Tässä toisenlainen tapaus kuin Jessellä. Oli metsälaitumena kesään 1968. Kasvoi mäntyvaltaista sekametsää talveen 2006. Istutettiin kuuset keväällä 2007 (1-vuotiaat). Varhaisperkasin kuvion 2011. Nyt (20.7.2016) kuusien keskikoko on luokkaa 5 metriä ja suurimmat n. 7-metrisiä. Vuosikasvut näyttävät parhailla olevan yli metrin. Siis kaikki tämä 10 vuotta hakkuusta.
Kuten näkyy jälkivesominen on ollut heikkoa. Kun perkaan lehtipuun pois, niin eipä tarvitse kuin odottaa motoa.
Tässä sen näkee oikein hyvin. Jos joku malli ei toimi jossain niin toisaalla se voi toimia oikein hyvin. Sama koskee myös raivauksia. Jossain saa olla lähes joka vuosi sahaamassa, jossain pääsee vähemmällä. Sen vuoksi on aika vaikeaa yleistää jotain mallia toimivaksi koko valtakunnassa. Hieno taimikko Timpalla.
JOS ne lehtipuun taimet olisivat saaneet olla rauhassa hirvieläimiltä olisi pärjätty todella vähällä heinäyksellä.
Hybridihaavan taimethan ovat toimitettaessa olleet säännöllisesti 1,5-2,0 metrisiä. Aika huomattava etu verrattuna muutaman kymmenen sentin kuusen taimiin joita siinä naapurin esimerkkirytössä on. Minulla hommaa helpotti että pohja oli suurelta osin senverran tasaista että pystyin hyödyntämään jopa ajoleikkuria törkyn kurissa pidossa. Haavallahan välit olivat reilut 2-2,5 metriä että kyllä siellä aika mukavasti sompaili Wizardilla. Minullahan se lähti tosiaan siitä etten tehnyt pohjatyötä ollenkaan vaan istutin suoraan rytön joukkoon. Taimisuojia käytin että erottuivat selvemmin jatkossa.
Ammatti Raivooja
Suorittava se ei taaskaan juuri ymmärrä kuusen kasvatusta. Sekin korjaantus jos kävisi paljon kuusentaimikossa. Taloudellinen tuloskaan tuskin merkitsee mitään.
Metsurimotokuski lle pisteet itsensä työllistämisestä jos joka vuosi on sahaamassa samaa kuviota.
Aika jännä, että isot kannot Timpalta metsässä ei paljoa veso minkä minäkin olen huomannut, mutta silti jotkut tietämättömät väittävät isojen kantojen vesovan hirveästi isossa kuusentaimikossa. Ei kannata kaikkea puppua niellä niiltä, jotka ei noita kasvata ja hoida.
Luehan Timpan ensimmäinen kommentti tarkemmin , AR .
Alue on raivattu laskujeni mukaan neljä vuotta istutuksesta .
Lehtipuun kannot eivät ole kovin isoja vielä tuossa vaiheessa .
Versominenkin on varsin vähäistä em syystä . Aikaa varhaisperkauksesta on kulunut jo viisi vuotta .
Lehtipuu on ja pysyy jälkikasvuisena kuten pitääkin ja raivauksen oikean ajoituksen takia toimenpidettä ei tarvitse edes uusia . Jos asialla oltaisi oltu parikin vuotta myöhemmin , raivausurakkaa olisi luvassa jatkossakin .
Näin juuri kuin suorittava kirjoitti. Tämä on mielestäni erittäin hyvä esimerkki siitä, että ajoissa suoritettu varhaisperkaus säästää paljosta työstä jatkossa. Elinvoimaiset kuuset pystyvät pitämään vesakon kurissa, kun se ei ollut alun perin päässyt vielä kunnolla rehottamaan.
Tämähän siis kasvaa lähes tuplasti normitaimikoihin verrattuna. Luulisin, että metsälaiduntamisen seurauksena on maaperään syntynyt sellainen pieneliö-/sienirunsaus, että puut pystyvät tällaisiin suorituksiin.
Vastaavasti monissa heikosti onnistuneissa pellonmetsitystapauksissa perussyynä saattaa olla puiden tarvitsemien sienien puuttuminen tai vähäisyys. Tai maapohjaa myrkyttävät kasvit. Ei niinkään suurelta osin maanpäällinen heinä. Meidän maiden keskellä on kolme entisille torpille kuuluvaa niittypalstaa. Kaksi ovat metsittyneet, mutta yksi kasvaa vain erilasia ruohoja vaikka käyttö on loppunut jo vuosikymmeniä sitten. Siinä siis ruohot ovat päättäneet, ettei tähän metsää kasva.
