Näitä tapauksia muutoin löytyy todella usein taimikoihin jätetyistä susipuista! Siinä sitten oivallinen tapa tuhota metsä, antamalla lahottajasienelle kasvualustaa. Itsellä aikasemman omistajan jäljiltä yhdessä järeässä taimikossa näitä pystyssä, eikä voi aukkoisuuden tulon vuoksi poistaa…ensiharvennus talvella tai käsipelissä kantokäsittely tehokkaasti.
Kuva on paljon puhuva ja on varsin yleinen Väli-Suomessakin.
Kuuselle on runkovaurio helppo saada aikaan kesäkorjuu harvennuksessa, Korjuuta tulisi välttää kasvukauden aikaan.
Toinen yleinen vaurio suntyy ajourille, josta hiusjuuristo tuhoutuu koneiden liikumisen seurauksena, jotka kuusella on aivan pinnassa.
Jos leimikko on viikkojen työmaa niin siihen sattuu jo sadepäiväkin jolloin kokooja urilta tuhoutuu myös paksumpaa juuristoa joka jää katseelta piiloon korjuun jälkien tarkastajalta.
Silloin siinä kasvatellaan lahoavaa metsää, vaikka aluksi pituus- ja paksuus olisi hyvässä kasvussa.
Lahottajasieni valtaa kuusikoita yhä pohjoisempaa !
Mustakorosieni on haavaloinen, joka iskeytyi omilla maillani myyränsyönteihin. Nyt on 2000-luvun alun kuusenistutuksia kuolemassa siihen parikymmentä hehtaaria.
Ylistetty olkoon pienpetojentappoprikaati.
Uskon että nämäkin yleistyvät kun jatkuvasti mekin hakkaamme ylispuukoivuja pois taimikoiden päältä. Vika on siinä että raivausta ei ole osattu tehdä ja koivuja jätetään liikaa. Niitä sitten korjataan koneellisesti ja lopullinen jälki on rumaa, vaikka aluksi jälki näyttää hyvältä.
Monikaan metsänomistaja ei tiedosta mitä vahinkoa tulee kun ylispuita poistetaan taimkoiden päältä. Koivuista saatava korvaus ei koskaan poista sitä vahinkoa mitä niiden teosta tulee.
Kannattaisiko jättää ylispuukoivut kaatamatta ja kaulata, jolloin ne kuolisivat pystyyn ja olisivat hyviä kolopuita linnuille? Jos minulla olisi sellainen kuusikko kasvamassa, niin kokeilisin.
Minun mielestäni pystyyn kuolevat koivut eivät suuresti haittaisi kuusten kasvua kun oksatkin katkeaisivat lumen ja tuulten vaikutuksesta.
Niin…ne ylispuuthan on korjattava , kun puu on sula , mutta maa jäässä . Kunnon koivunlatvus tekee rumaa jälkeä , kun puuta kiskotaan taimikossa .
En kasvattaisi kokemuksieni perusteella
mistään hinnasta metsää kaksivaiheisesti . Jälki on muutama vuosi korjuun jälkeen , kuten kuvassa .
Kuusikkoon riittää kaksi korjuukertaa . Yksi harvennus ja avohakkuu . Yhden harvennuksen taktiikalla korjuu tapahtuu vaiheessa , jossa havua tulee varmasti tarpeeksi suojaamaan puiden juuria urien varsilla . Tuohon aikaan jäävät kannotkin ovat kookkaampia ja lisäävät näinollen urien kantavuutta .
Yhessä kuusentaimikossa oli tuonnäköisiä hakkuussa jääneitä, tyveltä tuhoutuneita. Oisin saanut ne kaadettua 555:sella husqilla mutta en mukana olleella 545:sella. Jätin ne sinne pilaamaan taimikkoa koska täällä opetettiin, että 555 husqia ei tarvitse mihinkään.
Niin, joulukuusi kokoisissa kuusikoissa mustakorosieni näyttää
tappavan latvat, isommissa tulee näitä koroja.
