Kyseessä on siirtotaimia, pelastettu vaaksan mittaisena maansiirtotöiden alta. Juroivat 3 vuotta istutuksen jälkeen. Tänä kesänä ottivat ensimmäisen kunnon kasvupyrähdyksen.
Koemielessä istutin noita siirtotaimia tuonne koivikon reunaan ja keskelle, savipohjaiselle pellolle. Valopuuna parhaan pyrähdyksen on saaneet koivikon reunoilla kasvavat taimet. Tuossa latvan vuosikasvu n. 70 cm.
Oiskohan iältään 5-6 vuotta,(siirtotaimet oli kovin kituliaita) tuotto odotuksia ei ole kovin kummoisia, jos menestyvät niin koivikon pistän polttopuuksi.
Lehtikuusi on täällä entisessä Oulunläänissä paras puu kasvamaan.
Hyvin kasvavia kloonejakin on löydetty.
Muhoksella Metsäntutkimuslaitoksen Tahvolan tilan pellolla voi käydä katsomassa, kun lehtikuusi on kasvanut 35 vuodessa yhden kuution kokoon.
Olen vuosia sitten lähettänyt kuvankin puusta tänne kuviin.
Paras pienen puuryhmän hetkellinen kasvu siellä oli muistaakseni 22 m3/v.
Istutuksen jälkeen suuri osa taimista oli kuollut ja monet taimet olivat jääneet jälkeen kasvussa ja lengoiksi, latvaa vaihtavaksi susipuiksi, mutta jo ensimmäinen istutussukupolvi toi esiin klooneja, joidenka kasvu on hämmästyttävä ja ovat vielä suoria kuin kynttilä ja 35 vuoden iässä jo 25m pitkiä.
Jos olettaisi että tuosta hyvin kasvaneesta lehtikuusesta saisi kloonimetsikön aikaiseksi, niin voisi odottaa 35 vuodessa 500 kpl kuution kuusia, joka tekisi keskikasvuksi jo 15m3/v.
Lehtikuusi kasvaakseen hyvin tarvitsee vanhan kivennäismaapellon kaltaien alustan.
Pääasiassa vitsejä luurankomaisesta talviasusta ja todella huonosti sulavasta karikkeesta. Tappaa alleen kaiken niin puutarhassa kuin metsätaloudenkin.
Raivolan lehtikuusikko on muistaakseni istutettu aikoinaan purjelaivojen mastotarpeiksi. Lehtikuusesta sanotaan saatavan luonnon lahosuojaamaa puutavaraa vaikkapa terasseihin ja latureihin. Ainakin siita ydinpuusta. H-haavan kasvattajat voivat veistella siita kateissaan puujalkavitseja.
Saman olen huomannut kuin LauriK. Melkeimpa kuin lepikon multaa kaivelisi. Tuosta kokeilustani rohkaistuneena aion korvata tuon pienialaisen koivikon hiljalleen lehtikuusilla. Tuohon on nakyma mokin tuvan ikkunasta. Syysvari lehtikuusella on hienompi kuin koivulla. Veistelleko Jesse puujalkojaan Euroopan lehtikuusesta, se nimittain on oksaisempi ja kierompi kuin Siperian serkkunsa.
Lehtikuusella on monia muotoja kuten kaikilla puilla. Tuossa aiemmin kirjoitin Metlan Muhoksen lehtikuusi-istutuksesta, jossa suurin osa Tahvolan pellolle istuteluista oli geneiltään sinne soipimattomia ja tuhoutuivat.
Mustilassa on monia eri lehtikuusialkuperiä. Puolalainen Lysa Gora-alkuperä on ainakin hakannut kasvussa siperianlehtikuusen mennen tullen. Niistäkin olisiko kymmenkunta puuta osa on mutkaisia ja oksikkaita, mutta sitten on suoria ja hento-oksaisia, jotka olisivat jalostukseen kelpaavia.
Vuosia sitten katsoin maatalousnäyttelyssä, kun sahuri kehui sahaavansa ”pikakasvatettuja” lehtikuusitukkeja ja hyvää lankkua niistä näytti tulevan. Eivät vedelleet yhtään ainakaan heti sahauksen jälkeen. En tiedä sitten miltä näyttävät kuivuttuaan. Luin tukin latvasta 20 vuosilustoa ja latvan läpimitta oli 25cm.
Onko Kurjella tietoa löytyykö Kainuusta eurooppalaista lehtikuusikantaa metsikkönä? Puistopuita ei lasketa.