No niin onkin. Varhaisperkauksen yhteydessä tosin pitäisi harventaa kuuset eikä kasvatella ylimääräisiä, joten en suosittele tuota jos ne ei ole 2 metrisiä. En tiedä miten tässä on, harvennettuna nuo pitäisi olla. Parhailla paikoilla kuuset ovat tosiaan yli 2 metrisiä nelivuotiaana. Turhia kuusia ei kannata kasvatella vesakonpeitoksi.
Rehevyysluokka on täällä taas ihan toista kuin tuolla. Jossain on 7-vuotiaana metrisiä eikä koivut sellasessa ehdi haittaamaan kuusia tippaakaan.
Jos aattelee vaikka siemenestä tehtyä männikköä niin koivut ovat yhdessä hetkessä mäntyjen yli. Tuo, että yhtään ei sallisi niiden tulevan mäntyjen yli on ihan humpuukia.
Tuossa Timpan esimerkkikuvassa maaperä tosiaan näyttää taas liian karulta kuusellekkin ettei siinä varmasti lehtipuun vesominen ongelma ole ollutkaan. Kuusikkokin ilman lannoitusta taantuu tuossa nopeasti.
Mulle on jääny sellanen kuva, että karuuden lisäksi ne on aika kivisiä missä koivulle ei ole niin paljoa edes tilaa kuusten välissä. Ja kun niitä jossain laitetaan maahan ilman muokkausta ni selvää lienee, että sinne paljoa koivuakaan tule.
Olen käynyt hakkuilla myös tuolla Timpan maisemissa .
Kiviä on ja rinteitä . Puu kasvaa siellä hyvin , kuusikin , kuten kuvasta näkyy . Ei taatusti ole pelkoa kasvun taantumisesta .
”Kivi ei kiellä kasvamasta , mutta ei altansakaan anna ” – sanonta pitää paikkansa Päijänteen maisemissa .
…..
Mitä sitten tulee tuohon koivuvesakon suhteeseen kylvömännikössä (ja myös istutettu taimikko) , on varhaisperkaus erityisen tärkeää .
Mänty sietää vielä vähemmän varjostusta , kuin kuusi .
Olen harventanut ihan riittävästi ” männiköitä” , joiden pääpuulaji onkin osoittautunut koivuksi , huonolaatuiseksi sellaiseksi . Ne vähät männytkin ovat saaneet sen verran kipeää koivuilta , että nekin joutaisi laadun puolesta poistaa .
Kuvailemani kohteet muuttuvat kuitenkin ABC:n nurkkapöytien tietäjien keskusteluissa harvoiksi ja pilalle hakatuiksi
kohteiksi .
Näin käy , kun ei ole mitä jättää .
Nii, minä juttujasi aivan absurdeina, että kilpaileva puulaji ei saisi missään vaiheessa nousta päåpuulajin yli. Mitä minä teen 3-5 vuotiaissa männiköissä varhaisperkauksia, niin kyllä, koivut ovat mäntyjen yli joskus jopa metrin kaksi. Täydellistä hulluutta sanon minä jos joku niitä alkaisi aiemmin ja useammin raivaamaan niin, koivu ei missään vaiheessa olisi mäntyjen yli.
Kun se männynkin laatu tulee sieltä heikkenevän alaoksiston puolesta joten varjostustakin tarvitaan. Itse tein juuri koivulla istutusmänniköstä liian rehevällä pohjalla kelvollista laatua.
Joka puolelta kun koivu nojaa oksia vasten on varma että se vahvempikin oksa karsiutuu ajan oloon.
Tietysti se vesakko useimmiten nousee pääpuulajin yli perkausvaiheessa. Niin oli tässäkin tapauksessa, mutta ero ei ollut kovin suuri. Oleellista mielestäni on se, että vesakko ei ennätä vankistua.
Männiköidenkin perkausta on tullut harjoitettua kuten kuvistakin näkyy. Sama kaava. Siis varottava pusikon vankistumista. Aikaisemmin jätin saamistani neuvoista huolimatta koivuja männyntaimikkoon johonkin aukkopaikkaan. Ne kyllä sitten todella voittivat männyt isolta alalta. En kyllä enää tee niin. Ihme tapaus, että koivujen avulla pystyy kasvattamaan kunnon mäntyjä. Miten on jatkossa? Ovatko honteloita ja kaatumiselle alttiita?
