kun palstalle lähden, minulle on samantekevää, raivaanko, istutanko vai kävelenkö siellä muuten vain sen ajan, kun siellä olen. Puolen tunnin tarkastuskierroksella aikaa kuluu enemmän matkoihin ja parin viikon välein tehty käynti tarkoittaa yli 1500 km vuodessa. Ilman auton pääomakuluja tuo tekee minulla jo 300 euroa. Ja kun tuota toistetaan vaikka viiden vuoden ajan, tulee siinä koivulle hintaa. Energiahakkuussakin saa vasta yhden vuoden matkakulut kuitattua.
Joo, onpa niitä kuluja tietty mutta verottaja hiukan kevittelee ja pidän tuon aitaamisen oman metsätoiminnan luonnollisena lisänä. Eipä homma niihin kaadu kuitenkaan.
Ennen kevyt aita ja kevyt työ kuin raskas uudistus ja raskas hoito.
Noin viiden vuoden ajan parin viikon välein tarkasturetki taimikkon kyllä minusta käy paljon raskaammaksi kuin muutama istutus, raivaus- ja ruiskutuspäivä. Mutta jos ajelemisesta ja verovähennyskelpoisten kulujen keräämisestä pitää, mikäs siinä sitten on puuhastellessa.
Hyvinhän tuota luonto tuosta eteenpäin kasvattelee. Ilman suuria murheita. Euron metsästys jatkukoon.
Tuohan on sorkkaeläinlaidunnuksen pensastama rauduskoivikko. Ja pysyykin pensaikkona.
Tahtoo olla paha yhdistelmä tuo suojaa antava kuusikko ja koivuntaimikko vierekkäin. Sorkkajalkaisia ruokailijoita riittää!
Onko koivuissa ollut hyönteistuhoakin?
Kuvassa on vuonna 2010 istutettu koivikko. Näin se kasvaa aikana, jolloin hirvikantaa ei haluta pudottaa, eikä hirviä edes metsästä löydetä.
Taustalla näkyvä männynsekainen kuusikko on naapurin puolta. Toiselta sivulta kuvio rajautuu peltoon ja muilta sivuilta muutaman vuoden kuluttua ensiharvennettaviin koivikoihin.
Koko kuviolla on enää muutama ehjä koivu. Uusi yritys tuleekin ensi vuonna, puulaji on vielä mietinnässä. Paikalta on hakattu laho kuusikko, joten kuusi ei ole ykkösvaihtoehto. Varmaa kuitenkin on se, että glyfosaattia tarvitaan uusien taimien pelastamiseen muutaman vuoden ajan, kun heinää ja vattua on jo tulossa. Kenen etua näin hidas ja voimaperäinen metsän uudistaminen palvelee, sitä voi jokainen pohtia.
Luontaista taimea ei vielä ole nimeksikään tullut, joten luonto ei mitään korjaa kohtuullisessa ajassa. Syönnin seurauksena pensasmaiseksi kehittynyt koivu ei koskaan kasva edes energiapuuksi. EIkä tavoitteena muutenkaan ole kasvattaa epätasaista sekametelisoppaa, josta energiaharvennuksen avulla koitetaan parsia kasvatuskelpoinen kuvio.
Nuo nyt missään pahassa mallissa ole. Kun vain syönti vähenisi alkaisi kasvukin. Kuten olen varmaan monestikkin todennut omissa vanhoissa peltoheitoissa koivu ryökäsi haapojen istutuksen jälkeen ennennäkemättömään kasvuun.
Ja ne olivat pensaita sanan varsinaisessa merkityksessä.
Aidat siihen tarvittiin kyllä.
Tahtoo vain jo olla pilalla se tuleva tyvitukki, josta muuten saisi kunnon hinnan.
Pilalla on, eikä tuosta ylöspäin laadukkaana kasvamisestakaan ole mitään takeita. Riski totaaliseen epäonnistumiseen on niin iso, että mielestäni ei kannata jatkaa. Omaisuuden arvo kehittyy todennäköisesti paremmin, kun uudistan koko alan.
Jos tuo Jessen mielestä ei ole pahassa mallissa, se johtuu vain siitä, että meidän käsityksemme asiallisesta kasvatuksesta ja tuloksesta poikkeavat kovasti. Tilalla on jo yksi kuvio, jossa on epätasainen koivun, haavan ja pihlajan muodostama puusto lisättynä harvalla alikasvoskuusilla. Joskus mainitsinkin kasvattavani siitä energiakohdetta. Taimikon perkaaminen kuitenkin muutti suunnitelmat. Puuston laatu oli niin huono, että harvensin sen reippaasti ja lykkäsin ensiharvennusta useilla vuosilla.
