Ihan tutun näköistä tämäkin. Alunperin männiköksi perustettu mutta loppupelissä sekametsä (ainakin itsellä). Itä-Hämeen kulmilla aika yleinen näky. Männyn laadun kannalta ei mikään huono yhdistelmä eikä koivunkaan. Sikäli mukavia metsiä tehdä hankintana koska niistä pystyy tekemään juur mieleisensä.
Tämä vain jo tehdyltä alalta eli saman mäen päältä lähes samoilta jalansijoilta kuin se yksi aiempi kuusikuva. Tämä nyt sitä osaa männiköstä joka on kuusikuvauksen seläntakaa. Mielestäni sopivan varovasti vain räkäoksaiset poistettuna ja hiukan koivuja. Vanhan metsän kantokin näkyy kiven edessä. Komea järeä kuusikko siitä silloin kaatui tästäkin karuhkon oloisesta mäestä.
Vastaavanlaiset kuviot olisi pikkuhiljaa harvennettava toiseen kertaan, mutta kun se mäntykuidun menekki on mikä on näillä seuduin. Silläpä näistä on sitten tullut yriteltyäkin tehdä sekametsää, kuusi- ja koivutukilla ja -kuidulla on ollut varmin menekki täällä päin.
Pienenä oheismainintana että tuon kiven juureen hautasin pitkäaikaisen koiraystävämme saksanpaimenkoira Anun.
Nuo kolme mäntyä kolmiomallisesti istutin rajaamaan hauta-alueen ja kuvaa meitin porukkaa jotka sen aikaa kuljimme aina kuin mahdollista yhdessätuumin. Silloin näkyvyys tuosta kiveltä oli monta sataa metriä suuntaansa. Ankea 10ha:n aukko. Monen joulun aikaan paloi kynttilä kiven nokassa. Näkyi kauas ohikulkevalle maantiellekkin. Voinut ehkä kulkijat ihmetelläkkin moista keskellä harvaanasuttua seutua. Noin vain ne metsät kasvaa ja näkyvyys ja mittasuhteetkin muuttuu. Ennen niin muhkea mäki näyttää nyt pieneltä ja kivikin myös. Paljon muistoja tällä palstalla. Ensimmäisellä omalla traktorilla mm. kerätty runsaat määrät poltinpuuta tästäkin mäkiseudusta. Ja nuoren keski-ikäisen innolla tietysti aina hiukan kokeillen kuinka se takapotkuferku kiipeilee ja kuormia kuskailee.
Lähtökohta huomioiden ihan kelvollista puustoa ja kasvu erinomaista. Seuraavan harvennuksen jälkeen alkaa varmaan näyttää jo talousmetsältä. Tuskin tuosta kuitenkaan on yli 2000 koivua otettu pois, joten tiheys ei ole ollut 3800. Tai sitten on otettu vain pientä närettä.
Kolmen männyn tiheikköä ihmettelinkin, vaikka epätasaisessa puustossa tuollaisia voi muutenkin jättää. Kun ympärillä on tilaa, lähekkäinkin olevat puut mahtuu kasvamaan.
Miettikääpä Gla ja muutkin muuten kun 44% alasta on männyllä lähes valmista metsää aivan olemattomalla poistolla ja lähes hehtaari jätettiin tekemättäkin…..
Kysymys kuuluu, mistä se tavara tuli?
Kun nyt tiedän että vaakailtu on 85,7 kuutiota.
Ja kun kuusiin ei juurikaan pidelty myös.
Kokonaisalahan oli 3,2ha. Taisi tosiaan motomiehen hermosto pettää?
Kuusikon ylispuistahan tuo mottimäärä helposti tulee runsaan hehtarin alalta . Konekuski on kuitenkin käyttänyt järkeään onkivapaosaston kohdalla ja nostanut kytkintä . Moto ei todellakaan ole raivaussaha , vaikka Jesse yrittää kiivaasti muuta esittää .
Tämä on sitä markkinataloutta ! 🙂
Heidän omista ehdoistaanhan on kyse ja juuri niillä on kauppa tehty. Tässä ei minulla suinkaan kävisi ollenkaan huonosti riitatilanteessa. Minulta ei ole vaadittu ennakkoraivausta. Tämäkin on markkinataloutta!
