Ja kun uljasta kuusikkoa saadaan kasvuun saattaapi joku takaiskukin silloin tällöin kohdalle osua. Mutta tuokin varmasti on viiskymppisenä se huikea kuusitukkipuu. Vai onko?
Sen välittömästi takaa muuten näkyy hybridihaavan runkoa joka kuitenkin on se tämänkin alan kasvatuspuu. Mutta olisihan nuokin kuuset sinne sekaan sopineet kasvamaan. Varsinkin kun tuosta kohtaa on haapa kadonnut. Liekö mennä parempiin valtionkarjan suihin.
Juu näitä on jonkin verran alle metrin kuusissa hallan ralalla paikkaa tänä vuonna. Mutta jos oli yli 1m ikään päässeet samalla saraölöla porskuttivat tämän kesäisen hallasta ongelmitta.
Laitoin toissa keväänä kuvan valikoivasta hallasta . Kaikki taimet eivät olleet vioittuneet lainkaan . Nyt aukon taimet kasvavat hienosti . Toissa kevään halla puri paikoin jopa 5 metrin korkeudelle ja nollasi marjasadon täysin niillä alueilla . Edelliskesän sadan litran puolukkasaalis kutistui siellä niukkaan puoleen ämpäriin .
Joskus se halla puree aivan yllättävissäkin paikoissa ja suuriakin taimia, kuten suorittava kertoi. Meillä hakataan ja istutetaan joka vuosi, joten se satunnaisen hallan vaikutus on kokonaisuudessaan vähäinen. Taimikoiden perkaamattomuudesta koituisi paljon suuremmat menetykset.
Järkeväaikaisessa perkauksessa huomasin tässä yks päivä yhdestä kuusesta vähän neulasten hävinneen mutta lavan säilyneen. Latvavioituksia oli tullut hallasta muutama kymmenen. Mistä motokuski erottaa 20 vuoden päästä mistä latvavioitukset ovat johtuneet? Olisiko halla vaikuttanut enemmän vai vähemmän jos olisi perattu professorin ohjeiden mukaan muutama vuosi istutuksen jälkeen?
Ompa siinä hallanarka paikka, kun vieressä kasvavat haavat eivät ole suojanneet. Eipä tuollaisessa paikassa todellakaan kuusen viljely onnistu.
Tavallisesti hallavioitus on juuri siinä ja siinä, osalla kuviota, osalla ei. Joskus jopa aivan pienimmät säilyvät. Toisinaan taas maasta asti aina neljään metriin kaikki paleltuu.
UPM kerkesi kaataa oman kuusikkonsa tästä kuvan ottajan selän takaa ja siksipä halla on saanut todella alavassa paikassa mellastaa vapaasti ilman suojaa. Itse ihmettelin todella että vielä suhteellisen pienet h-haavat kuitenkin kestivät. Niistä ei suojaa kuitenkaan vielä silloin paljon ollut kun lehtikin oli vielä aika vaatimaton. Kuva otettiin juuri nyt viikonloppuna mutta tämä hallahan oli jo kesäkuulla. Kuuset eivät juuri kyllä ole yhtään toipuneet vaan ovat edelleen todella surkean näköisiä. Isommastakin vieressä myös latvuksen uusi kasvu nuokahti. Reilu kymmensenttinen silloin.
Hallanarka paikka tuo Satakunta.
Kainuussa ei ole ollut kolmeen kesään hallavaurioita ja nyt metriset kuusentaimet suojuspuuston alla pukkaa puolen metrin kasvuja.
Isommat männyt kasvavat tänä vuonna vain 1/3 pituutta siitä, mitä viimeisen viiden vuoden aikana ovat kasvaneet. Männyntaimikotkin kasvavat pituutta reilusti vähemmän kuin vuosiin.
Kuuselle tarvittaisiin hallankestävyyttä lisää. Voisiko geenitekniikka auttaa?
Uudistusalojen mahdollinen halla-alttius on metsäammattilaisen osattava ymmärtää jo päätehakkuuleimikon suunnitteluvaiheessa. Tämä tietysti edellyttää kykyä lukea peruskartan korkeuskäyriä yhdistettynä ympäröivän maaston muotoihin ja puuston rakenteeseen.
Omalla maalla kasvaa puolimetrinen istutuskuusikko metrisen hieskoivuvitseikon alla ja naapurit varmaan naureskelee, että siinä on isännältä palsta unohtunut tai se on laiska.
Palstalle hyökätään parin vuoden päästä, kun alkukesän halla ei enää tärvele kuusten latvakasvaimia.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
”Yks hallayö voi viljan kaataa, tai voi tulla turma muu…”
Ja kun uljasta kuusikkoa saadaan kasvuun saattaapi joku takaiskukin silloin tällöin kohdalle osua. Mutta tuokin varmasti on viiskymppisenä se huikea kuusitukkipuu. Vai onko?
