Vaikka tuon alle nyt istuttaisi h-haavan se olisi muutamassa vuodessa noiden yläpuolella. Saisi hakata nuo havunrääpät e-puukasaan alta pois kiusaamasta.
Pitää nyt senverran tarkkuuttaa että Pete taitaa olla sen nuori istuttelija ettei nyt aivan noin huono tilanne sentäns.
Ja jälkpolvi ainakin kiittää kun päätehakkuun rahoja silittelee.
Taimikko on kuvassa n.10-vuotiasta?
40-vuotta kuvanottohetkestä riittää hyvin päätehakkuuseen, jos pidät harvennuksilla kasvun käynnissä.
Ensimmäinen harvennus n. 10 vuoden sisällä.
Tulee ihan mukava määrä kuitua ja energiapuuta.
Saat tulevista harvennuksista yhteensä 150 mottia ja päätehakkuusta 450 mottia hehtaarilta.
Ensimmäinen kymmenen vuotta menee jo siihen että yksikin vuosikasvu alkaa heinikosta pilkistää. Tuo on ja edellisestä päätehakkuusta helposti vuosia liki viisitoista.
Eka harvennus nelikymppiseen ja hiukan kuituakin jo saapi.
Voi kannattaa myydä latvusmassoineen.
Tosiaan sitten siellä vuosisadan vaihteen lähellä uusi lehtipuumetsä kiertoa jatkamaan.
Minusta tuo on n. 7-8 vuotta sitten 2-vuotisilla paakuilla istutettu taimikko. Itselläni on samanlainen, tosin ei yhtä tasainen kuin miltä kuvan taimikko vaikuttaa ja seassa on jostain syystä myös räkämäntyä. Mutta liki metristä vuosikasvua kuusi on jo muutaman vuoden työntänyt, joten alikasvoksella tai heinikolla ei ole enää mitään jakoa Jessen jutustelusta huolimatta.
Saa nähdä, toteutuuko Puun takaan ennuste kuutiomääristä, jos heikommat kohdat jättää laskuista. 23 vuotta ja 320 m3 silti edelleen vaikuttaa kovin kaukaiselta haaveelta, mutta maaperä onkin vain mt.
Jesse!
Uskomme jo, ettet tiedä kuusen kasvatuksesta riittävästi.
Olet siten osaltasi tehnyt ihan oikean ratkaisun.
Tehdään siis kaikki sitä mitä osaamme parhaiten!
Puuntakunen, en edes välttämättä lupaa itse hybridihaavankaan kasvua noille luvuille. En ainakaan ennen kuin konkreettisesti näen. Olisko kuusenlatvusten takaa veilä himmeänä näkyvä aurinko sokaissut hiukan puuntakusta?
Minä taasen olen jo ehtinyt päätehakata omana aikanani istutettuja ja tehohoidettuja kuusikoita, joten tiedän jollakin tavalla kuusenkasvatuksen mahdollisuudet Etelä- ja Keski-Suomessa.
Tulevaisuutta emme kukaan tiedä varmasti, mutta minulle kuusi on ollut tähän asti selkeästi tuottoisin puulaji.
Muistutan vielä, että minulle metsän tuotto tarkoittaa pelkästään rahallista nettotuottoa.
Hyvin kasvaa kuusi ja pärjää itsekseen. Minulla hybridihaapa jäi puolen metrin etumatkasta huolimatta puolen metrin takamatkalle 3 vuodessa muiden lehtipuiden kanssa kilpaillessa…
Yhdellä kuviolla on 10 vuotta sitten istutettua kuusikkoa (2 vuotisista taimista) joka näyttää aikas samanlaiselle kun kuvassa. Siinä 5 vuotta sitten tein toisen raivauksen ja hyvin ovat omillaan pärjänneet siitä lähtien. Muutamiin reikäpaikkoihin jäi lehtipuita eikä ne ainakaan huomattavasti pitempinä metsästä kurkottele.
Kun metsänkasvatus kuusella menee nappiin,tulos sellainen kuin puuntakaisella. Joskun kun alkaa kivestää,niin silloin Jessen näkemys lähellä totuutta. Kuvan kuusikko kuuluu ensin mainittuun .
