Tuskin tuollaisesta määrästä männyn kasvulle haittaa on. Mutta tällä hetkellä sivulta 12 löytyvissä kuvissani on saman tapainen tilanne ja siinä päädyin raivaamaan kuuset pois. Tarkoitus oli kasvatella niitä siinä, jotta talousmetsään saisi vaihtelua ja samalla voisin tarkkailla alikasvoksen kehitystä. Ennakkoraivauksen yhteydessä heräsi kuitenkin epäilys edellisen sukupolven mahdollisesta lahosta, joten päätin ottaa kaiken pois. Näin mahdollinen kuusenjuurikääpä saa ajan myötä hävitä alalta, eikä sinnittele alikasvoksen avulla hengissä.
Mun mielestä kaikkea kuusi alikasvusta ei saisi ikinä nakella maahan. Alle metrin mittaiset ei haittaa lisäksi mitään, katajat pitää säilyttää ja muutenkin ei saisi luoda puupellon näköä liikaa, onhan vaurioriski yhden puulajin metsissä kait toasiallinen ilmiö. Jotenka pikkasen kuusta/koivua sekaan vaan….
Jos todella haluaa , että lihotettavan rungon tyvestä tehdään vain kuitua , voi kuusialuskasvoksen jättää kasvamaan 🙂
Kataja on ihan hyvä monimuotoisuuden lisääjä . Sitä alkaa ilmestyä männikköön , kun puusto kasvaa riittävän harvassa .
Mieluummin siis katajaa , kun hyödyttömiä kuusentarreja näkymää peittämään .
Minäkin arvostan monimuotoisuutta mm. sen metsän vastustuskykyä parantavan ominaisuuden takia. Mutta harvalla kuusen alikasvoksella männikössä tuskin on tässä suhteessa mitään merkitystä. Osuus puuston biomassasta on merkityksettömän pieni, joten todennäköisesti on sen vaikutuskin. Mutta koska tiedämme alikasvoskuusten herkkyyden juurikäävälle ja että merkittävä osa alikasvoksesta vaurioituu hakkuissa, kannattaa tasapuolisesti arvioida riskejä ja mahdollisia hyötyjä.
Tietty pohjapinta-ala pystyy tuottamaan vain tietyn määrän kuutioita. Miksi siis kasvattaa kahta metsää päällekkäin. Tuossa edellä myös muita hyviä syitä miksi kannattaa kuusien määrää harkita.
Näyttäisi syntyvän oksatonta upearunkoista mäntytukkia ja yleväähän siellä omistajan tepastella kun näkee laajemmaltikin, kuusikossa ei kovin kauas erota.
Jos noita kuusentarreja haluaa säästää, vaikka niistä ei tosita puusukupolvea tulekkaan, niin sen verran kuitenkin raivausta että seuraavassa harvennuksessa konemies näkisi sen puu tyven. Silloin voitaiisiin tehdä sitä laatuharvennusta ettei valinta jäisi vain parin- kolmen metrin korkuisesta kohdasta. Riistan ja metsän monipuolisuuden kannalta tuo kuusikko ei ole pahasta kunhan se ei päätarkoitusta vesitä.
Meille tuli vastaava palsta perintönä, aluskuusikko aivan käsittämättömän tiheää. 3 ha kuviolle jätettiin muutama 2-3 aarin kohta koskemattomiksi ”pikkulintumetsiksi/maisemankatkaisijoiksi” ja muulta alueelta kuusikko poistettiin rangaksi, osasta tuli jo kuitu tyvestä. Kasvumuutos oli dramaattinen niillä kohdin jossa kuusikko poistettiin. Männyt ovat nyt 10 vuoden aikana lihoneet jo todella tukeviksi(siemenpuuasentoon ilmeisesti koon vuoksi jo viiden vuoden päästä) ja liian lyhyeksi kutistunut latvusto selkeästi tuuhentunut – raivaamattomissa kohdissa lihomista ei ole tapahtunut ja männyt ovat riukuuntuneita.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kaikki turha nurin ja kasvuvoima mäntyjen hyväksi.
