Alkuperäinen otsikko oli ”kaikilla mausteilla” .
Kuvassa räntäsaeisessa metsässä (?) koneen koura on jysähänyt karsintatilanteessa koivun jyrkkään mutkaan , joka on kouranmitan etäisyydellä seuraavasta esteestä , oksakiehkurasta . Tyveltään 25 sentin koivusta oli mahdollista tehdä vain yksi 3 metrin kuitu . Loppu oli survottava karsintakelvottomana raiteeseen .
Taustalla odotta läpilaho puolen motin koivu kaadettuna karsintaa ja katkontaa . Järeää kuitua tuli siitäkin kuuden metrin matkalta ja lopulle oli tehtävä sama , kun kourassa olevalle eli raiteeseen .
Koivuja kasvatettaessa onkin kiinnitettävä erityistä huomiota puiden tekniseen laatuun . Konekorjuuseen ei kannata kasvatella oksaisia ja mutkaisia runkoja . Materiaali hävikki voi olla niiden kohdalla kymmeniä prosentteja . Korjuutyöhön käytettävä aika kasvaa em runkojen käsiteltäessä samassa suhteessa ja ylispuukohteilla vielä vähän lisää .
Kuka näitäkin ostaa korjuuseen?
Metsänhoidosta ei tietoakaan.
Rähmäsen lasin läpi katsottaessa vaaditaan röntgenkatse, että ”parhaimmisto” jää kasvatukseen. Jos siis jotain kasvatettavaa on tarkoitus jättää.
Kyllä kai motollakin saa lumppipätkän otettua kesken rungon. Ainakin metsuri selvittäisi tuon ilman ihmettelyä, samoin kuin tuon lahon, joka ilmeisesti on kuitenkin elävä?
Jos on liikaa lahoa, niin hylkyleikko ja lahon määrästä on omat sääntönsä. Raiteeseen survojilla käy yleensä niin, että ”Piiri laajenee”.
Taisi ollakkin suorittavan ”suositus” palstalle kun ei edes yritä.
Kyllähän näitä katkottua saa , mutta pölkyt on myös karsittava ja mitattava koneella . Käytännössä voidaan kuutioida (=mitata )
rungon osa , jonka pituus on minimipölkyn pituus (esim , 2,7m) + kouran pituus (1,3m) . Tämä tarkoittaa sitä , että kuutioitava rugonosa on VÄHINTÄÄN 4 m pitkä . Jos koura pysähtyy esteeseen ennen 4 metriä , eikä koura pysty etenemään , ei pölkkyä voi kuutioida .
Lisäksi mutkaisilla puilla syntyy usein tilanteita , joissa yläterä tai liikkuva karsintaterä leikkaa rungon mutkasta poikki jo ennen varsinaista katkaisua (sahaus kuittaa pölkyn mitatuksi , jos pituusehto täyttyy ). Tämä pätkä jää kuutioimatta . Latvaosakin voi olla jo tuossa vaiheessa alle 4 metriä pitkä , jonka johdosta sekin jää kuutioimatta . Jos nämä kuitenkin sujauttaa pinoon , syyllistyy varastamiseen .
Ei niitä rungonosia huvikseen raiteisiin survota . Jos puuta ei voi karsia eikä mitata , on parasta jättää se suosiolla
palstalle .
Melkoista pusikkoa näyttää olevan. Veden vaivaamaa
ja koivut lahovioista päätellen uudistuneet kantovesoista ?
Mutkia tulee koivuihin automaattisesti tuollaisilla kohteilla,
ei niitä voi välttää.
Pitkänä tavarana hakkeeksi olisi paras osoite noille, mutta
eipä sille taida olla oikein menekkiä.
Olen ymmärtänyt että jätkä on joskus toiminut opettajana metsäkoulussa. Sitten hän kuitenkin tuollaisia kyselee vaikka pitäisi olla ammattimies parhaasta päästä. Sinnehän ne parhaimmistot ovat rekrytoitu. Näin olen kuullut.
Huomaatte varmaan että suorittava hakaa 5 m koivukuitua. Tosin siinä saa myös olla lyhyempääkin tavaraa. Tuo suorittavan esimerkki on kuin suoraa eilisestä iltavuorostani. Me sentään hakataan 3m kuitua eikä noissa suopohjaisissa ylispuuhakkuuissa tahdo edes löytää sitä 3 m pätkää noiden oksaryhmien jälkeen. Tuleehan noista kantavia pohjia ajourille.
Motokuskile on käyny kun Kari Taalasmaalle pari viikkoa sitten salkkareissa.
Otsikon vierestä: Tässä ketjussa selvisi sekin joskus aik.
pohdittu kiistanpoikanen motomitan tarkkuudesta mutkaisia
koivuja hakattaessa. Olin jo silloinkin sitä mieltä, että
yleensä liian vähän näyttää motomitta mutkaisia koivuja
hakattaessa.
Kyllähän noista moottorisahahakkuulla tehdään enemmän kuitua mutta taas metsuri on liian kallis. Joten haaskaus senkun jatkukoon. Onhan uusiutuva luonnonvara sentään.
