Tämä kuvio hakattiin ja laikutettiin v. 2009. Istutus tehtiin v. 2011 1-vuotisilla taimilla. (pelättiin tukkimiehentäitä, siksi siirto vuodella) Taimista ehkä 60 % istutettiin laikkuihin ja 40 % muokkaamattomiin kohtiin, koska laikutus ei kaikin osin onnistunut kivisyyden takia.
Merkittävää eroa erilaisiin kohtiin istutetuissa taimissa ei ole. (kuva 17.8.2014). Maapohja aika karkeaa moreenia. Paikalla kasvoi mäntyvaltainen sekametsä. Aika paljon niistä männyistä kelpasi pylväspuiksi.
Aika vähän on syntynyt luontaista männyntaimikkoa. Vuonna 2010 syntyi kyllä melko paljon männyn sirkkataimia, mutta joku ne sitten hävitti.
varmaan tuollaisella kuivahkolla sopii.
itsellä on laikutettu joskus reilu 15v sitten rinteen syrjässä.
vattu viihtyi erittäin hyvin ja kuuset juroi kun ei saaneet latvaa nousemaan. vatukko oli raivatessa noin sentin paksuista.
nyt alkaa muistuttaa jo kuusen taimikkoakin
Kyllä se kivisyys saattaa auttaa kahta kautta. Siis niistä irtoaa ravinteita. Toinen saattaisi olla se, että kivinen maaperä pystyy keväisin imemään auringon lämpöä jotain savimaata paremmin ja silloin kasvukausi pitenee nimenomaan keväällä, jolloin maassa on vielä paljon kosteutta. Tällaista olen ollut havaitsevinani verratessani johonkin OMT-savi-/silttimaahan.
Taas alkaa mennä maaperän ominaisuudet ja lannoitus sekaisin. Miten savi ja louhikko eroavat kiviaineksen määrän suhteen? Eivät mitenkään paitsi, että samassa määrässä (esim tonni) savea on rapautumispintaa varmaan tuhatkertaisesti louhikkoon verrattuna. Suopelloille lisättiin aikanaan savea tai jos sitä ei ollut saatavilla niin hiesua nimenomaan fosfori ja kaliumravinteeksi. Maan lämpenemistäkin kivennäismaalisäys parantaa. Lämpö taas parantaa ravinteiden kiertoa, erityisesti typen mobilisaatiota. Kuitenkin kun esimerkiksi keskikarkea moreenimaa vaihettuu erittäin kiviseksi, niin metsätyyppi huononee yhdellä pykälällä. Noin keskimäärin. Kivisyys (=kiviaineksen iso partikkelikoko) ei siis lisää ravinteisuutta. Päinvastoin. Toki hyvin hienojakoisilla savi ja hiesumailla kasvu voi olla jo heikompaa, mutta se johtuu pitempään kylmänä olevasta juurikerroksesta ja joissain tapauksissa märkyydestä.
Jos suometsän ojanperkauksessa tai uudistamistöissä hienojakoista pohjamaata nousee pintaan, niin se on eduksi. Lannoitustarve vähenee tai poistuu jokseenkin pysyvästi. Jos pintaan nousee vain pään – pyöröpaalin kokoista kiveä, niin ne eivät turpeen ravinnetilaa paljon paranna.
Moreenikot isoine kivineen ovat jääkauden aikaisen paksun jääkerroksen sisällä ollutta kivennäismaaainesta jään sulaessa pois ja näin Suomen alue sai kivennäismaakerroksen kallion päälle.
Fosforin sanotaan olevan Savon ja Keski-Suomen hyvän metsänkasvun takana ja sitä on kalliossa huomattavasti enemmän kuin hienommassa maaaineksessa esimerkkinä Siilinjärven apatiiltti.
Lapissa taas on Soklin fosforiesiintymä, joten kyllä jääkausi on liikutellut näitä fosforia sisältäviä kiviä ilmeisesti juuri Savoon ja Keski-Suomeen tai Savossa ja Keski-Suomessa paikallisesti ja moreenikivikot juuri tästä syystä ovat hyviä maapohjia metsälle ja jotkut murikat saattavat olla oikein suuria fosforilannoiterakeita.