Tuskin tuollaisesta määrästä männyn kasvulle haittaa on. Mutta tällä hetkellä sivulta 12 löytyvissä kuvissani on saman tapainen tilanne ja siinä päädyin raivaamaan kuuset pois. Tarkoitus oli kasvatella niitä siinä, jotta talousmetsään saisi vaihtelua ja samalla voisin tarkkailla alikasvoksen kehitystä. Ennakkoraivauksen yhteydessä heräsi kuitenkin epäilys edellisen sukupolven mahdollisesta lahosta, joten päätin ottaa kaiken pois. Näin mahdollinen kuusenjuurikääpä saa ajan myötä hävitä alalta, eikä sinnittele alikasvoksen avulla hengissä.
Mun mielestä kaikkea kuusi alikasvusta ei saisi ikinä nakella maahan. Alle metrin mittaiset ei haittaa lisäksi mitään, katajat pitää säilyttää ja muutenkin ei saisi luoda puupellon näköä liikaa, onhan vaurioriski yhden puulajin metsissä kait toasiallinen ilmiö. Jotenka pikkasen kuusta/koivua sekaan vaan….
Loistavaa, on sentään joku joka ajattelee kuin minä!
Hiihtoniilolle täydet sympatiat fiksusta mielipiteestä
Jos todella haluaa , että lihotettavan rungon tyvestä tehdään vain kuitua , voi kuusialuskasvoksen jättää kasvamaan 🙂
Kataja on ihan hyvä monimuotoisuuden lisääjä . Sitä alkaa ilmestyä männikköön , kun puusto kasvaa riittävän harvassa .
Mieluummin siis katajaa , kun hyödyttömiä kuusentarreja näkymää peittämään .
Minäkin arvostan monimuotoisuutta mm. sen metsän vastustuskykyä parantavan ominaisuuden takia. Mutta harvalla kuusen alikasvoksella männikössä tuskin on tässä suhteessa mitään merkitystä. Osuus puuston biomassasta on merkityksettömän pieni, joten todennäköisesti on sen vaikutuskin. Mutta koska tiedämme alikasvoskuusten herkkyyden juurikäävälle ja että merkittävä osa alikasvoksesta vaurioituu hakkuissa, kannattaa tasapuolisesti arvioida riskejä ja mahdollisia hyötyjä.
Tietty pohjapinta-ala pystyy tuottamaan vain tietyn määrän kuutioita. Miksi siis kasvattaa kahta metsää päällekkäin. Tuossa edellä myös muita hyviä syitä miksi kannattaa kuusien määrää harkita.
Näyttäisi syntyvän oksatonta upearunkoista mäntytukkia ja yleväähän siellä omistajan tepastella kun näkee laajemmaltikin, kuusikossa ei kovin kauas erota.
Jos noita kuusentarreja haluaa säästää, vaikka niistä ei tosita puusukupolvea tulekkaan, niin sen verran kuitenkin raivausta että seuraavassa harvennuksessa konemies näkisi sen puu tyven. Silloin voitaiisiin tehdä sitä laatuharvennusta ettei valinta jäisi vain parin- kolmen metrin korkuisesta kohdasta. Riistan ja metsän monipuolisuuden kannalta tuo kuusikko ei ole pahasta kunhan se ei päätarkoitusta vesitä.
Meille tuli vastaava palsta perintönä, aluskuusikko aivan käsittämättömän tiheää. 3 ha kuviolle jätettiin muutama 2-3 aarin kohta koskemattomiksi ”pikkulintumetsiksi/maisemankatkaisijoiksi” ja muulta alueelta kuusikko poistettiin rangaksi, osasta tuli jo kuitu tyvestä. Kasvumuutos oli dramaattinen niillä kohdin jossa kuusikko poistettiin. Männyt ovat nyt 10 vuoden aikana lihoneet jo todella tukeviksi(siemenpuuasentoon ilmeisesti koon vuoksi jo viiden vuoden päästä) ja liian lyhyeksi kutistunut latvusto selkeästi tuuhentunut – raivaamattomissa kohdissa lihomista ei ole tapahtunut ja männyt ovat riukuuntuneita.