Olin viikko sitten keskusteluissa ammattiosaston pj:n kanssa . Heidän yrityksensä kohdalle oli sattunut useiden kymmenien hehtaareiden työmaa , joka ei ollut täyttänyt sopimusehtoja hakkuuolosuhteiden osalta (raivaus) . Peli oli selvä . Työ keskeytettiin ja jatkettiin vasta , kun asiat olivat kunnossa . Mo oli luvannut hoitaa raivauksen , mutta urakka oli jäänyt vaiheeseen . Urakanantaja joutui omalla kustannuksellaan hoitamaan raivauksen loppuun ennen hakkuun jatkamista.
Tässä tapauksessa työtä jatkettiin , kun työmaa oli riittävän suuri . Veikkaan , että kukaan siirrä konettaan tuherrellakseen hehtaarin verran onkivapoja kasalle jonkin ymmärtämättömän isännän päähänpinttymän takia. Jos työ jää olosuhteiden vuoksi vähän (hehtaari) kesken , sinne tuskin muutamaan vuoteen palataan. Kerron tämän siksi , että nämä asiat pysähtyvät useinmiten osto-organisaation rattaisiin tavoittamatta kohdetta , joka oikeasti voi kyseiseen ongelmaan vaikuttaa…että terveisiä vaan Harjavaltaan ..
En tietenkään vaadikkaan juuri pelkästään näiden korjaavaa vaan samalla entisellä aukollahan tätä työtä piisaa vielä 7ha + tämä tekemätön ha. Seuraavan kaupan yhteydessä voin aivan hyvin vaatia saman tein tämänkin loppuun saattamista ainakin tuon tien ja rajan välisen kaistan osalta. Se päinvastainen rajanlaisto menee ensiharvennuksenkin yhteydessä kyllä. Tuo kuvan mukainen on jo kiireellisempi.
Meneekö puuston prosentit suunnilleen samassa suhteessa pinta-alojen kanssa? Eli vajaa puolet oli mäntyvaltaista?
Kertymä oli 86 m3 eli keskimäärin 27 m3/ha. Jos männiköissä (1,4 ha) oli vain vähän poistumaa, oletetaan vaikka 15 m3/ha, koivikoissa ja kuusikoissa (1,8 ha) oli tällöin 36 m3/ha. Männiköiden tilanne on selvä, niissä raivaus ei ollut vielä pahasti rästissä, eikä kasvu ollut taantunut. Päinvastoin, tiheyttä oli ehkä sopivasti oksaisuuden vähentämistä ajatellen. Kuusikosta (7%) olemme saaneet kuvan palstan parhaasta kohdasta ja lopputulos on siinä kohtuullinen, mutta koivikoista (49%) kieltäydyt lähettämästä kuvaa, kun tulos on sinunkin mielestäsi turhan harva ja hiesvaltainen, kun raudukset isokokoisimpina lähti haketukseen.
Jos sait leimikosta 10 €/m3 (oletus), tekee se 860 €. Verojen jälkeen tuosta jää sinulle 757 € eli 237 €/ha. Jos olisit omana työnä raivannut kuviot ajoissa eli koivikot 10 vuotta sitten ja männiköt 5 vuotta sitten, sinulla olisi nyt huomattavasti järeämpi leimikko, johon voisi tehdä energiakorjuun tai ensiharvennuksen 5 vuoden kuluessa. Rahaa saisit vähintään saman verran, mutta etenkin lehtipuuston osalta arvokasvu jatkuisi huomattavasti parempana. Raudukset alkaisi vähitellen muuttua 40 euron tukiksi, mutta sinun hieskoivut tuottavat jatkossakin pääosin 10-15 euron energiaa tai kuitua.
Ainakin kuusikuvan kohdan joudut raivaamaan, koska nyt se jäi liian tiheäksi seuraavaa harvennusta ajatellen. Tarvitaan pikkuvinkulla konttaamista, kun raivurille puusto alkaa olla jo turhan järeätä. Polttopuuta varmaan tarvitaan, mutta minä ainakin otan ne käsipelillä helpommista kohdista tien varresta suoraan auton kyytiin. Männikössä taisi olla kuusen alikasvosta, mikä sekin vaatii ennen seuraavaa korjuuta ennakkoraivauksen. Eli mielestäni varsin työlästä metsän hoitoa tuo edustaa, vaikka vain ensimmäistä 15 vuoden jaksoa katsoen toisin voisi kuvitella. Jatkossa iän myötä kiinnostus puskissa konttaamiseen varmaan vähenee, joten siksi itse pyrin hiukan toisenlaiseen eläkekassaan kuin sinä.
