Jos nuo on edelleen sen loistavan metsienhoitajan eli ison firman mallimetsiä niin en ihmettele jos suorittava alkaa olla ruvella että näkee jo harhojakin.
…ei ole firman palstaa tällä kertaa…//// Kyseessä on ”unohtunut” metsäkuvio . Etualalla näkyy juuri hakatun isomman metsän varjostuksen vaikutus kasvuun. Paikoin lähes 20-metriä pitkäksi ehtinyt lepikko on hidastanut merkittävästi kuvion puuston kehitystä. Tämän voi todeta siitä , että ilman lepikon ”suojaa” kasvaneet kuuset ovat tilavuudeltan 200- 300 -litraisia. Löytyypä alueelta 500- litran puitakin./// Suurin leppä oli tilavuudeltaan 700 litraa ja keskikoko lähes 200 litraa. Ylispuuksi oli ennättänyt koivujakin , joista suurimmat olivat kooltaan 0,8 m3 . Kuusikon keskijäreys lepikon katveessa on alle 50 litraa . ///Jos metsästä olisi huolehdittu edes jotenkin aikoinaan , olisi nyt tehdyn harvennuksen yhteydessä saatu lähes sata kuutiota havupuuta hehtaarilta . Nyt oli tyytyminen samaan määrään leppää . Jokainen voi myös mielessään kuvitella , miltä metsä näyttäisi , jos puut olisivat kooltaan kauttaaaltaan 200- 300 litraisia. Nyt puhutaan osalla kuviosta vasta taimikosta.
Energiapuun korjuukustannukset on saatu kohtuulliselle tasolle ja litratuotos kohdallaan.
Muutenhan metsän kiertoaikaan on tullut yksi metsäkvartaali lisää… Paljonkos oli kaikkineen keskilitrat ja hehtaarisaanto?
Joku näsäviisas varmaan kohta keksii että kyseessä on jatkuva kasvatus kun saa kerättyä ensin energiapuut taimikonhoidon yhteydessä ja harvennusta saatu lykättyä pitkälle tulevaisuuteen…
Meillä tälläinen kuvio kulkee nimellä ”ylispuun poisto” . Aika normaali työkohde meikäläisille. Tämän kuvion kun parinkymmenen asteen pakkasella siivoo niin taitaa kuusen toipumiseen vierähtää aika moinen tovi. Aika usein nämä virheet lähtee jo siitä taimikon alkuperkauksesta jossa lehtipuuta jätetään niihin ”aukkopaikkoihin”.
Käykö näissä metsähommissa usein niin, että isä laittaa kuuset tulemaan ja jättää muutaman koivun. Metsä tulee ”metsän” näköiseksi ja eka harvennus tehdään. Pojat maailmalle, isä muuttuu ukiksi eikä jaksa enää. Ukki siirtyy ”ylismetsänhoitajaksi” ja poika perii metsän ja havaitaan, että jaahas, täällä onkin tällaista?
Metsänhoitohan tuppaa kuusella olemaan aika pitkässä juoksussa ja moni muu puulaji ottaa ”ritolat” ja ampaisee ohi. Samaan aikaan metsänomistajan askel senkun lyhenee ja sieltä taas ei ponkaisekkaan nuori metsänomistaja ohi.
Kuluu aikaa ja ”tupakkia” ennenkuin tila taas yksissä käsissä ja silloin juuri tämä tuppaa tulemaan vastaan.
Ei nämä aina tosiaan ole tarkoituksellista huonoa ja piittaamatonta vaan ihmisen iän karua kertomaa. Myös näistä löytyy iloa seuraavalle omistajalle omatoimisen metsänhoidon saralla ja poltinpuiden tekemisessä. Ja toivoa sopii että metsäbisnes joskus vielä monipuolistaisi puulajitarpeitaan. Hyväkasvuisia puulajejahan lehtipuut yleensäkkin ovat. Joku tällainen sitten aina ”ilahduttaa” myös konetyötä tekeviä suorittajia.
