Siinähän sitä on tulossa, luonnonmukaisesti lahosuojattua mäntyä. Sillalle niskapuuksi.
Kuva on samaisesta ”korkorahasto” männiköstä jonka a siantuntijat tuomitsivat riukuuntuneena uudistettavaksi.
Tuo Jesselle tiedoksi, aina ei kannata kuunnella niitä ”tietoviisaita”.
(Puitten ”kaatuminen” johtuu varmaankin kuvan käännöstä, samoin puitten ”solakkuus”. totuus on hieman toisenlainen.)
Näitä ”riukuntuneena uudistettavia” männiköitä on nähty. Todellisuudessa niissä kasvaa hyviä laatupuun aihioita, joista on mahdollista saada tulevaisuudessa hyvä tili. Osaava metsänomistaja harventelee näitä laatuyksilöitä säästellen yläharvennuksin ja saa hyvän tukkisaannon.
Noita alhaalta paksuoksaisia, tai haarottuneita olen puolen kymmentä kolonnut tuosta männiköstä.
En ole havainnut siitä olevan haittaa ympäröivälle puustolle.
Tuota ylemmäs ei enää viitsi kolota. Tuo oli kolmas kerta.
Ensimmäinen kerta vuoluraudalla, toinen petkeleellä ja tuo kolmas vuoluraudalla tikkailta. Viitisen metriä saa pihkapuuta noin.
Aukustin resepti ”rakennuspihkapuun” tekoon on sovellutus vanhasta tervanpolttoon kolotusta pihkapuun teosta:
Ensimmäisenä kesänä kun kuori irtoaa, kuoritaan maasta seisten koloraudalla niin korkealle kuin yltää, jättämällä pohjoisen puolelle 5 cm levyinen kaista kuorimatta. Seuraavana vuonna tai välivuoden jälkeen kolotaan tikkailta samanverran ja jättämällä taasen kaista pohjoisen puolelle. Näin jatketaan kunnes tarvittava tukin pituus on saatu puuta pihkoittumaan. Viimeiseksi kuoritaan se kaistakin pois ja annetaan puun kuolla kelottumaan.
Suunnnitelmissa on kokeilla lehtikuusen koloamista pihkoittumaan, kunhan rungot ovat järeytyneet senverran, että harvennuspuista saa tehtyä aitatolppia.
Lähinnä olen käyttänyt noin koloamiani puita silta tarpeina ja aidanpylväinä.
Mutu tuntumalla mennään että kesto aidantolppina on parempi kuin kestopuulla. Siltojen niskapuina ja kansipuina halkaistuna halkaisupinta alaspäin mennään toistakymmentä vuotta.
Siinähän sitä on tulossa, luonnonmukaisesti lahosuojattua mäntyä. Sillalle niskapuuksi.
Kuva on samaisesta ”korkorahasto” männiköstä jonka a siantuntijat tuomitsivat riukuuntuneena uudistettavaksi.
Tuo Jesselle tiedoksi, aina ei kannata kuunnella niitä ”tietoviisaita”.
(Puitten ”kaatuminen” johtuu varmaankin kuvan käännöstä, samoin puitten ”solakkuus”. totuus on hieman toisenlainen.)
Näitä ”riukuntuneena uudistettavia” männiköitä on nähty. Todellisuudessa niissä kasvaa hyviä laatupuun aihioita, joista on mahdollista saada tulevaisuudessa hyvä tili. Osaava metsänomistaja harventelee näitä laatuyksilöitä säästellen yläharvennuksin ja saa hyvän tukkisaannon.
Mänty ”riukuuntuu” vaikka sitä harventaa reilustikin.
Kumma juttu kun neulaset vaan häviää. 5 vuosikertaa pysyy vanhan tiedon mukaan valolatvuksessa.
Hyvä ”korkorahasto” joka muuttuu aikanaan osakerahastoksi.
Noita alhaalta paksuoksaisia, tai haarottuneita olen puolen kymmentä kolonnut tuosta männiköstä.
En ole havainnut siitä olevan haittaa ympäröivälle puustolle.
Tuota ylemmäs ei enää viitsi kolota. Tuo oli kolmas kerta.
Ensimmäinen kerta vuoluraudalla, toinen petkeleellä ja tuo kolmas vuoluraudalla tikkailta. Viitisen metriä saa pihkapuuta noin.
Aukustin resepti ”rakennuspihkapuun” tekoon on sovellutus vanhasta tervanpolttoon kolotusta pihkapuun teosta:
Ensimmäisenä kesänä kun kuori irtoaa, kuoritaan maasta seisten koloraudalla niin korkealle kuin yltää, jättämällä pohjoisen puolelle 5 cm levyinen kaista kuorimatta. Seuraavana vuonna tai välivuoden jälkeen kolotaan tikkailta samanverran ja jättämällä taasen kaista pohjoisen puolelle. Näin jatketaan kunnes tarvittava tukin pituus on saatu puuta pihkoittumaan. Viimeiseksi kuoritaan se kaistakin pois ja annetaan puun kuolla kelottumaan.
Suunnnitelmissa on kokeilla lehtikuusen koloamista pihkoittumaan, kunhan rungot ovat järeytyneet senverran, että harvennuspuista saa tehtyä aitatolppia.
”6m3” ja muutkin rakentajat:
Oletko jo käyttänyt aikaisemmin koloamiasi pihkapuita rakentamisessa?
Lähinnä olen käyttänyt noin koloamiani puita silta tarpeina ja aidanpylväinä.
Mutu tuntumalla mennään että kesto aidantolppina on parempi kuin kestopuulla. Siltojen niskapuina ja kansipuina halkaistuna halkaisupinta alaspäin mennään toistakymmentä vuotta.
Tuollaisista puista tehtyjä kevyempiä siltoja olen tehnyt mönkijä ajoa varten, ojien ylitykseen.