Jatkan vielä että liian rehevästi kasvaneen männyn alaoksat ovat aika jäykät joten se pitää niillä koivut senverran irti männystä että latvus ei kärsi. Todennettua maalaisjärjellä kokeiltua kasvatusmallia. Josta koivut silloin e-puuharvennuksella otettiin reippaasti alle kakskymppisenä pois. Kuten plokattiin huonoimmat männytkin tietysti. Kun hirviongelmaahan tuo kieltämättä pahensi ja senkin satoa silloin ennenaikaisesti korjattiin.
Hyvin kasvavassa kuusikossa vankistumista ei ole syytä pelätä kun ei se pidä paikkaansa, että ne vesoisivat paljon koska samalla se tarkoittaa, että kuusikko varjostaa jos sitä sen verran, että eine vaan veso samalla tavalla kuin pienenä jolloin valoa ja virtaa niille riittää enemmän. Männyn karuilla mailla taas tilanne on eri kun maassa ei riitä potku vesoille ja ne voi huoleti kaataa nuorina.
Tuollasissa Timpan mailla noudattasin metsälehden ohjetta varhaisperkaus 5-7 vuotta. Enemmän 7 vuotta. Mitä aikaisemmin ne harventaa sitä parempi. Etelä-suomen rehevillä mailla hyvin aikaisin tehtynä vesat täyttävät hyvin nopeasti välitilat ja latvat vaan piipottaa kuusista, muuta ei näy. Minusta se ei ole ideaali ollenkaan. Minä otan vähän varjostusta isommista alkuvaiheessa kuin paljon pienistä. Tuollakin varmaan päästäisiin yhdellä raivauksella ja ei tarvitsisi vesoja ja ylimääräisiä kuusia kasvatella ja harvennella jos muutaman vuoden myöhemmin tekisi ohjeiden mukaan.
Jos olisin kasvattanut kuusenistutuksesta koivuja 7 vuotta, niin ne olisivat ehkä 6-metrisiä. Vastaavasti kuuset olisivat noin 3-metrisiä. Voi vain kuvitella ensiksi sitä, mikä työ on kaataa kuusia tuplaten suuremmat koivut siten, ettei katko kuusien latvoja. Tietysti työmääräkin olisi muutenkin suuri. Ja aika monessa kuusessa olisi latvavikoja.
Nythän tilanne on sellainen, että suuri osa taimikosta ei tarvitse lainkaan perkausta. Ja kuuset ovat kasvaneet 3 vuotta enemmän ilman koivujen aiheuttamaa kasvun heikentymistä..
Johan onkin ”ongelma”. Kuusimetrisen koivun hollaat miten vaan ja mihin vaan. Kymmenen vuotta lisää sietää hyvin ja silloin koivut pois. Ja kuitua mukavan tilin kasa.
Onko sulla tarpeeksi vertailukohtaa? Ootko tehnyt minkä verran noilla seuduilla sellaista? Päältä päinhän monien metsästä voi aina sanoa mitä tahansa mutta tekemällähän se sitten selviää parhaiten. Miksi minulta ei katkea kuusen latvoja yhtään vaikka kaadan hyvin monenikäisestä ja kokoisesta kuusikosta Koivuja, isojakin pois? Taisit keksiä tuon koska ei sillein käy oikeasti, ainakaan jos osaa.
Enpä minäkään niitä latvoja katko, mutta on niissä varomista, jos vesakko on paljon jätettävää puustoa pitempää. Ja tietysti joskus sattuu vahinko. Ja on tullut raivattua niin paljon, että tuntee työn.
Meikäläisen havaintojen mukaan varhainen varhaisperkaus tuottaa usein kokonaisuudessaan parhaan tuloksen. Toki jossakin tilanne on toinen. Ja onhan meillä jopa sellaisiakin kohteita, joissa pusikkoa ei synny käytännössä lainkaan ja perkauksen voi ajoittaa havupuiden mukaan.
On aivan sama , millä kanto on saatu aikaiseksi . Versonnan voimakkuuden ratkaisee kannon läpimitta ja kilpailevien puiden / taimien kasvukunto . Läpimitaltaan alle 20 millin kanto versoo vähiten ja kuivahtaa usein itsestään . Jo läpimitaltaan 50 millisten kantojen versonta alkaa olla sitä luokkaa , että uusintaraivaus tulee ajankohtaiseksi muutamassa vuodessa .