Tuo kohde kun olisi hakattu suoraan energiapuuksi, kuutioita olisi kertynyt varmaan puolta enemmän .
Minkä takia ne koivut pitää väkisin yrittää kuutioida moton kouralla, kun automittaus punnitsemalla keksitty.
Paljon helpompi hakata kun aukoo teriä ja rullia mutkien kohdalla ,eikä yritäkkään kuutioda ja mitata pituutta sentilleen.
Rangaksi hakkuu, pituuskaan niin tarkkaa..ennen haaraa poikki sitten pätkä metsään …ja loppu osa 6 cm asti pinoon
Tuollaisessa hakkuussa ilman muuta energia olisi paras vaihtoehto. Siinähän saisi haarat puida kasalle sellaisenan ja sitten punnitusmittaus. Näinhän vain ei aina tehdä. Siten kai se on hakattava kuin työmääräys sen määrittää.
Tuosta moton hakkuusta huonoilla kohteilla koivun osalta niin omakohtainen kokemus mittatarkkudesta on sellainen että tyvien osalta saanto on hiukan suurempi kuin mittaustulos. Latvojen osalta taas mittaus on päinvastainen. Jos koivu on suhteellisen hyvä laatuista niin mittaus on luotettavaa. Syitä on monia jotka eivät niinkään johdu kuskista vaan monesta muusta. Toisaalta jos tehdään koivua useilla mitoilla joissa on myös ptkiä mittoja niin tarkuus paranee myös huonoissa kohteissa. Tämä johtuu siitä että mittapyörä pyörii tyhjää mutkissa ja antaa siten pidemmän mitan kuin todellisuus on siis kuutioita tulee enemmän kuin todellinen määrä.
Koivut on silmän kanssa apteerattava motollakin, rankana 2,7 – 5,5m antaa katkonta mahdollisuuksia paljon huonolaatuiseen koivikkoon !
Hyvä ohje olisi apteerata ensisiaisesti rungon mukaan, ” eikä kuljetuksen mukaan ” , se olisi tasapuolisempi kaikille, etenkin puun myyjälle.
Kuvan koivutkaan ei kyllä taida olla niin heikkoa, että puolet manisi raiteeseen, ( ilmeisesti oli kevennys viikonloppuun )
Määrämitalla esim. 3m :tä tehdessä joutuu kuljettaja tahtomattaan jättämään, mitasta johtuenn hieman ainespuuta palstalle hylkyyn.
Ei ihan puolta todellakaan mennyt raiteisiin . Kuvassa olevan koivun kohdalla kyllä . Koura on tökännyt kuvassa tukevasti koivun mutkaan mitan näyttäessä 3 metrin pituutta . Terien edessä puu haarautuu kolmeen osaan ja jokainen niistä edelleen kahtia noin kolme metriä oksakiehkurasta
eteenpäin .
Tämä oli vasta alkua . Pistän vielä muutaman otoksen palstan ”huippuhetkistä” tulemaan . Jokainen voi sitten päätellä , oliko kyseessä motolle sopiva korjuukohde .
Mieluusti olisin minäkin käyttänyt tällä lohkolla giljotiinia ja kokopuukorjuuta . Siitäkin työmuodosta on runsaan kolmen vuoden kokemus .
Kävi vain niin ikävästi , että laitteelle oli tyrkyllä vain kohteita (kiitos päin p¤¤¤ttä suunattujen energiatukien ), joissa olisi vallan hyvin pärjännyt pelkllä puukolla .
Yrittäjä lopetti leikin kannattamattomana ja lähetti energiavehket sulatettaviksi .
Tässä olisi ollut sellainen työmaa , että kokopuukorjuu ja haketus olisi tuottanut tulosta jopa tekijälleen . Myyjäkin olisi saanut kymmeniä kuutioita enemmän puuta kauppaansa eikä vain raiteisiin .
Viime keväänä hakkasin pari tuhatta mottia tämänkaltasta tavaraa ydeltä kohteelta . Nyt jäätiin runsaaseen 200:aan kiintoon …onneksi .
PS. Kuvia vuoden takaisesta sivuilla 43 ja 45. Matkaa tältä paikalta silloiselle savotalle linnun tietä runsas kilometri .
Jos olisi normimetsänomistajan palsta joka hakee taloudellisesti hyvää tulosta käsittää kyllä ettei tuollaiseen konekantaa parane päästää kuin vasta poiskorjuuseen. Moottorisahatyönä itse tehden tuosta tekee lähes tuplaten koivukuitua motoon verrattuna. + runsaan poltinpuusatsin lisäksi.
Taloudellista tulosta hakeva metsänomistaja ei laske tilannetta metsässsään tähän pisteeseen .
Kernaasti suon maanomistajalle mahdollisuuden ”tahkota rahaa” kuvan olosuhteissa . Halukkaat ja kyvykkäät vain tuntuvat olevan harvinaisuuksia : )
Joskun joutuu hieman toistenkin kasvattelun jälkiä korjailemaan enkä henk.koht. edes laistaisi tällaisen ostoa. Helppohan noin hyvän kaksijakoisen metsän pelastus on manutyönä.