Noista tulee parhaat pöntöt.
Ja sitten taas tyhmä kysymys: Miten nuo lävistykset on tehty? Ei näytä taltan ja vasaran jäljeltä. Oliko ollenkaan lahoa puissa?
Nuo haapapökäleet, joissa on nyt neliönmuotoinen (ei nyt ihan) kolo eli reikä (tai aukko), ovat sijainneet huomattavasti pidempinä sopivalla hollilla pinossa, jolloin moottorisahalla on alettu työntää laipankärkeä puun sisään pituussuunnassa. Homma on edennyt siten, että joko pölkkyä tai sahaa (tai sahaajaa) on käännetty 90 astetta, joka on sitten toistettu vielä tuon jälkeen kaksi (2) kertaa. Tuo operaatio on siis toistettu neljä (4) kertaa joka pölkyllä. Lähtökohtana on pökäleen oletettu keskipiste, joka on yhtä etäällä ympyrän kehän jokaisesta pisteestä (teoreettisesti); samoin jokainen sahan sisääntyöntö on yritetty tehdä saman symmetrian mukaisesti.
Tuo taitaa kylla olla sydanlahoa jota esiintyy etenkin H-vallan haavikoissa. Laho esiintyy neliskanttisena muotona. Lieneko neulaset hakenut lintukoto tarpeet Satakunnasta?
Ei ollut pahasti lahoa.Kanttipuun keskeltä pistin pinoon – voi sitten kun vilu tulee niin nakata hällään.
Haapapuu on hyvä materiaali – esmes tuossa tornissa on ensimmäinen lattia 175×32 haapaa.Hyvin on ollut kestävinään.
Savusaunana haapa toiminut tod. hyvin – ei lämpene seinät eikä pihka tippase.
Aina sanotaan että haapa helposti kolhuista ja syönneistä lahoaa. Noissakin pönttöaihioissa näkyy aika tyypillistä koroa joka on auringon keväällä paahtamana vetänyt pintakuoren poreelle. Se kylestää sen aika nopsaan ja yleensä sen vaiva jää siihen. Koska syyskesän kosteuteen mentäessä se on jo vetänyt tuon umpeen. Ilmiö jota nytkin omissa näkyy varsinkin rinnepaikoissa. Ainakin täällä nyt on aurinkoisia päiviä piisannut aivan hyvin. Ehkä h-haavalle taaskin liian hyvin.
Liiterissä odottelee kymmenkunta vastaavaa aihiota, jotka on sahailtu melkein läpilahosta haavan tyvestä. Sisusta ei tarvi enää sahailla. Riittää kun rapsuttelee lahot roippeet pois, jolloin jäljelle jää parin kolmen sentin seinät. Nämä on vissiin kai sitten niitä luomupönttojä.
Teetkö p-n sahaukset pitkään puuhun ja vasta sen jälkeen katkaiset pölkyn, vai oletko kehittänyt jonkinlaisen telineen, missä pätkä pysyy sahauksen aikana paikoillaan?
Pitkä haapatukki pysyy hyvin paikoilleen – siitä sitten päittäis-sahaus ja katkaisu.Haapapulikan kantannut pohjaksi jättäen pyöreän ”klumpin” pöntön jatkeeksi.
Porakoneella pari reikää 5 tuuman nauloille – jotka pitävät tuon ”klumpin” paikoilleen.Naulat nyppäämällä irti pönttö helppo puhdistaa.Sähköjohdolle viistot reiät – ja näillä kiinnitys sitten pönttöpuun oksiin.Katto leveästä sahapinnasta tai filmivanerista.
Vähän logiikka ontuu. Ensin kaadetaan haavat jotka luonto muokkaisi varmasti sopiviksi pesäpuiksi mutta ihmisen pitää kaataa ja muokata jälleen pesäpuiksi. Paljon taas sitä omahyväistä nk. luonnonsuojelumentaliteettia vain oman tunnottomuuden pönkittämiseen. Kun tuntee ja osaa luontoa ei sitä tarvii itse niin kovasti yrittää säätää.
Itse harvennellessani katson haavan yläosia hyvinkin tarkkaan mahdollisten tikankolojen suhteen. Nuo pöntöt kun eivät myöskään ole mitään ongelmattomia luonnossa.
Tuo paikka mistä nuo haavat on kaadettu pukkas viime vuonna jo ohraa.Olen nähnyt mitä esim. ruskomäntypistiäinen saa aikaan männyntaimikossa ja suuremmissakin puissa.
Eihän se muutama tintti epidemiaa kyllä ratkaise – mutta kiusa se on pienikin kiusa.
Nyt ovat kadonneet jostakin syystä – mutta ken tietää,ken tietää….
Puun takaisellahan on linnunpönttöjä tietääkseni ihan sadoittain laitettu metsiinsä. Minkäläisia pönttöjä? Itsetehtyjä vai ostettuja?
Pistätkö Setä Neulanen myös kuvan valmiista pöntöstä – joko lopullisessa sijoituspaikassaan tai verstaalla kuvattuna? Jäi vielä poikkeuksellisen hataraksi käsitys siitä ”klumpista”…
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Noista tulee parhaat pöntöt.
Ja sitten taas tyhmä kysymys: Miten nuo lävistykset on tehty? Ei näytä taltan ja vasaran jäljeltä. Oliko ollenkaan lahoa puissa?