Kuhmossa Jauhovaaralla on n. 100 vuotiaita lehtikuusia, ei kuitenkaan puhtaana metsikkönä, vaan muun puuston seassa. Jos en väärin muista, niin alkuperältään siperialaisia.
Juu, tiedän tuon Vuokatissa olevan taimitarhan, tarkoituksena on ollut käydä tutustumassa tarjontaan. Käymättä on jäänyt vaikka liki viikottain ajelen ohi.
Pihapuuna itäisessä Kainuussakin lehtikuusi on hyvinkin yleinen. Samoin istutettuja lehtikuusikoita näkee jo tien varrella useita. lajimääritys tekemättä. Uskoisin että suurin osa lehtikuusista täällä on tuota rajantakaista Raivolan kantaa.
Kesävierailulla näin lehtikuusesta tehdyn terassit ja laiturin lehtikuusesta. Samaten mökin lattia oli tehty lehtikuusi laminaatista. Omista ei osannut kertoa alkuperä, todennäköisesti kuitenkin Venäjältä tuotua.
En tiedä yhtään laajempaa lentikuusimetsikköä täältä Länsi-Kainuusta. Euroopan lehtikuusia ovat nuo vanhimmat pihapuut, joita tuossa naapurissakin kasvaa. Isoja ovat, mutta latvat haarautuneet pahoin jo 10m korkeudelta lähtien. Itsellä pihalla on 3 kpl samojen puiden jälkeläisiä suurin nyt 15m metriä rkl=35cm ja ikää 40 vuotta. Kaksi muuta ovat kasvaneet huonommin ja pukkaavat monta latvaa. Tämä paras kasvaa ruoraan ja yksilatvaisena.
Nuo Metlan Muhoksen kuuset ovat Kuhmosta kasvavan siperianlentikuusikon alkuperää. Lienevätkö juuri tuolta Jauhovaaralta en nyt muista varmasti. Katin taimitarhalta Sotkamosta saa tuota alkuperää ja on itselläkin istutettuna monessa paikassa.
Muistui mieleen, että laajempi nuori yhtenäinen lehtikuusimetsikkö löytyy Saaresmäen eteläpuolelta, tuosta Saaresmäen-Vieremän tiestä itään lähtevän metsätien varressa. On jossain Harsulehdon paikkeilla ja näkyy metsätielle.
Täytyypä katsella kun työt vie seuraavan kerran tuohon suuntaan.
Kaksi tai kolme pienempää lehtikuusikkoa on Kostamustien varrella, n. 10 km viitostieltä Kostamukseen päin, taisi vielä olla Paltamoa.
Sotkamosta Nurmekseen päin ajellessa on myös muutama kohde.
Kaikki nuo näkyvät tielle, alueen kokoa en tiedä, olisivatkohan 15 vuotta ja vanhempia. vasta aivan lähivuosina ne on tullut huomioitua.
Tuoreeltaan sahattuna lehtikuusi- ja haapalankku vetelee ja kieroontuu.Ehkä erilaisilla tukkien aisaamisilla ja kuivattamisella saadaan suorempaa puutavaraa.Oikeoppinen taaplaaminen myös tärkeätä.Taitaa vain lehtikuusen ydinpuu olla lahonkestävämpää.Myös haapa ja raita eivät helposti lahoa
Juu. Tuon kuivatuksen jalkeen ei ”vedellyt”. Sahuutin taannoin talven yli kuorittuna olleita lehtikuusen pihapuu polkkyja. Sahausjalki oli vain pirun karkea. Ei myoskaan sahatavara sinistynyt eika mustunut. Samaan aikaan kaadetut mannyt mustuivat sahauksen jalkeen. Jouduin kaytannon syista makuuttamaan polkkyja talven yli ennen sahausta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Lehtikuusi ilahduttaa metsänhoitajaa hyvillä kasvu ominaisuuksilla nuorena.
Vanhemmiten kasvu hiipuu ja häviää mm.kuuselle.
Ja on todellakin valopuu, vaatii kasvutilaa kasvaakseen.
Onko minkäikäinen tämä yksilö?
Näyttää olevan taustavalaistu että se asia kunnossa. Muuten puoliturhakepuu kasvattaa. Ei markkinoita.
Kyseessä on siirtotaimia, pelastettu vaaksan mittaisena maansiirtotöiden alta. Juroivat 3 vuotta istutuksen jälkeen. Tänä kesänä ottivat ensimmäisen kunnon kasvupyrähdyksen.
