Viimeisen ison hesarin etusivulla tämä komistus on. Se numero täytyy pistää lasin alle ja raameihin. Pieni, suttuinen, huolimattomasti kokoon kyhätty *heploidi-tasari* tökkii aluksi pahasti.
Savuporo-koskenlaskija ja Siiskosen kauraleipä. Niillä eväillä melkein toivoo enemmän yövuoroja. Kuvan ilmeellä laskisi kyllä kosken vaikka ilman tukkia.
Outo oli tämän päivän ”hepuli-hesari”. Aloin lukea ja käännellä sivuja kuten ennen vanahaan ja sekavalta tuntui. Sitten luin lukuohjeet ja tajusin kyllä jo ennen sitä, että lehden osat pitää erotella toisistaan. Esim. tiistain lehdessä on kolme osaa.
Mainoskuvan alalaidan teksti: ”Jo 80 vuoden ajan olemme tuoneet vahvan vaikutuksen suomalaisten elämään. Olemme keikkuneet repun pohjalla savotoissa ja olleet osa Suomen sotilaiden varustusta. Vuosikymmenestä riippuen meitä on lisätty makaroonilaatikkoon tai lasagneen, viipaloitu ruisleivän tai patongin päälle. Vaikka vuodet ovat tuoneet uusia makuja ja muotoja, on alkuperäinen Valio Koskenlaskija pysynyt muuttumattomana kaikki nämä vuodet. Ainutlaatuinen maku syntyy edelleen aidosta juustosta.”
Hyvä oivallus laittaa kuva tänne. Koskenlaskija-juusto liittyy oleellisena osana metsäalalle. Sen antamalla energialla on irroitettu lukemattomia puuvartisia kasveja kannostaan. Sekä laitettu alulle pieniä pellavapäisiä ja piimäpartaisia paitaressuja jätkänalkuja.
### Liukkaat ovat olleet jalkineet kuvan mukaisella koskenlaskijalla. Ja tukkikin aivan suora. Lenko tukki ei pyrähtäisi niin herkästi. Mutta juuston maku, se kuitenkin on edelleen aitoa tavaraa!
Lähetetty: 1 h, 7 min sitten Lähettäjä: Aukusti ####
Juu ei oikein rimmaa. Kevytkin on kaveri kun pysyy pinnalla nuin ohuella tukilla. Ei silti tuotetta huononna. HUOM: Eikös Jaloviinakin täyttänyt 80 v. tässä hiljan
Kyllä se juusto maistuu edelleenkin ja antaa puhtia (ensimmäisellä sivullakin muutama todistajanlausunto!). Minun mieliresepti (yksi niistä) on savulampaalla terästetty kaalikeitto ja lopuksi kattilaan joukkoon sulamaan paketillinen Koskenlaskijaa. * * * No mutta, rehellinen ollakseni, kyllä se oli tuo miehuullista voimaa uhkuva hahmo (kuka lienee tekijä?), joka innosti minut kuvanlaittoon. Uittoasiat on olleet muutenkin jonkin verran esillä keskustelupuolella ja täälläkin kuvissa. Joku uittorännikuva ainakin. Ja kesällä oli huippukuvaa tukkinipuista jostain oliko Nurmeksesta?
No niin! Alkuperäisen Koskenlaskijajuuston logon on piirtänyt Veikko Eemil Sipinen ja ulkoasua on kuulemma modernisoitu vuosien saatossa vain vähän. Siinä kuvassa tukkimiehen alla onkin paksumpi pölli! Pieni kuva alkuperäisestä logosta löytyy Wikipediasta.
Jäin vielä mietiskelemään tuota koskenlaskijaa. Taiteilijan vapaudella on laitettu tukkijätkälle kovapohjaiset ”riukuvarsisaappaat”, joilla ei taitaisi lengollakaan tukilla kovin pitkään seilata koskessa. Kun suvussa on ollut tukkilaisia niin isän kuin äidinkin puolelta, vieläpä useammassa polvessa, niin muistan nähneeni joitakin vanhoja valokuvia aiheen tiimoilta. Pitkävartiset nahkasaappaat kuuluivat varusteisiin. Mutta saappaat olivat ns. yksipohjaisia eikä ”pohjattuja” kuten kuvassa. Sellaisilla pysyi tukin päällä kun tuntuma puuhun oli parempi yksinkertaisen pohjanahkan mukautuessa puun pintaan. Nykyisin koskenlaskijoilla on tossumalliset jalkineet. Eräs taitava ja menestynyt laskija esitteli kerran omia varusteitaan. Hän oli liimannut perhokalastajan kahluulahkeisiin Hai- malliset kumisaappaat, ja niiden pohjiin kokolattiamatosta pohjat. Eivät kuulemma lipsuneet tukin päällä, eikä jalat kastuneet. Ellei pudonnut !
Nyt Miisu petty jos kisa toteutuu. Pituutta 165 ja leveyttä vähän vähemmän. Tukkakin on huolenharmaa. Tarvis vähintään ”koplukan” että pinnalla pysyy. :=)
Kyllä Koskenlaskija hyvää on edelleen vaikka intissä ollessa eräässä harjoituksessa maastoon tulleet ruuat jäässä oli.