Tämä on tietysti ”mutua” musta tuntuu kokemusta…
Yhessä kuusentaimikossa oli tuonnäköisiä hakkuussa jääneitä, tyveltä tuhoutuneita. Oisin saanut ne kaadettua 555:sella husqilla mutta en mukana olleella 545:sella. Jätin ne sinne pilaamaan taimikkoa koska täällä opetettiin, että 555 husqia ei tarvitse mihinkään.
Lähetetty: 14 h, 52 min sitten Lähettäjä: Ammatti Raivooja
En aivan samaa mieltä kyllä ole etteikö koivut voi poistaa ylispuuhakkuuna mutta osaava konehemmo olisi kyllä oiva lisä siihen. Omani hakkuussa muutama vuosi sitten ei näin ollut ja näitä kuvan mukaisia siellä nyt on ja runsaasti. Silti ne on nyt kuusikon harvennuksessa kätevä poistaa eikä tule edes liian isoja aukkoja. Kun mo laittaa seuraavaksi lehtipuuta jälleen ei nuo kolhiintuneet edes ole mikään ongelma. Kuituna ne osaksi menee ja sinne menisi terveenäkin. Ottaen huomioon kuinka nopeasti uusi kuusimetsä kuitenkin siinä on nyt koivujen poiston jälkeen kasvanut on aivan hyötykasvatusta ollut.
Ei se ole konemiehestä kovinkaan paljoa kiinni. Jokainen osaa kaataa puut ajouralle mutta mitenkä sitten hoidetaan ajourien keskellä olevat puut ? Joka tapauksessa ne ovat vedettävä ajouran varteen ainakin lähemmäksi. Itse tosin pyrin puimaan ne sinne kaatopaikalle jos vain ajokoneen koura sinne riittää. Siinäkin tapauksessa on koivun latvaa jouduttava vetämään pitkin taimikkoa. Ei hyvä mutta harva ylispuunkasvattaja on lopputulosta enää katsomassa.
Minulla on aikomus näiden lopputulos katsoa koska en niitä mitenkän ylettömän vanhaksi pyri kasvattamaan. Yleensä ja minullakin tuollainen aliskuusikko on aika vaihtelevaa riippuen koivujen määrästä päällä. Hiukan kauempana koivuista minullakin on jo tukkikoossa olevaa kuusikkoa ja niiden koivujen lähipiirissä tietty hyvä kun kuitukokoa. Mutta kasvaa nyt niin hyvin että harvennuksessa annan jo ohjeeksi tasoittaa isoista kokoa tasaisempaan päin.
Pellonmetsitystä käsittelevässä kirjallisuudessa todetaan, että lahoriski on näissä suurempi kuin metsän uudistamisessa. Syytä en ole löytänyt, mutta epäilen muutamaa tekijää. Taimivaiheessa riski myyrä- ja hirvituhoille on iso, joten noista haavoista riski sairastumisellekin kasvaa. Toinen ja paljon vaikeammin hallittava tekijä on käsittääkseni se, että maaperän sieni- ja mikrobikanta ei ole alkuunkaan monimuotoisemman metsämaan veroinen. Siksi myöskään vastustuskyky ei ole sillä tasolla, jossa se monimuotoisessa metsässä on. Toki kesäkorjuutkin aiheuttavat ongelmia, mutta tilanne siinä tuskin poikkeaa metsämaiden käsittelystä. Ainoa ero vastaavaan maapohjaan verrattuna lienee vastustuskyvyssä eli kyvyssä sietää koneellisen käsittelyn aiheuttamaa stressiä.
Pidän parhaana lääkkeenä monimuotoisen metsän kasvatusta. Se tasaa riskejä ja nopeuttaa tai parantaa edellytyksiä maaperän kehittymiselle kestäväksi ekosysteemiksi, mikä on ehkä aliarvioiduin osa metsätaloutta tällä hetkellä huomion ollessa taimikon tiheydessä yms. pinnallisissa asioissa. Mitä enemmän näitä ja muita juttuja mielessä pyörittelee, vahvistuu käsitykseni kahden puulajin talousmetsien suosimisesta, jossa on lisäksi muitakin puulajeja, etenkin haapaa. Luonnon mekanismeja ei pidä sivuuttaa, vaan kunnioittaa. Sanoo tähän metsätalousinsinöörien kasvutaulukot mitä tahansa.