Gla väistää ja työllistää. Alkulähtökohta jolla olen e-puuhakkuun edullisuutta laskenut oli että raivaus vierastyönä vs. e-puuharvennus. Mielestäni kasvuja ei juuri tuosta olisi kovemmaksikaan saanut vaikka siellä olisi viisi vuotta sitten kumartanut ja niiannutkin puustolle. Kieltämättä koivikoiden valintoihin en ole tyytyväinen mutta hies kasvaa kyllä aivan yhtä kovaa tukkiasteelle lähes. Ja silloin kun toinen ihminen tekee valintoja on se riski otettava. Myös alkulähtökohdan tilanteessa jossa vierastyönä olisi metsä viisi vuotta sitten raivattu. Sielläkin olisi voinut tulla vääriä valintoja. Pitää muistaa että aion tosiaan silti tehdä ensiharvennuksen normaalisti kymmenkunnan vuoden päästä tähänkin palstalle. Kuusikoissa en usko paljon raivauksen tarvetta enää olevan. En nyt vielä aivan hyvin sitä kyllä kiertänyt mutta ainakin paikoin aivan hyvä. En aio kuusia alkaa pystykarsia että motonkuljettaja näkee pudottaa kouran puunjuurelle. Onneksi (toivottavasti) olemme täällä varmaan ensiharvennuksen toteutumisen aikaankin joten senkin tilanne silloin katsotaan. Mutta hyvä verrokkivertailu kuitenkin vaikka ei aivan minun alkuperäisihanteen pohjilta Gla.
Varhaisperkuu ei yleensä riitä siihen, että olosuhteet korjuussa ovat hyvät ja se näkyy joko kantohinnassa ja/tai korjuun laadussa. Olet oikeassa siinä, että kun kaupat on tehty ilman ennakkoraivausta, ei asiasta ole kenelläkään nokan koputtamista. Jos urakoitsijan sopimusehdot edellyttävät raivattuja kophteita, ostaja hoitakoon raivauksen omalla kustannuksellaan tai sopikoon urakoitsijan kanssa sopimuksesta poikkeavan taksan tähän kohteeseen. Silti kiinnostavampaa kuin ostajan ja urakoitsijan väliset sopimukset on mielestäni se, mihin myyjän kannattaa pyrkiä. Millä tavalla saa puuston kasvamaan mahdollisimman hyvin, ostajat kiinnostumaan kohteesta eli maksamaan leimikosta mahdollisimman kovan hinnan ja urakoitsijan tekemään laadukasta työtä jatkokasvatusta ajatellen. Kaikki tämä tietysti kohtuullisilla panostuksilla.
Jees: ”Mielestäni kasvuja ei juuri tuosta olisi kovemmaksikaan saanut vaikka siellä olisi viisi vuotta sitten kumartanut ja niiannutkin puustolle. Kieltämättä koivikoiden valintoihin en ole tyytyväinen mutta hies kasvaa kyllä aivan yhtä kovaa tukkiasteelle lähes. Ja silloin kun toinen ihminen tekee valintoja on se riski otettava.”
Kasvu vaikuttaa olleen yllättävän hyvää, kun huomioidaan luontainen alkuperä. Mutta koivikossa tuolla tiheydellä en enää puhuisi riskin toteutumisesta, koska todennäköisyys tuollaisen kasvatuksen jälkeen on hyvin suuri sille, ettei puusto ole jatkoa ajatellen hyvää. Toki hies kasvaa kuutioita, mutta puusta maksettavan kuutiohinnan nousun aiheuttama taloudellisen kannattavuuden paraneminen jää vähäiseksi. Raudukseen verrattuna heikomman kasvun lisäksi isompi osa rungoista ei täytä tukin kriteerejä.
Raivausvaiheessa olisi ollut mahdollista ohjata puuston kasvua arvokkaampiin yksilöihin. Tämän merkitys ensiharvennuksessa ei olisi näkynyt kantorahoissa, mutta siitä eteenpäin se alkaa vaikuttaa.
Jees: ”Kuusikoissa en usko paljon raivauksen tarvetta enää olevan.”
Eli kuvan kuusikko edusti poikkeuksellisen hyvää kohtaa, muualla on puustoa vähemmän?
Ihan tutun näköistä tämäkin. Alunperin männiköksi perustettu mutta loppupelissä sekametsä (ainakin itsellä). Itä-Hämeen kulmilla aika yleinen näky. Männyn laadun kannalta ei mikään huono yhdistelmä eikä koivunkaan. Sikäli mukavia metsiä tehdä hankintana koska niistä pystyy tekemään juur mieleisensä.