Näistä olen nähnyt esimerkkejä taimikonraivauksen , ennakkoraivauksen tai energiapuun korjuun yhteydessä.
50 – 100 millin läpimittaiset kannot versovat kokemuksieni mukaan voimakkaimmin . Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että joku vartavasten haluaa kasvattaa viidakon talonkorkuiseksi ennen , kun näkee tarvetta raivaukselle .
Samalla , kun tätä odotellaan , menetetään kasvussa vuosia ja toisaalta tehdään taimikosta muutamaksi vuodeksi päästölähde , kun valtava määrä markkinakelvotonta puuainesta kaadetaan maahan lahoamaan . Hiilitasapaino menee tästä syystä vuosiksi pakkaselle käsitellyn alueen
osalta .
Vain kasvava puu sitoo hiiltä , ei maahan kaadettu .
Jälkimmäisen osuutta olisikin pyrittävä vähentämään kasvatuskierron aikana . Lahoavaa puuainesya syntyy aivan riittävästi kaatuneista tai varioituneista puista ja hakkuutähteistä .
Ammatti Raivooja
Ennakkoraivaukset ja energiapuukorjuussa näin on, että ne vesoo siellä valossa mutta ei kuusentaimikossa. Vastaan sinä näit useita kuvia 50 millisistä kannoista ja miten vähän ne oli vesonut. Metsuri motokuskikaan ei uskonut, että siellä mitään puita on edes ollutkaan. Suurin osa kuolleita. Kannattas vaa tutustua paremmin nykyisten laikkumätästys kuusikoiden sielunelämään. Ne kuuset varjostaa ja tappaa ne isot kannot nopeasti kun kuusi on vallannut sen laikun. Leppäkin häviää kun kuusi on vähän isompi, katos ku ei siinä laikussa riitä kosteutta ja valoa enää niille elämään kun kuusi tarpeeksi iso ja hallitsee tonttia.
Vastaavasti näytin kuvia sinun ohjeilla tehdystä varhaisperkauksesta, jossa kannot oli luokkaa 20mm niin kumpaahan noistakin raivataan todennäköisemmin 2vuoden kuluttua? No tietysti siitä missä kuuset ei pysty nujertamaan vähän vettä tarvitsevia pieniä kantoja. Valoahan niillä on paljon vielä aikasessa vaiheessa.
Meillä on naapurissa UPM:n suuri metsätila. Vuosikymmenten kuluessa on hirvipassissa ollut mahdollisuus seurata esimerkiksi taimikon hoidon kehitystä. Aiemmin oli käytössä AR:n tyyli. Koivun annettiin kasvaa kuusikossa niin suureksi, että tarvittiin jopa moottorisahaa ja maastoon tuli hirveitä murrokoita.
Nyt on tyyli muuttunut samaksi kuin meilläkin harrastetaan. Esimerkiksi meillä ja UPM:llä istutettiin lähekkäiset kuviot 2009 ja kumpikin perkasi ne 2014. En ottanut mallia UPM:stä ja tuskin hekään meistä.
Kuten suorittava tuossa edellä totesi, niin ei sitä puustoa kannata käyttää hiililähteenä vaan hiilinieluna.
Ota suorittava hiilitablettia jos surku hiilestä on noin tulenpalava. Naurettavaa mössöä sanon minä. Ja mitä vesomiseen tulee jo alle sentinkin kanto vesoo jos juuret saavat jo hyvin ravintoa. Kaikeksi onneksi kun tuppaa nuo jänikset katkomaan haavan taimista aika suuren osan jo ensimmäisenä kesänä. Mutta mättään jo antaman kasvun turvin se pystyy aukomaan katkon alapuolelta jo uusia silmuja ja siitä se taas ponnistaa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Tässä toisenlainen tapaus kuin Jessellä. Oli metsälaitumena kesään 1968. Kasvoi mäntyvaltaista sekametsää talveen 2006. Istutettiin kuuset keväällä 2007 (1-vuotiaat). Varhaisperkasin kuvion 2011. Nyt (20.7.2016) kuusien keskikoko on luokkaa 5 metriä ja suurimmat n. 7-metrisiä. Vuosikasvut näyttävät parhailla olevan yli metrin. Siis kaikki tämä 10 vuotta hakkuusta.
Kuten näkyy jälkivesominen on ollut heikkoa. Kun perkaan lehtipuun pois, niin eipä tarvitse kuin odottaa motoa.