Palstalla oli paikoin sellaisia reikäpaikkoja , että syntyy vaikutelma menneiden aikojen harsintahakkuusta. On kenties otettu suurimmat puut kotitarvekäyttöön ja jätetty alue hoteilleen. ”Hilux metsurin” näkökanta voi osua varsin lähelle asian oikeaa tilaa .
//Hakkuukertymä ylittää 100 m3 hehtaarilta ja poistettujen puiden keskijäreys oli reilusti yli 100 litraa . Osalla alueesta kasvoi koivuja leppien sijasta. Yhdelle reunalle sai jäämään varsin mallikkaan kuusi/koivu sakametsän , joka oli laadultaan hyvää . Tämä palsta olisi oivallinen havaintokohde niille , jotka suunnittelevat jatkuvaa kasvatusta . Kasvatustavan haasteet olisi helppo ymmärtää vähemmälläkin kokemuksella pelkästään käyttämällä omia silmiään palstan läpi kuljettaessa.
Täällä on tarkoitus yrittää välttää tuo liian pitkään omissa käsissä metsien pitäminen. Seuraavan aukon jälkeen ajattelin luovuttaa maapohjan teinille suoraan 2 sukupolven päähän niin tehkööt maalla mitä tahtoo alusta lähtien eikä sitten kun tulee perimisasiat eteen.
Usein tulee töissä vastaan kohteita joissa uusi mo ei edes tiedä tilansa rajoja kun vanha isäntä on pitänyt metsistään kiinni viimeiseen asti eikä niistä ole jälkipolville herunut kun korkeentaan istutustalkoita. Kun leipä on pitänyt hankkia muualta katoaa mielenkiinto metsään. Kuolinpesien suhteen onkin sitten monta viheltäjää joskus samassa sopassa hämmentämässä ja kaikki käyvät eri aikaan metsässä visiitillä… 🙂
Tuonkaltaiset metsät tulevat jatkossa lisääntymään, jos ja kun uusi metsälaki mahdollistaa ”vapaamman” metsänkäsittelyn. Julkisuudessa on keskusteltu uudesta metsälaista, mutta samaan aikaan kaavailtu valvonnan lopettaminen lähes kokonaan mahdolliostaa minkälaiset raiskiohakkuut hyvänsä.
Jos nyt ei olla hereillä, Suomen metsät pystytään pilaamaan parissakymmenessä vuodessa.
Postailen näitä kuvia ja kommentteja juuri edellisten nimimerkkien esittämistä syistä.
Omalla kohdallanikin on kokemusta metsän heikosta tilasta.
Isäni osti aikoinaan rappiotilan , jossa oli aukkoja ”odottamassa” ”taimettumista. Lisäksi oli harsinnan tuloksena synyneitä jätemetsiä. Näistä riitti askaretta vielä minullekin sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Parin kymmenen vuoden aikana , jonka tila oli omistuksessani (ja vaimon), saatiin vajaatuottoiset alueet uudistettua ja kasvukuntoon . Raivauksissa tosin olisin voinut olla ahkerampi . Tuli turhaa odoteltua kemerakelpoisuutta.
80-luvun alussa uudistin harvaa kuusikkoa ja runsaasti leppää kasvaneen kuvion . On muuten kasvu ollut hurjaa , kun istutus ja hoito tehtiin huolella. Verhopuuston poistaminen vähän aikaisemmin olisi parantanut tulosta vielä siitäkin . Onneksi tänä päivänä verhopuustoja käytetään vain pakottavissa tapauksissa erittäin hallanaroilla alueilla.
Mielestäni Suomen metsiä ei pysty enää ”pilaamaan”.
Termi on turha jos talouskäyttö vähenee koko ajan. On kait sama millaista metsää (omaisuuttaan) kukin haluaa katsella.
Energiapuuksihan on aivan sama ja jopa parempi kasvattaa tuon tyypin metsiä. Arvostuskysymyksiä ja emme tosiaan tiedä mikä on parinkymmenen vuoden päästä in. Se voi olla mahdollisimman suuri määrä massaa hehtaaria kohti. Eli paljon esim. energiaa. Nämä tämänpäivän viisastelijat voivat olla huomisen hölmöläisiä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Jos nuo on edelleen sen loistavan metsienhoitajan eli ison firman mallimetsiä niin en ihmettele jos suorittava alkaa olla ruvella että näkee jo harhojakin.
