noin 4 ha kuvio ja ojitettu vissiin pinta-alataksalla. Ojan välit on tuo kuvassa näkyvä, että melkein oja mahtuis joka väliin. Useimmissa väleissä kasvaa kuusta ja koivua täytteenä, mutta muutama paikka on tämmöstä maantien näköistä
Tuttavalla samanlaista, kasvaa vain käkkyrää mäntyä ja koivua ojanpenkoilla. Yrittänyt noihin väleihin istuttaa kuusta, ravinteet vaan ei riitä niiden kasvuun…sinänsä kasvaa hyvin hiestä ja mäntyä, laatu vaan 100 % kuitua.
Kuvassa on hyvä esimerkki kunnollisen maanmuokkauksen tärkeydestä, jos on tarkoitus kasvattaa puita. Ojanpenkat kasvavat puuta ihan hyvin, mutta välikkö ei.
Erään tutkimuksen mkaan kunnosaolevan ojan kuivatusvaikutus on 8 m. tämän mukaan sarkaleveys saisi olla siis 16 m. Niin kapean sarkaleveyden käyttö ei ole samaisen tutkimuksen mukaan kannattavaa.
Itse kaivatin todella märälle rämeelle ojat n neljän metrin välein kun niska- ja reunaoja eivät riittäneet kuivattamaan. Kun suo ei ollut kovin suuri niin tällaisen kokeilun halusin tehdä. Samalla saatiin tehokas muokkaus.
Nyt alue on täynnä enimmäkseen huonolaatuista mäntyä, hieskoivua, jokunen kuusi ja sip lehtikuusi seassa.
Valoa vasten otetusta kuvasta ei oikein erota noita männyn runkoja, mutta näyttäisi ojan penkassa olevan kyllä potkua ainakin männylle.
Isoja puita niistä kasvaa.
Liekö tuo oja pieni navero, kun nuo kauhan nostamat maakasatkin ovat pieniä.
Lisäksi ajourat valmiina ja käy kesäleimikosta.
Mikä ongelma tämän kanssa on? Männyn rungot ei erotu kuvassa tosiaan, mutta taivasta vasten näkyy runsas oksasto hyvin. Ja Cage sanoo: ”Useimmissa väleissä kasvaa kuusta ja koivua täytteenä… ” Niin että mikä tässä on se paha? Haluaisin vain tietää.
Eihän tästä mitään suurta ongelmaa saa. Pisti vain silmään tällä kuviolla muita kuvoita leveämpi ojan väli. Jos olis aikoinaan ojitettu vähän tiheämpään, niin olisi saatu koko alueen potentiaali käyttöön, vaikka rikottu tuota maanpintaa, niin pukkais puuta siihenkin. Nyt tässä saa semmosen 1500 isompaa puuta/ha kasvatettua.
Kuvan oikeassa reunassa on oja ja kuvan vasemmassa reunassa on oja. Näiden väliin jää alue, jota tässä kutsun ojan väliksi. Oikeampi termi olisi ollut leveähkö ojien väli, siitä pahoittelut.
Vielä sananen. Vaikka alue olisi tasaiseen möyritty, ei se välttämättä merkitsisi tasaista taimettumista. Vähän vaatimattomammilla maapohjilla tahtoo paikka paikoin esiintyä näitä ”paljakoita” – syytä ei aina tiedä erkkikään!
Itsellä on sellaista kytöpeltoa, jonka tiettyihin kohtiin ei puustoa ole saatu millään keinoilla syntymään…edes pajukko ei niihin nouse. Tulee tunne, että ne ovat jotain käsittämättömän happamia kohtia, eikä oikein mikään viihdy. On kokeiltu muokatakin, ei apua.
Ei kai ojaväli tarvitse enää kapeampi olla.
5m ojaväliin sopii vielä ajoura koneille.
Virhe näyttää tapahtuneen mättäiden sijoittelulla eli mättäät kauemmalsi ojasta ja tasaisesti ojaväliin.
Istutus sitten mättäisiin.
Jos istutettu, niin näyttäisi kuvassa mättäät juuri jääneet istuttamatta.
Oma kokemus liittyy entiseen niittypeltoon (suoniitty, jota viljeltiin vain muutama vuosikymmen). Niitty taimettui vain ojien kohdilta, sillä sarat kasvoivat niin vankkaa ruohovartista kasvustoa. Sarkaleveys oli ehkä 20-30 m ja silloin väliin jäi merkittävä tyhjä väli.
Sittemmin koko niitty laitettiin aavaksi ja ojitusmätästettiin + istutus
Aikoinaan olisi kannattanut muokata myös sarat kunnolla, koska niihin olisi tullut sentään jotain vaikka luontaisesti. Tämäkin on jälkiviisautta, sillä 1960-70 -luvun viljelijä ei osannut suunnitella maatalouttaan paria kolmea vuotta pidemmälle. Taitaa olla aivan sama tilanne nykyään niillä karjatiloilla, joilla ei ole vielä EU-mittakaavan pihattoa ja miettivät jatkoa. Kolmen vuoden tähtäimellä myös uuden pihaton rakentajalla on melkoisesti epävarmuutta ilmassa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Helppo täydennysojittaa.
Pelkästään kuvan perusteella näyttää niinkuin siinä olisi tie… eli oajamaat tasoitettu siihen uralle.
eipä tarvii siltaa tuon ojan ylityksessä
noin 4 ha kuvio ja ojitettu vissiin pinta-alataksalla. Ojan välit on tuo kuvassa näkyvä, että melkein oja mahtuis joka väliin. Useimmissa väleissä kasvaa kuusta ja koivua täytteenä, mutta muutama paikka on tämmöstä maantien näköistä
Ettei olisi vanhaa kytöpeltoa?
