Tässä oli vajaa vuosi sitten hädin tuskin henkilöautolla ajettava polku .Sateella polulle ei ollut menemistä edessä näkyvän jyrkähkön mäen ja pinnan liejuisuuden takia.
Ojat kasvoivat sakeanaan pieniä kuusia ja pajuja. Vesi pysytteli tiealueella , kun se ei osannut syntyneistä raiteista pois . Ojan tien puolella kasvaneet puut tehostivat patovaikutusta . Polun yllä oli myös kuivumista hidastava ikuinen varjo .
Ensitöikseni revin ojissa kasvaneen joutopuuston juurineen metsän puolelle edetessäni kohti tulevaa kääntöpaikkaa ja varastoaluetta . Kävin kuitenkin hakkaamassa muutaman sata kuutiota puita varastopaikan takana ennen , kun oli lupa koskea kääntöpaikan ja varastopaikan tieltä raivattaviin puihin .
Varastopaikka oli pakko tehdä pidemmän kaavan mukaan eli satoja puukuutiometrejä varten . Puutavara oli purettava metsän puolelta ajokoneen kyydistä . Tuore tiepohja ei olisi kestänyt lähi – ja kaukokuljetusrumbaa samanaikaisesti .
Kaivuriakin tarvittiin ja runsaasti paikallista maa-ainesta , joka kuorrutettiin kelpo kerroksella kalliomursketta . Nyt paikalla on toimiva tie , mutta maisemat ovat muuttuneet melkoisesti .
Kukapa tuota pahakseen laittaisi. Jos puukaupan suorituksen kuntoon saattamiseksi nuo toimet pitää tehdä ja puut ostanut on kaiken valmis maksamaan ei voi muuta kuin olla tyytyväinen hyvään palveluun.
BINGO!!!
Jese kiteytti hienosti yhden tekijän siihen , miksi kantohinnat pysyvät maltillisina . Jos palstalle on tehtävä tie , se näkyy kantohinnassa . Ei välttämättä sillä hetkellä ja kyseisen metsänomistajan leimikossa , mutta myöhemmin kulut varmasti lopulta jostakin vähennetään. Ilmaisia lounaita ei ole .
Well done!
Niin ja mitenkäs tuo poikkeaa viime vuosien linjasta?
Kantohinnat ovat pysyneet maltillisina ja me metsänomistajat myymme lähes ennätystahtiin. Kait he tietkin sitten tekevät kun ei noita liiempiä maksuhalujakaan ole puutavarasta alkanut ilmetä. Tukin oikeasti kokoajan laskeva hintataso ja kuidun ei enempää voi juuri laskeakkaan. Eivät sentään aivan ilmaiseksi VIELÄ kehtaa pyytää. Puut on sosialisoitu, viekää sitten tietkin.
ilmaiseksi …joopa joo
Tuosta tuli mieleeni isäntä , joka vastusti muiden kyläläisten tapaan alueelle mielivän yrittäjän maa-aineksen ottolupaa. Yrittäjä koetti lieventää kyläläisten asennetta tarjoamalla maa.ainesta alle markkinahinnan , jos lupaa ei vastusteta .
Tähän mainitsemani isäntä totesi , että ei kannata tuollakaan perusteella maa-aineslupaa ja jatkoi , että saa riittävän määrän mursketta tarpeisiinsa ilmaiseksi aina , kun tekee puukaupat…
Jesse ei ne hinnat oikeasti laskeneet ole. Jos tuote (tie, maapohja ja puusto) on kunnossa niin voi olla jopa pientä nousua havaittavissa. On vain menty enemmän siihen suuntaan, jossa leimikon hyvyys oikeasti määrää hintaa, ei vain juhlapuheissa. Ne ovat keskihintoja, jotka ovat laskussa huonojen kohteiden yleisyyden takia.
Saahan sitä uskoa vaikka joulupukkiin näin lämpöaallon alla.
Kylläpä kauniita on aatokset joillain. Keskihinta korreloi aivan suoraan ja oikealla tavalla missä mennään. Ja nyt vain ”päin mäntyä mennään”.
Tien kunnostuksen tarve piäisi huomioida jo ennen puukauppojen tekemistä . Näin varsinkin silloin , jos tiellä on useampia osakkaita. Kunnostustoimet hakkuun yhteyteen sijoitettuna vaativat hyvät suunnitelmat ja oikean työjärjestyksen .