Tämä vain jo tehdyltä alalta eli saman mäen päältä lähes samoilta jalansijoilta kuin se yksi aiempi kuusikuva. Tämä nyt sitä osaa männiköstä joka on kuusikuvauksen seläntakaa. Mielestäni sopivan varovasti vain räkäoksaiset poistettuna ja hiukan koivuja. Vanhan metsän kantokin näkyy kiven edessä. Komea järeä kuusikko siitä silloin kaatui tästäkin karuhkon oloisesta mäestä.
Vastaavanlaiset kuviot olisi pikkuhiljaa harvennettava toiseen kertaan, mutta kun se mäntykuidun menekki on mikä on näillä seuduin. Silläpä näistä on sitten tullut yriteltyäkin tehdä sekametsää, kuusi- ja koivutukilla ja -kuidulla on ollut varmin menekki täällä päin.
Hieno männikkö Jessellä. Silti jään vielä odottamaan kuvia sähköaidatuista haavikoista.
Pienenä oheismainintana että tuon kiven juureen hautasin pitkäaikaisen koiraystävämme saksanpaimenkoira Anun.
Nuo kolme mäntyä kolmiomallisesti istutin rajaamaan hauta-alueen ja kuvaa meitin porukkaa jotka sen aikaa kuljimme aina kuin mahdollista yhdessätuumin. Silloin näkyvyys tuosta kiveltä oli monta sataa metriä suuntaansa. Ankea 10ha:n aukko. Monen joulun aikaan paloi kynttilä kiven nokassa. Näkyi kauas ohikulkevalle maantiellekkin. Voinut ehkä kulkijat ihmetelläkkin moista keskellä harvaanasuttua seutua. Noin vain ne metsät kasvaa ja näkyvyys ja mittasuhteetkin muuttuu. Ennen niin muhkea mäki näyttää nyt pieneltä ja kivikin myös. Paljon muistoja tällä palstalla. Ensimmäisellä omalla traktorilla mm. kerätty runsaat määrät poltinpuuta tästäkin mäkiseudusta. Ja nuoren keski-ikäisen innolla tietysti aina hiukan kokeillen kuinka se takapotkuferku kiipeilee ja kuormia kuskailee.
Lähtökohta huomioiden ihan kelvollista puustoa ja kasvu erinomaista. Seuraavan harvennuksen jälkeen alkaa varmaan näyttää jo talousmetsältä. Tuskin tuosta kuitenkaan on yli 2000 koivua otettu pois, joten tiheys ei ole ollut 3800. Tai sitten on otettu vain pientä närettä.
Kolmen männyn tiheikköä ihmettelinkin, vaikka epätasaisessa puustossa tuollaisia voi muutenkin jättää. Kun ympärillä on tilaa, lähekkäinkin olevat puut mahtuu kasvamaan.
Näillä mäntyaloilla ei ollutkaan. Itse asiassa niistä lähti nyt tosi vähän pois. Jokunen koivu ja huonot männyt.
Miettikääpä Gla ja muutkin muuten kun 44% alasta on männyllä lähes valmista metsää aivan olemattomalla poistolla ja lähes hehtaari jätettiin tekemättäkin…..
Kysymys kuuluu, mistä se tavara tuli?
Kun nyt tiedän että vaakailtu on 85,7 kuutiota.
Ja kun kuusiin ei juurikaan pidelty myös.
Kokonaisalahan oli 3,2ha. Taisi tosiaan motomiehen hermosto pettää?
Kuusikon ylispuistahan tuo mottimäärä helposti tulee runsaan hehtarin alalta . Konekuski on kuitenkin käyttänyt järkeään onkivapaosaston kohdalla ja nostanut kytkintä . Moto ei todellakaan ole raivaussaha , vaikka Jesse yrittää kiivaasti muuta esittää .
Tämä on sitä markkinataloutta ! 🙂
Heidän omista ehdoistaanhan on kyse ja juuri niillä on kauppa tehty. Tässä ei minulla suinkaan kävisi ollenkaan huonosti riitatilanteessa. Minulta ei ole vaadittu ennakkoraivausta. Tämäkin on markkinataloutta!
Olin viikko sitten keskusteluissa ammattiosaston pj:n kanssa . Heidän yrityksensä kohdalle oli sattunut useiden kymmenien hehtaareiden työmaa , joka ei ollut täyttänyt sopimusehtoja hakkuuolosuhteiden osalta (raivaus) . Peli oli selvä . Työ keskeytettiin ja jatkettiin vasta , kun asiat olivat kunnossa . Mo oli luvannut hoitaa raivauksen , mutta urakka oli jäänyt vaiheeseen . Urakanantaja joutui omalla kustannuksellaan hoitamaan raivauksen loppuun ennen hakkuun jatkamista.