Tässä sen näkee oikein hyvin. Jos joku malli ei toimi jossain niin toisaalla se voi toimia oikein hyvin. Sama koskee myös raivauksia. Jossain saa olla lähes joka vuosi sahaamassa, jossain pääsee vähemmällä. Sen vuoksi on aika vaikeaa yleistää jotain mallia toimivaksi koko valtakunnassa. Hieno taimikko Timpalla.
Sen voi kuitenkin yleistää , että kilpailevaa puulajia ei kannata laskea etukasvuiseksi istutettuun puulajiin nähden missään vaiheessa .
Komeaa on Timpan nuori kuusikko . Noin se kasvaa , kun osaa kasvattaa .
Totta,
Jessen kauhuesimerkissä ei olisi lehtipuun taimetkaan menestyneet ilman heinäämistä. Siitäkin on valitettavasti kokemuksia.
JOS ne lehtipuun taimet olisivat saaneet olla rauhassa hirvieläimiltä olisi pärjätty todella vähällä heinäyksellä.
Hybridihaavan taimethan ovat toimitettaessa olleet säännöllisesti 1,5-2,0 metrisiä. Aika huomattava etu verrattuna muutaman kymmenen sentin kuusen taimiin joita siinä naapurin esimerkkirytössä on. Minulla hommaa helpotti että pohja oli suurelta osin senverran tasaista että pystyin hyödyntämään jopa ajoleikkuria törkyn kurissa pidossa. Haavallahan välit olivat reilut 2-2,5 metriä että kyllä siellä aika mukavasti sompaili Wizardilla. Minullahan se lähti tosiaan siitä etten tehnyt pohjatyötä ollenkaan vaan istutin suoraan rytön joukkoon. Taimisuojia käytin että erottuivat selvemmin jatkossa.
Eipä tuo Timpan kuusikkokaan nyt aivan hurja ole kasvulleen. Kyllä tuohon jopa Satakunnassa päästään vähemmälläkin ”nuolemisella”.
Ammatti Raivooja
Suorittava se ei taaskaan juuri ymmärrä kuusen kasvatusta. Sekin korjaantus jos kävisi paljon kuusentaimikossa. Taloudellinen tuloskaan tuskin merkitsee mitään.
Metsurimotokuski lle pisteet itsensä työllistämisestä jos joka vuosi on sahaamassa samaa kuviota.
Aika jännä, että isot kannot Timpalta metsässä ei paljoa veso minkä minäkin olen huomannut, mutta silti jotkut tietämättömät väittävät isojen kantojen vesovan hirveästi isossa kuusentaimikossa. Ei kannata kaikkea puppua niellä niiltä, jotka ei noita kasvata ja hoida.
Luehan Timpan ensimmäinen kommentti tarkemmin , AR .
Alue on raivattu laskujeni mukaan neljä vuotta istutuksesta .
Lehtipuun kannot eivät ole kovin isoja vielä tuossa vaiheessa .
Versominenkin on varsin vähäistä em syystä . Aikaa varhaisperkauksesta on kulunut jo viisi vuotta .
Lehtipuu on ja pysyy jälkikasvuisena kuten pitääkin ja raivauksen oikean ajoituksen takia toimenpidettä ei tarvitse edes uusia . Jos asialla oltaisi oltu parikin vuotta myöhemmin , raivausurakkaa olisi luvassa jatkossakin .
Näin juuri kuin suorittava kirjoitti. Tämä on mielestäni erittäin hyvä esimerkki siitä, että ajoissa suoritettu varhaisperkaus säästää paljosta työstä jatkossa. Elinvoimaiset kuuset pystyvät pitämään vesakon kurissa, kun se ei ollut alun perin päässyt vielä kunnolla rehottamaan.
Tämähän siis kasvaa lähes tuplasti normitaimikoihin verrattuna. Luulisin, että metsälaiduntamisen seurauksena on maaperään syntynyt sellainen pieneliö-/sienirunsaus, että puut pystyvät tällaisiin suorituksiin.
Vastaavasti monissa heikosti onnistuneissa pellonmetsitystapauksissa perussyynä saattaa olla puiden tarvitsemien sienien puuttuminen tai vähäisyys. Tai maapohjaa myrkyttävät kasvit. Ei niinkään suurelta osin maanpäällinen heinä. Meidän maiden keskellä on kolme entisille torpille kuuluvaa niittypalstaa. Kaksi ovat metsittyneet, mutta yksi kasvaa vain erilasia ruohoja vaikka käyttö on loppunut jo vuosikymmeniä sitten. Siinä siis ruohot ovat päättäneet, ettei tähän metsää kasva.