On myös varauduttava siihen , että valmisteutun puutavaran varastopaikat on tehtävä reilun kokoisiksi . Puuta ei välttämättä voida kuljettaa pois vähään aikaan , jos tietä joudutaan prantamaan kaivuria apuna käyttäen . Siirretyn maa-aineksen kuivuminen ei tapahdu hetkessä ja kuivumisen ollessa kesken
puutavara-autolla ei ole tielle mitään asiaa. Puiden purkaminen metsän puolelta näissä tilanteissa lisää varstopaikan kokoa jopa kolmanneksella .
Metsään pitää olla tie ja se on tehtävä metsänomistajan toimesta. Ne ”ilmaiset” tiet ja muskeet ne vasta kalliiksi metsänomistajalle tulevat.
Jos ympärivuoden ajettavan tien varteen ajomatka alkaa lähentelemään kilometriä niin sitten äkkiä tientekoon.
Ellei tietä ole mahdollista tehdä tai se olisi kohtuuttoman kallis, niin sitten suojeluun se nurkka.
Kyllä on kiva myydä puuta kun ei tarvi olla kuljetuksista huolissaan kuin sen verran etteivät juuri kelirikon aikaan aja. Näkyy myös hinnassa ja tarjousten saatavuudessa.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Aika tyypillisiä nuo Tanelin mietelmät. Eri asia miten tämäkin sitten on. Kyllä toki olen teiden kannalla ja itse parhaillaan projekti päälläkin. Mutta liekö tuo kohtuutonta puut metsästä ostavankaan osallistua tien ylläpitoon esim. juuri mursketta ajattaen. Tuo nyt on samaa tasoa kuin että mhy on se ainut oikea ja muut tulevat kalliiksi kumppaneiksi metsänomistajalle. Tätä mantraa kait on hiukan jo liikaakin kuullut, kyllästyttävää.
Varsinkin kun tuollaista asiaa ajavat juuri ne jotka hyötyvät eniten jatkuvan kulunkiringin pyörityksestä. Kuten juuri se mhy.
Olen päässyt parhaaseen tulokseen ja tehoon kun olen hoitanut puut ostavan tahon kanssa myös näitä projekteja jotka hyödyttävät molempia. Intressi on yhteinen eikä vain helppo rahastaja välissä joka laittaa urakoitsijan laskuun oman katteen päälle ja lähettää laskun metsänomistajalle.
Konttorin tuolista perseen nousematta.
Lainaus :
” Keskihinta korreloi aivan suoraan ja oikealla tavalla missä mennään. Ja nyt vain ”päin mäntyä mennään”.”
Tässä olen kommentin esittäjän kanssa täsmälleen samaa mieltä , joskin eri syystä . Metsien hoidon taso on laskenut tutkimusten valossa jo pitkään . Se ei voi olla vaikuttamatta kantohintoja alentavasti . Laadukkaista ja kelvollisten kuljetusyhteyksien varsilla olevista leimikoista maksetaan edelleen hyvin . Vähemmän kelvollisten leimikoiden osuus on kuitenkin kasvussa.
On entistä enemmän liian kevyesti rakennettuja ja huonoon kuntoon päässeitä metsäteitä , jotka on pakko kunnostaa , mikäli puuta halutaan korjata niiden vaikutuspiiristä . Fiksu
puunostaja ottaa tämän huomiooon jo kaupantekovaiheessa . vähemmän fiksu puolestaan ajattaa jo koneiden siirtoon tarkoitetut ajoneuvot akseleitaan myöten kurakkoon ja alkaa suunnitella kunnostustoimia vasta tämän jälkeen . Tämän vahingon joutuvat valitettavasti maksamaan seuraavat asiakkaat.
Muistutan vielä siitä , että puutavara-autojen kuljettajista on huutava pula . Kertooko tämäkin osaltaan siitä , että kuljetusolosuhteissa on toivomisen varaa ? Pienten puutavaraerien keräily tiukkojen aikataulujen kirittämänä huonokuntoisten metsäteiden varsilta on saanut monen kaverin mitan täyttymään . Tämän päivän Savon Sanomien mukaan kuljettajapula uhkaa jo puutavaran saatavuutta kasvaviin teollisuuden tarpeisiin .
Tanelin tapa toimia on erinomainen. Jokainen siis huolehtii omasta osuudestaan tuotantoketjussa vapaaehtoisesti ja ennakoiden .