Tässä tapauksessa työtä jatkettiin , kun työmaa oli riittävän suuri . Veikkaan , että kukaan siirrä konettaan tuherrellakseen hehtaarin verran onkivapoja kasalle jonkin ymmärtämättömän isännän päähänpinttymän takia. Jos työ jää olosuhteiden vuoksi vähän (hehtaari) kesken , sinne tuskin muutamaan vuoteen palataan. Kerron tämän siksi , että nämä asiat pysähtyvät useinmiten osto-organisaation rattaisiin tavoittamatta kohdetta , joka oikeasti voi kyseiseen ongelmaan vaikuttaa…että terveisiä vaan Harjavaltaan ..
En tietenkään vaadikkaan juuri pelkästään näiden korjaavaa vaan samalla entisellä aukollahan tätä työtä piisaa vielä 7ha + tämä tekemätön ha. Seuraavan kaupan yhteydessä voin aivan hyvin vaatia saman tein tämänkin loppuun saattamista ainakin tuon tien ja rajan välisen kaistan osalta. Se päinvastainen rajanlaisto menee ensiharvennuksenkin yhteydessä kyllä. Tuo kuvan mukainen on jo kiireellisempi.
Meneekö puuston prosentit suunnilleen samassa suhteessa pinta-alojen kanssa? Eli vajaa puolet oli mäntyvaltaista?
Kertymä oli 86 m3 eli keskimäärin 27 m3/ha. Jos männiköissä (1,4 ha) oli vain vähän poistumaa, oletetaan vaikka 15 m3/ha, koivikoissa ja kuusikoissa (1,8 ha) oli tällöin 36 m3/ha. Männiköiden tilanne on selvä, niissä raivaus ei ollut vielä pahasti rästissä, eikä kasvu ollut taantunut. Päinvastoin, tiheyttä oli ehkä sopivasti oksaisuuden vähentämistä ajatellen. Kuusikosta (7%) olemme saaneet kuvan palstan parhaasta kohdasta ja lopputulos on siinä kohtuullinen, mutta koivikoista (49%) kieltäydyt lähettämästä kuvaa, kun tulos on sinunkin mielestäsi turhan harva ja hiesvaltainen, kun raudukset isokokoisimpina lähti haketukseen.
Jos sait leimikosta 10 €/m3 (oletus), tekee se 860 €. Verojen jälkeen tuosta jää sinulle 757 € eli 237 €/ha. Jos olisit omana työnä raivannut kuviot ajoissa eli koivikot 10 vuotta sitten ja männiköt 5 vuotta sitten, sinulla olisi nyt huomattavasti järeämpi leimikko, johon voisi tehdä energiakorjuun tai ensiharvennuksen 5 vuoden kuluessa. Rahaa saisit vähintään saman verran, mutta etenkin lehtipuuston osalta arvokasvu jatkuisi huomattavasti parempana. Raudukset alkaisi vähitellen muuttua 40 euron tukiksi, mutta sinun hieskoivut tuottavat jatkossakin pääosin 10-15 euron energiaa tai kuitua.
Ainakin kuusikuvan kohdan joudut raivaamaan, koska nyt se jäi liian tiheäksi seuraavaa harvennusta ajatellen. Tarvitaan pikkuvinkulla konttaamista, kun raivurille puusto alkaa olla jo turhan järeätä. Polttopuuta varmaan tarvitaan, mutta minä ainakin otan ne käsipelillä helpommista kohdista tien varresta suoraan auton kyytiin. Männikössä taisi olla kuusen alikasvosta, mikä sekin vaatii ennen seuraavaa korjuuta ennakkoraivauksen. Eli mielestäni varsin työlästä metsän hoitoa tuo edustaa, vaikka vain ensimmäistä 15 vuoden jaksoa katsoen toisin voisi kuvitella. Jatkossa iän myötä kiinnostus puskissa konttaamiseen varmaan vähenee, joten siksi itse pyrin hiukan toisenlaiseen eläkekassaan kuin sinä.