Kolme päivää 30 asteen pakkasessa syötiin teetä, näkkileipää ja Koskenlaskijaa. Sen jälkeen meni pari vuotta että ei maistunut tuo juusto.
Aukustille kiitokset hyvistä huomioista ja muisteluksista. Kuvassa on varmaan paljon ns. taiteellisia vapauksia. Kengänpohja-asia kylläkin lienee silkkaa asiantuntemattomuutta kuvan tekijältä. Täytyy olla muuten tarkat silmät, että erottaa puheeksi nousseen kengänpohjien rakenteen. No, näkyyhän siellä aika paksut kantapalat. Minusta näyttää siltä, että tätä mieshahmoa on muuteltu jonkin verran siitä alkuperäisestä Sipisen piiroksesta. Asento ainakin näyttää varmemmalta.
#### Pahoittelen tapahtunutta. ~~~~~~ Se poistettu kysymys oli tämä: ”Kuuluuko Anton Chigurh Tom of Finland -ihailijakerhoon?”
Lähetetty: 19 min sitten Lähettäjä: kisi #### ####
Aijai. Paha erreys. Eikö sitä huomata älykkyyden häivähdystä tuon partiopojan (tuppi??) olemuksessa. Sehän taitaa olla Anton itse menossa kotipuroa pitkin lavatansseihin.
Mutta, mutta asiaan. Miksi aina jätkät tukilla. Missä ovat tyttöset. Elovena-tyttö koskenlaskuun ja heti. Vaatteet voi jättää rannalle etteivät kastu.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi /d/d7/Valio_Koskenlaskija_logo.jpg Alkuperäiseen logoon vievästä osoitteesta on jälleen poistettava väli (i:n ja kauttaviivan välissä).
#### Kuvan hahmo on metsälegenda Nätti-Jussi.Ja tää on aivan varmaa nättijussin tietoo!!
Lähetetty: 33 min sitten Lähettäjä: huski ####
Ei ole Nätti-Jussi. Hänellä oli toinen jalkaterä taaksepäin. Jäljistä ei tiennyt oliko mies menossa vai tulossa. Jos katsotte tarkkaan niin kuvasta löytyy myyrä eli Antonhan se siinä.
Aukustilta tuli hyvä idea vanhojen kahluuhousujen kunnostamiseksi. Maksavat turhan paljon, eivätkä kestä montaa vuotta. Kahluukengissä on muuten monesti huopapohjat, itellänikin on semmoiset. Pitää hyvin kivillä ja puitten päällä, mutta nurmikolla ja mutapohjalla vie eikä meinaa. Kumipohja toimii taas sitten päinvastoin. Kahluuhousut ja lahkeet voivat olla vaaralliset mikäli niissä ei ole kiristysvyötä. Ilman kiristystä housut voivat täyttyä vedellä ja silloin on leikki kaukana jos virta vie mennessään.
Kyllä niissä vanhan mestarin koskilahkeissakin oli kiristysnauha. Vai lienevätkö sitten olleet peräti kevyet sadehousut, joiden vyötärö oli ylempäna suojaamassa pärskeiltä. Näkömuisti voi senverran pettää kun aikaa on kulunut erinäisiä vuosia. Kevyet Hai-malliset kumisaappaat olivat hyvät kun niissä on matala korko. Kun housujen vyötärö oli tiukka sai pudota tukiltakin eikä kastunut koko mies.
Ei ollut vaikeata tunnistaa saappaita pohjatuiksi, kun poikasena on sellaiset itselläkin ollut. Kyllä siinä reunassa näkyy erikseen pikilangalla ja puunauloilla kiinnitetty paksu pohjallinen. Eikä yksipohjaisessa nahkasaappaassa ollut kantalappua.
Tosi kylmiä ne yksipohjiset olivat pakkasella, kun pohjassa oli vain se yksi ohut nahkakerros villasukan lisäksi. Kun niistä kului pohja rikki, niin sitten oli suutarille asiaa neulomaan pikilangalla pohjalliset. Niiden päälle voitiin sitten vielä lisäksi laittaa toinen jopa kolmaskin kerros tukevaa nahkaa tervan ja puunaulojen kanssa.Kuluneen pohjan päälle vaihdettiin uusi. Sain katsella vaarini kengänkorjausta silloin pikkupoikana.En ehtinyt oppia niitä taitoja kun vaari kuoli liian varhain. Käyttämättömiksi jäivät lestit ja pussillinen puunauloja. Muuhun käyttöön kelpasivat suutarinvasara, pikilangat, naskali ja äimät. Hän oli minulle hyvin tärkeä isän ollessa ”siellä jossain”. Ensin sotaväessä, sitten kertausharjoituksissa ja sotien ajat poissa kotoa. Paljon jäi hänelläkin oppimatta vaarin taitoja.