Pähkäilijä voisi tulla katsomaan miten samanikäinen h-haapa on muokkaamattomaan hieskoivikon alkuun iskettynä aika huonossa pohjassakin noin metrin karkumatkalla hieksiin nähden. Siinä maassa oli sellainen erikoisuus että myös pihlajat ovat nousseet aivan uskomattoman hyvin myös. Samanmittaisia lähes kuin h-haavatkin. Hies kyllä tippui jo. Mutta se onkin taajana lähes mattona alapuolella.
Että kyllä sitä ainakin Harjavallassa tulee aukolle luontaisesti aivan riittävästi kattavaan taimikkoonkin.
Mutta muokatusta kyllä h-haapa lähtee kuin pyssyn suusta. Ne Pohjois-Satakunnan h-haavat ovat vuoden nuorempina jo rungostaankin vahvoja jässiköitä. Voi olla ettei tänä syksynä enää ole hirvi kovin innostunut yrittää taittamaan vaikka aitaukseen jostain syystä pääsisikin. Kun ajattelee että 2011 keväällä istutettu. En ole oikein itsekkään meinannut uskoa kuinka puu voi noin lujaa nousta ja vahvistua.
Ensi vuoden tapaaminenhan taitaa siellä hybridihaavikossa olla joten kait se näkee. Mutta nyt en aja 500 kilometriä katsomaan haavan kasvua kun näen sen 100 metrin kävelylläkin ja täällä jäi haapa alispuuksi eikä saa kasvuun kunnon oksamassaa varjossa.
Minusta tuo jessen koivu ja haapa hysteeria alkaa jo menemään yli. Eikö kuitenkin ole tärkeitä se että metsää hoidetaan niin kuin se parhaiten kasvaa ja tuottaa sitä mitä sen on ajeteltu tuottavan ? Kuvan mukainen kuusentaimikko on varmaan malliesimerkki onnistuneesta uudistuksesta ja joskus metsästä saa jo erinomaista tuloa. Ajoissa suoritetut raivaukset ja perkaukset antavat erinomaisen tuloksen ja edellytykset laatupuun kasvulle. Jos johonkin tämä jessen e-puu metsänkasvatus sopii niin siitä vaan, mutta toivottavasti siitä ei tule mitään yleistä trendiä muualle kuin jessen omiin metsiin.
Ehkä metsuri motokuskinkin olisi hyvä lueskella viimeisen Metsälehti Makasiinin jutut teemana ilmastonmuutos:
Mm. lämpösumman ja kuivuuden lisääntyessä voi kuusikon taru olla lopussa ennen aikojaan. Noin nelikymppisenä. Eikä nämä ole minun ”hysteriaa” vaan professoritason tutkijoiden varoituksia. Voin lainata: Järkevä metsänomistaja varautuu ilmastonmuutokseen nyt. Vuodesta 2013 ei ole kuin 87 vuotta 2100 vuoteen. Se on käytännössä sama kuin kuusen kiertoaika. Kuusen ongelmat tulevat olemaan moninaisia jo ihan lähivuosien aikana ja 2050 eteenpäin jo pahoja.
Sieltä jutusta selkiää kyllä mitä puulajeja silloin kuuluisi kasvatella. Mutta onhan se yksi tie se ”kantapään kautta” kulkukin. Laitan tässä kesän mittaan jos ei suurempia ongelmia ajankäytössä tule niin täältä H-vallasta hyviä malliesimerkkejä jo ny havainnoimistani todella pahoista itikka-ja harsuuntumistuhoista. Täällä kuusikkoa kuivuu lähivuodet silmiinpistävän suuri määrä. Merkit ovat nyt täysin selvät.
Kuusentaimikko sijaitsee Keski-Suomessa. Ikää sillä lienee nyt noin 12 vuotta. Palsta tuli minulle 2007. En ole viitsinyt kairaita tai kaataa puita. Keski-Suomessa uudistaminen kuuselle on näköjään helppoa. Tämäkin 30ha aukko on äestetty ja istutettu noin 2001. Teetin raivauksen 2008-2009. Silloin poistettiin kaikki lehtipuu. Noin 20ha osalta seuraava toimenpide on ensiharvennus ja noin 10ha raivaus/taimikonharvennus täytyy uusia lähivuosina. Tällä osalla puolet on halla-aluetta, jota ei olisi kannattanut raivata 2008. Hallathot ovat toistuvia. Edelleen vaikka päällä on aivan uskomaton hieskoivupöheikkö, varmasti 50000 vesaa hehtaarilla. Sekään ei tosin auta ja vaikuttaa siltä, että halla häiritsee jossainmäärin koivunkin kasvua.
