Nostan sinulle hattua, kun jaksat tarpeellista valistustyötä. Kaikkea kuviesi valaisemaa maisemaa on ihan liikaa. Ja makeimmillaan näille tai seuraaville omistajille maksetaan varoistamme Kemera- tai jollain muulla nimikkeellä!
Miisu ja metsänvartija, miksi yleensäkään pitäisi olla hoitopakko? Metsä on yksityisomaisuutta. Miksi yhteiskunnan pitäisi tukea tai holhota tätä omaisuutta? Kuka siitä hyötyy?
Jos kerran metsä kasvaa ja hyödyn pieneneminen koskee vain omistajaa alempien tulojen muodossa, niin eikö hoitoon ole riittävä kannuste jo muutenkin? Miksi verovaroja ohjataan metsien hoitoon?
Juu, tiedän että vastaus sisältää kansallisomaisuusaatteen värittämää metsien elinvoimaisuus- ja tuottotekstiä, ehkä maininnan metsäteollisuuden puuhuollon turvaamisestakin?
Mitä tapahtuisi, jos ei olisi tukia ?
Jatkuisiko metsien hoito kuitenkin ihan ennallaan?
Ei ole tarkoitus masentaa kuvilla . Niillä pyrin tuomaan esille esim.sen vaihtoehdon seuraukset , kun taimikoita ei hoideta ajallaan tai yleensä ollenkaan. Tämäkin kuvan näkymä on seurausta ajalta , jolloin metsäyhtiöt potkivat metsureita kilometritehtaalle ja metsienhoito jäi joksikin aikaa vähemmälle huomiolle. Nyt tilanne on toinen . Taimikoista huolehditaan kohtuullisen hyvin.
Tämä ei siis ole kemerakohde . Yhdistelmäkorjuulla tätä näkymää kuitenkin pitäisi parannella. Raivaus on kuitenkin tehtävä sitä ennen.
Uuden metsälain mukanaan tuomat uhkat ja mahdollisuudet ovat myös olleet syynä ahkeraan kuvaviestintään palstalla. Paitsi , että laki tuo mukanaan vapauksia , se tuo myös paljon enemmän vastuuta metsänomistajalle. Tämän vuoksi onkin erityisen tärkeää tietää , mihin erilaiset toimenpiteet tai toimimattomuus metsässä johtavat. Näitä asioita me metsässä ammatiksemme toimivat seuraamme aitiopaikalta päivittäin. ”Koeruutuja ” riittää jokaiselle työpäivälle. Ei liene väärin , että annetaan tietoa kehittämiskohteista tai jonkin villityksen sudenkuopista. Toivottavasti virheistä opitaan ja veikkaan , että on paljon miellyttävämpää oppia toisten tekemistä virheistä . Anonyymit kuvat selityksineen ovat se pehmein vaihtoehto.
Hieno katsella noita suorittavan energiapuukohteita!
Näillähän tässä ajassa tätä kotomaatamme pikkuhiljaa virkistellään taas hiljaiseksi heittäytyneellä metsärintamallakin. Oman päätehakkuun vieressä oli juuri tuollainen eikä motomies purnannut yhtään kun hakkasi sen energia- ja koivukuitukasaan samantein. Sain aivan huikean kurssinkin niistä koska e-puuhakkuun taksa toimi näissäkin jonka olin tehnyt erillispalstasta samaan kauppaan.
Noita vielä piisaa muutama kohde ja jos hinta nousee tuota vauhtia kuin edellisestä kaupasta tähän kauppaan en paljon turhia murehia ota mihin kuntoon taimikko ajautuu. Aina löytyy tekijää.
Ja nuo pakotushöpinät on jostain tsaarinajan perintöä!
Pitäisi vähän jo miettiä mitä aikuisten oikeasti kirjoitellaan näilläkin palstoilla. Häpeällistä ruikutusta!
…ja ”Miisu” kiteyttikin varsin hyvin , kuinka on toimittava , jotta kuvan kaltaisilta tilanteilta vältytään tulevaisuudessa.
Erityisesti on kuitenkin alleviivattava , että energiapuiden(?) kasvattaminen taimikoissa johtaa lähes aina kuvan näkymiin.
Se ei tosin kaikkia metsänomistajia liikuta , kun hoitotyöt on saatu lykättyä toisten harteille ja valtio maksaa kantohinnan risukon puista. Leikin kulut tulevat kuitenkin ajan myötä maksuun alenevina katohintoina ja tulevan metsän pidemmän kiertoajan myötä.
Aivan samoin tuetaan ensiharvennuksia jonka suorittavakin kyllä hyvin tietää. Tällaista asennevammaista soopaa on turha syöttää ainakaan minulle joka jo jotain tiedänkin metsäasioista myös e-puun suhteen.
