Tuohon tuli tuhannen motin aukko mutta listalta puuttui energiapuu joten Astamyrskyn kaatamat puut jätettiin tekemättä. Valtakirjakauppias oli kuitenkin vierestä kävellyt nauhoittaessaan…
Tänä vuonna on ollut useampi kuvio jonne on jäänyt satakuntakin mottia vanhoja myrskypuita hakkaamatta. Onhan noissa oma haasteensa uudistuksenkin suhteen…
Kuvassa saattaa olla jo niin lahoa tavaraa , että se ei kestä enää käsittelyä. Jos näin ei ole , on kuvan puiden jättäminen metsään hakkuun yhteydessä edesvastuutonta.
Tuohon ”Puun takaa ” tulleeseen ajatukseen olen törmännyt työssäni liian monta kertaa , tosin viimeaikoina enää harvemmin. Niin kauan , kun kemera -ohjeissa 5 cm:n läpimittaraja suurimpien raivattavien raippojen kohdalla on voimassa , näitä risukoita tarjotaan korjattaviksi . Eri asia on , kuinka kauan niitä enää korjataan.
Tuosta piti läpi ura tehdä ja sahatessa kestivät ihan hyvin vielä kasassa ne mitkä eivät ole maata vasten. Muutama koivu tuolla seassa oli kyllä jo pehmennyt mutta havupuut ois energiaksi kelvanneet.
Metsätuholaki on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi kun näitä löytyy edelleen. Jotenkin inventointi on tökkinyt suuremman myrskyn jälkeen. Muutamalta kohteelta tänäkin syksynä on energiat otettu talteen ja ovat kestäneet kasassa ainakin pinoon asti.
Jos ois tietä lähellä niin kerää polttopuuksi. Itselle tai myyntiin. Ei toki voi niin kovaa hintaa pyytää. Toisaalta kyllä tuommosestakin kuivattuna ja oikeaan aikaan myytynä täällä vois 25 tai 30 saada.
Ei ehkä rahan perässä kannata keräillä, mutta tuleva taimikonhoitaja ainakin saa kunnon treeniä.
Omistajalla ei tainnut olla ihan viimeisen päälle tuntumaa omiin metsiin ja siihen, miten niitä kannattaisi käsitellä. Peiliin katsomisen paikka siis, vaikkei leimikon suunnittelijakaan kiitosta ansaitse. Tosiasiahan on se, että konsultti, tässä tapauksessa mhy:n toimihenkilö, on hyvä renki, mutta huono isäntä. Ulkoistamalla ydinliiketoiminnan ohjaus, ei tulos voi olla hyvä. Ellei kyse ole uudesta omistajasta, jolla on halu oppia metsätaloutta ja tässä vaan maksetaan oppirahoja, näitä omistajia voisi varovasti kannustaa myymään tilansa naapurille. Tuloksena olisi kolmikantainen win-win-tilanne. Nykyinen omistaja saisi rahoillensa paremman tuoton jossain huolettomassa pankin arvopaperijärjestelmässä, naapuri kehitettyä tilakokonaisuutta tuotannon kannalta tehokkaamaksi ja valtio omistajavaihdoksesta sekä aktiivisesta metsätaloudesta verotuloja.
Eli metsän hoidosta vastaa joku muu kuin omistaja, joten aikaa, osaamista tai kiinnostusta pitää langat omissa käsissä ei ole, jolloin rengistä tulee isäntä ja tuloksena on kuvan kaltaista suurpiirteisyyttä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Tällaiset kuvat ovat metsävakuutusten parhaita myyntimiehiä.
Tuohon tuli tuhannen motin aukko mutta listalta puuttui energiapuu joten Astamyrskyn kaatamat puut jätettiin tekemättä. Valtakirjakauppias oli kuitenkin vierestä kävellyt nauhoittaessaan…
Tänä vuonna on ollut useampi kuvio jonne on jäänyt satakuntakin mottia vanhoja myrskypuita hakkaamatta. Onhan noissa oma haasteensa uudistuksenkin suhteen…
Järjenvastaiselta tuntuu, että paras mahdollinen energiapuu jää metsään toukkien ruoaksi, mutta risut kerätään hoitamattomista taimikoista.