Gla väistää ja työllistää. Alkulähtökohta jolla olen e-puuhakkuun edullisuutta laskenut oli että raivaus vierastyönä vs. e-puuharvennus. Mielestäni kasvuja ei juuri tuosta olisi kovemmaksikaan saanut vaikka siellä olisi viisi vuotta sitten kumartanut ja niiannutkin puustolle. Kieltämättä koivikoiden valintoihin en ole tyytyväinen mutta hies kasvaa kyllä aivan yhtä kovaa tukkiasteelle lähes. Ja silloin kun toinen ihminen tekee valintoja on se riski otettava. Myös alkulähtökohdan tilanteessa jossa vierastyönä olisi metsä viisi vuotta sitten raivattu. Sielläkin olisi voinut tulla vääriä valintoja. Pitää muistaa että aion tosiaan silti tehdä ensiharvennuksen normaalisti kymmenkunnan vuoden päästä tähänkin palstalle. Kuusikoissa en usko paljon raivauksen tarvetta enää olevan. En nyt vielä aivan hyvin sitä kyllä kiertänyt mutta ainakin paikoin aivan hyvä. En aio kuusia alkaa pystykarsia että motonkuljettaja näkee pudottaa kouran puunjuurelle. Onneksi (toivottavasti) olemme täällä varmaan ensiharvennuksen toteutumisen aikaankin joten senkin tilanne silloin katsotaan. Mutta hyvä verrokkivertailu kuitenkin vaikka ei aivan minun alkuperäisihanteen pohjilta Gla.
Jesse Minulta ei ole vaadittu ennakkoraivausta. Tämäkin on markkinataloutta!
Enakkoraivaamattomuus voi myös näkyä hakkuun jälkeen jäävien puiden laadussa. Se ei sitten välttämättä ollutkaan markkinataloutta.
Ei näy koska olen aikanaan oikea-aikaisesti varhaisperannut taimikon.
Varhaisperkuu ei yleensä riitä siihen, että olosuhteet korjuussa ovat hyvät ja se näkyy joko kantohinnassa ja/tai korjuun laadussa. Olet oikeassa siinä, että kun kaupat on tehty ilman ennakkoraivausta, ei asiasta ole kenelläkään nokan koputtamista. Jos urakoitsijan sopimusehdot edellyttävät raivattuja kophteita, ostaja hoitakoon raivauksen omalla kustannuksellaan tai sopikoon urakoitsijan kanssa sopimuksesta poikkeavan taksan tähän kohteeseen. Silti kiinnostavampaa kuin ostajan ja urakoitsijan väliset sopimukset on mielestäni se, mihin myyjän kannattaa pyrkiä. Millä tavalla saa puuston kasvamaan mahdollisimman hyvin, ostajat kiinnostumaan kohteesta eli maksamaan leimikosta mahdollisimman kovan hinnan ja urakoitsijan tekemään laadukasta työtä jatkokasvatusta ajatellen. Kaikki tämä tietysti kohtuullisilla panostuksilla.
Jees: ”Mielestäni kasvuja ei juuri tuosta olisi kovemmaksikaan saanut vaikka siellä olisi viisi vuotta sitten kumartanut ja niiannutkin puustolle. Kieltämättä koivikoiden valintoihin en ole tyytyväinen mutta hies kasvaa kyllä aivan yhtä kovaa tukkiasteelle lähes. Ja silloin kun toinen ihminen tekee valintoja on se riski otettava.”
Kasvu vaikuttaa olleen yllättävän hyvää, kun huomioidaan luontainen alkuperä. Mutta koivikossa tuolla tiheydellä en enää puhuisi riskin toteutumisesta, koska todennäköisyys tuollaisen kasvatuksen jälkeen on hyvin suuri sille, ettei puusto ole jatkoa ajatellen hyvää. Toki hies kasvaa kuutioita, mutta puusta maksettavan kuutiohinnan nousun aiheuttama taloudellisen kannattavuuden paraneminen jää vähäiseksi. Raudukseen verrattuna heikomman kasvun lisäksi isompi osa rungoista ei täytä tukin kriteerejä.
Raivausvaiheessa olisi ollut mahdollista ohjata puuston kasvua arvokkaampiin yksilöihin. Tämän merkitys ensiharvennuksessa ei olisi näkynyt kantorahoissa, mutta siitä eteenpäin se alkaa vaikuttaa.
Jees: ”Kuusikoissa en usko paljon raivauksen tarvetta enää olevan.”
Eli kuvan kuusikko edusti poikkeuksellisen hyvää kohtaa, muualla on puustoa vähemmän?
Lisää kuvia tulossa joten sekin selvinnee. Jos vielä Metsälehti jaksaa jatkaa aiheessa kuvien muodossa.