…ei ole firman palstaa tällä kertaa…//// Kyseessä on ”unohtunut” metsäkuvio . Etualalla näkyy juuri hakatun isomman metsän varjostuksen vaikutus kasvuun. Paikoin lähes 20-metriä pitkäksi ehtinyt lepikko on hidastanut merkittävästi kuvion puuston kehitystä. Tämän voi todeta siitä , että ilman lepikon ”suojaa” kasvaneet kuuset ovat tilavuudeltan 200- 300 -litraisia. Löytyypä alueelta 500- litran puitakin./// Suurin leppä oli tilavuudeltaan 700 litraa ja keskikoko lähes 200 litraa. Ylispuuksi oli ennättänyt koivujakin , joista suurimmat olivat kooltaan 0,8 m3 . Kuusikon keskijäreys lepikon katveessa on alle 50 litraa . ///Jos metsästä olisi huolehdittu edes jotenkin aikoinaan , olisi nyt tehdyn harvennuksen yhteydessä saatu lähes sata kuutiota havupuuta hehtaarilta . Nyt oli tyytyminen samaan määrään leppää . Jokainen voi myös mielessään kuvitella , miltä metsä näyttäisi , jos puut olisivat kooltaan kauttaaaltaan 200- 300 litraisia. Nyt puhutaan osalla kuviosta vasta taimikosta.
Surkea tapaus.
Leppä on hyvä grillipuuna ja savulastuina, mutta näiden tarve on hyvin vaatimaton.
Energiapuun korjuukustannukset on saatu kohtuulliselle tasolle ja litratuotos kohdallaan.
Muutenhan metsän kiertoaikaan on tullut yksi metsäkvartaali lisää… Paljonkos oli kaikkineen keskilitrat ja hehtaarisaanto?
Joku näsäviisas varmaan kohta keksii että kyseessä on jatkuva kasvatus kun saa kerättyä ensin energiapuut taimikonhoidon yhteydessä ja harvennusta saatu lykättyä pitkälle tulevaisuuteen…
Meillä tälläinen kuvio kulkee nimellä ”ylispuun poisto” . Aika normaali työkohde meikäläisille. Tämän kuvion kun parinkymmenen asteen pakkasella siivoo niin taitaa kuusen toipumiseen vierähtää aika moinen tovi. Aika usein nämä virheet lähtee jo siitä taimikon alkuperkauksesta jossa lehtipuuta jätetään niihin ”aukkopaikkoihin”.
Käykö näissä metsähommissa usein niin, että isä laittaa kuuset tulemaan ja jättää muutaman koivun. Metsä tulee ”metsän” näköiseksi ja eka harvennus tehdään. Pojat maailmalle, isä muuttuu ukiksi eikä jaksa enää. Ukki siirtyy ”ylismetsänhoitajaksi” ja poika perii metsän ja havaitaan, että jaahas, täällä onkin tällaista?
Metsänhoitohan tuppaa kuusella olemaan aika pitkässä juoksussa ja moni muu puulaji ottaa ”ritolat” ja ampaisee ohi. Samaan aikaan metsänomistajan askel senkun lyhenee ja sieltä taas ei ponkaisekkaan nuori metsänomistaja ohi.
Kuluu aikaa ja ”tupakkia” ennenkuin tila taas yksissä käsissä ja silloin juuri tämä tuppaa tulemaan vastaan.
Ei nämä aina tosiaan ole tarkoituksellista huonoa ja piittaamatonta vaan ihmisen iän karua kertomaa. Myös näistä löytyy iloa seuraavalle omistajalle omatoimisen metsänhoidon saralla ja poltinpuiden tekemisessä. Ja toivoa sopii että metsäbisnes joskus vielä monipuolistaisi puulajitarpeitaan. Hyväkasvuisia puulajejahan lehtipuut yleensäkkin ovat. Joku tällainen sitten aina ”ilahduttaa” myös konetyötä tekeviä suorittajia.