Aukustilla on NIIN kiintoisia juttuja. Oliko Aukustin vaari suutari ihan ammatiltaan? Ja miten iäkäs Aukusti oikein on? Mitä nimitystä teilläpäin (pohjoisessa?) käytettiin näistä nahkavarsisaappaista? Lapikkaat, paulakengät, paulapieksut… Miten ne jalkineet käsiteltiin ennen muinoin vedenpitäviksi? Mistä saatiin vuodat? ~*~ Onnistuin kerran ostamaan itselleni vanhan, koristeellisen Singer-merkkisen poljettavan suutarinkoneen. Tarvikelaatikossa oli kaikkea jännää – rullanpohja vahvaa karhulankaakin. Mitä muuten oli se pikilanka? Toinen nimi karhulangalle? ~*~ Tulipa paljon kysymysmerkkejä!
”Kisi” kyseli Aukustin ikää? No, onhan sitä tullut jo katseltua ja ihmeteltyä tätä maailman menoa niin kauan, että ikää on lähempänä 80 kuin 70 vuotta. Monenlaista on tullut nähtyä ja koettua. Ja kun on luonteeltaan myönteisesti utelias, eli tiedonhaluinen eikä muistissakaan ole ollut toistaiseksi suurempia häiriöitä niin runsaasti on kokemuksia ja tiedonmurusia kertynyt tuonne päänuppiin.
Hiuksiakin vielä on ja parran kanssa harmaantuvat pikkuhiljaa, että saan pikkulapsille etelämpänä käydessä kertoa olevani Joulupukin veljenpoika. Menee täydestä kun tietävät, että asustelen pohjoisessa!
Ei ollut Aukustin vaari ammatiltaan suutari.
Mutta kun oli taitava käsistään niin osasi niitäkin hommia kotitarpeiksi. Teki minullekin mm komeat porotossut. Vaarini oli pienen maatilan omistaja. Hän oli lunastanut valtiolta muutaman hehtaarin vuokratontin ja ostanut maanjaossa valtiolta alle sata hehtaaria lisämaata. Sinne hän raivasi peltoa, rakensi omin käsin kaikki rakennukset piti mummon kanssa karjaa omiksi tarpeiksi, metsästi ja kalasti. Nuorempana veisti hirsirakennuksia tarvitseville, teki metsätöitä ja oli työnjohtajana savotalla sekä kesäisin uitossa ”soutuveneen kapteenina”, eli perämiehenä. Ikänsä vuoksi ei ollut rintamajoukoissa mutta työvelvollisten valvojana kotirintamalla. Pidetty työnjohtaja oli kuulemma ollutkin, kertoivat vuosikymmeniä myöhemmin silloiset nuoret pojat, joita hän opasti metsätöissä.
Muistaako kukaan tarinaa, jossa oli varusmiesten siviilivaatteiden varastorakennus palanut? Palon jälkeen oli luetteloitu varusmiesten omaisuutta korvauksia varten ja eräs romanisotilas oli sotilaallisesti esittänyt seuraavan luettelon: Diagonaalihousut, pussi. Takki, nappirivi kaksi. Sappaat, varsi haitari. Kello, kultaa umpi.
Eipä ole tuttu tarina. Mutta siitä kellosta tuli mieleeni, että olisiko ”umpi”, tarkoittanut ns umpikuorista kultakelloa, jonka sisäkuorikin oli kullattu,eikä vai kellon ulkopinnat?
Sillä kysyin, koska tuo tarina on muistin varassa ja osa piti keksiä osin itse. Varusteluettelosta puuttu jotain, mutta kellokultaaumpi vastaa alkuperäisversiota. Siitä saa äkkiä käsityksen, että kello on umpinainen kultamötikkä. Ilman koneistoa.
Niin, ja romanisotilaalla oli hyvä sauma hiukan ”parannella” omaisuutensa arvoa. Luettelon varusteet ovat olleet siihen aikaan huippuluksusta, joita vain harvat pystyivät hankkimaan.
Voi, kiitos ”kisi”! Eihän nyt sentään, mutta Aukustin vaimo on kyllä kultainen. Kun työkaveritkin saivat puheistani sellaisen käsityksen, olivat muutamat naispuoliset soitelleet vaimolle ja sanoneet, että hän pitää minusta liian hyvää huolta! Kateellisia kun olivat. Yleensä olen tullut ihmisten kanssa hyvin toimeen.Työpaikalla oli yksi poikkeus. Kun tämä rouva sitten siirtyi muualle ja tilalle tuli seuraaja. Hän kyseli, että miten hankala se edellinen oli kun niin pyytämällä esität töitä tehtäväksi. Ei ollut tottunut kun sanoin: ”voisitko tehdä tämän?”
Yli 50 v on kuljettu yhteistä polkua vaimokullan kanssa.
Terveisin ”Onnellinen Aukusti”!
Ei ole Aukustin työpaikassakaan ollut valittamista jos pyytäen on työt sujuneet. Omalla työmaalla tuskin katse kännykästä kääntyisi jos jotain pyytäisi tekemään.
Leeville ”hepuli-hesarista”. Kyllä siihen uudenmalliseen lehteen tottuu. Täällä paikallinen pienenpi lehti on ilmestynyt jo jonkin aikaa kaksiosaisena. Ensin se tuntui kyllä hankalalta, kun jutut olivat eri paikoissa kun kymmeniä vuosia oli tavaillut vanhanmallista. Vähitellen siihen on vain tottunut. Paikallisuus on vähentynyt kun lehtikonserni tekee yhteistä lehden runkoa, johon lisätään vähemmän oman alueensa asioita. Urheilu ei enää kiinnosta kuten nuorempana. Lehti tulisikin halvemmaksi, jos urheilusivut painettaisiin kokonaan eri liitteenä ja sen voisi tilata kuka haluaa. Näköislehteen kait ollaan menossa. Jotenkin paperilehteä on kuitenkin mukavampi lukea. Vai mitä mieltä ovat arvoisat palstalaiset?