Kokemus ja osaaminen eivät riittäneet 2007 kun päätin raivata koko palstan kerralla. Olennaisinta minusta on kuitenkin se, että 2/3 osaa pinta-alasta menee ensiharvennukseen ketjulla äestys-istutus-yksi raivaus.
Tosin kovasti kyllä kiehtoo ajatus siitä, että teettänyt vielä taimikobharvennuksen 20ha osuudellekin muutaman vuoden päästä kun taimikonhoidon kunnolla sulkeutunut. Nyt siellä on runkolulukua 2200-2300 kpl ja yhden harvennukseen mallissa olisi parempi, että lähtöpuusto olisi 1800kpl/ha. Silloin voisi pudottaa runkoluvun 900kpl/ha tasoon ja harvennuksessa kertyisi tukkiakin.
Niin kertoo Metsälehti mitä vaan mutta kukaan ei meistä tiedä mitä ilmastonmuutos tulee aiheuttamaan. Sitä vaan ihmettelen että mistä kuivuus tälle leveyspiirille nyt syntyy. On myös niitäkin tutkimuksia jossa ennustetaan sateiden lisääntymistä varsinkin rankkasateiden ja keskilämpötilojen laskua kun saasteet estävät auringon valon pääsyn. Tosiasia liene se että pariin – kolmeen sukupolveen muutokset ovat sitä laatua että se menee normaaliin kausivaihteluun.
Tuohon Peten ajatukset ovat todella hyviä ja harvennuksen oikea-aikasuus on kyllä ihan avain asemassa metsän jatkon kannalta. Jos halutaan maksimoida puunkasvun tuottama hyöty. Itse olen usein huomannut että kuusikoita tahdotaan päästää vähän liian pitkälle ennen kuin harvennus tehdään. Pääosa vihreästä osasta on hävinnyt ja minusta sitä kuitenkin tulisi olla 2/3 osaa puun pituudesta. Toisaalta jos harvennusta myöhästyttää ja sen jälkeen tekee kovan harvennuksen alkavat tuulituhot vaikuttaa. Noinkin isolla kuviolla ne voivat olla aika merkittäviä. Ei varmaankaan aina ole hyväksi tuo tukin odotus jos muutoin noinkin hyvä metsä saadaan tuhoalttiseen tilaan.
Niinpä kai voi uskotella itselleen mitä haluaa. Tällaisilla saasteiden pohjarasittamilla paikkakunnilla voi tutustua kuusen ehkä noin 2030 tilaan. Ja nytkin ajellessani pongasin aivan teiden varsilta kymmeniä pystykuivia ja lähes loppuunharsuuntuneita jo satamäärin. Yksikin palsta olisi surkeasti hätähakkuun tarpeessa. Muuten kolmen vuoden toleranssilla kuolee koko palsta lähes pystyyn. Aika vähän näyttää metsänomistajia kiinnostavan metsiensä tila.
Ja vielä vähemmän tulevaisuus!
Voin muuten vakuuttaa että täällä Lounaassa nytkin kuivuus jo koettelee istutuksia. En nyt väitä ilmastonmuutokseksi mutta jos tällä mennään vaikka kuukausi saadaan uudistaa ja paljon.
Mielestäni tuon taimikon erinomaisuutta en korostisi. Tosin kun ei tiedä kuinka paljon kuva hämää mutta mielestäni väri ja vuosikasvu ei kerro mistään mallikelpoisuudesta ollenkaan.
Jos arvaisin on jo tuokin liian kuivalla pohjalla.
Ymmärrän jeesmiehen kirjoituksia nyt hiukan paremmin kun saasteet tulivat puheeksi. Harjavalta on ainoita paikkoja Suomessa jossa teollisuuden päästöt todella vaikuttavat metsän kasvuun. Jeesmies asuu siellä ja päivittäin näkee näitä kuusikoita.
Kuvan palstalla pohjat ovat muutamia töppyröitä lukuunottamatta mt-omt. Osin kivistä kylläkin. Yhtään kirjanpainajan kuivattamaa kuusta en ole tällä suunnalla nähnyt. Kuoriaisesta on kyllä kokemusta Kymenlaaksosta, jossa isoin hätähakkuu on tähän mennessä ollut 6ha kokoinen. Kokemuksen myötä myös usko kuusen kasvatukseen on pysynyt, jopa vahvistunut. Tuhot ovat poikkeuksetta yli 100v kuvioilla joilla tuulenkaatoja ei ole korjattu. Lisänä muutama pienempi kalliolle joilla kuuset kyllä kuivuu.