Tuollaisia kohteita en enempää kaipaa.
Aika vaikea uskoa että alusta alkaen saisi taloudellisesti paremman tuloksen aikaan. Sitä pitää laadusta tinkiä jos ei ymmärrä suojata taimiaan.
Hirvikanta on siis edelleen aivan liian suuri. Mitään järkeä ei siinä ole, että juurikäävän hoitaminen edellyttäisi sähköaidan rakentamista ja ylläpitoa muutaman vuoden ajan. Satu Hassilta ja joltain vasemmistolaiselta kettutytöltä kommenttisi ymmärtäisin, mutta en metsänomistajalta. Ja jos oikein muistan, sinäkin olet aidannut vain haapoja.
Niin, miksi muuten ne haavat pitää aidata, jos ne kasvatetaan energiapuuksi?
En ole kasvattamassa h-haapoja energiapuuksi.
Niistä tulee korkealaatuista erikoispaperin raaka-ainetta. Ei se ihan sutta ja sekundaa tarvittisi olla. Pieni mitään tee.
Pääsee Glakin nopeammin rahastamaan koivukuituna manit pois.
Hinta tuolla korkealaatuisella erikoispaperin raaka-aineella on kuitenkin sama kuin energiapuulla. Minulle on aivan sama, vaikka koivu menisi kokonaisuudessaan energiaksi, kun hinta on käytännössä sama kuin kuidulla.
Viime talvena tehtiin harvennus yhteen koivikkoon, seuraavassa harvennuksessa tuleekin jo tukkia.
Olen käsittänyt väärin.
Jesse EI kasvata haapojaan energiapuuksi.
Koetan muistaa sen jatkossa.
Yksinkertaistettuna on hyvä muistaa se lanseeraamani euron sääntö. Sieltähän ne kuitenkin kaikki löytyy.
Eikö Jesse kuitenkin ole kannattavampaa kasvattaa koivun tyvitukkeja, joista saa kymmenen kertaa enemmän rahaa kuin kuidusta, eikä aikaakaan mene kovin paljoa enempää?
Makuasiahan tuo. Kyllä sitäkin tietty voi kasvattaa. Itse en erikseen kyllä vaan sekapuustona muiden joukossa. Saa laadukkaampaa. Jos oikein laatutyviä niin jees.
”Kuvassa on vuonna 2010 istutettu koivikko. Näin se kasvaa aikana, jolloin hirvikantaa ei haluta pudottaa, eikä hirviä edes metsästä löydetä.
-Koko kuviolla on enää muutama ehjä koivu.
-Paikalta on hakattu laho kuusikko, joten kuusi ei ole ykkösvaihtoehto.
-Luontaista taimea ei vielä ole nimeksikään tullut, joten luonto ei mitään korjaa kohtuullisessa ajassa.
-Syönnin seurauksena pensasmaiseksi kehittynyt koivu ei koskaan kasva edes energiapuuksi.”
On sulla Gla melkoinen vastamäki tuossa. Otan osaa harmitukseen. Oikeasti ei toivoisi tuollaista tilannetta kenellekään. Eniten harmittaa tuo laho, joka estää kuusella jatkamisen. Oisko vaan sittenkin koivulla koettava jatkaa?
Kun pikkasen hakkaa päätään siihen lahon kuusen kantoon voi tulla uusia elämyksiä. Kannattaa kokeilla. Kyllä itse olen (aikanaan kun h-haapaa aloin) hakenut ratkaisua suojaukseen enkä alkanut yrittää maailmaa ympärillä muuttaa. Katkeruudesta kumpuaa yleensä kehityksen siemen. Ja ratkaisu oli kuitenkin yllättävän helppo kunhan honasi jutun jujun. Ja ne kustansi ketkä ongelman aiheuttavatkin. Nyt minulla alkaa vapautua aitaarsenaalia pian vaikka vuokrata Glalle edullisesti jos ei muuta mieleen satu. Ja jotta ei syyllistetä toisten tavaran väärinkäytöstä on tullut jo omistuslappuja parikin. Olen laillista omistajaa osalla materiasta jo nyt.
Männyn suuntaan olen kallistumassa. Aitaamisen sijaan Trico voisi olla lääke hirviin, koska tuleva metsästyskausi tuskin tilannetta oleellisesti mihinkään muuttaa. Ruiskuttamista riittää, kun kesällä torjutaan vesakkoa ja syksyllä hirviä, mutta eipähän tarvitse kahden viikon välein ajella akkuja lataamaan ja aitaa korjaamaan.
