Tämä alue ei ole ollut aukkona kymmentäkään vuotta. Istutetut taimet ovat lähteneet huimaan kasvuun , kun kasvuolosuhteista on pidetty oikea-aikaisesti huolta. Taimikko on myös aukoton ja täystiheä. Jopa koivua löytyy noin 10% taimien kappalemäärästä. Ylimääräinen kasvua haittaava puuaines on raivattu pois jo hyvin varhaisessa vaiheessa , jolloin hehtaarin käsittely on sujunut vajaassa päivässä.
Maaseudun Tulevaisuuden roskapuu-jutun yhteydessä olevassa kuvassa vallitseva tilanne olisi korjattavissa pikaisella raivauksella . Oikeasta kasvatustiheydestä ja parhaiden puuyksilöiden kasvumahdollisuuksista on huolehdittava myös silloin , kun kasvatetaan vähempiarvoista energiapuuta.
Poistettavien puiden alhainen runkotilavuus ja mahdollisesti epäedullinen muoto korjuukäsittelyä ajatellen nostavat voimakkaasti työkustannuksia. Kun alue on vielä varmuudella ennakkoraivattavakin ennen hakkuuta , on plus-merkkisen tuloksen saaminen kyseisellä kasvatusmenetelmällä (= antaa pusikon kasvaa) vähintäänkin kyseenalaista. Tilanne muuttuu vielä epäedullisemmaksi energiatukien poistuessa.
PS. Pukkalan tutkimuksen tulokset kyllä herättävät aika paljon kysymyksiä tekijöiden ammattitaidosta.
Taimikon valokuvaaminen on vaikea laji ja siksi tuon perusteella ei ehkä varmuudella saa kattavaa käsitystä kuviosta. Kuitenkin kuvan perusteella arvioituna minustakin kuusien kokoero on hämmästyttävän suuri, eikä siten ole mikään esimerkki onnistuneesta kohteesta.
Olisi pitänyt päästä kiipeämäään korkeammalle ottamaan kuvaa , jotta tilanne kokonaisuudessaan olisi hahmottunut paremmin. Kuvassa kuitenkin näkyy selkeästi , että hyvällä kasvupaikalla taimen kasvu on reipasta , kun kilpailijat pidetään kurissa.
GLA mainitsi toisessa ketjussa erot taimien kehityksessä . Tässä on kyse juuri siitä. Myös kasvupaikan viljavuudella yksittäistenkin taimien kohdalla on merkitystä. Rehevät ja laihemmat kasvupaikat vaihtelevat saman kuvionkin sisällä , joten erot kasvussa voivat johtua pelkästään tästä. Toisaalta se hyvä kasvupaikka tarjoaa myös paremmat kasvuolosuhteet kilpaileville puulajeillekin , jonka johdosta taimikoita on perattava. Hoitamattomuus tuottaa helposti tiheikön , joka tuhoaa lopulta itse itsensä riukuuntumisen takia. Kuin kohtalon ivaa onkin , että ns. laatupuuvaihe jääkin saavuttamatta ja vieressä vaatimattomammalla alustalla yksikseen kasvanut heikompi puuaaines jatkaa kasvuaan. Olisikin syytä pelastaa ainakin ne laadultaan parhaat taimet raivauksien avulla.
Tuossa aikajaksossa saa kasvamaan sata mottia puuta hyvin ja sitten nostetaan kauhea ällämölö ettei ole vertailukelpoisia asioita. Paljonko saat tuosta ja paljonko saat sadasta motista kuitua ja e-puuta?.
Pätee vielä juuri tuonne kymmeniä vuosia eteenkinpäin.
Asia joka on vaikea tunnustaa kun ollaan niin laadukkaan puun ja laadukkaan taimikon kasvattajia. Mielestäni rahan vuoksi metsää kasvatetaan. Muut fantasiat saisi jäädä vähemmälle. Olisi reaalimaailmaa eikä toiveajattelua.