Koemielessä istutin noita siirtotaimia tuonne koivikon reunaan ja keskelle, savipohjaiselle pellolle. Valopuuna parhaan pyrähdyksen on saaneet koivikon reunoilla kasvavat taimet. Tuossa latvan vuosikasvu n. 70 cm.
Oiskohan iältään 5-6 vuotta,(siirtotaimet oli kovin kituliaita) tuotto odotuksia ei ole kovin kummoisia, jos menestyvät niin koivikon pistän polttopuuksi.
Lehtikuusi on täällä entisessä Oulunläänissä paras puu kasvamaan.
Hyvin kasvavia kloonejakin on löydetty.
Muhoksella Metsäntutkimuslaitoksen Tahvolan tilan pellolla voi käydä katsomassa, kun lehtikuusi on kasvanut 35 vuodessa yhden kuution kokoon.
Olen vuosia sitten lähettänyt kuvankin puusta tänne kuviin.
Paras pienen puuryhmän hetkellinen kasvu siellä oli muistaakseni 22 m3/v.
Istutuksen jälkeen suuri osa taimista oli kuollut ja monet taimet olivat jääneet jälkeen kasvussa ja lengoiksi, latvaa vaihtavaksi susipuiksi, mutta jo ensimmäinen istutussukupolvi toi esiin klooneja, joidenka kasvu on hämmästyttävä ja ovat vielä suoria kuin kynttilä ja 35 vuoden iässä jo 25m pitkiä.
Jos olettaisi että tuosta hyvin kasvaneesta lehtikuusesta saisi kloonimetsikön aikaiseksi, niin voisi odottaa 35 vuodessa 500 kpl kuution kuusia, joka tekisi keskikasvuksi jo 15m3/v.
Lehtikuusi kasvaakseen hyvin tarvitsee vanhan kivennäismaapellon kaltaien alustan.
No onpaa kovia kasvamaan nuo. Mitäs lehtikuusesta yleensä veistellään?
Pääasiassa vitsejä luurankomaisesta talviasusta ja todella huonosti sulavasta karikkeesta. Tappaa alleen kaiken niin puutarhassa kuin metsätaloudenkin.
Raivolan lehtikuusikko on muistaakseni istutettu aikoinaan purjelaivojen mastotarpeiksi. Lehtikuusesta sanotaan saatavan luonnon lahosuojaamaa puutavaraa vaikkapa terasseihin ja latureihin. Ainakin siita ydinpuusta. H-haavan kasvattajat voivat veistella siita kateissaan puujalkavitseja.
Näkyy soveltuvan monenlaiseen käyttöön 🙂
Saman olen huomannut kuin LauriK. Melkeimpa kuin lepikon multaa kaivelisi. Tuosta kokeilustani rohkaistuneena aion korvata tuon pienialaisen koivikon hiljalleen lehtikuusilla. Tuohon on nakyma mokin tuvan ikkunasta. Syysvari lehtikuusella on hienompi kuin koivulla. Veistelleko Jesse puujalkojaan Euroopan lehtikuusesta, se nimittain on oksaisempi ja kierompi kuin Siperian serkkunsa.
Suomen pisin puu on euroopanlehtikuusi ja kasvaa Punkaharjulla ja on yli 46m pitkä. Suorarunkoinen oli kun viime kesänä kävin katsomassa.
http://www.metla.fi/metla/esi tteet/metsat/punkaharju-luontoreitti-200 7.pdf
Lehtikuusella on monia muotoja kuten kaikilla puilla. Tuossa aiemmin kirjoitin Metlan Muhoksen lehtikuusi-istutuksesta, jossa suurin osa Tahvolan pellolle istuteluista oli geneiltään sinne soipimattomia ja tuhoutuivat.
Mustilassa on monia eri lehtikuusialkuperiä. Puolalainen Lysa Gora-alkuperä on ainakin hakannut kasvussa siperianlehtikuusen mennen tullen. Niistäkin olisiko kymmenkunta puuta osa on mutkaisia ja oksikkaita, mutta sitten on suoria ja hento-oksaisia, jotka olisivat jalostukseen kelpaavia.
Vuosia sitten katsoin maatalousnäyttelyssä, kun sahuri kehui sahaavansa ”pikakasvatettuja” lehtikuusitukkeja ja hyvää lankkua niistä näytti tulevan. Eivät vedelleet yhtään ainakaan heti sahauksen jälkeen. En tiedä sitten miltä näyttävät kuivuttuaan. Luin tukin latvasta 20 vuosilustoa ja latvan läpimitta oli 25cm.