Niin että tehdä enemmän töitä ettei tarvitse tehdä vähempää töitä. Aika filosofiaa tuokin. Uskon että suurin tekijä on ettei miehekkääseen metsämaailmaan vain sovi hävettävät aidat.
Tulee varmaan liian heppatyttömäinen olo jos muovikeppejä metsään laahaa. Eli satakuntalaisittain: Mitä muutkin ajattelee!
En ymmärrä esittämääsi filosofiaa. Hevosharrastuksessakaan en näe mitään ongelmaa, enkä naapureiden ajatuksia mieti. Mutta jos nyt katsotaan eteenpäin ja pohditaan eri vaihtoehtoja, istuttaminen tuskin on työläämpi vaihtoehto kuin aitaaminen ja pensaiden kasvatus. Hehtaarin taimet toivottavasti tulee hirvimiehiltä, ne laitan maahan samassa ajassa kuin sinä rakennat aitaa 480 m + kaksi porttia. Tuon jälkeen käyn muutaman vuoden ajan 1-3 kertaa vuodessa a 4 h hoitamassa alaa, kun sinä käyt saman ajan joka toinen viikko.
Enpä pidä luonnossa kävelylenkkeilyä kovinkaan ikävänä puuhana. Ensimmäisen vuoden-kahden aikana saattaa aitarikkoja parit-kolmet vuodessa tulla mutta yleensä on siihen näyttänyt hiipuvan. Eläimet ovat oppivaisia luonnossakin. Mutta hämäys ei näytä niillekkän menevän.
Laitoin kokeeksi kirkasta muovinauhaa nyt kevään istutusten ympäri kun en viitsinyt heti alkaa aitoja laajentaa. Värkit kyllä on. Mutta kyllä ne näköjään tietää mikä antaa sähköä ja mikä ei. Mutta menen näillä tämän sulan ajan ja muutan vasta ehkä ensi kesänä. Kuten olen maininnut akun vaihdot saa vaikka vallan pois aurinkoajalta. Aurinkopaneeli oikean tehoisena pystyy pitämään aina akun virrassa kunhan päivää muutama tunti hiukan kirkkaampana. Mutta en suosittele koska silloin tulee tehtyä se seurantakatsaus jolla pidetään ne elukat muutenkin kauempana alueesta. Ja tulee tuoreeltaan havainnoitua metsää ja mahdollisia ongelmia. Ei saisi olla kovin vastenmielistä katsastaa omaisuuttaan.
Voisi harkita myös täydennysistutusta lehtikuusella harvaan asentoon, max 1000 kpl hehtaarilla. Ja karsinta päälle kun alaoksat ovat kuivuneet.
Eikös lehtikuusi ole huono valinta, kun lahoa oli päätehakatussa puustossa?
Ei luonnossa lenkkeily ikävää tai omaisuuden katsastaminen vastenmielistä olekaan. Kun palstalle lähden, minulle on samantekevää, raivaanko, istutanko vai kävelenkö siellä muuten vain sen ajan, kun siellä olen. Puolen tunnin tarkastuskierroksella aikaa kuluu enemmän matkoihin ja parin viikon välein tehty käynti tarkoittaa yli 1500 km vuodessa. Ilman auton pääomakuluja tuo tekee minulla jo 300 euroa. Ja kun tuota toistetaan vaikka viiden vuoden ajan, tulee siinä koivulle hintaa. Energiahakkuussakin saa vasta yhden vuoden matkakulut kuitattua.
Joo, onpa niitä kuluja tietty mutta verottaja hiukan kevittelee ja pidän tuon aitaamisen oman metsätoiminnan luonnollisena lisänä. Eipä homma niihin kaadu kuitenkaan.
Ennen kevyt aita ja kevyt työ kuin raskas uudistus ja raskas hoito.
Noin viiden vuoden ajan parin viikon välein tarkasturetki taimikkon kyllä minusta käy paljon raskaammaksi kuin muutama istutus, raivaus- ja ruiskutuspäivä. Mutta jos ajelemisesta ja verovähennyskelpoisten kulujen keräämisestä pitää, mikäs siinä sitten on puuhastellessa.
Pitäähän sitä uutta tulevaa tietä käyttää. Viimeiset istutukset kun ovat sen tulevassa päässä. Eli aidan viereen autolla. Reteetä!