Metsurimotokuski on varmaan oikeassa, eli on parempi tehdä harvennus tällaiselle kuviolle riittävän aikaisin. Se vähentää tuulenkaatoja. Vaihteluahan isolla kuvioilla tulee aina olemaan, eli täytyy vaan toteuttaa suunnitelmaa. Harvennus heti kun pääosa kuviosta antaa tyydyttävän harvennuskertymän ja motokuskille selkeät ohjeet, että runkoluvun pitää tiputtaa alle 1000kpl/ha heikommissakin kohdissa. No tähän on vielä aikaa reilu 10 vuotta.
Suurinpiirtein tuon näköistä taimikkoa perkailen. Istutettu 2004 1-vuotisilla paakuilla. Mitään muuta ei istutuksen jälkeen tehty. Perkaustarvekin on vähäinen vähän liikoja kuusia pois. Paikoitellen lepät nurin. Vähän lunnonmäntyjen harvennusta. Hirvet syöneet koivunvesat.
Meillä ei tosiaan ole heinästä ollut haittaa edes rehevimmillä mailla. Kaiketi myös syynä, että kuusikot ovat olleet hakattaessa täystiheitä.
Tosiaan kyllä kuusikon kasvatus on aika usein tosi helppoa. Tietysti sitten on tuskasempiakin paikkoja, mutta niinhän el’mässäkin on. Ei aina päivänpaistetta
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
”Kyllä lähtee…!!! Jääpi haapa hopealle.
Vaikka tuon alle nyt istuttaisi h-haavan se olisi muutamassa vuodessa noiden yläpuolella. Saisi hakata nuo havunrääpät e-puukasaan alta pois kiusaamasta.
Antaa vaan kasvaa 70 vuotta.
Istutus-taimikonhoidot-päätehakkuu.
Istuttaja kerkiää vielä taimikonhoitoon ennen kuin itse lykkii sitä kuuluisaa koiranputkea.
Pitää nyt senverran tarkkuuttaa että Pete taitaa olla sen nuori istuttelija ettei nyt aivan noin huono tilanne sentäns.
Ja jälkpolvi ainakin kiittää kun päätehakkuun rahoja silittelee.
Taimikko on kuvassa n.10-vuotiasta?
40-vuotta kuvanottohetkestä riittää hyvin päätehakkuuseen, jos pidät harvennuksilla kasvun käynnissä.
Ensimmäinen harvennus n. 10 vuoden sisällä.
Tulee ihan mukava määrä kuitua ja energiapuuta.
Saat tulevista harvennuksista yhteensä 150 mottia ja päätehakkuusta 450 mottia hehtaarilta.
Ensimmäinen kymmenen vuotta menee jo siihen että yksikin vuosikasvu alkaa heinikosta pilkistää. Tuo on ja edellisestä päätehakkuusta helposti vuosia liki viisitoista.
Eka harvennus nelikymppiseen ja hiukan kuituakin jo saapi.
Voi kannattaa myydä latvusmassoineen.
Tosiaan sitten siellä vuosisadan vaihteen lähellä uusi lehtipuumetsä kiertoa jatkamaan.
Minusta tuo on n. 7-8 vuotta sitten 2-vuotisilla paakuilla istutettu taimikko. Itselläni on samanlainen, tosin ei yhtä tasainen kuin miltä kuvan taimikko vaikuttaa ja seassa on jostain syystä myös räkämäntyä. Mutta liki metristä vuosikasvua kuusi on jo muutaman vuoden työntänyt, joten alikasvoksella tai heinikolla ei ole enää mitään jakoa Jessen jutustelusta huolimatta.
Saa nähdä, toteutuuko Puun takaan ennuste kuutiomääristä, jos heikommat kohdat jättää laskuista. 23 vuotta ja 320 m3 silti edelleen vaikuttaa kovin kaukaiselta haaveelta, mutta maaperä onkin vain mt.
Kuvan kohteella ei välttämättä ole edellytyksiä 320 mottiin 23-vuoden iässä, mutta ihan hyvä kuusikon alku silti.