No niin onkin. Varhaisperkauksen yhteydessä tosin pitäisi harventaa kuuset eikä kasvatella ylimääräisiä, joten en suosittele tuota jos ne ei ole 2 metrisiä. En tiedä miten tässä on, harvennettuna nuo pitäisi olla. Parhailla paikoilla kuuset ovat tosiaan yli 2 metrisiä nelivuotiaana. Turhia kuusia ei kannata kasvatella vesakonpeitoksi.
Rehevyysluokka on täällä taas ihan toista kuin tuolla. Jossain on 7-vuotiaana metrisiä eikä koivut sellasessa ehdi haittaamaan kuusia tippaakaan.
Jos aattelee vaikka siemenestä tehtyä männikköä niin koivut ovat yhdessä hetkessä mäntyjen yli. Tuo, että yhtään ei sallisi niiden tulevan mäntyjen yli on ihan humpuukia.
Tuossa Timpan esimerkkikuvassa maaperä tosiaan näyttää taas liian karulta kuusellekkin ettei siinä varmasti lehtipuun vesominen ongelma ole ollutkaan. Kuusikkokin ilman lannoitusta taantuu tuossa nopeasti.
Mulle on jääny sellanen kuva, että karuuden lisäksi ne on aika kivisiä missä koivulle ei ole niin paljoa edes tilaa kuusten välissä. Ja kun niitä jossain laitetaan maahan ilman muokkausta ni selvää lienee, että sinne paljoa koivuakaan tule.
Olen käynyt hakkuilla myös tuolla Timpan maisemissa .
Kiviä on ja rinteitä . Puu kasvaa siellä hyvin , kuusikin , kuten kuvasta näkyy . Ei taatusti ole pelkoa kasvun taantumisesta .
”Kivi ei kiellä kasvamasta , mutta ei altansakaan anna ” – sanonta pitää paikkansa Päijänteen maisemissa .
…..
Mitä sitten tulee tuohon koivuvesakon suhteeseen kylvömännikössä (ja myös istutettu taimikko) , on varhaisperkaus erityisen tärkeää .
Mänty sietää vielä vähemmän varjostusta , kuin kuusi .
Olen harventanut ihan riittävästi ” männiköitä” , joiden pääpuulaji onkin osoittautunut koivuksi , huonolaatuiseksi sellaiseksi . Ne vähät männytkin ovat saaneet sen verran kipeää koivuilta , että nekin joutaisi laadun puolesta poistaa .
Kuvailemani kohteet muuttuvat kuitenkin ABC:n nurkkapöytien tietäjien keskusteluissa harvoiksi ja pilalle hakatuiksi
kohteiksi .
Näin käy , kun ei ole mitä jättää .
Nii, minä juttujasi aivan absurdeina, että kilpaileva puulaji ei saisi missään vaiheessa nousta päåpuulajin yli. Mitä minä teen 3-5 vuotiaissa männiköissä varhaisperkauksia, niin kyllä, koivut ovat mäntyjen yli joskus jopa metrin kaksi. Täydellistä hulluutta sanon minä jos joku niitä alkaisi aiemmin ja useammin raivaamaan niin, koivu ei missään vaiheessa olisi mäntyjen yli.
Kun se männynkin laatu tulee sieltä heikkenevän alaoksiston puolesta joten varjostustakin tarvitaan. Itse tein juuri koivulla istutusmänniköstä liian rehevällä pohjalla kelvollista laatua.
Joka puolelta kun koivu nojaa oksia vasten on varma että se vahvempikin oksa karsiutuu ajan oloon.
Tietysti se vesakko useimmiten nousee pääpuulajin yli perkausvaiheessa. Niin oli tässäkin tapauksessa, mutta ero ei ollut kovin suuri. Oleellista mielestäni on se, että vesakko ei ennätä vankistua.
Männiköidenkin perkausta on tullut harjoitettua kuten kuvistakin näkyy. Sama kaava. Siis varottava pusikon vankistumista. Aikaisemmin jätin saamistani neuvoista huolimatta koivuja männyntaimikkoon johonkin aukkopaikkaan. Ne kyllä sitten todella voittivat männyt isolta alalta. En kyllä enää tee niin. Ihme tapaus, että koivujen avulla pystyy kasvattamaan kunnon mäntyjä. Miten on jatkossa? Ovatko honteloita ja kaatumiselle alttiita?