Kuvassa saattaa olla jo niin lahoa tavaraa , että se ei kestä enää käsittelyä. Jos näin ei ole , on kuvan puiden jättäminen metsään hakkuun yhteydessä edesvastuutonta.
Tuohon ”Puun takaa ” tulleeseen ajatukseen olen törmännyt työssäni liian monta kertaa , tosin viimeaikoina enää harvemmin. Niin kauan , kun kemera -ohjeissa 5 cm:n läpimittaraja suurimpien raivattavien raippojen kohdalla on voimassa , näitä risukoita tarjotaan korjattaviksi . Eri asia on , kuinka kauan niitä enää korjataan.
Tuosta piti läpi ura tehdä ja sahatessa kestivät ihan hyvin vielä kasassa ne mitkä eivät ole maata vasten. Muutama koivu tuolla seassa oli kyllä jo pehmennyt mutta havupuut ois energiaksi kelvanneet.
Metsätuholaki on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi kun näitä löytyy edelleen. Jotenkin inventointi on tökkinyt suuremman myrskyn jälkeen. Muutamalta kohteelta tänäkin syksynä on energiat otettu talteen ja ovat kestäneet kasassa ainakin pinoon asti.
Noitapa nuo valtakirjakaupat. Ei yllätä.
Sitähän se tuettu talous on (erikoisesti risutalous)
Missäs ne risut on ?
Eikö tuokaan kelpaa motolla korjattavaksi?
Onko tälläkin työmaalla suorittava tehnyt nk. valikoivaa metsän hakkuuta?
Noita on tullut kerättyä omaan käyttöön, klapikoneella järeäksi pilkkeeksi ja tulevaisuudessa palavat iloisesti saunanpesässä.
Jos ois tietä lähellä niin kerää polttopuuksi. Itselle tai myyntiin. Ei toki voi niin kovaa hintaa pyytää. Toisaalta kyllä tuommosestakin kuivattuna ja oikeaan aikaan myytynä täällä vois 25 tai 30 saada.
Ei ehkä rahan perässä kannata keräillä, mutta tuleva taimikonhoitaja ainakin saa kunnon treeniä.
Empä usko että nuo polttopuiksikaan menee, puolisen kilsaa tiestä ja parin isomman ojan takana joissa ei ollut siltoja.
Omistajalla ei tainnut olla ihan viimeisen päälle tuntumaa omiin metsiin ja siihen, miten niitä kannattaisi käsitellä. Peiliin katsomisen paikka siis, vaikkei leimikon suunnittelijakaan kiitosta ansaitse. Tosiasiahan on se, että konsultti, tässä tapauksessa mhy:n toimihenkilö, on hyvä renki, mutta huono isäntä. Ulkoistamalla ydinliiketoiminnan ohjaus, ei tulos voi olla hyvä. Ellei kyse ole uudesta omistajasta, jolla on halu oppia metsätaloutta ja tässä vaan maksetaan oppirahoja, näitä omistajia voisi varovasti kannustaa myymään tilansa naapurille. Tuloksena olisi kolmikantainen win-win-tilanne. Nykyinen omistaja saisi rahoillensa paremman tuoton jossain huolettomassa pankin arvopaperijärjestelmässä, naapuri kehitettyä tilakokonaisuutta tuotannon kannalta tehokkaamaksi ja valtio omistajavaihdoksesta sekä aktiivisesta metsätaloudesta verotuloja.
Gla, kyseessä ei ole yksityishenkilön metsä. Ko taholla on metsäomaisuutta enemmän kun 1 tai 2 neliökilometriä.
Eli metsän hoidosta vastaa joku muu kuin omistaja, joten aikaa, osaamista tai kiinnostusta pitää langat omissa käsissä ei ole, jolloin rengistä tulee isäntä ja tuloksena on kuvan kaltaista suurpiirteisyyttä.