Jesse!
Uskomme jo, ettet tiedä kuusen kasvatuksesta riittävästi.
Olet siten osaltasi tehnyt ihan oikean ratkaisun.
Tehdään siis kaikki sitä mitä osaamme parhaiten!
Puuntakunen, en edes välttämättä lupaa itse hybridihaavankaan kasvua noille luvuille. En ainakaan ennen kuin konkreettisesti näen. Olisko kuusenlatvusten takaa veilä himmeänä näkyvä aurinko sokaissut hiukan puuntakusta?
Minä taasen olen jo ehtinyt päätehakata omana aikanani istutettuja ja tehohoidettuja kuusikoita, joten tiedän jollakin tavalla kuusenkasvatuksen mahdollisuudet Etelä- ja Keski-Suomessa.
Tulevaisuutta emme kukaan tiedä varmasti, mutta minulle kuusi on ollut tähän asti selkeästi tuottoisin puulaji.
Muistutan vielä, että minulle metsän tuotto tarkoittaa pelkästään rahallista nettotuottoa.
Hyvin kasvaa kuusi ja pärjää itsekseen. Minulla hybridihaapa jäi puolen metrin etumatkasta huolimatta puolen metrin takamatkalle 3 vuodessa muiden lehtipuiden kanssa kilpaillessa…
Yhdellä kuviolla on 10 vuotta sitten istutettua kuusikkoa (2 vuotisista taimista) joka näyttää aikas samanlaiselle kun kuvassa. Siinä 5 vuotta sitten tein toisen raivauksen ja hyvin ovat omillaan pärjänneet siitä lähtien. Muutamiin reikäpaikkoihin jäi lehtipuita eikä ne ainakaan huomattavasti pitempinä metsästä kurkottele.
Kun metsänkasvatus kuusella menee nappiin,tulos sellainen kuin puuntakaisella. Joskun kun alkaa kivestää,niin silloin Jessen näkemys lähellä totuutta. Kuvan kuusikko kuuluu ensin mainittuun .
Pähkäilijä voisi tulla katsomaan miten samanikäinen h-haapa on muokkaamattomaan hieskoivikon alkuun iskettynä aika huonossa pohjassakin noin metrin karkumatkalla hieksiin nähden. Siinä maassa oli sellainen erikoisuus että myös pihlajat ovat nousseet aivan uskomattoman hyvin myös. Samanmittaisia lähes kuin h-haavatkin. Hies kyllä tippui jo. Mutta se onkin taajana lähes mattona alapuolella.
Että kyllä sitä ainakin Harjavallassa tulee aukolle luontaisesti aivan riittävästi kattavaan taimikkoonkin.
Mutta muokatusta kyllä h-haapa lähtee kuin pyssyn suusta. Ne Pohjois-Satakunnan h-haavat ovat vuoden nuorempina jo rungostaankin vahvoja jässiköitä. Voi olla ettei tänä syksynä enää ole hirvi kovin innostunut yrittää taittamaan vaikka aitaukseen jostain syystä pääsisikin. Kun ajattelee että 2011 keväällä istutettu. En ole oikein itsekkään meinannut uskoa kuinka puu voi noin lujaa nousta ja vahvistua.
1000 runkoa/ha ja sen kasvattaminen päätehakkuuseen.
Moderni ja tehokas metsänhoitomalli.
Niinhän minä h-haavalla teenkin.
Ensi vuoden tapaaminenhan taitaa siellä hybridihaavikossa olla joten kait se näkee. Mutta nyt en aja 500 kilometriä katsomaan haavan kasvua kun näen sen 100 metrin kävelylläkin ja täällä jäi haapa alispuuksi eikä saa kasvuun kunnon oksamassaa varjossa.
Minusta tuo jessen koivu ja haapa hysteeria alkaa jo menemään yli. Eikö kuitenkin ole tärkeitä se että metsää hoidetaan niin kuin se parhaiten kasvaa ja tuottaa sitä mitä sen on ajeteltu tuottavan ? Kuvan mukainen kuusentaimikko on varmaan malliesimerkki onnistuneesta uudistuksesta ja joskus metsästä saa jo erinomaista tuloa. Ajoissa suoritetut raivaukset ja perkaukset antavat erinomaisen tuloksen ja edellytykset laatupuun kasvulle. Jos johonkin tämä jessen e-puu metsänkasvatus sopii niin siitä vaan, mutta toivottavasti siitä ei tule mitään yleistä trendiä muualle kuin jessen omiin metsiin.