Huonokuntoinen metsätie tarjoaa vastaavat ongelmat , kuin
hätäisesti tehty rakennus myöhempine home ym ongelmineen.
Tämä tarkoitta sitä , että sitä ei voi käyttää kaikissa olosuhteissa ja korjauskustannukset mahdollisen vaurioitumisen jälkeen ovat lähes uudisrakentamisen luokkaa.
Kun tien runko pettää puutavaran kuljetuksen aikana , tietä ei välttämättä korjata kuormalla eikä kahdella karkeaa maa-ainesta . Tarvitaan isomman luokan maansiirtotöitä ja runsaasti mursketta . Joskus on käynyt niinkin , että kaupan kohteena ollut tukkipino , isokin , on jäänyt odottamaan tien kuivumista kunnostuksen jälkeen jopa kuukausiksi . Tämä tarkoittaa lähes aina tukkitavaralajin muuttumista (sinistyminen) kuiduksi . Tämän ohella on olemassa hyönteistuhoriski . Jälkimmäinen koituu puun myyjän vahingoksi , edellinen ostajan ongelmaksi .
Moni metsätie vaati tänä päivänä kunnostusta . Tien varren vesakon poistamisen ohella kannattaa kiinnittää huomiota myös tien toimivuuteen . On otettava huomioon kuljetuskaluston kasvaneet kokonaispainot ja suurempien ajoneuvojen käsittelyyn ja käännyttelyyn tarvittava tila.
Puutavaran korjuukalusto huoltotoiminta vaatii myös entistä enemmän tilaa . Palstan kohdalla tarvitaan huoltoliittymä konetta ja paria ajoneuvoa varten , joista toisen perässä on järeä peräkärry . Nämä kaikki on saatava turvallisesti tiealueen ulkopuolelle . Huoltotoimia ei voi tehdä tieltä käsin , jos tiellä on muuta liikennettä.
Kun maansiirtokalustoa on paikalla tien rakentamisen tai kunnostuksen yhteydessä , ei olisi pahitteeksi , jos lähialueen metsäkuljetuksen pullonkaulojakin vähän avarrettaisiin. Veden ohjaaminen pois tien ja muuten kesäkorjuukelpoisen leimikon väliseltä huonosti kantavalta alueelta toisi merkittävää hyötyä . Samalla voisi vahvistaa palstalle menevän uran kestämään lähikuljetuksen rasitukset. Tämä tehdään edelleen valitettavasti vasta sen jälkeen , kun puut on ajettu , ja palstalle johtaa lähes metrin syvyiset veden täyttämät raiteet . Maa-aines näistä raiteista on karannut jonnekkin , mihin se ei välttämättä kuulu eli myötämäkeen ja pitkin metsiä.
Ohho,onpa tullut tietä kerrakseen suorittavalta. Jos vielä eksyy on syytä varmaan myytä mettät ja muuttaa piiperokerroskivihiililoukkuun asumaan vai. Hienoja periaatteita vaan käytännön tasolla ei ole euroakaan koskaan ”kehuttu” hyvästä palstasta kovan tien varrella. Hinnat ovat kyllä muodostuneet aivan puutavara-arvoista ja harvennus/pääteakselilla, eipä muusta juuri ole keskusteltu.
On tehty leimikkoa kilometrin päästä tiestä aivan samaan paketoiden kuin puolet matkastakin. Eli kauppaa voi tehdä hiukan paketoiden ja kaikki ne tienposkeen raahataan aivan samalla puunhinnalla. Semmoisen ”jauholakin” kanssa ei kannata ruveta kaupoille joka alkaa liian nirsoilevaksi.
Nytkin mentiin siinä järjestyksessä että ensin hakattiin niin naapurin kuin omanikin harvennukset pois ja viimeksi avattiin sitten tienpohjaa. Ei se tie ollut ykkönen vaan vasta kakkonen. Jos helpotusta olisi haettu olisi avattu tiepohja ja tehty tie ensin ja sitten vasta harvennukset. Onhan kaupan toteutumiseen parikin vuotta yleensä mahdis pelata.
Ja kun suorittava joskus on ”sauhunnut” myös koneiden turhasta siirtelystä koituvista kusteista on siitäkin nyt tämän tiehankkeen osalta jälleen karua konkretiaa. Kun oli vajaa viikko tehty sitten tässä jo tietäkin oli kummastus suuri kun seuraavana viikonloppuna kävin katsomassa jahka tie edistyy.