Tuttavalla samanlaista, kasvaa vain käkkyrää mäntyä ja koivua ojanpenkoilla. Yrittänyt noihin väleihin istuttaa kuusta, ravinteet vaan ei riitä niiden kasvuun…sinänsä kasvaa hyvin hiestä ja mäntyä, laatu vaan 100 % kuitua.
Kuvassa on hyvä esimerkki kunnollisen maanmuokkauksen tärkeydestä, jos on tarkoitus kasvattaa puita. Ojanpenkat kasvavat puuta ihan hyvin, mutta välikkö ei.
Erään tutkimuksen mkaan kunnosaolevan ojan kuivatusvaikutus on 8 m. tämän mukaan sarkaleveys saisi olla siis 16 m. Niin kapean sarkaleveyden käyttö ei ole samaisen tutkimuksen mukaan kannattavaa.
Itse kaivatin todella märälle rämeelle ojat n neljän metrin välein kun niska- ja reunaoja eivät riittäneet kuivattamaan. Kun suo ei ollut kovin suuri niin tällaisen kokeilun halusin tehdä. Samalla saatiin tehokas muokkaus.
Nyt alue on täynnä enimmäkseen huonolaatuista mäntyä, hieskoivua, jokunen kuusi ja sip lehtikuusi seassa.
Valoa vasten otetusta kuvasta ei oikein erota noita männyn runkoja, mutta näyttäisi ojan penkassa olevan kyllä potkua ainakin männylle.
Isoja puita niistä kasvaa.
Liekö tuo oja pieni navero, kun nuo kauhan nostamat maakasatkin ovat pieniä.
Lisäksi ajourat valmiina ja käy kesäleimikosta.
Mikä ongelma tämän kanssa on? Männyn rungot ei erotu kuvassa tosiaan, mutta taivasta vasten näkyy runsas oksasto hyvin. Ja Cage sanoo: ”Useimmissa väleissä kasvaa kuusta ja koivua täytteenä… ” Niin että mikä tässä on se paha? Haluaisin vain tietää.
Eihän tästä mitään suurta ongelmaa saa. Pisti vain silmään tällä kuviolla muita kuvoita leveämpi ojan väli. Jos olis aikoinaan ojitettu vähän tiheämpään, niin olisi saatu koko alueen potentiaali käyttöön, vaikka rikottu tuota maanpintaa, niin pukkais puuta siihenkin. Nyt tässä saa semmosen 1500 isompaa puuta/ha kasvatettua.
Voisko tarkentaa käsitettä ”leveähkö ojan väli”? Kuvassa näkyy kai yksi ummettunut oja – ei niinkään sitä väliä..?
Kuvan oikeassa reunassa on oja ja kuvan vasemmassa reunassa on oja. Näiden väliin jää alue, jota tässä kutsun ojan väliksi. Oikeampi termi olisi ollut leveähkö ojien väli, siitä pahoittelut.
Kiitos Cagelle selvennyksestä. Paljonko tuo väli on metreissä?
On se noin 5 m ainakin.
Sanotko sitä leveähköksi (vrt. Aukustin kommentti edellisellä sivulla)?
On se minusta leveä, kun tässä ei ole ollu peltoa tarkotus tehdä vaan ojitettua aluetta ja istutettu mäntyä ojien penkoille..
OK. En ole ojaekspertti, siinä mielessä.
Cage siis haikailee tasaisemmin (ja tiheämmin) jakautuneen puuston perään tällä 4 ha:n ojitetulla alueella.
Vielä sananen. Vaikka alue olisi tasaiseen möyritty, ei se välttämättä merkitsisi tasaista taimettumista. Vähän vaatimattomammilla maapohjilla tahtoo paikka paikoin esiintyä näitä ”paljakoita” – syytä ei aina tiedä erkkikään!
Itsellä on sellaista kytöpeltoa, jonka tiettyihin kohtiin ei puustoa ole saatu millään keinoilla syntymään…edes pajukko ei niihin nouse. Tulee tunne, että ne ovat jotain käsittämättömän happamia kohtia, eikä oikein mikään viihdy. On kokeiltu muokatakin, ei apua.
Ei kai ojaväli tarvitse enää kapeampi olla.
5m ojaväliin sopii vielä ajoura koneille.
Virhe näyttää tapahtuneen mättäiden sijoittelulla eli mättäät kauemmalsi ojasta ja tasaisesti ojaväliin.
Istutus sitten mättäisiin.
Jos istutettu, niin näyttäisi kuvassa mättäät juuri jääneet istuttamatta.
Tai sitten mättäisiin istutetut on kuolleet ja luontaisesti niiden viereen syntyneet jääneet jäljelle….
Oma kokemus liittyy entiseen niittypeltoon (suoniitty, jota viljeltiin vain muutama vuosikymmen). Niitty taimettui vain ojien kohdilta, sillä sarat kasvoivat niin vankkaa ruohovartista kasvustoa. Sarkaleveys oli ehkä 20-30 m ja silloin väliin jäi merkittävä tyhjä väli.
Sittemmin koko niitty laitettiin aavaksi ja ojitusmätästettiin + istutus
Aikoinaan olisi kannattanut muokata myös sarat kunnolla, koska niihin olisi tullut sentään jotain vaikka luontaisesti. Tämäkin on jälkiviisautta, sillä 1960-70 -luvun viljelijä ei osannut suunnitella maatalouttaan paria kolmea vuotta pidemmälle. Taitaa olla aivan sama tilanne nykyään niillä karjatiloilla, joilla ei ole vielä EU-mittakaavan pihattoa ja miettivät jatkoa. Kolmen vuoden tähtäimellä myös uuden pihaton rakentajalla on melkoisesti epävarmuutta ilmassa.