Poikkeuksellisen tyhmä kysymys tuossa edellä!
Nuo haapapökäleet, joissa on nyt neliönmuotoinen (ei nyt ihan) kolo eli reikä (tai aukko), ovat sijainneet huomattavasti pidempinä sopivalla hollilla pinossa, jolloin moottorisahalla on alettu työntää laipankärkeä puun sisään pituussuunnassa. Homma on edennyt siten, että joko pölkkyä tai sahaa (tai sahaajaa) on käännetty 90 astetta, joka on sitten toistettu vielä tuon jälkeen kaksi (2) kertaa. Tuo operaatio on siis toistettu neljä (4) kertaa joka pölkyllä. Lähtökohtana on pökäleen oletettu keskipiste, joka on yhtä etäällä ympyrän kehän jokaisesta pisteestä (teoreettisesti); samoin jokainen sahan sisääntyöntö on yritetty tehdä saman symmetrian mukaisesti.
Jep jep
Moottorisahalla ”bylsitty”, yksi tuollainen on juuri ilmestynyt
omalle palstalle.
Jokamiehenoikeuksia sano…
Tuo taitaa kylla olla sydanlahoa jota esiintyy etenkin H-vallan haavikoissa. Laho esiintyy neliskanttisena muotona. Lieneko neulaset hakenut lintukoto tarpeet Satakunnasta?
Ei vitsi, taas minua yritetään narrata. Kai..?
Ei ollut pahasti lahoa.Kanttipuun keskeltä pistin pinoon – voi sitten kun vilu tulee niin nakata hällään.
Haapapuu on hyvä materiaali – esmes tuossa tornissa on ensimmäinen lattia 175×32 haapaa.Hyvin on ollut kestävinään.
Savusaunana haapa toiminut tod. hyvin – ei lämpene seinät eikä pihka tippase.
Aina sanotaan että haapa helposti kolhuista ja syönneistä lahoaa. Noissakin pönttöaihioissa näkyy aika tyypillistä koroa joka on auringon keväällä paahtamana vetänyt pintakuoren poreelle. Se kylestää sen aika nopsaan ja yleensä sen vaiva jää siihen. Koska syyskesän kosteuteen mentäessä se on jo vetänyt tuon umpeen. Ilmiö jota nytkin omissa näkyy varsinkin rinnepaikoissa. Ainakin täällä nyt on aurinkoisia päiviä piisannut aivan hyvin. Ehkä h-haavalle taaskin liian hyvin.
Liiterissä odottelee kymmenkunta vastaavaa aihiota, jotka on sahailtu melkein läpilahosta haavan tyvestä. Sisusta ei tarvi enää sahailla. Riittää kun rapsuttelee lahot roippeet pois, jolloin jäljelle jää parin kolmen sentin seinät. Nämä on vissiin kai sitten niitä luomupönttojä.
Teetkö p-n sahaukset pitkään puuhun ja vasta sen jälkeen katkaiset pölkyn, vai oletko kehittänyt jonkinlaisen telineen, missä pätkä pysyy sahauksen aikana paikoillaan?
Pitkä haapatukki pysyy hyvin paikoilleen – siitä sitten päittäis-sahaus ja katkaisu.Haapapulikan kantannut pohjaksi jättäen pyöreän ”klumpin” pöntön jatkeeksi.
Porakoneella pari reikää 5 tuuman nauloille – jotka pitävät tuon ”klumpin” paikoilleen.Naulat nyppäämällä irti pönttö helppo puhdistaa.Sähköjohdolle viistot reiät – ja näillä kiinnitys sitten pönttöpuun oksiin.Katto leveästä sahapinnasta tai filmivanerista.
Vähän logiikka ontuu. Ensin kaadetaan haavat jotka luonto muokkaisi varmasti sopiviksi pesäpuiksi mutta ihmisen pitää kaataa ja muokata jälleen pesäpuiksi. Paljon taas sitä omahyväistä nk. luonnonsuojelumentaliteettia vain oman tunnottomuuden pönkittämiseen. Kun tuntee ja osaa luontoa ei sitä tarvii itse niin kovasti yrittää säätää.
Itse harvennellessani katson haavan yläosia hyvinkin tarkkaan mahdollisten tikankolojen suhteen. Nuo pöntöt kun eivät myöskään ole mitään ongelmattomia luonnossa.
Tuo paikka mistä nuo haavat on kaadettu pukkas viime vuonna jo ohraa.Olen nähnyt mitä esim. ruskomäntypistiäinen saa aikaan männyntaimikossa ja suuremmissakin puissa.
Eihän se muutama tintti epidemiaa kyllä ratkaise – mutta kiusa se on pienikin kiusa.
Nyt ovat kadonneet jostakin syystä – mutta ken tietää,ken tietää….
Puun takaisellahan on linnunpönttöjä tietääkseni ihan sadoittain laitettu metsiinsä. Minkäläisia pönttöjä? Itsetehtyjä vai ostettuja?
Pistätkö Setä Neulanen myös kuvan valmiista pöntöstä – joko lopullisessa sijoituspaikassaan tai verstaalla kuvattuna? Jäi vielä poikkeuksellisen hataraksi käsitys siitä ”klumpista”…