Kurjen kanssa olen aikaisemminkin väitellyt maaperän ravinteista. Muistuu mieleen väittely siitä onko vesakonraivaus lannoitusta vai ei…
Pohjois-Savon keskimääräistä parempi viljavuus johtuu runsaasta dolomiittien ja karbonaattien esiintymisestä. Se korreloi viljavuuden kanssa. Maaperä on syntynyt kallioperästä ja lohkareista vuosimiljoonien aikana rapautumalla. Vesi on sitten kuljettanut eri-asteisesti rapautunutta kiveä. Pohjois-Savossa moreeni peittää kallioitakin ja se on tietysti eduksi kasveille. Avokalliolla ei paljon kasvua tule, ei edes apatiittikallion päällä.
Eri metsätyyppien viljavuus tunnetaan varsin hyvin. Kasveille käyttökelpoisen typen määrä nousee kun siirrytään ct:ltä omt:lle. Muissa ravinteissa isoja muutoksia ei tapahdu. poikkeuksena fosfori jonka määrä hieman laskee kun siirrytään mt:ltä omt:lle. Tämän takia fosforilannoitus voi olla paikallaan rehevimmillä pohjilla. Timpan kuva on tukevasti vt-mt pohjalta. Kasvua rajoittaa valon, lämmön ja veden (liikaa tai liian vähän) lisäksi käyttökelpoisen typen määrä. Toki kuvan kuviolla lannoituksen aika on vasta ensiharvennuksen jälkeen.
Jos kuvion kivet sisältäisivät apatiittia poikkeuksellisen paljon, niin puut eivät kasvaisi yhtään paremmin fosforin takia, mutta apatiitin seuralaisena oleva dolomiitti edistää viljavuutta ja sen takia kasvu voisikin olla parempaa.
Ja ei, aikanaan tehtävä vesakonraivaus ei lisää kuviolle lainkaan ravinteita. Kuuset kasvat kuitenkin paremmin kun ne eivät joudu kilpailemaan lehtipuiden kanssa ravinteista, vedestä ja valosta.
Mutta tuosta vesakon raivauksen lannoittavasta vaikutuksesta pidän kiinni, vaikka maaperään siitä ei mitään lisäystä kivennäisiin tulekkaan. Eliöperäinen toiminta (mm. änkyrimato) maan pinnassa lisääntyy, kun biomassaa on käytettäväksi ja typpeähän eliöt ulosteissaan maaperään antavat, jota ei kivennäismaassa itsessään ole.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Tämä kuvio hakattiin ja laikutettiin v. 2009. Istutus tehtiin v. 2011 1-vuotisilla taimilla. (pelättiin tukkimiehentäitä, siksi siirto vuodella) Taimista ehkä 60 % istutettiin laikkuihin ja 40 % muokkaamattomiin kohtiin, koska laikutus ei kaikin osin onnistunut kivisyyden takia.
Merkittävää eroa erilaisiin kohtiin istutetuissa taimissa ei ole. (kuva 17.8.2014). Maapohja aika karkeaa moreenia. Paikalla kasvoi mäntyvaltainen sekametsä. Aika paljon niistä männyistä kelpasi pylväspuiksi.
Aika vähän on syntynyt luontaista männyntaimikkoa. Vuonna 2010 syntyi kyllä melko paljon männyn sirkkataimia, mutta joku ne sitten hävitti.
Rehevältä maapohjalta näyttää, vaikka onkin kivistä vai pitäisikö sanoa, että juuri siksi, sillä kivethän rapautuessaan ovat lannoite.
varmaan tuollaisella kuivahkolla sopii.
itsellä on laikutettu joskus reilu 15v sitten rinteen syrjässä.
vattu viihtyi erittäin hyvin ja kuuset juroi kun ei saaneet latvaa nousemaan. vatukko oli raivatessa noin sentin paksuista.
nyt alkaa muistuttaa jo kuusen taimikkoakin
Kyllä se kivisyys saattaa auttaa kahta kautta. Siis niistä irtoaa ravinteita. Toinen saattaisi olla se, että kivinen maaperä pystyy keväisin imemään auringon lämpöä jotain savimaata paremmin ja silloin kasvukausi pitenee nimenomaan keväällä, jolloin maassa on vielä paljon kosteutta. Tällaista olen ollut havaitsevinani verratessani johonkin OMT-savi-/silttimaahan.