Ehkä metsuri motokuskinkin olisi hyvä lueskella viimeisen Metsälehti Makasiinin jutut teemana ilmastonmuutos:
Mm. lämpösumman ja kuivuuden lisääntyessä voi kuusikon taru olla lopussa ennen aikojaan. Noin nelikymppisenä. Eikä nämä ole minun ”hysteriaa” vaan professoritason tutkijoiden varoituksia. Voin lainata: Järkevä metsänomistaja varautuu ilmastonmuutokseen nyt. Vuodesta 2013 ei ole kuin 87 vuotta 2100 vuoteen. Se on käytännössä sama kuin kuusen kiertoaika. Kuusen ongelmat tulevat olemaan moninaisia jo ihan lähivuosien aikana ja 2050 eteenpäin jo pahoja.
Sieltä jutusta selkiää kyllä mitä puulajeja silloin kuuluisi kasvatella. Mutta onhan se yksi tie se ”kantapään kautta” kulkukin. Laitan tässä kesän mittaan jos ei suurempia ongelmia ajankäytössä tule niin täältä H-vallasta hyviä malliesimerkkejä jo ny havainnoimistani todella pahoista itikka-ja harsuuntumistuhoista. Täällä kuusikkoa kuivuu lähivuodet silmiinpistävän suuri määrä. Merkit ovat nyt täysin selvät.
Kuusentaimikko sijaitsee Keski-Suomessa. Ikää sillä lienee nyt noin 12 vuotta. Palsta tuli minulle 2007. En ole viitsinyt kairaita tai kaataa puita. Keski-Suomessa uudistaminen kuuselle on näköjään helppoa. Tämäkin 30ha aukko on äestetty ja istutettu noin 2001. Teetin raivauksen 2008-2009. Silloin poistettiin kaikki lehtipuu. Noin 20ha osalta seuraava toimenpide on ensiharvennus ja noin 10ha raivaus/taimikonharvennus täytyy uusia lähivuosina. Tällä osalla puolet on halla-aluetta, jota ei olisi kannattanut raivata 2008. Hallathot ovat toistuvia. Edelleen vaikka päällä on aivan uskomaton hieskoivupöheikkö, varmasti 50000 vesaa hehtaarilla. Sekään ei tosin auta ja vaikuttaa siltä, että halla häiritsee jossainmäärin koivunkin kasvua.
Kokemus ja osaaminen eivät riittäneet 2007 kun päätin raivata koko palstan kerralla. Olennaisinta minusta on kuitenkin se, että 2/3 osaa pinta-alasta menee ensiharvennukseen ketjulla äestys-istutus-yksi raivaus.
Tosin kovasti kyllä kiehtoo ajatus siitä, että teettänyt vielä taimikobharvennuksen 20ha osuudellekin muutaman vuoden päästä kun taimikonhoidon kunnolla sulkeutunut. Nyt siellä on runkolulukua 2200-2300 kpl ja yhden harvennukseen mallissa olisi parempi, että lähtöpuusto olisi 1800kpl/ha. Silloin voisi pudottaa runkoluvun 900kpl/ha tasoon ja harvennuksessa kertyisi tukkiakin.
Niin kertoo Metsälehti mitä vaan mutta kukaan ei meistä tiedä mitä ilmastonmuutos tulee aiheuttamaan. Sitä vaan ihmettelen että mistä kuivuus tälle leveyspiirille nyt syntyy. On myös niitäkin tutkimuksia jossa ennustetaan sateiden lisääntymistä varsinkin rankkasateiden ja keskilämpötilojen laskua kun saasteet estävät auringon valon pääsyn. Tosiasia liene se että pariin – kolmeen sukupolveen muutokset ovat sitä laatua että se menee normaaliin kausivaihteluun.
