Kuvion historia on seuraava: N.50-luvun alussa kylvetty, sen jälkeen aikakauden tyypilliseen tapaan täysraivattu lehtipuusta. 70-luvun alussa aliskuusikko jätetty kasvamaan mäntyjen alle. 2002 kuusista poistettiin kaikki polttopuukokoinen ja lähellä mäntyjä olleet rungot. 2010 ja 2012 iskivät rajut lumituhot, jotka katkoivat paljon mäntyjä ja suorittivat luonnonharvennuksen pääpuustolle. Nyt 2016 poistettiin lähes kaikki kuuset alta, lisäksi yläharvennuksena otetaan järeimpiä runkoja pois. Tarkoitus kasvattaa n.15 vuotta ja laikuttaa 2v. ennen uudistusta, jotta maksimaalinen luontainen männyn siemen tulee käyttöön.
Alle kasvaneet kuuset siis ”kirittivät” mäntyä honteloon kasvuun. Luonto sitten hoiti tuulituhoina ruikulat pois. Päätehakkuussa tod.näk. hyvälaatuista honkaa. Mikä olisi tilanne, jos kuusi olisi pidetty alunalkaenkin poissa?
Männyt olisivat paljon oksaisempia. Kuusten hyöty on ollut myös se, että lehtipuustoa ei ole syntynyt tilalle, vaikka kuusikko harvennettiin aikaisemmin.
Tämän menetelmän kautta on syntynyt juokseva runkomuoto, jota rangaistaisiin latvaläpimitan muutoksella niin paljon, että 3 tukkiosaa menisi kuituun.
Niin, sata metriä tästä kohdasta on 2000 perustettu luontainen rauduskoivikko-kokeiluni, jota kolmannen kerran rankaisee tykkylumi…siltä kuviolta tulee vain kuitua ja polttopuuta, tältä kuviolta männyn laatutyveä ja mahdollisesti myös pylväitä…
Uusien mittojen aikaan jatkossa pitää satsata lyhytkasvuisempaan, nopeasti lihovaan, ”pellonreuna–tukkipuun” kasvatukseen. Se sopii kuvioon siksikin koska
laadusta ei juuri makseta tukinkasvattajille, vaikka
sahat toki tekeekin tulosta juuri parhaalla laadulla eikä
räkämännyillä.
Kuusessa ollaan vastaisin että koivuklapista saa 60,00 motti ja sen saa aika monta satsia tuohon laatutyvien kasvatteluun. Ja kelpaa tykkyvinokin. Tosin kintaan jälkiä jää muutamat enemmän.
Totta turiset jees, ja kuivaa säkitettyä klapia onkin kaikesta koivusta tehty myyntiin, ei kuituna myytynä kuin satunnaisesti.
Tämä kuvio ja sen käsittelytapa on ollut vain sattuman sanelemaa, mutta on opettanut ymmärtämään asioiden monia puolia. Vielä -85 suunnittelin kuviolla männyn poistamista vaiheittain ja kuvion muuttamista vähitellen kuusikoksi, onneksi en sitä toteuttanut. Silloin mäntyjen laatu näytti paljon huonommalta, kun runkojen vahvuus oli pienempi. Nyt oksaisuus on vähentynyt ja pintalaudat ovat syntyneet vähäoksaisiksi.
Ja takaoikealla näkyy edelleen koskematon kommen aarin tiheikkö, joita parin hehtaarin kuviolle on jätetty kolme. Ne ovat edelleen täysin koskemattomia, mäntyineen päivineen.
Kun tiheikkö on luontaisen tyyppinen, mukavasti sopivat silmään. Tuovat vaihtelua maisemaan, etenkin talviaikaan kun lumi avartaa näkyvyyttä. Tälläkin kuviolla niissä on mäntyjä seassa mitättömän vähän, eli eivät syö tuottavuutta.
Nyt olemassa olevat tiheiköt ovat luontaisesti syntyneitä kuusivaltaisia, taimikonhoidoissa tulen jättämään niitä kohtiin, jossa on esim. luontainen kuusentaimi muodostanut erittäin tiheän kohdan. Tällä kuviolla tiheiköt ovat niin tiheitä, ettei niistä kovin helposti edes pysty kävelemään läpi.
Mulla on samanlainen männikkö, raivasin kanssa kuuset kaikki pois, osa kuusista oli todella huonoja, jätin ne sinne lahoamaan, sitten lannoitin kuvion itse mönkijää apuna käyttäen, suomensalpietaria noin 400kg hehtaari alue on 6.5ha oli sanotaanko kova homma.. Männikkö kasvanut kohisten, siellä on mukava kävellä.. Niin ja kahteen kertaan on harvennettu ajatus on että 10v ja päätehakkuu!
Aukusti hyvällä asialla. On meinaan pikkulinnun pesiä noissa kuusitiheiköissä mitä nytkin olen siistinyt e-puukohteen kuvan kaltaisilla kuusilaikuilla. Välistä olen jättänyt kylkiäiset kun en ole raatsinut pesää tuhota. Välistähän ne käyttävät samoja pesiä uudelleenkin.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Vai pitikö olla että kuusella pilattua männikköä?