Kaivinkone oli häipynyt. Kun asiaa tiedustelin olikin sitten urakoija saanut tuulimyllyjen pohjien avaamisen työkseen.
Eli sinne ja heti ja metsätiestä viis. Myös puiden hakkuu jäi viimevuoden lopulta kesken kun paremmat savotat alkoivat ahdistaa. Ja nyt se puutavara lopulta pätkää survotaan tien pohjiksi. Ehkä kaivuri joskus taas hommaa ehkä syksyllä jatkaessaan ottaa ”giljotiinin” ja pätkii niitä hiukan sopevammiksi. Jos ei taas satu rahakkaampia hommia väliin.
Eli suomennettuna bisnes tehdään tärkeysjärjestyksesssä paremmat rahaa tuovat ensin ja täytehommiksi muut. Joten aivan sama teet niin tai näin koneurakoitsijat taitavat kyllä omalta osaltaan rahanteon parhaalla mahdollisella tavalla.
Kieltämättä hieman erikoisilta vaikuttavat nuo Jesssen hakkuu- ja tientekokuviot!
Ymmärsinkö oikein, että nämä ovat ovat saman metsäyhtiön tarjoaman palvelun töitä?
Joo. Niin se metsä vastaa kuin sinne huutaa…
Jessen toimintamalli poimittu suoraan LVI-urakoinninnista. Rahat pois asiakkaalta. Muut nuolkoot sormiaan. Kunhan oman osuuteni saan, muista viis veisataan. 🙁
Jotenkin jäi muistikuva Jees H-Vallan viimeisestä hakkuusta että paljon hän mainosti energiapuu kauppoja, mutta vain ylispuut hakattiin ja loppu jäi koskematta. Ihmetytti kuva energiapuupinostakin polun varrella kun ei edes sitä ajouraa oltu hakattu auki…
Ymmärrän entistä enemmän miksi Harjavaltaan ei haluta järjestää tapaamista…
Mitä enemmän noita Jessen juttuja on lukenut, sitä vakuuttuneemmaksi on tullut siitä, että Harjavallassa ja Pohjois-Satakunnassa kaikki on aivan toisin.
Mitä minä olen viimeiset vuosikymmenet puukauppoja tehnyt, niin aina ensin on puhuttu onko kelirikko-, kesä-, -vaiko talvileimikko, metsäkuljetusmatka, ja sitten paljonko, ja mitä puuta siellä on.
Hinta-haitari on ainakin meilläpäin ollut aina sen verran suuri talvi-leimikkojen ja takamaiden tappioiksi, ettei tien teon mielekkyyttä ole koskaan tarvinut miettiä.
Liittyneekö tuo Jessen tieprojektin kesken jääminen hänen torppaamaansa yhteiseen ojitushankkeeseen (mainosti jossakin ketjussa ”torjuntavoittoa” ojitushankkeen
estämiseksi ). Vähän tuntuu siltä , että metsäojat olisivat palvelleet tulevan tien kuivatustakin .
Tien teko on jätetty kesken , kun vesien johtaminen pois tietyömaalta on ojien puutteen takia mahdotonta . Jessen tuntien tielinjakin saattaa olla kapeampi , kun tarve edellytää . Kun maata ei löydy riittävästi tierungon tekoon ja märkyys haittaa kaivutyötä , on kaivurimiehen pakko ”nostaa kytkintä”. Onneksi on ollut mutakin työtä tarjolla . Ahterit edellä on yritetty puuhun tälläkin kertaa. 🙂
Onpas jälleen mielikuvitus laukannut ja asioita vähän ”järjestelty” yhteen. Nämä tie-ja hakkuuasiat edellisessä olivat kaikki P-Satakunnan toimia. Siellä ei jäänyt kesken kuin tienuran avaaminen hakkuiden osalta. Harvennukset tehtiin peräkanaa joista minun oli e-puuharvennus. Oja-asiat joihin suorittava viittasi olivat taas H-vallan asioita. Kuten se lievästi keskenjäänyt e-puuhakkuukin. Jonka nyt olen päättänyt käsitöinä. Aika mukava kasa sekä e-puuta hankintana että koivukuituakin jopa jo alaan nähden hyvin. Ja ikään.
Tuo oli tosi että käytän yhtä sopimuskumppania niin puun myynnissä kuin hankkeissakin.