Sen välittömästi takaa muuten näkyy hybridihaavan runkoa joka kuitenkin on se tämänkin alan kasvatuspuu. Mutta olisihan nuokin kuuset sinne sekaan sopineet kasvamaan. Varsinkin kun tuosta kohtaa on haapa kadonnut. Liekö mennä parempiin valtionkarjan suihin.
Juu näitä on jonkin verran alle metrin kuusissa hallan ralalla paikkaa tänä vuonna. Mutta jos oli yli 1m ikään päässeet samalla saraölöla porskuttivat tämän kesäisen hallasta ongelmitta.
Tuota Hiihtoniilo kun siinä vieressä on parimetrinen ja aivan sama juttu. Kato kuvan vasenta reunaa.
Paikootellen purrut halla pahooin…
Laitoin toissa keväänä kuvan valikoivasta hallasta . Kaikki taimet eivät olleet vioittuneet lainkaan . Nyt aukon taimet kasvavat hienosti . Toissa kevään halla puri paikoin jopa 5 metrin korkeudelle ja nollasi marjasadon täysin niillä alueilla . Edelliskesän sadan litran puolukkasaalis kutistui siellä niukkaan puoleen ämpäriin .
Joskus se halla puree aivan yllättävissäkin paikoissa ja suuriakin taimia, kuten suorittava kertoi. Meillä hakataan ja istutetaan joka vuosi, joten se satunnaisen hallan vaikutus on kokonaisuudessaan vähäinen. Taimikoiden perkaamattomuudesta koituisi paljon suuremmat menetykset.
Järkeväaikaisessa perkauksessa huomasin tässä yks päivä yhdestä kuusesta vähän neulasten hävinneen mutta lavan säilyneen. Latvavioituksia oli tullut hallasta muutama kymmenen. Mistä motokuski erottaa 20 vuoden päästä mistä latvavioitukset ovat johtuneet? Olisiko halla vaikuttanut enemmän vai vähemmän jos olisi perattu professorin ohjeiden mukaan muutama vuosi istutuksen jälkeen?
Ompa siinä hallanarka paikka, kun vieressä kasvavat haavat eivät ole suojanneet. Eipä tuollaisessa paikassa todellakaan kuusen viljely onnistu.
Tavallisesti hallavioitus on juuri siinä ja siinä, osalla kuviota, osalla ei. Joskus jopa aivan pienimmät säilyvät. Toisinaan taas maasta asti aina neljään metriin kaikki paleltuu.
Terveisin: Korpituvan Taneli
UPM kerkesi kaataa oman kuusikkonsa tästä kuvan ottajan selän takaa ja siksipä halla on saanut todella alavassa paikassa mellastaa vapaasti ilman suojaa. Itse ihmettelin todella että vielä suhteellisen pienet h-haavat kuitenkin kestivät. Niistä ei suojaa kuitenkaan vielä silloin paljon ollut kun lehtikin oli vielä aika vaatimaton. Kuva otettiin juuri nyt viikonloppuna mutta tämä hallahan oli jo kesäkuulla. Kuuset eivät juuri kyllä ole yhtään toipuneet vaan ovat edelleen todella surkean näköisiä. Isommastakin vieressä myös latvuksen uusi kasvu nuokahti. Reilu kymmensenttinen silloin.
Hallanarka paikka tuo Satakunta.
Kainuussa ei ole ollut kolmeen kesään hallavaurioita ja nyt metriset kuusentaimet suojuspuuston alla pukkaa puolen metrin kasvuja.
Isommat männyt kasvavat tänä vuonna vain 1/3 pituutta siitä, mitä viimeisen viiden vuoden aikana ovat kasvaneet. Männyntaimikotkin kasvavat pituutta reilusti vähemmän kuin vuosiin.
Kuuselle tarvittaisiin hallankestävyyttä lisää. Voisiko geenitekniikka auttaa?
Uudistusalojen mahdollinen halla-alttius on metsäammattilaisen osattava ymmärtää jo päätehakkuuleimikon suunnitteluvaiheessa. Tämä tietysti edellyttää kykyä lukea peruskartan korkeuskäyriä yhdistettynä ympäröivän maaston muotoihin ja puuston rakenteeseen.
Omalla maalla kasvaa puolimetrinen istutuskuusikko metrisen hieskoivuvitseikon alla ja naapurit varmaan naureskelee, että siinä on isännältä palsta unohtunut tai se on laiska.
Palstalle hyökätään parin vuoden päästä, kun alkukesän halla ei enää tärvele kuusten latvakasvaimia.