Tuo ”jotain” on kyllä aika vähän. Omat kokemukseni , joiden perusateella esitän ajatuksiani , koostuvat energiapuun toimituksista omista metsistä paikalliselle lämpölaitokselle 80-90 luvuilla ja sadoista käsitellyistä metsähehtaareista , joiden puut ovat päätyneet joko kokonaan tai osittain energiaksi. Nämä energialeimikot eivät todellakaan ole olleet mitään metsänhoidon helmiä , joten mahdollinen asennevammani johtuu siitä 🙂
Oletan vielä että useimmiten nämä suorittavan ”kuvapaljastukset” ovat lähtöjään kuvion reuna-alueita joissa ei vielä taimetus ole alun alkaenkaan ollut suotuisassa lähtöasemassa naapuripalstan isomman metsän varjostamana. Itse tajusin tuon juuri viimeksi kun hämmästyin oman palstani näkymää taimikolle siltä suunnasta johon päätehakkuu tehtiin nyt. Nyt kun motomies otti sen reuna-alueen käsittelyyn samantein niin taimikkokuvion näkymä normalisoitui suht hyväksi sieltäkin suunnalta. Sama on laita juuri tiehen rajoittuvissa joita täällä sitten kauhistellaan. Kun mennään siitä reunapusikosta sisään taimikkoon saattaa aueta aivan normaali hyvä taimikko eteen. Kaikki ei ole metsässäkään aina sitä miltä joku raflaava kuva näyttää. Vielä vähemmän että se olisi jokapuolella arkea. Tämä asenne on vain sielä ja syvältä. Kun on niin mukava aina syyllistää toisia kun minä oon niin hyvä!
Ja nuo suorittavan vuosiluvuthan jo kertovat oman osansa tämän päivän ”kelkan” luistosta. Minulla taas oli moton puikoissa kaveri joka on syntynyt noihin aikoihin!
.. tämä kuva on kuvion keskeltä ja ne monet muut ”vähän peremmältä” , jonne hoitava käsi ei ole yltänyt , mutta jonka hakkuun toteuttaja on joutunut käsittelemään.
…minäkö hyvä ? Ihan tavallinen kuolevainen virheitä tekevä ihminen. Tosin en mielelläni tee samaa virhettä kovin montaa kertaa…enkä halua , että muutkaan tekevät 🙂
Minusta kuva varmentaa sen, että nykyinen lakimääräinen metsänhoito on täysin tarpeetonta. Suomessa metsä kasvaa joka paikkaan itsestään. Metsäluonnon aikaansaamiseksi tai säilyttämiseksi kaikki hoitotoimenpiteet ovat tarpeettomia.
Useimpien lukijoiden mielestä kyseinenj metsä näyttää huonolta. Saattaa olla. ainakin se näyttää luonnolliselta verrattuna vrllisen metsäpolitiikan tuloksiin. kauneushan on katsojien silmässä.
Taloudellisesti ajatellen tämä metsä ei ilmeisesti ole omistajalleen taloudellisin mahdollisuus Tukkipuuta ei taida merkittävästi löytyä myyntihetkellä. Eikä siis suuria tulojakaan. Toisaalta, tukkikokoon kyseiset puut kasvavat, jos kasvavat, vasta vuosikymmenien kuluttua. Tukin hinta verrattuna poltettavan puun hintaan on vain arvailujen varassa, joskin todennäköisyys tukkipuun edullisempaanarvoon lienee suuri.
Eikö omistajalla pitäisi olla päätösvalta siitä, millä keinoilla metsäänsä hoitaa? Eikö omistajalla pitäisi olla valta veikata siihen, että energiapuun arvo tulee nousemaan ja tukkipuun suhteelinen arvo laskemaan? Eikö omistajalla pitäisi olla päätösvalta niihin asioihin, mitkä ovat hänen metsänsä hoitamisen tavoitteet? Näin ainakin minun mielestäni. On väärin, että päätökset tekee toinen taho kuin omistaja. Tuomitsen vieläpä verorahojeni käytön toisen metsän ”pakkohoitamiseen”.
Uudehkolta metsänomistajalta uusia ja järkeviä ajatuksia kuten odottaa tietysti voikin. Nämä 1900-luvun alkupuolen ihannoijat ja aikojen museoijat voivat kyllä hoitaa metsänsä vaikka millaisin käsityökaluin mutta elköön tuputtako sitä minään yleisenä ”pakotuskaavana”.
Jos valinnaisena on esim. minulla että maksan monta sataa euroa tuon lehtipuun alasraiskaukseen tai kasvatan siitä parissakymmenessä vuodessa kelvollisen päätehakattavan tai voimakkaasti harventaen jopa tukkikoon metsän tavoitteella niin valitsen aina rahaa minun aikanani tuottavan eli nopean lehtipuun ja rahantulon.
Huomio reuna-alueista on hyvä. Minulla on 15-vuotiaan koivikon eteläpuolella päätehakkuuta odottava omt-kuusikko. Vaikka koivut kasvavat väljästi, ovat ne kallistuneet pohjoiseen valon suuntaan. Aika moni noista on lumen painosta kallistunut lisää, eikä niistä tukkia ole koskaan luvassa.