Kuvion historia on seuraava: N.50-luvun alussa kylvetty, sen jälkeen aikakauden tyypilliseen tapaan täysraivattu lehtipuusta. 70-luvun alussa aliskuusikko jätetty kasvamaan mäntyjen alle. 2002 kuusista poistettiin kaikki polttopuukokoinen ja lähellä mäntyjä olleet rungot. 2010 ja 2012 iskivät rajut lumituhot, jotka katkoivat paljon mäntyjä ja suorittivat luonnonharvennuksen pääpuustolle. Nyt 2016 poistettiin lähes kaikki kuuset alta, lisäksi yläharvennuksena otetaan järeimpiä runkoja pois. Tarkoitus kasvattaa n.15 vuotta ja laikuttaa 2v. ennen uudistusta, jotta maksimaalinen luontainen männyn siemen tulee käyttöön.
Alle kasvaneet kuuset siis ”kirittivät” mäntyä honteloon kasvuun. Luonto sitten hoiti tuulituhoina ruikulat pois. Päätehakkuussa tod.näk. hyvälaatuista honkaa. Mikä olisi tilanne, jos kuusi olisi pidetty alunalkaenkin poissa?
Männyt olisivat paljon oksaisempia. Kuusten hyöty on ollut myös se, että lehtipuustoa ei ole syntynyt tilalle, vaikka kuusikko harvennettiin aikaisemmin.
Tämän menetelmän kautta on syntynyt juokseva runkomuoto, jota rangaistaisiin latvaläpimitan muutoksella niin paljon, että 3 tukkiosaa menisi kuituun.
Pitää odottaa sitä järeytymistä vaan sitkeästi. Tukin kasvattajalla on tilit harvassa. Joku jää aina väliinkin. Ilman tiliä. Meinaan sukupolvi.
Niin, sata metriä tästä kohdasta on 2000 perustettu luontainen rauduskoivikko-kokeiluni, jota kolmannen kerran rankaisee tykkylumi…siltä kuviolta tulee vain kuitua ja polttopuuta, tältä kuviolta männyn laatutyveä ja mahdollisesti myös pylväitä…
Uusien mittojen aikaan jatkossa pitää satsata lyhytkasvuisempaan, nopeasti lihovaan, ”pellonreuna–tukkipuun” kasvatukseen. Se sopii kuvioon siksikin koska
laadusta ei juuri makseta tukinkasvattajille, vaikka
sahat toki tekeekin tulosta juuri parhaalla laadulla eikä
räkämännyillä.
Kuusessa ollaan vastaisin että koivuklapista saa 60,00 motti ja sen saa aika monta satsia tuohon laatutyvien kasvatteluun. Ja kelpaa tykkyvinokin. Tosin kintaan jälkiä jää muutamat enemmän.
Totta turiset jees, ja kuivaa säkitettyä klapia onkin kaikesta koivusta tehty myyntiin, ei kuituna myytynä kuin satunnaisesti.
Tämä kuvio ja sen käsittelytapa on ollut vain sattuman sanelemaa, mutta on opettanut ymmärtämään asioiden monia puolia. Vielä -85 suunnittelin kuviolla männyn poistamista vaiheittain ja kuvion muuttamista vähitellen kuusikoksi, onneksi en sitä toteuttanut. Silloin mäntyjen laatu näytti paljon huonommalta, kun runkojen vahvuus oli pienempi. Nyt oksaisuus on vähentynyt ja pintalaudat ovat syntyneet vähäoksaisiksi.
Ja takaoikealla näkyy edelleen koskematon kommen aarin tiheikkö, joita parin hehtaarin kuviolle on jätetty kolme. Ne ovat edelleen täysin koskemattomia, mäntyineen päivineen.
Hyvältä näyttää ja tiliä tulossa joskus, kun metsänomistaja niin päättää.
Miten olet tykännyt noista jättämistäsi tiheiköistä?
Kun tiheikkö on luontaisen tyyppinen, mukavasti sopivat silmään. Tuovat vaihtelua maisemaan, etenkin talviaikaan kun lumi avartaa näkyvyyttä. Tälläkin kuviolla niissä on mäntyjä seassa mitättömän vähän, eli eivät syö tuottavuutta.
Nyt olemassa olevat tiheiköt ovat luontaisesti syntyneitä kuusivaltaisia, taimikonhoidoissa tulen jättämään niitä kohtiin, jossa on esim. luontainen kuusentaimi muodostanut erittäin tiheän kohdan. Tällä kuviolla tiheiköt ovat niin tiheitä, ettei niistä kovin helposti edes pysty kävelemään läpi.
Mulla on samanlainen männikkö, raivasin kanssa kuuset kaikki pois, osa kuusista oli todella huonoja, jätin ne sinne lahoamaan, sitten lannoitin kuvion itse mönkijää apuna käyttäen, suomensalpietaria noin 400kg hehtaari alue on 6.5ha oli sanotaanko kova homma.. Männikkö kasvanut kohisten, siellä on mukava kävellä.. Niin ja kahteen kertaan on harvennettu ajatus on että 10v ja päätehakkuu!
Hatunnosto noista tiheiköistä. Hienoa monimuotoajattelua!
Sinne tiheikköjen rena-alueille toivoisin muutamia pikkulinun pönttöjä ja harvempaan pöllöille sopivaa kotia.
Aukusti hyvällä asialla. On meinaan pikkulinnun pesiä noissa kuusitiheiköissä mitä nytkin olen siistinyt e-puukohteen kuvan kaltaisilla kuusilaikuilla. Välistä olen jättänyt kylkiäiset kun en ole raatsinut pesää tuhota. Välistähän ne käyttävät samoja pesiä uudelleenkin.