Tuohon Peten ajatukset ovat todella hyviä ja harvennuksen oikea-aikasuus on kyllä ihan avain asemassa metsän jatkon kannalta. Jos halutaan maksimoida puunkasvun tuottama hyöty. Itse olen usein huomannut että kuusikoita tahdotaan päästää vähän liian pitkälle ennen kuin harvennus tehdään. Pääosa vihreästä osasta on hävinnyt ja minusta sitä kuitenkin tulisi olla 2/3 osaa puun pituudesta. Toisaalta jos harvennusta myöhästyttää ja sen jälkeen tekee kovan harvennuksen alkavat tuulituhot vaikuttaa. Noinkin isolla kuviolla ne voivat olla aika merkittäviä. Ei varmaankaan aina ole hyväksi tuo tukin odotus jos muutoin noinkin hyvä metsä saadaan tuhoalttiseen tilaan.
Niinpä kai voi uskotella itselleen mitä haluaa. Tällaisilla saasteiden pohjarasittamilla paikkakunnilla voi tutustua kuusen ehkä noin 2030 tilaan. Ja nytkin ajellessani pongasin aivan teiden varsilta kymmeniä pystykuivia ja lähes loppuunharsuuntuneita jo satamäärin. Yksikin palsta olisi surkeasti hätähakkuun tarpeessa. Muuten kolmen vuoden toleranssilla kuolee koko palsta lähes pystyyn. Aika vähän näyttää metsänomistajia kiinnostavan metsiensä tila.
Ja vielä vähemmän tulevaisuus!
Voin muuten vakuuttaa että täällä Lounaassa nytkin kuivuus jo koettelee istutuksia. En nyt väitä ilmastonmuutokseksi mutta jos tällä mennään vaikka kuukausi saadaan uudistaa ja paljon.
Mielestäni tuon taimikon erinomaisuutta en korostisi. Tosin kun ei tiedä kuinka paljon kuva hämää mutta mielestäni väri ja vuosikasvu ei kerro mistään mallikelpoisuudesta ollenkaan.
Jos arvaisin on jo tuokin liian kuivalla pohjalla.
Ymmärrän jeesmiehen kirjoituksia nyt hiukan paremmin kun saasteet tulivat puheeksi. Harjavalta on ainoita paikkoja Suomessa jossa teollisuuden päästöt todella vaikuttavat metsän kasvuun. Jeesmies asuu siellä ja päivittäin näkee näitä kuusikoita.
Kuvan palstalla pohjat ovat muutamia töppyröitä lukuunottamatta mt-omt. Osin kivistä kylläkin. Yhtään kirjanpainajan kuivattamaa kuusta en ole tällä suunnalla nähnyt. Kuoriaisesta on kyllä kokemusta Kymenlaaksosta, jossa isoin hätähakkuu on tähän mennessä ollut 6ha kokoinen. Kokemuksen myötä myös usko kuusen kasvatukseen on pysynyt, jopa vahvistunut. Tuhot ovat poikkeuksetta yli 100v kuvioilla joilla tuulenkaatoja ei ole korjattu. Lisänä muutama pienempi kalliolle joilla kuuset kyllä kuivuu.
Ja kyllä, kuvassa väri ei vastaa todellisuutta. Ilta-aurinko ”kellastuttaa” ja muutenkin nämä kännykän digikuvasi tuntuvat ylivalottuvan.
Metsurimotokuski on varmaan oikeassa, eli on parempi tehdä harvennus tällaiselle kuviolle riittävän aikaisin. Se vähentää tuulenkaatoja. Vaihteluahan isolla kuvioilla tulee aina olemaan, eli täytyy vaan toteuttaa suunnitelmaa. Harvennus heti kun pääosa kuviosta antaa tyydyttävän harvennuskertymän ja motokuskille selkeät ohjeet, että runkoluvun pitää tiputtaa alle 1000kpl/ha heikommissakin kohdissa. No tähän on vielä aikaa reilu 10 vuotta.
Suurinpiirtein tuon näköistä taimikkoa perkailen. Istutettu 2004 1-vuotisilla paakuilla. Mitään muuta ei istutuksen jälkeen tehty. Perkaustarvekin on vähäinen vähän liikoja kuusia pois. Paikoitellen lepät nurin. Vähän lunnonmäntyjen harvennusta. Hirvet syöneet koivunvesat.
Meillä ei tosiaan ole heinästä ollut haittaa edes rehevimmillä mailla. Kaiketi myös syynä, että kuusikot ovat olleet hakattaessa täystiheitä.
Tosiaan kyllä kuusikon kasvatus on aika usein tosi helppoa. Tietysti sitten on tuskasempiakin paikkoja, mutta niinhän el’mässäkin on. Ei aina päivänpaistetta