Eivät todella ole honteloita. Mainitsin nimenomaan että maapohja jopa liian rehevä männylle. Mutta siinäkin männyn laatu onnistuu koivua käyttämällä.
Jatkan vielä että liian rehevästi kasvaneen männyn alaoksat ovat aika jäykät joten se pitää niillä koivut senverran irti männystä että latvus ei kärsi. Todennettua maalaisjärjellä kokeiltua kasvatusmallia. Josta koivut silloin e-puuharvennuksella otettiin reippaasti alle kakskymppisenä pois. Kuten plokattiin huonoimmat männytkin tietysti. Kun hirviongelmaahan tuo kieltämättä pahensi ja senkin satoa silloin ennenaikaisesti korjattiin.
Hyvin kasvavassa kuusikossa vankistumista ei ole syytä pelätä kun ei se pidä paikkaansa, että ne vesoisivat paljon koska samalla se tarkoittaa, että kuusikko varjostaa jos sitä sen verran, että eine vaan veso samalla tavalla kuin pienenä jolloin valoa ja virtaa niille riittää enemmän. Männyn karuilla mailla taas tilanne on eri kun maassa ei riitä potku vesoille ja ne voi huoleti kaataa nuorina.
Tuollasissa Timpan mailla noudattasin metsälehden ohjetta varhaisperkaus 5-7 vuotta. Enemmän 7 vuotta. Mitä aikaisemmin ne harventaa sitä parempi. Etelä-suomen rehevillä mailla hyvin aikaisin tehtynä vesat täyttävät hyvin nopeasti välitilat ja latvat vaan piipottaa kuusista, muuta ei näy. Minusta se ei ole ideaali ollenkaan. Minä otan vähän varjostusta isommista alkuvaiheessa kuin paljon pienistä. Tuollakin varmaan päästäisiin yhdellä raivauksella ja ei tarvitsisi vesoja ja ylimääräisiä kuusia kasvatella ja harvennella jos muutaman vuoden myöhemmin tekisi ohjeiden mukaan.
Jos olisin kasvattanut kuusenistutuksesta koivuja 7 vuotta, niin ne olisivat ehkä 6-metrisiä. Vastaavasti kuuset olisivat noin 3-metrisiä. Voi vain kuvitella ensiksi sitä, mikä työ on kaataa kuusia tuplaten suuremmat koivut siten, ettei katko kuusien latvoja. Tietysti työmääräkin olisi muutenkin suuri. Ja aika monessa kuusessa olisi latvavikoja.
Nythän tilanne on sellainen, että suuri osa taimikosta ei tarvitse lainkaan perkausta. Ja kuuset ovat kasvaneet 3 vuotta enemmän ilman koivujen aiheuttamaa kasvun heikentymistä..
Johan onkin ”ongelma”. Kuusimetrisen koivun hollaat miten vaan ja mihin vaan. Kymmenen vuotta lisää sietää hyvin ja silloin koivut pois. Ja kuitua mukavan tilin kasa.
Onko sulla tarpeeksi vertailukohtaa? Ootko tehnyt minkä verran noilla seuduilla sellaista? Päältä päinhän monien metsästä voi aina sanoa mitä tahansa mutta tekemällähän se sitten selviää parhaiten. Miksi minulta ei katkea kuusen latvoja yhtään vaikka kaadan hyvin monenikäisestä ja kokoisesta kuusikosta Koivuja, isojakin pois? Taisit keksiä tuon koska ei sillein käy oikeasti, ainakaan jos osaa.
Enpä minäkään niitä latvoja katko, mutta on niissä varomista, jos vesakko on paljon jätettävää puustoa pitempää. Ja tietysti joskus sattuu vahinko. Ja on tullut raivattua niin paljon, että tuntee työn.
Meikäläisen havaintojen mukaan varhainen varhaisperkaus tuottaa usein kokonaisuudessaan parhaan tuloksen. Toki jossakin tilanne on toinen. Ja onhan meillä jopa sellaisiakin kohteita, joissa pusikkoa ei synny käytännössä lainkaan ja perkauksen voi ajoittaa havupuiden mukaan.
Noni, arvasin että päästä keksit sen. Vähän samakuin päätteelisi motolla hakatuista alueista kantojen vesomisesta kuusentaimikossa.