Tuohon Gla:n mainitsemien riskitekijöiden joukkoon lisäisin myös boorin niukkuuden maaperässä . Peltokasveilla se ilmenee kasvien muotovirheinä ja erityisesti kasvin epämuodostuneet ja halkeilleet juuret ovat merkkinä tästä . Sama saattaa myös vaivata ravinnetilaltaan epätasapainossa olevaan peltoon istutetuja puita . Metsitykset on yleisimmin tehty juuri huonotuottoisille pelloille . Puuttuvat ravinteet ovat olleet syynä heikkoihin kasvutuloksiin .
Risa juuristo altistaa kasvin tai puun varmasti kaikille mahdollisille taudeille . Kuvassa on tosin kysessä mekaaninen vamma .
Kyllä on taas osittain merkillisiä kommentteja. Kuvasta päätellen runkoon on tullut kuorivaurio, ja loput on arvattavissa. Tilanne on yhtä ikävä riippumatta tuhonaiheuttajasta ja haastaa alamme väen välttämään vaurioita.
Jos koivuja ei voi kuusien seassa kasvattaa sillä perusteella, että näreet menee korjuussa rikki, niin jossain on vikaa. Joko kuskin ammattitaidossa tai moisen toiminnan hyväksyvän toimihenkilön ja/tai metsänomistajan asenteessa. Tämän sakin on varminta pitäytyä yhden puulajin viljelmien kasvatuksessa tai siirtyä toiselle alalle. Puiden peltoviljelyllä ei ole juuri mitään tekemistä metsänhoitotieteen kanssa.
Burl; Tietyillä keleillä kuusikon seasta koivujen hakkuu ilman kuorivauroita on kokolailla mahdotonta, jopa moottorisahalla. Sillä, kuusikon seassa kasvavien koivujen kovat ja sitkeät oksat ovat erittäin tehokkaat kaarnasilppurit, ja latvukset leveydeltään viisimetrisiä. Kuusi on siihen verrattuna kuin sokevan pehmeä selänpesuharja.
Siinä sitten kippaat tuollaisen rungon nurin, niin motolla pienikin liikuttelu karsinnassa/karsinnan yhteydessä tekee pahojaan.
Ja sahamiehellä kaataessa jäljet tulevat sinne välitukin tienoille, koivun latva osuu vähintää kahden kuusen runkoon kaatuessaan.
Ainoa laite, jolla olisi mahdollista edes teoriassa koota ylispuukoivuja järkevästi, olisi Pika 75. Se kun nosti koko rungon tyveltä pystyssä koneen lähelle ja kaatoi vasta sitten rungon karsittavaksi. Mutta silläkin katkonnassa olisi saatava latvus pysymään ajouralla, jolloin katkotut pölkytkin putoaisivat keskelle uraa. https://www.youtube.com/watch?v=hZmZgbtbZnM Tuolta tunnelmavideolta voi hiukan aistia ko. koneen toimintaa ja lustosta löytyy yksi säilynyt konekin.
Suorittavan portaan mainitsema ravinteiden epätasapaino on varmasti yksi riskiä lisäävä tekijä. Aiheutuu sen vaikutus sitten kasvuhäiriöinä tai jollain muulla tavalla, stressistä kärsivä puu on altis sairastumiselle.
Laitanko kuvia vastaavasta n. 40 vuotiaasta kuusikosta jota hirvet ovat tuhonneet n. 15 vuoden ajan? Puolisen hehtaaria pilattuna ja menee päätehakkuuseen 5-10 vuoden kuluttua siinä samalla kuin viereinen normaalisti kasvamaan päässyt
Näitä tapauksia muutoin löytyy todella usein taimikoihin jätetyistä susipuista! Siinä sitten oivallinen tapa tuhota metsä, antamalla lahottajasienelle kasvualustaa. Itsellä aikasemman omistajan jäljiltä yhdessä järeässä taimikossa näitä pystyssä, eikä voi aukkoisuuden tulon vuoksi poistaa…ensiharvennus talvella tai käsipelissä kantokäsittely tehokkaasti.
pelto kuusikko n.20 vuotias..näitä riittää n.1/2 ha:n alueella..suuressa osassa kuusia sama vaiva parin metrin korkeudessa…luultavasti mustakoro
Kuva on paljon puhuva ja on varsin yleinen Väli-Suomessakin.