Ihmettelen millainen on ”Vänkärin” työpaikka. Jotain on työyhteisössä vialla ellei työt suju asiallisesti käyttäytymällä. Itse pyrin silloin aikanaan delekoimaan töitä organisaation mukaisesti käyttäytymällä kohteliaasti ja kaikinpuolin asiallisesti. Aivan siellä huipulla oli kyllä sitten sellainenkin henkilö, joka kiroili ja mekasti silloin tällöin. Mutta hän olikin saanut nimityksensä politiikan ja sukulaisuussuhteittensa avulla.
Päivitelläänpä vähäsen. Ajattelin, että kukaan tuskin on eri mieltä siitä, mitä mainitsin ”Onnellisen Aukustin” olemuksesta. Kuitenkin sen jälkeen Anton Chigurhilla hieman kiehahti ( ”Muutamista teksteistä henkii selkeä asosiaalisuus ja manipuloivuus. Virtuaali on sen porukan saalistusareenaa nykyisin. Tarkkana nyt.” Lähetetty: 12.01.2013 Lähettäjä: Anton Chigurh). Epämääräisyydessään ja epätarkkuudessaan tuo viesti on hämmentävä. Sitten AC:lla keitti jo etwaksen verran yli ( ”Minä EN ole virtuaalihahmo. Minä EN ole koira. Minä EN ole istutuskoivikossa.” Lähetetty: 11 h, 26 min sitten Lähettäjä: Anton Chigurh). Okei, et ole. Mutta sinä vaikutat kiukuttelevalta keskenkasvuiselta kakaralta. Mielenkiintoinen persoonallisuus kieltämättä, kun ottaa huomioon muissa yhteyksissä nähtyjä kirjoituksiasi, jotka osoittavat vastaansanomatonta asiantuntijuutta ja tietämystä metsäasioissa. – – – – – – Mikä sai sinut suutahtamaan tuolla tavalla?
Aukustille voi vain todeta, että osa väestä on työpaikalla töitä tehdäkseen ja osa sitten lähinnä harrastuksen vuoksi. Sama ongelma on vähän joka vuorossa. Koska aika lailla minimimiehityksellä mennään, niin yksi laiskansitkeä vuorossaan riittää sotkemaan aika lailla hommia. Työnjohtajia on samaten se pienin mahdollinen määrä, joten hekään eivät jokapaikkaan ehdi tämänkokoisessa talossa. Elikkä silloin vastuu siirtyy aika lailla vuoron nokkamiehelle eli pisimpään talossa olleelle. Joissain vuoroissa on ollut välillä melkoinen meteli mutta mie kun en oikein tuosta huutamisesta perusta, niin teen sitten itse jos ei kerran muita huvita. Kiirettä on pitänyt mutta pikkuhiljaa on tahti alkanut kohenemaan. No, kohtapuoliin sitä pääsee työnopastajaksi puristimelle useammaksi kuukaudeksi niin saa harrastaa välillä ”opettajan” virkaakin.
Anton on itse se hullu miksi muita toistuvasti leimaa. Ja on virtuaalihahmi kuten kaikki täällä vai voiko muuta väittää tuhoojaprofeettana esiintyvä kummajainen. Sekoira älähtää kehen kalahtaa vaiko susi lammasten vaatteissa
Ymmärrän nyt ”Vänkärin” kommentin tuolla aikaisemmin, kun luin viestisi. Itsekin olen joskus ”syyyllistynyt”siihen, että olen tehnyt itse sen mitä se eräs alainen ei saanut aikaiseksi, vaikka kiire oli. Monesti kyllä ihmettelin kuinka työmoraali alkoi heiketä toimistotöissäkin. Olen aina arvostanut ahkeraa ihmistä, joka tekee työnsä tunnollisesti. Monenlaista työtä olen itsekin tehnyt ja kaikki rehellinen työ on mielestäni arvokasta. Jaksamista työssä ”Vänkärille” ja muillekin palstalaisille. Toivottavasti tunnette työn iloa niin metsien naiset kuin miehetkin!
Jotkut asiat pysyy…voisi sanoa kait tästä makuhermoja hivelevästä tuotteesta…Kansi ajan mukainen
Liukkaat ovat olleet jalkineet kuvan mukaisella koskenlaskijalla. Ja tukkikin aivan suora. Lenko tukki ei pyrähtäisi niin herkästi.
Mutta juuston maku, se kuitenkin on edelleen aitoa tavaraa!
Viimeisen ”brodari-hesarin” etusivulta otettu kuva? Ollakko vai eikö olla?
Viimeisen ison hesarin etusivulla tämä komistus on. Se numero täytyy pistää lasin alle ja raameihin. Pieni, suttuinen, huolimattomasti kokoon kyhätty *heploidi-tasari* tökkii aluksi pahasti.