Onko Kurjella tietoa löytyykö Kainuusta eurooppalaista lehtikuusikantaa metsikkönä? Puistopuita ei lasketa.
Kuhmossa Jauhovaaralla on n. 100 vuotiaita lehtikuusia, ei kuitenkaan puhtaana metsikkönä, vaan muun puuston seassa. Jos en väärin muista, niin alkuperältään siperialaisia.
Jossain lehdessä oli juttua ortodoksisesta tsasounasta jonka katto ja seinät oli päällystetty lehtikuusella. Siis rakennuksen ulkopuolelta.
Juu, tiedän tuon Vuokatissa olevan taimitarhan, tarkoituksena on ollut käydä tutustumassa tarjontaan. Käymättä on jäänyt vaikka liki viikottain ajelen ohi.
Pihapuuna itäisessä Kainuussakin lehtikuusi on hyvinkin yleinen. Samoin istutettuja lehtikuusikoita näkee jo tien varrella useita. lajimääritys tekemättä. Uskoisin että suurin osa lehtikuusista täällä on tuota rajantakaista Raivolan kantaa.
Kesävierailulla näin lehtikuusesta tehdyn terassit ja laiturin lehtikuusesta. Samaten mökin lattia oli tehty lehtikuusi laminaatista. Omista ei osannut kertoa alkuperä, todennäköisesti kuitenkin Venäjältä tuotua.
En tiedä yhtään laajempaa lentikuusimetsikköä täältä Länsi-Kainuusta. Euroopan lehtikuusia ovat nuo vanhimmat pihapuut, joita tuossa naapurissakin kasvaa. Isoja ovat, mutta latvat haarautuneet pahoin jo 10m korkeudelta lähtien. Itsellä pihalla on 3 kpl samojen puiden jälkeläisiä suurin nyt 15m metriä rkl=35cm ja ikää 40 vuotta. Kaksi muuta ovat kasvaneet huonommin ja pukkaavat monta latvaa. Tämä paras kasvaa ruoraan ja yksilatvaisena.
Nuo Metlan Muhoksen kuuset ovat Kuhmosta kasvavan siperianlentikuusikon alkuperää. Lienevätkö juuri tuolta Jauhovaaralta en nyt muista varmasti. Katin taimitarhalta Sotkamosta saa tuota alkuperää ja on itselläkin istutettuna monessa paikassa.
Muistui mieleen, että laajempi nuori yhtenäinen lehtikuusimetsikkö löytyy Saaresmäen eteläpuolelta, tuosta Saaresmäen-Vieremän tiestä itään lähtevän metsätien varressa. On jossain Harsulehdon paikkeilla ja näkyy metsätielle.
http://kansalaisen.karttapai kka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?map.x= 260&map.y=265&e=499513&n=7098424&scale=200000&tool=suurenna&styles=normal&lang=fi&tool=suurenna&lang=fi
Täytyypä katsella kun työt vie seuraavan kerran tuohon suuntaan.
Kaksi tai kolme pienempää lehtikuusikkoa on Kostamustien varrella, n. 10 km viitostieltä Kostamukseen päin, taisi vielä olla Paltamoa.
Sotkamosta Nurmekseen päin ajellessa on myös muutama kohde.
Kaikki nuo näkyvät tielle, alueen kokoa en tiedä, olisivatkohan 15 vuotta ja vanhempia. vasta aivan lähivuosina ne on tullut huomioitua.
Tuoreeltaan sahattuna lehtikuusi- ja haapalankku vetelee ja kieroontuu.Ehkä erilaisilla tukkien aisaamisilla ja kuivattamisella saadaan suorempaa puutavaraa.Oikeoppinen taaplaaminen myös tärkeätä.Taitaa vain lehtikuusen ydinpuu olla lahonkestävämpää.Myös haapa ja raita eivät helposti lahoa
Juu. Tuon kuivatuksen jalkeen ei ”vedellyt”. Sahuutin taannoin talven yli kuorittuna olleita lehtikuusen pihapuu polkkyja. Sahausjalki oli vain pirun karkea. Ei myoskaan sahatavara sinistynyt eika mustunut. Samaan aikaan kaadetut mannyt mustuivat sahauksen jalkeen. Jouduin kaytannon syista makuuttamaan polkkyja talven yli ennen sahausta.