Palstalla oli paikoin sellaisia reikäpaikkoja , että syntyy vaikutelma menneiden aikojen harsintahakkuusta. On kenties otettu suurimmat puut kotitarvekäyttöön ja jätetty alue hoteilleen. ”Hilux metsurin” näkökanta voi osua varsin lähelle asian oikeaa tilaa .
//Hakkuukertymä ylittää 100 m3 hehtaarilta ja poistettujen puiden keskijäreys oli reilusti yli 100 litraa . Osalla alueesta kasvoi koivuja leppien sijasta. Yhdelle reunalle sai jäämään varsin mallikkaan kuusi/koivu sakametsän , joka oli laadultaan hyvää . Tämä palsta olisi oivallinen havaintokohde niille , jotka suunnittelevat jatkuvaa kasvatusta . Kasvatustavan haasteet olisi helppo ymmärtää vähemmälläkin kokemuksella pelkästään käyttämällä omia silmiään palstan läpi kuljettaessa.
Täällä on tarkoitus yrittää välttää tuo liian pitkään omissa käsissä metsien pitäminen. Seuraavan aukon jälkeen ajattelin luovuttaa maapohjan teinille suoraan 2 sukupolven päähän niin tehkööt maalla mitä tahtoo alusta lähtien eikä sitten kun tulee perimisasiat eteen.
Usein tulee töissä vastaan kohteita joissa uusi mo ei edes tiedä tilansa rajoja kun vanha isäntä on pitänyt metsistään kiinni viimeiseen asti eikä niistä ole jälkipolville herunut kun korkeentaan istutustalkoita. Kun leipä on pitänyt hankkia muualta katoaa mielenkiinto metsään. Kuolinpesien suhteen onkin sitten monta viheltäjää joskus samassa sopassa hämmentämässä ja kaikki käyvät eri aikaan metsässä visiitillä… 🙂
Tuonkaltaiset metsät tulevat jatkossa lisääntymään, jos ja kun uusi metsälaki mahdollistaa ”vapaamman” metsänkäsittelyn. Julkisuudessa on keskusteltu uudesta metsälaista, mutta samaan aikaan kaavailtu valvonnan lopettaminen lähes kokonaan mahdolliostaa minkälaiset raiskiohakkuut hyvänsä.
Jos nyt ei olla hereillä, Suomen metsät pystytään pilaamaan parissakymmenessä vuodessa.
Postailen näitä kuvia ja kommentteja juuri edellisten nimimerkkien esittämistä syistä.
Omalla kohdallanikin on kokemusta metsän heikosta tilasta.
Isäni osti aikoinaan rappiotilan , jossa oli aukkoja ”odottamassa” ”taimettumista. Lisäksi oli harsinnan tuloksena synyneitä jätemetsiä. Näistä riitti askaretta vielä minullekin sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Parin kymmenen vuoden aikana , jonka tila oli omistuksessani (ja vaimon), saatiin vajaatuottoiset alueet uudistettua ja kasvukuntoon . Raivauksissa tosin olisin voinut olla ahkerampi . Tuli turhaa odoteltua kemerakelpoisuutta.
80-luvun alussa uudistin harvaa kuusikkoa ja runsaasti leppää kasvaneen kuvion . On muuten kasvu ollut hurjaa , kun istutus ja hoito tehtiin huolella. Verhopuuston poistaminen vähän aikaisemmin olisi parantanut tulosta vielä siitäkin . Onneksi tänä päivänä verhopuustoja käytetään vain pakottavissa tapauksissa erittäin hallanaroilla alueilla.
Mielestäni Suomen metsiä ei pysty enää ”pilaamaan”.
Termi on turha jos talouskäyttö vähenee koko ajan. On kait sama millaista metsää (omaisuuttaan) kukin haluaa katsella.
Energiapuuksihan on aivan sama ja jopa parempi kasvattaa tuon tyypin metsiä. Arvostuskysymyksiä ja emme tosiaan tiedä mikä on parinkymmenen vuoden päästä in. Se voi olla mahdollisimman suuri määrä massaa hehtaaria kohti. Eli paljon esim. energiaa. Nämä tämänpäivän viisastelijat voivat olla huomisen hölmöläisiä.