Kuuselle on runkovaurio helppo saada aikaan kesäkorjuu harvennuksessa, Korjuuta tulisi välttää kasvukauden aikaan.
Toinen yleinen vaurio suntyy ajourille, josta hiusjuuristo tuhoutuu koneiden liikumisen seurauksena, jotka kuusella on aivan pinnassa.
Jos leimikko on viikkojen työmaa niin siihen sattuu jo sadepäiväkin jolloin kokooja urilta tuhoutuu myös paksumpaa juuristoa joka jää katseelta piiloon korjuun jälkien tarkastajalta.
Silloin siinä kasvatellaan lahoavaa metsää, vaikka aluksi pituus- ja paksuus olisi hyvässä kasvussa.
Lahottajasieni valtaa kuusikoita yhä pohjoisempaa !
Mustakorosieni on haavaloinen, joka iskeytyi omilla maillani myyränsyönteihin. Nyt on 2000-luvun alun kuusenistutuksia kuolemassa siihen parikymmentä hehtaaria.
Ylistetty olkoon pienpetojentappoprikaati.
Hyvin on pihkonut mutta vaurio niin iso ettei pihkakaan ole suojannut paljastunutta runkopuuta.
Uskon että nämäkin yleistyvät kun jatkuvasti mekin hakkaamme ylispuukoivuja pois taimikoiden päältä. Vika on siinä että raivausta ei ole osattu tehdä ja koivuja jätetään liikaa. Niitä sitten korjataan koneellisesti ja lopullinen jälki on rumaa, vaikka aluksi jälki näyttää hyvältä.
Monikaan metsänomistaja ei tiedosta mitä vahinkoa tulee kun ylispuita poistetaan taimkoiden päältä. Koivuista saatava korvaus ei koskaan poista sitä vahinkoa mitä niiden teosta tulee.
Kannattaisiko jättää ylispuukoivut kaatamatta ja kaulata, jolloin ne kuolisivat pystyyn ja olisivat hyviä kolopuita linnuille? Jos minulla olisi sellainen kuusikko kasvamassa, niin kokeilisin.
Minun mielestäni pystyyn kuolevat koivut eivät suuresti haittaisi kuusten kasvua kun oksatkin katkeaisivat lumen ja tuulten vaikutuksesta.
Niin…ne ylispuuthan on korjattava , kun puu on sula , mutta maa jäässä . Kunnon koivunlatvus tekee rumaa jälkeä , kun puuta kiskotaan taimikossa .
En kasvattaisi kokemuksieni perusteella
mistään hinnasta metsää kaksivaiheisesti . Jälki on muutama vuosi korjuun jälkeen , kuten kuvassa .
Kuusikkoon riittää kaksi korjuukertaa . Yksi harvennus ja avohakkuu . Yhden harvennuksen taktiikalla korjuu tapahtuu vaiheessa , jossa havua tulee varmasti tarpeeksi suojaamaan puiden juuria urien varsilla . Tuohon aikaan jäävät kannotkin ovat kookkaampia ja lisäävät näinollen urien kantavuutta .
Yhessä kuusentaimikossa oli tuonnäköisiä hakkuussa jääneitä, tyveltä tuhoutuneita. Oisin saanut ne kaadettua 555:sella husqilla mutta en mukana olleella 545:sella. Jätin ne sinne pilaamaan taimikkoa koska täällä opetettiin, että 555 husqia ei tarvitse mihinkään.
Niin, joulukuusi kokoisissa kuusikoissa mustakorosieni näyttää
tappavan latvat, isommissa tulee näitä koroja.