Savuporo-koskenlaskija ja Siiskosen kauraleipä. Niillä eväillä melkein toivoo enemmän yövuoroja. Kuvan ilmeellä laskisi kyllä kosken vaikka ilman tukkia.
Outo oli tämän päivän ”hepuli-hesari”. Aloin lukea ja käännellä sivuja kuten ennen vanahaan ja sekavalta tuntui. Sitten luin lukuohjeet ja tajusin kyllä jo ennen sitä, että lehden osat pitää erotella toisistaan. Esim. tiistain lehdessä on kolme osaa.
Mainoskuvan alalaidan teksti: ”Jo 80 vuoden ajan olemme tuoneet vahvan vaikutuksen suomalaisten elämään. Olemme keikkuneet repun pohjalla savotoissa ja olleet osa Suomen sotilaiden varustusta. Vuosikymmenestä riippuen meitä on lisätty makaroonilaatikkoon tai lasagneen, viipaloitu ruisleivän tai patongin päälle. Vaikka vuodet ovat tuoneet uusia makuja ja muotoja, on alkuperäinen Valio Koskenlaskija pysynyt muuttumattomana kaikki nämä vuodet. Ainutlaatuinen maku syntyy edelleen aidosta juustosta.”
Hyvä oivallus laittaa kuva tänne. Koskenlaskija-juusto liittyy oleellisena osana metsäalalle. Sen antamalla energialla on irroitettu lukemattomia puuvartisia kasveja kannostaan. Sekä laitettu alulle pieniä pellavapäisiä ja piimäpartaisia paitaressuja jätkänalkuja.
### Liukkaat ovat olleet jalkineet kuvan mukaisella koskenlaskijalla. Ja tukkikin aivan suora. Lenko tukki ei pyrähtäisi niin herkästi. Mutta juuston maku, se kuitenkin on edelleen aitoa tavaraa!
Lähetetty: 1 h, 7 min sitten Lähettäjä: Aukusti ####
Juu ei oikein rimmaa. Kevytkin on kaveri kun pysyy pinnalla nuin ohuella tukilla. Ei silti tuotetta huononna. HUOM: Eikös Jaloviinakin täyttänyt 80 v. tässä hiljan
Kyllä se juusto maistuu edelleenkin ja antaa puhtia (ensimmäisellä sivullakin muutama todistajanlausunto!). Minun mieliresepti (yksi niistä) on savulampaalla terästetty kaalikeitto ja lopuksi kattilaan joukkoon sulamaan paketillinen Koskenlaskijaa. * * * No mutta, rehellinen ollakseni, kyllä se oli tuo miehuullista voimaa uhkuva hahmo (kuka lienee tekijä?), joka innosti minut kuvanlaittoon. Uittoasiat on olleet muutenkin jonkin verran esillä keskustelupuolella ja täälläkin kuvissa. Joku uittorännikuva ainakin. Ja kesällä oli huippukuvaa tukkinipuista jostain oliko Nurmeksesta?
No niin! Alkuperäisen Koskenlaskijajuuston logon on piirtänyt Veikko Eemil Sipinen ja ulkoasua on kuulemma modernisoitu vuosien saatossa vain vähän. Siinä kuvassa tukkimiehen alla onkin paksumpi pölli! Pieni kuva alkuperäisestä logosta löytyy Wikipediasta.
Jäin vielä mietiskelemään tuota koskenlaskijaa. Taiteilijan vapaudella on laitettu tukkijätkälle kovapohjaiset ”riukuvarsisaappaat”, joilla ei taitaisi lengollakaan tukilla kovin pitkään seilata koskessa. Kun suvussa on ollut tukkilaisia niin isän kuin äidinkin puolelta, vieläpä useammassa polvessa, niin muistan nähneeni joitakin vanhoja valokuvia aiheen tiimoilta. Pitkävartiset nahkasaappaat kuuluivat varusteisiin. Mutta saappaat olivat ns. yksipohjaisia eikä ”pohjattuja” kuten kuvassa. Sellaisilla pysyi tukin päällä kun tuntuma puuhun oli parempi yksinkertaisen pohjanahkan mukautuessa puun pintaan. Nykyisin koskenlaskijoilla on tossumalliset jalkineet. Eräs taitava ja menestynyt laskija esitteli kerran omia varusteitaan. Hän oli liimannut perhokalastajan kahluulahkeisiin Hai- malliset kumisaappaat, ja niiden pohjiin kokolattiamatosta pohjat. Eivät kuulemma lipsuneet tukin päällä, eikä jalat kastuneet. Ellei pudonnut !
Nyt Miisu petty jos kisa toteutuu. Pituutta 165 ja leveyttä vähän vähemmän. Tukkakin on huolenharmaa. Tarvis vähintään ”koplukan” että pinnalla pysyy. :=)
Kyllä Koskenlaskija hyvää on edelleen vaikka intissä ollessa eräässä harjoituksessa maastoon tulleet ruuat jäässä oli.
Kolme päivää 30 asteen pakkasessa syötiin teetä, näkkileipää ja Koskenlaskijaa. Sen jälkeen meni pari vuotta että ei maistunut tuo juusto.