Tässä tapauksessa on tehty varhaisperkaus riittävän ajoissa, ja kuvion taimikko näyttää Antonin nuorelta metsältä viidessä vuodessa. Alue on istutettu seitsemän vuotta sitten.
Metsien hoidossa toiminnan ajoitus on kaiken a ja o , kuten muutamat palstalaiset ovat todenneet. Jos taimien istutuksessa viivytellään tarpeettomasti 3-4 vuotta , muokkaus toteutetaan kehnosti ja varhaisperkaus unohtuu , on metsänomistajlla hyvin nopeasti tarjolla ylivoimainen urakka tilanteen paikkaamiseksi.
Tähän urakkaan on moni kyllästynyt ja metsien hoito on saanut tästä syystä huonon maineen. Monissa tapauksissa on ollut kyse vain metsänomistajan puutteellisesta osaamisesta tai laiskuudesta.Poikkeuksena ovat ne tilanteet , joissa metsänomistaja on niin ylityöllistetty , että asiat ovat tämän vuoksi jääneet huonolle hoidolle. Myös maanomistajan ikääntyminen ja sairaudet johtavat usein aktiivisuuden hiipumiseen metsäasioissa. Seuraava omistaja saakin sitten laittaa kaiken peliin , jotta tilanne saadaan korjattua.
Metsä ei kasva fantasioilla , vaan osaavien käsien ja raakan tekemisen kautta. Vähimmällä työllä selviydytään , kun ajoitus on kohdallaan . Risukonkasvattajia meillä on riittävästi , mutta oikeita puuntuottajia aivan liian vähän.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Onhan tuo jo saavutus. Neljä kuusta hehtaarin aukolla!
Tämä alue ei ole ollut aukkona kymmentäkään vuotta. Istutetut taimet ovat lähteneet huimaan kasvuun , kun kasvuolosuhteista on pidetty oikea-aikaisesti huolta. Taimikko on myös aukoton ja täystiheä. Jopa koivua löytyy noin 10% taimien kappalemäärästä. Ylimääräinen kasvua haittaava puuaines on raivattu pois jo hyvin varhaisessa vaiheessa , jolloin hehtaarin käsittely on sujunut vajaassa päivässä.
Maaseudun Tulevaisuuden roskapuu-jutun yhteydessä olevassa kuvassa vallitseva tilanne olisi korjattavissa pikaisella raivauksella . Oikeasta kasvatustiheydestä ja parhaiden puuyksilöiden kasvumahdollisuuksista on huolehdittava myös silloin , kun kasvatetaan vähempiarvoista energiapuuta.
Poistettavien puiden alhainen runkotilavuus ja mahdollisesti epäedullinen muoto korjuukäsittelyä ajatellen nostavat voimakkaasti työkustannuksia. Kun alue on vielä varmuudella ennakkoraivattavakin ennen hakkuuta , on plus-merkkisen tuloksen saaminen kyseisellä kasvatusmenetelmällä (= antaa pusikon kasvaa) vähintäänkin kyseenalaista. Tilanne muuttuu vielä epäedullisemmaksi energiatukien poistuessa.
PS. Pukkalan tutkimuksen tulokset kyllä herättävät aika paljon kysymyksiä tekijöiden ammattitaidosta.
Niinpä. Se tekijöiden ammattitaito?
Suorittavahan siellä selvästi kirjoitteli peilin edessä itseään välillä vilkuillen?
Todella kurjan näköistä ”taimikkoa”.
Taimikon valokuvaaminen on vaikea laji ja siksi tuon perusteella ei ehkä varmuudella saa kattavaa käsitystä kuviosta. Kuitenkin kuvan perusteella arvioituna minustakin kuusien kokoero on hämmästyttävän suuri, eikä siten ole mikään esimerkki onnistuneesta kohteesta.