Tämä on tietysti ”mutua” musta tuntuu kokemusta…
Yhessä kuusentaimikossa oli tuonnäköisiä hakkuussa jääneitä, tyveltä tuhoutuneita. Oisin saanut ne kaadettua 555:sella husqilla mutta en mukana olleella 545:sella. Jätin ne sinne pilaamaan taimikkoa koska täällä opetettiin, että 555 husqia ei tarvitse mihinkään.
Lähetetty: 14 h, 52 min sitten Lähettäjä: Ammatti Raivooja
Mikä muka esti?
Tieto, Taito, vai asenne?
En aivan samaa mieltä kyllä ole etteikö koivut voi poistaa ylispuuhakkuuna mutta osaava konehemmo olisi kyllä oiva lisä siihen. Omani hakkuussa muutama vuosi sitten ei näin ollut ja näitä kuvan mukaisia siellä nyt on ja runsaasti. Silti ne on nyt kuusikon harvennuksessa kätevä poistaa eikä tule edes liian isoja aukkoja. Kun mo laittaa seuraavaksi lehtipuuta jälleen ei nuo kolhiintuneet edes ole mikään ongelma. Kuituna ne osaksi menee ja sinne menisi terveenäkin. Ottaen huomioon kuinka nopeasti uusi kuusimetsä kuitenkin siinä on nyt koivujen poiston jälkeen kasvanut on aivan hyötykasvatusta ollut.
Ei se ole konemiehestä kovinkaan paljoa kiinni. Jokainen osaa kaataa puut ajouralle mutta mitenkä sitten hoidetaan ajourien keskellä olevat puut ? Joka tapauksessa ne ovat vedettävä ajouran varteen ainakin lähemmäksi. Itse tosin pyrin puimaan ne sinne kaatopaikalle jos vain ajokoneen koura sinne riittää. Siinäkin tapauksessa on koivun latvaa jouduttava vetämään pitkin taimikkoa. Ei hyvä mutta harva ylispuunkasvattaja on lopputulosta enää katsomassa.
Minulla on aikomus näiden lopputulos katsoa koska en niitä mitenkän ylettömän vanhaksi pyri kasvattamaan. Yleensä ja minullakin tuollainen aliskuusikko on aika vaihtelevaa riippuen koivujen määrästä päällä. Hiukan kauempana koivuista minullakin on jo tukkikoossa olevaa kuusikkoa ja niiden koivujen lähipiirissä tietty hyvä kun kuitukokoa. Mutta kasvaa nyt niin hyvin että harvennuksessa annan jo ohjeeksi tasoittaa isoista kokoa tasaisempaan päin.
Kuvan kuusi ei kuitenkaan ole sairastanut maannousemaa.
Pellonmetsitystä käsittelevässä kirjallisuudessa todetaan, että lahoriski on näissä suurempi kuin metsän uudistamisessa. Syytä en ole löytänyt, mutta epäilen muutamaa tekijää. Taimivaiheessa riski myyrä- ja hirvituhoille on iso, joten noista haavoista riski sairastumisellekin kasvaa. Toinen ja paljon vaikeammin hallittava tekijä on käsittääkseni se, että maaperän sieni- ja mikrobikanta ei ole alkuunkaan monimuotoisemman metsämaan veroinen. Siksi myöskään vastustuskyky ei ole sillä tasolla, jossa se monimuotoisessa metsässä on. Toki kesäkorjuutkin aiheuttavat ongelmia, mutta tilanne siinä tuskin poikkeaa metsämaiden käsittelystä. Ainoa ero vastaavaan maapohjaan verrattuna lienee vastustuskyvyssä eli kyvyssä sietää koneellisen käsittelyn aiheuttamaa stressiä.
Pidän parhaana lääkkeenä monimuotoisen metsän kasvatusta. Se tasaa riskejä ja nopeuttaa tai parantaa edellytyksiä maaperän kehittymiselle kestäväksi ekosysteemiksi, mikä on ehkä aliarvioiduin osa metsätaloutta tällä hetkellä huomion ollessa taimikon tiheydessä yms. pinnallisissa asioissa. Mitä enemmän näitä ja muita juttuja mielessä pyörittelee, vahvistuu käsitykseni kahden puulajin talousmetsien suosimisesta, jossa on lisäksi muitakin puulajeja, etenkin haapaa. Luonnon mekanismeja ei pidä sivuuttaa, vaan kunnioittaa. Sanoo tähän metsätalousinsinöörien kasvutaulukot mitä tahansa.