Kalakeittoon muuten oivallinen lisuke.
Niin, puhuin itsestäni, Iron näyttää profiilikuvassa huomattavasti raamikkaammalta.
Aukustille kiitokset hyvistä huomioista ja muisteluksista. Kuvassa on varmaan paljon ns. taiteellisia vapauksia. Kengänpohja-asia kylläkin lienee silkkaa asiantuntemattomuutta kuvan tekijältä. Täytyy olla muuten tarkat silmät, että erottaa puheeksi nousseen kengänpohjien rakenteen. No, näkyyhän siellä aika paksut kantapalat. Minusta näyttää siltä, että tätä mieshahmoa on muuteltu jonkin verran siitä alkuperäisestä Sipisen piiroksesta. Asento ainakin näyttää varmemmalta.
#### Pahoittelen tapahtunutta. ~~~~~~ Se poistettu kysymys oli tämä: ”Kuuluuko Anton Chigurh Tom of Finland -ihailijakerhoon?”
Lähetetty: 19 min sitten Lähettäjä: kisi #### ####
Aijai. Paha erreys. Eikö sitä huomata älykkyyden häivähdystä tuon partiopojan (tuppi??) olemuksessa. Sehän taitaa olla Anton itse menossa kotipuroa pitkin lavatansseihin.
Mutta, mutta asiaan. Miksi aina jätkät tukilla. Missä ovat tyttöset. Elovena-tyttö koskenlaskuun ja heti. Vaatteet voi jättää rannalle etteivät kastu.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi /d/d7/Valio_Koskenlaskija_logo.jpg Alkuperäiseen logoon vievästä osoitteesta on jälleen poistettava väli (i:n ja kauttaviivan välissä).
Kuvan hahmo on metsälegenda Nätti-Jussi.Ja tää on aivan varmaa nättijussin tietoo!!
#### Kuvan hahmo on metsälegenda Nätti-Jussi.Ja tää on aivan varmaa nättijussin tietoo!!
Lähetetty: 33 min sitten Lähettäjä: huski ####
Ei ole Nätti-Jussi. Hänellä oli toinen jalkaterä taaksepäin. Jäljistä ei tiennyt oliko mies menossa vai tulossa. Jos katsotte tarkkaan niin kuvasta löytyy myyrä eli Antonhan se siinä.
Aukustilta tuli hyvä idea vanhojen kahluuhousujen kunnostamiseksi. Maksavat turhan paljon, eivätkä kestä montaa vuotta. Kahluukengissä on muuten monesti huopapohjat, itellänikin on semmoiset. Pitää hyvin kivillä ja puitten päällä, mutta nurmikolla ja mutapohjalla vie eikä meinaa. Kumipohja toimii taas sitten päinvastoin. Kahluuhousut ja lahkeet voivat olla vaaralliset mikäli niissä ei ole kiristysvyötä. Ilman kiristystä housut voivat täyttyä vedellä ja silloin on leikki kaukana jos virta vie mennessään.
Kyllä niissä vanhan mestarin koskilahkeissakin oli kiristysnauha. Vai lienevätkö sitten olleet peräti kevyet sadehousut, joiden vyötärö oli ylempäna suojaamassa pärskeiltä. Näkömuisti voi senverran pettää kun aikaa on kulunut erinäisiä vuosia. Kevyet Hai-malliset kumisaappaat olivat hyvät kun niissä on matala korko. Kun housujen vyötärö oli tiukka sai pudota tukiltakin eikä kastunut koko mies.
Ei ollut vaikeata tunnistaa saappaita pohjatuiksi, kun poikasena on sellaiset itselläkin ollut. Kyllä siinä reunassa näkyy erikseen pikilangalla ja puunauloilla kiinnitetty paksu pohjallinen. Eikä yksipohjaisessa nahkasaappaassa ollut kantalappua.
Tosi kylmiä ne yksipohjiset olivat pakkasella, kun pohjassa oli vain se yksi ohut nahkakerros villasukan lisäksi. Kun niistä kului pohja rikki, niin sitten oli suutarille asiaa neulomaan pikilangalla pohjalliset. Niiden päälle voitiin sitten vielä lisäksi laittaa toinen jopa kolmaskin kerros tukevaa nahkaa tervan ja puunaulojen kanssa.Kuluneen pohjan päälle vaihdettiin uusi. Sain katsella vaarini kengänkorjausta silloin pikkupoikana.En ehtinyt oppia niitä taitoja kun vaari kuoli liian varhain. Käyttämättömiksi jäivät lestit ja pussillinen puunauloja. Muuhun käyttöön kelpasivat suutarinvasara, pikilangat, naskali ja äimät. Hän oli minulle hyvin tärkeä isän ollessa ”siellä jossain”. Ensin sotaväessä, sitten kertausharjoituksissa ja sotien ajat poissa kotoa. Paljon jäi hänelläkin oppimatta vaarin taitoja.