Olisi pitänyt päästä kiipeämäään korkeammalle ottamaan kuvaa , jotta tilanne kokonaisuudessaan olisi hahmottunut paremmin. Kuvassa kuitenkin näkyy selkeästi , että hyvällä kasvupaikalla taimen kasvu on reipasta , kun kilpailijat pidetään kurissa.
GLA mainitsi toisessa ketjussa erot taimien kehityksessä . Tässä on kyse juuri siitä. Myös kasvupaikan viljavuudella yksittäistenkin taimien kohdalla on merkitystä. Rehevät ja laihemmat kasvupaikat vaihtelevat saman kuvionkin sisällä , joten erot kasvussa voivat johtua pelkästään tästä. Toisaalta se hyvä kasvupaikka tarjoaa myös paremmat kasvuolosuhteet kilpaileville puulajeillekin , jonka johdosta taimikoita on perattava. Hoitamattomuus tuottaa helposti tiheikön , joka tuhoaa lopulta itse itsensä riukuuntumisen takia. Kuin kohtalon ivaa onkin , että ns. laatupuuvaihe jääkin saavuttamatta ja vieressä vaatimattomammalla alustalla yksikseen kasvanut heikompi puuaaines jatkaa kasvuaan. Olisikin syytä pelastaa ainakin ne laadultaan parhaat taimet raivauksien avulla.
Näinhän se kuusikko kasvatetaan.
Jää ensiharvennukset pois, ei muuta kuin raivaa että vesoo kunnolla.
Ilmaista ekologista lannoitusta tarjolla.
Sivulta 8 löytyy mottimestarin ikuistamana istuttamani taimikko, johon sopii tuo teksti ”Kuusi kasvaa, kun osataan kasvattaa”.
Tuossa aikajaksossa saa kasvamaan sata mottia puuta hyvin ja sitten nostetaan kauhea ällämölö ettei ole vertailukelpoisia asioita. Paljonko saat tuosta ja paljonko saat sadasta motista kuitua ja e-puuta?.
Pätee vielä juuri tuonne kymmeniä vuosia eteenkinpäin.
Asia joka on vaikea tunnustaa kun ollaan niin laadukkaan puun ja laadukkaan taimikon kasvattajia. Mielestäni rahan vuoksi metsää kasvatetaan. Muut fantasiat saisi jäädä vähemmälle. Olisi reaalimaailmaa eikä toiveajattelua.
Tässä tapauksessa on tehty varhaisperkaus riittävän ajoissa, ja kuvion taimikko näyttää Antonin nuorelta metsältä viidessä vuodessa. Alue on istutettu seitsemän vuotta sitten.
Metsien hoidossa toiminnan ajoitus on kaiken a ja o , kuten muutamat palstalaiset ovat todenneet. Jos taimien istutuksessa viivytellään tarpeettomasti 3-4 vuotta , muokkaus toteutetaan kehnosti ja varhaisperkaus unohtuu , on metsänomistajlla hyvin nopeasti tarjolla ylivoimainen urakka tilanteen paikkaamiseksi.
Tähän urakkaan on moni kyllästynyt ja metsien hoito on saanut tästä syystä huonon maineen. Monissa tapauksissa on ollut kyse vain metsänomistajan puutteellisesta osaamisesta tai laiskuudesta.Poikkeuksena ovat ne tilanteet , joissa metsänomistaja on niin ylityöllistetty , että asiat ovat tämän vuoksi jääneet huonolle hoidolle. Myös maanomistajan ikääntyminen ja sairaudet johtavat usein aktiivisuuden hiipumiseen metsäasioissa. Seuraava omistaja saakin sitten laittaa kaiken peliin , jotta tilanne saadaan korjattua.
Metsä ei kasva fantasioilla , vaan osaavien käsien ja raakan tekemisen kautta. Vähimmällä työllä selviydytään , kun ajoitus on kohdallaan . Risukonkasvattajia meillä on riittävästi , mutta oikeita puuntuottajia aivan liian vähän.