Tuohon Gla:n mainitsemien riskitekijöiden joukkoon lisäisin myös boorin niukkuuden maaperässä . Peltokasveilla se ilmenee kasvien muotovirheinä ja erityisesti kasvin epämuodostuneet ja halkeilleet juuret ovat merkkinä tästä . Sama saattaa myös vaivata ravinnetilaltaan epätasapainossa olevaan peltoon istutetuja puita . Metsitykset on yleisimmin tehty juuri huonotuottoisille pelloille . Puuttuvat ravinteet ovat olleet syynä heikkoihin kasvutuloksiin .
Risa juuristo altistaa kasvin tai puun varmasti kaikille mahdollisille taudeille . Kuvassa on tosin kysessä mekaaninen vamma .
Kyllä on taas osittain merkillisiä kommentteja. Kuvasta päätellen runkoon on tullut kuorivaurio, ja loput on arvattavissa. Tilanne on yhtä ikävä riippumatta tuhonaiheuttajasta ja haastaa alamme väen välttämään vaurioita.
Jos koivuja ei voi kuusien seassa kasvattaa sillä perusteella, että näreet menee korjuussa rikki, niin jossain on vikaa. Joko kuskin ammattitaidossa tai moisen toiminnan hyväksyvän toimihenkilön ja/tai metsänomistajan asenteessa. Tämän sakin on varminta pitäytyä yhden puulajin viljelmien kasvatuksessa tai siirtyä toiselle alalle. Puiden peltoviljelyllä ei ole juuri mitään tekemistä metsänhoitotieteen kanssa.
Burl; Tietyillä keleillä kuusikon seasta koivujen hakkuu ilman kuorivauroita on kokolailla mahdotonta, jopa moottorisahalla. Sillä, kuusikon seassa kasvavien koivujen kovat ja sitkeät oksat ovat erittäin tehokkaat kaarnasilppurit, ja latvukset leveydeltään viisimetrisiä. Kuusi on siihen verrattuna kuin sokevan pehmeä selänpesuharja.
Siinä sitten kippaat tuollaisen rungon nurin, niin motolla pienikin liikuttelu karsinnassa/karsinnan yhteydessä tekee pahojaan.
Ja sahamiehellä kaataessa jäljet tulevat sinne välitukin tienoille, koivun latva osuu vähintää kahden kuusen runkoon kaatuessaan.
Ainoa laite, jolla olisi mahdollista edes teoriassa koota ylispuukoivuja järkevästi, olisi Pika 75. Se kun nosti koko rungon tyveltä pystyssä koneen lähelle ja kaatoi vasta sitten rungon karsittavaksi. Mutta silläkin katkonnassa olisi saatava latvus pysymään ajouralla, jolloin katkotut pölkytkin putoaisivat keskelle uraa. https://www.youtube.com/watch?v=hZmZgbtbZnM Tuolta tunnelmavideolta voi hiukan aistia ko. koneen toimintaa ja lustosta löytyy yksi säilynyt konekin.
Suorittavan portaan mainitsema ravinteiden epätasapaino on varmasti yksi riskiä lisäävä tekijä. Aiheutuu sen vaikutus sitten kasvuhäiriöinä tai jollain muulla tavalla, stressistä kärsivä puu on altis sairastumiselle.
Laitanko kuvia vastaavasta n. 40 vuotiaasta kuusikosta jota hirvet ovat tuhonneet n. 15 vuoden ajan? Puolisen hehtaaria pilattuna ja menee päätehakkuuseen 5-10 vuoden kuluttua siinä samalla kuin viereinen normaalisti kasvamaan päässyt
Suojuspuiden kasvattelu kuusikon päällä on hölmön hommaa sen jälkeen, kun hallaraja on ylitetty.
Suojuspuut ja ylispuut ovat kaksi eri asiaa.