Aukustilla on NIIN kiintoisia juttuja. Oliko Aukustin vaari suutari ihan ammatiltaan? Ja miten iäkäs Aukusti oikein on? Mitä nimitystä teilläpäin (pohjoisessa?) käytettiin näistä nahkavarsisaappaista? Lapikkaat, paulakengät, paulapieksut… Miten ne jalkineet käsiteltiin ennen muinoin vedenpitäviksi? Mistä saatiin vuodat? ~*~ Onnistuin kerran ostamaan itselleni vanhan, koristeellisen Singer-merkkisen poljettavan suutarinkoneen. Tarvikelaatikossa oli kaikkea jännää – rullanpohja vahvaa karhulankaakin. Mitä muuten oli se pikilanka? Toinen nimi karhulangalle? ~*~ Tulipa paljon kysymysmerkkejä!
”Kisi” kyseli Aukustin ikää? No, onhan sitä tullut jo katseltua ja ihmeteltyä tätä maailman menoa niin kauan, että ikää on lähempänä 80 kuin 70 vuotta. Monenlaista on tullut nähtyä ja koettua. Ja kun on luonteeltaan myönteisesti utelias, eli tiedonhaluinen eikä muistissakaan ole ollut toistaiseksi suurempia häiriöitä niin runsaasti on kokemuksia ja tiedonmurusia kertynyt tuonne päänuppiin.
Hiuksiakin vielä on ja parran kanssa harmaantuvat pikkuhiljaa, että saan pikkulapsille etelämpänä käydessä kertoa olevani Joulupukin veljenpoika. Menee täydestä kun tietävät, että asustelen pohjoisessa!
Ei ollut Aukustin vaari ammatiltaan suutari.
Mutta kun oli taitava käsistään niin osasi niitäkin hommia kotitarpeiksi. Teki minullekin mm komeat porotossut. Vaarini oli pienen maatilan omistaja. Hän oli lunastanut valtiolta muutaman hehtaarin vuokratontin ja ostanut maanjaossa valtiolta alle sata hehtaaria lisämaata. Sinne hän raivasi peltoa, rakensi omin käsin kaikki rakennukset piti mummon kanssa karjaa omiksi tarpeiksi, metsästi ja kalasti. Nuorempana veisti hirsirakennuksia tarvitseville, teki metsätöitä ja oli työnjohtajana savotalla sekä kesäisin uitossa ”soutuveneen kapteenina”, eli perämiehenä. Ikänsä vuoksi ei ollut rintamajoukoissa mutta työvelvollisten valvojana kotirintamalla. Pidetty työnjohtaja oli kuulemma ollutkin, kertoivat vuosikymmeniä myöhemmin silloiset nuoret pojat, joita hän opasti metsätöissä.
Muistaako kukaan tarinaa, jossa oli varusmiesten siviilivaatteiden varastorakennus palanut? Palon jälkeen oli luetteloitu varusmiesten omaisuutta korvauksia varten ja eräs romanisotilas oli sotilaallisesti esittänyt seuraavan luettelon: Diagonaalihousut, pussi. Takki, nappirivi kaksi. Sappaat, varsi haitari. Kello, kultaa umpi.
Eipä ole tuttu tarina. Mutta siitä kellosta tuli mieleeni, että olisiko ”umpi”, tarkoittanut ns umpikuorista kultakelloa, jonka sisäkuorikin oli kullattu,eikä vai kellon ulkopinnat?
Tiedättekö ketään, jonka sydän olisi umpikultaa? Onnellinen Aukusti saattaisi olla siinä likiseutusalla..?
Sillä kysyin, koska tuo tarina on muistin varassa ja osa piti keksiä osin itse. Varusteluettelosta puuttu jotain, mutta kellokultaaumpi vastaa alkuperäisversiota. Siitä saa äkkiä käsityksen, että kello on umpinainen kultamötikkä. Ilman koneistoa.
Niin, ja romanisotilaalla oli hyvä sauma hiukan ”parannella” omaisuutensa arvoa. Luettelon varusteet ovat olleet siihen aikaan huippuluksusta, joita vain harvat pystyivät hankkimaan.
Voi, kiitos ”kisi”! Eihän nyt sentään, mutta Aukustin vaimo on kyllä kultainen. Kun työkaveritkin saivat puheistani sellaisen käsityksen, olivat muutamat naispuoliset soitelleet vaimolle ja sanoneet, että hän pitää minusta liian hyvää huolta! Kateellisia kun olivat. Yleensä olen tullut ihmisten kanssa hyvin toimeen.Työpaikalla oli yksi poikkeus. Kun tämä rouva sitten siirtyi muualle ja tilalle tuli seuraaja. Hän kyseli, että miten hankala se edellinen oli kun niin pyytämällä esität töitä tehtäväksi. Ei ollut tottunut kun sanoin: ”voisitko tehdä tämän?”
Yli 50 v on kuljettu yhteistä polkua vaimokullan kanssa.
Terveisin ”Onnellinen Aukusti”!
Armastettu Aukusti, olet takuuvarmasti ansainnut uskollisen ja huolehtivaisen vaimosi – se vaan henkii ilmiselvästi teksteistäsi.
Ei ole Aukustin työpaikassakaan ollut valittamista jos pyytäen on työt sujuneet. Omalla työmaalla tuskin katse kännykästä kääntyisi jos jotain pyytäisi tekemään.
Uteliaisuus heräsi. Mikä porukka täällä saalistaa ja mitä?