Lainaus :
” Siellä ei jäänyt kesken kuin tienuran avaaminen hakkuiden osalta ”
No nyt en ihmettele lainkaan , että kaivurimies on ottanut
ritolat . Tielinja on oltava auki , kun kaivuri tulee ! Sama juttu , kun rakennuksella . Putki ja sähkötöitä ei edes aloteta ennen kun valmistelevat työt on tehty .
Kenekähän ajatus mahtoi olla kutsua kaivuri töihin ennen tielinjan avaamista ????
Tielinjaa oli hyvin jäljellä. Ei ollut vielä edes näkyvissä avaamaton osuus. Kallion juurelle pohja avattu mutta siitä tosiaan ei suoraan edes näe vielä avaamatonta tieosuutta. Kallion kierto on seuraavana vuorossa. Kallio on niin korkea ja äkkijyrkkä että se kierretään. Siitäkin on vielä niiden turvesarkojen reunaan hiukan matkaa. Kaivurimies on jopa tietoinen tielinjan avaamattomuudesta siltä osin koska oli ehdottanut ”giljotiinipätkintää” kaivurilla.
Eikä suorittava taida kovin hyvin rakentamispuolen touhuistakaan olla selvillä. Kyllä putki-ja sähkömiehet tekevät ritirinnan usein töitä rakennuksen edistymisen kanssa timpurien kera. Nytkin on työmaa aluillaan jossa kerrostalosaneeraus tehdään yhteistyössä rakennusurakoitsijan kanssa jopa kulunvalvontaa myöden. Eli kaikki ovat aamulla samaan aikaan ja illalla yhtaikaa lähdetään. Joka ei kyllä meidänkään suorittajaryhmää aivan viehättänyt.
Lainaus :
” Kaivurimies on jopa tietoinen tielinjan avaamattomuudesta siltä osin koska oli ehdottanut ”giljotiinipätkintää” kaivurilla.”
Missähän vaiheessa kaivurimies oli tullut tietoiseksi puutteista tielinjan avauksessa ? Ei ilmeisesti kuitenkaan ennen kaivutyön aloittamista ? Jos tiealueen raivaus ei kuulu yrittäjän varsinaiseen urakkaan , on luonnollista , että hän jättää hommat hautumaan , kunnes tilanne korjautuu. Hän on myös kertonut keinoista , joilla raivaus voidaan tehdä . Yksinkertaisinta tosin olisi ollut kaataa se rytö vaikka moottorisahalla , kun kerran puuaines sotketaan kaivun yhteydessä tiepohjaan .
En ole rakennusalan ammattilainen , mutta paria omakotitaloa olen ollut elämäni aikana värkkäämässä omaan käyttöön. Töitä on tehty niilläkin työmailla lomittain , mutta siten , että kaikki ovat tehneet oman osuutensa oikeaan aikaan , eikä kenekään ole tarvinnut paikkailla toisten ammattilaisten tekemisiä odottelusta puhumattakaan.
Rakennutin myös ”edellisessä elämässäni ” mailleni parin kilometrin verran metsäteitä , joista puolet pelkästään omaa tilaani varten ja toisen puolen kimpassa naapurin
kanssa .Tuolloin tientekijän ei tarvinnut tuskailla tielinjojen kanssa . Ne oli avattu ja puut kuljetettu pois hyvissä ajoin ennen kaivurin tuloa.
Kohdalleni osui todellinen tienteon huippuammattilainen , jonka työnjäljeljestä olen kuullut vain pelkkiä kehuja . Valmista tuli ripeään tahtiin , eikä työtä ole tarvinnut parsia , ainoastaan lisätä normaaliin tapaan karkeampaa materiaalia tien pintaan ja lanata .
Onpa tämäkin kyllä hyvämaineinen urakoija, paikallisten hyvin tuntema. Kuten sanoin se manin määrä ja kertalaskutusten suuruus oli se pointti jolla työmaalta karattiin kesken kaiken. Tämän on kyllä työn organisoija auliisti myöntänyt. Tuo vain ei tietysti sovi suorittavan ”mantraan” vaan vikaa haetaan aina metsänomistajan toimista. Tämä on koneurakoinnin yksi aivan tavantakainen menettely eikä silloin maksa koneiden siirtely yhtään mitään. Aina haetaan sitä parasta tiliä ja silloin asiakassuhteet tai jokin muutaman kympin laitteiden siirtely paina mitään.