On aivan sama , millä kanto on saatu aikaiseksi . Versonnan voimakkuuden ratkaisee kannon läpimitta ja kilpailevien puiden / taimien kasvukunto . Läpimitaltaan alle 20 millin kanto versoo vähiten ja kuivahtaa usein itsestään . Jo läpimitaltaan 50 millisten kantojen versonta alkaa olla sitä luokkaa , että uusintaraivaus tulee ajankohtaiseksi muutamassa vuodessa .
Näistä olen nähnyt esimerkkejä taimikonraivauksen , ennakkoraivauksen tai energiapuun korjuun yhteydessä.
50 – 100 millin läpimittaiset kannot versovat kokemuksieni mukaan voimakkaimmin . Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että joku vartavasten haluaa kasvattaa viidakon talonkorkuiseksi ennen , kun näkee tarvetta raivaukselle .
Samalla , kun tätä odotellaan , menetetään kasvussa vuosia ja toisaalta tehdään taimikosta muutamaksi vuodeksi päästölähde , kun valtava määrä markkinakelvotonta puuainesta kaadetaan maahan lahoamaan . Hiilitasapaino menee tästä syystä vuosiksi pakkaselle käsitellyn alueen
osalta .
Vain kasvava puu sitoo hiiltä , ei maahan kaadettu .
Jälkimmäisen osuutta olisikin pyrittävä vähentämään kasvatuskierron aikana . Lahoavaa puuainesya syntyy aivan riittävästi kaatuneista tai varioituneista puista ja hakkuutähteistä .
Ammatti Raivooja
Ennakkoraivaukset ja energiapuukorjuussa näin on, että ne vesoo siellä valossa mutta ei kuusentaimikossa. Vastaan sinä näit useita kuvia 50 millisistä kannoista ja miten vähän ne oli vesonut. Metsuri motokuskikaan ei uskonut, että siellä mitään puita on edes ollutkaan. Suurin osa kuolleita. Kannattas vaa tutustua paremmin nykyisten laikkumätästys kuusikoiden sielunelämään. Ne kuuset varjostaa ja tappaa ne isot kannot nopeasti kun kuusi on vallannut sen laikun. Leppäkin häviää kun kuusi on vähän isompi, katos ku ei siinä laikussa riitä kosteutta ja valoa enää niille elämään kun kuusi tarpeeksi iso ja hallitsee tonttia.
Vastaavasti näytin kuvia sinun ohjeilla tehdystä varhaisperkauksesta, jossa kannot oli luokkaa 20mm niin kumpaahan noistakin raivataan todennäköisemmin 2vuoden kuluttua? No tietysti siitä missä kuuset ei pysty nujertamaan vähän vettä tarvitsevia pieniä kantoja. Valoahan niillä on paljon vielä aikasessa vaiheessa.
Meillä on naapurissa UPM:n suuri metsätila. Vuosikymmenten kuluessa on hirvipassissa ollut mahdollisuus seurata esimerkiksi taimikon hoidon kehitystä. Aiemmin oli käytössä AR:n tyyli. Koivun annettiin kasvaa kuusikossa niin suureksi, että tarvittiin jopa moottorisahaa ja maastoon tuli hirveitä murrokoita.
Nyt on tyyli muuttunut samaksi kuin meilläkin harrastetaan. Esimerkiksi meillä ja UPM:llä istutettiin lähekkäiset kuviot 2009 ja kumpikin perkasi ne 2014. En ottanut mallia UPM:stä ja tuskin hekään meistä.
Kuten suorittava tuossa edellä totesi, niin ei sitä puustoa kannata käyttää hiililähteenä vaan hiilinieluna.
Tekee vissii aika pahaa jälkeä kuusentaimikolle 6 metrisen koivun latvus kun sen sinne moottorisahalla rusauttaa.
AR.
En UPM:n tapauksessa puhunut koivujen mitoista. Älä arvaile.
Ota suorittava hiilitablettia jos surku hiilestä on noin tulenpalava. Naurettavaa mössöä sanon minä. Ja mitä vesomiseen tulee jo alle sentinkin kanto vesoo jos juuret saavat jo hyvin ravintoa. Kaikeksi onneksi kun tuppaa nuo jänikset katkomaan haavan taimista aika suuren osan jo ensimmäisenä kesänä. Mutta mättään jo antaman kasvun turvin se pystyy aukomaan katkon alapuolelta jo uusia silmuja ja siitä se taas ponnistaa.