Leeville ”hepuli-hesarista”. Kyllä siihen uudenmalliseen lehteen tottuu. Täällä paikallinen pienenpi lehti on ilmestynyt jo jonkin aikaa kaksiosaisena. Ensin se tuntui kyllä hankalalta, kun jutut olivat eri paikoissa kun kymmeniä vuosia oli tavaillut vanhanmallista. Vähitellen siihen on vain tottunut. Paikallisuus on vähentynyt kun lehtikonserni tekee yhteistä lehden runkoa, johon lisätään vähemmän oman alueensa asioita. Urheilu ei enää kiinnosta kuten nuorempana. Lehti tulisikin halvemmaksi, jos urheilusivut painettaisiin kokonaan eri liitteenä ja sen voisi tilata kuka haluaa. Näköislehteen kait ollaan menossa. Jotenkin paperilehteä on kuitenkin mukavampi lukea. Vai mitä mieltä ovat arvoisat palstalaiset?
Paperilehti parempi, toimii hyvin uunissakin sytykkeenä. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – AC:lle: Ken virtuaaliin ryhtyy, se virtuaalin kestäköön!
Ihmettelen millainen on ”Vänkärin” työpaikka. Jotain on työyhteisössä vialla ellei työt suju asiallisesti käyttäytymällä. Itse pyrin silloin aikanaan delekoimaan töitä organisaation mukaisesti käyttäytymällä kohteliaasti ja kaikinpuolin asiallisesti. Aivan siellä huipulla oli kyllä sitten sellainenkin henkilö, joka kiroili ja mekasti silloin tällöin. Mutta hän olikin saanut nimityksensä politiikan ja sukulaisuussuhteittensa avulla.
Päivitelläänpä vähäsen. Ajattelin, että kukaan tuskin on eri mieltä siitä, mitä mainitsin ”Onnellisen Aukustin” olemuksesta. Kuitenkin sen jälkeen Anton Chigurhilla hieman kiehahti ( ”Muutamista teksteistä henkii selkeä asosiaalisuus ja manipuloivuus. Virtuaali on sen porukan saalistusareenaa nykyisin. Tarkkana nyt.” Lähetetty: 12.01.2013 Lähettäjä: Anton Chigurh). Epämääräisyydessään ja epätarkkuudessaan tuo viesti on hämmentävä. Sitten AC:lla keitti jo etwaksen verran yli ( ”Minä EN ole virtuaalihahmo. Minä EN ole koira. Minä EN ole istutuskoivikossa.” Lähetetty: 11 h, 26 min sitten Lähettäjä: Anton Chigurh). Okei, et ole. Mutta sinä vaikutat kiukuttelevalta keskenkasvuiselta kakaralta. Mielenkiintoinen persoonallisuus kieltämättä, kun ottaa huomioon muissa yhteyksissä nähtyjä kirjoituksiasi, jotka osoittavat vastaansanomatonta asiantuntijuutta ja tietämystä metsäasioissa. – – – – – – Mikä sai sinut suutahtamaan tuolla tavalla?
Aukustille voi vain todeta, että osa väestä on työpaikalla töitä tehdäkseen ja osa sitten lähinnä harrastuksen vuoksi. Sama ongelma on vähän joka vuorossa. Koska aika lailla minimimiehityksellä mennään, niin yksi laiskansitkeä vuorossaan riittää sotkemaan aika lailla hommia. Työnjohtajia on samaten se pienin mahdollinen määrä, joten hekään eivät jokapaikkaan ehdi tämänkokoisessa talossa. Elikkä silloin vastuu siirtyy aika lailla vuoron nokkamiehelle eli pisimpään talossa olleelle. Joissain vuoroissa on ollut välillä melkoinen meteli mutta mie kun en oikein tuosta huutamisesta perusta, niin teen sitten itse jos ei kerran muita huvita. Kiirettä on pitänyt mutta pikkuhiljaa on tahti alkanut kohenemaan. No, kohtapuoliin sitä pääsee työnopastajaksi puristimelle useammaksi kuukaudeksi niin saa harrastaa välillä ”opettajan” virkaakin.
Anton on itse se hullu miksi muita toistuvasti leimaa. Ja on virtuaalihahmi kuten kaikki täällä vai voiko muuta väittää tuhoojaprofeettana esiintyvä kummajainen. Sekoira älähtää kehen kalahtaa vaiko susi lammasten vaatteissa
Ymmärrän nyt ”Vänkärin” kommentin tuolla aikaisemmin, kun luin viestisi. Itsekin olen joskus ”syyyllistynyt”siihen, että olen tehnyt itse sen mitä se eräs alainen ei saanut aikaiseksi, vaikka kiire oli. Monesti kyllä ihmettelin kuinka työmoraali alkoi heiketä toimistotöissäkin. Olen aina arvostanut ahkeraa ihmistä, joka tekee työnsä tunnollisesti. Monenlaista työtä olen itsekin tehnyt ja kaikki rehellinen työ on mielestäni arvokasta. Jaksamista työssä ”Vänkärille” ja muillekin palstalaisille. Toivottavasti tunnette työn iloa niin metsien naiset kuin miehetkin!
Antonin känkkäränkkä-päivän tekstit on näköjään poistettu. Heh heh!