Taas alkaa mennä maaperän ominaisuudet ja lannoitus sekaisin. Miten savi ja louhikko eroavat kiviaineksen määrän suhteen? Eivät mitenkään paitsi, että samassa määrässä (esim tonni) savea on rapautumispintaa varmaan tuhatkertaisesti louhikkoon verrattuna. Suopelloille lisättiin aikanaan savea tai jos sitä ei ollut saatavilla niin hiesua nimenomaan fosfori ja kaliumravinteeksi. Maan lämpenemistäkin kivennäismaalisäys parantaa. Lämpö taas parantaa ravinteiden kiertoa, erityisesti typen mobilisaatiota. Kuitenkin kun esimerkiksi keskikarkea moreenimaa vaihettuu erittäin kiviseksi, niin metsätyyppi huononee yhdellä pykälällä. Noin keskimäärin. Kivisyys (=kiviaineksen iso partikkelikoko) ei siis lisää ravinteisuutta. Päinvastoin. Toki hyvin hienojakoisilla savi ja hiesumailla kasvu voi olla jo heikompaa, mutta se johtuu pitempään kylmänä olevasta juurikerroksesta ja joissain tapauksissa märkyydestä.
Jos suometsän ojanperkauksessa tai uudistamistöissä hienojakoista pohjamaata nousee pintaan, niin se on eduksi. Lannoitustarve vähenee tai poistuu jokseenkin pysyvästi. Jos pintaan nousee vain pään – pyöröpaalin kokoista kiveä, niin ne eivät turpeen ravinnetilaa paljon paranna.
Moreenikot isoine kivineen ovat jääkauden aikaisen paksun jääkerroksen sisällä ollutta kivennäismaaainesta jään sulaessa pois ja näin Suomen alue sai kivennäismaakerroksen kallion päälle.
Fosforin sanotaan olevan Savon ja Keski-Suomen hyvän metsänkasvun takana ja sitä on kalliossa huomattavasti enemmän kuin hienommassa maaaineksessa esimerkkinä Siilinjärven apatiiltti.
Lapissa taas on Soklin fosforiesiintymä, joten kyllä jääkausi on liikutellut näitä fosforia sisältäviä kiviä ilmeisesti juuri Savoon ja Keski-Suomeen tai Savossa ja Keski-Suomessa paikallisesti ja moreenikivikot juuri tästä syystä ovat hyviä maapohjia metsälle ja jotkut murikat saattavat olla oikein suuria fosforilannoiterakeita.
Kurjen kanssa olen aikaisemminkin väitellyt maaperän ravinteista. Muistuu mieleen väittely siitä onko vesakonraivaus lannoitusta vai ei…
Pohjois-Savon keskimääräistä parempi viljavuus johtuu runsaasta dolomiittien ja karbonaattien esiintymisestä. Se korreloi viljavuuden kanssa. Maaperä on syntynyt kallioperästä ja lohkareista vuosimiljoonien aikana rapautumalla. Vesi on sitten kuljettanut eri-asteisesti rapautunutta kiveä. Pohjois-Savossa moreeni peittää kallioitakin ja se on tietysti eduksi kasveille. Avokalliolla ei paljon kasvua tule, ei edes apatiittikallion päällä.
Eri metsätyyppien viljavuus tunnetaan varsin hyvin. Kasveille käyttökelpoisen typen määrä nousee kun siirrytään ct:ltä omt:lle. Muissa ravinteissa isoja muutoksia ei tapahdu. poikkeuksena fosfori jonka määrä hieman laskee kun siirrytään mt:ltä omt:lle. Tämän takia fosforilannoitus voi olla paikallaan rehevimmillä pohjilla. Timpan kuva on tukevasti vt-mt pohjalta. Kasvua rajoittaa valon, lämmön ja veden (liikaa tai liian vähän) lisäksi käyttökelpoisen typen määrä. Toki kuvan kuviolla lannoituksen aika on vasta ensiharvennuksen jälkeen.
Jos kuvion kivet sisältäisivät apatiittia poikkeuksellisen paljon, niin puut eivät kasvaisi yhtään paremmin fosforin takia, mutta apatiitin seuralaisena oleva dolomiitti edistää viljavuutta ja sen takia kasvu voisikin olla parempaa.
Ja ei, aikanaan tehtävä vesakonraivaus ei lisää kuviolle lainkaan ravinteita. Kuuset kasvat kuitenkin paremmin kun ne eivät joudu kilpailemaan lehtipuiden kanssa ravinteista, vedestä ja valosta.
No joo.
Mutta tuosta vesakon raivauksen lannoittavasta vaikutuksesta pidän kiinni, vaikka maaperään siitä ei mitään lisäystä kivennäisiin tulekkaan. Eliöperäinen toiminta (mm. änkyrimato) maan pinnassa lisääntyy, kun biomassaa on käytettäväksi ja typpeähän eliöt ulosteissaan maaperään antavat, jota ei kivennäismaassa itsessään ole.