Kirves olisi tuossakin auttanut, mutta sitä olisi pitänyt heiluttaa 10 vuotta sitten kuusikossa, ei koivikossa. Suorittavan kuvassa epäilemättä riukuuntumisella on merkittävä osuus.
Kyllä minä ainakin menen ja mielellänikin metsään ja useastikkin. Nytkin lähden juhannuksenpyhinä raivaamaan kevyesti tuon omani lomien jälkeen mototyönä tehtävän e-puukohteeni.
Ja siinäpä on sitten mukava niitä ajatuksia ”ulkoiluttaa” ja miettiä myös miksi joku moto saa nuo ”luokalle” menneetkin puitua ilman sälpäämistä.
Toiset taas ei.
Tiheikön raivaus maksaa paljon ja jos sitä vertaa energiahakkuun tiliin, erotus on huikea. Mutta raivauksen voi tehdä myös ajoissa, jolloin kustannukset eivät ole niitä, joita laskelmissasi esität. Ja raivatahan sinunkin täytyy, joten hiukan väljempään tehdyn raivauksen lisäkustannus on hyvin pieni.
E-puun raivaus vastaa lähes taimikon varhaisperkausta.
Hyvin kevyttä närettähän siinä vain lakaistaan maihin.
Tässä nyt kohteena olevassa ei ole taimikon varhaisperkausta varmaan edellinen omistaja suorittanut joten se tuli minulle nyt. Omakasvattamani ja myös syksyllä hakattava e-puukohde taas on aikanaan varhaisperattu ja sellaisenaan menossa hakkuuseen.
Eikös tuo nyt ole ihan hakattavissa oleva metsä ? Ihan ok e-puu kohde ehkä hieman pienenlaista. Jos tuossakin kohteessa tehtäisiin kevyt raivaus jesssen malliin ja poistetaan nuo räipät joukosta niin ihan hakattavissa se on motolla sen jälkeen. Eihän tuossa tarvii paljokaan kouralla työntää räippiä kun homma sujuu.
Kummmoisia kantorahatuloja mo:lle ei tuosta synny tukienkaan jälkeen kun hakkuutaksa on niin suuri pienestä keskikoosta johtuen.
Hakkuutaksa ei ole näin pienten rassien kyseessä ollen riittävä , joten yrittäjä päätti , että luonto saa jatkaa tällä kuviolla ”hoitotoimiaan ” entiseen malliin . Konetta tuonne ei siis tarvinnut viedä. Työohjetta päivitettiin täsmentämällä kohdevalintaa. Tämän tuloksena muutama hehtaari koivuvitelikkoa poistettiin työohjelmasta.
Työnantajan kanssa käydyn keskustelun perusteella nämä kohteet kierretään jatkossa ilman eri käskyä , mikäli ne jostakin syystä sattuvat läpäisemään osto-organisaation seulan.
Vai saa suorittavan yrittäjä ihan vain itekseen päättää mitä hakkaa ja mitä ei. Heh!
Taitaa olla loppusuoran aukeamat edessä jos ei ala ottaa nykykaavaa hakkuutyön käytäntöihin. Jos on yrityksiä jotka tulevat tuliterällä kalustolla ihan mielellään kaikki hakkuut läpi tuntuu että vanha ”jontikka” on saanut arvoisensa kuljettajan. Yrittäjästä puhumattakaan.
En lainkaan usko että nämä kohteet ovat lainkaan huonompia tehdä kuin muutkaan. Mutta käsitän että työjärjestys mennään kiireellisyysjärjestyksessä. Ja tuo ei sitä kiirettä vielä ole joten joutaa odottaa hiukan rauhallisemman hakkkuun aikaa. Nk. taukotyömaita esim. lomien jälkeen.
Tämä on ihan normaali käytäntö isommissa metsäkoneyrityksissä. Jos leimikon korjuukelpoisuusehdot eivät täyty , hakkuu keskeytetään . Osia leimikoista voidaan myös jättää tekemättä . Onhan se tietysti noloa , jos palsta jää kesken ennekkoraivauksen puutteiden takia , mutta se ei ole yrittäjän murheita.
Veikkaanpa että jos palstan omistaja heittäytyy hurjaksi ja vaatii hakkuun loppuun saattamista sinne menee joku muu yrittäjä hoitamaan homman loppuun. Muutenhan se olisi sopimusrikkomus joka voi tulla puut ostaneelle todella kalliiksi.
No ei tuo nyt niin paha ole että koneet pitäis pois viedä. Mitähän sekin yrittäjälle maksaa kun ensin koneet sinne tuodaan sitten käydään raapaisemassa ja viedään koneet pois. Tuloja ei tule penniäkään vaan pelkkiä kuluja. Ei muuta kuin metsuri eteen kunnostamaan pahimpia paikkoja ja koneharvennus helpoimpiin kohteisiin. Kesällähän tuo on helppoa kun ei tarvii kahlata lumessa ja valoa riittää.
Me ollan joskus tehty niin että minä olen raivannut ja isäntä on hakannut. Kumpikin ollaan saatu hyvä tili hommista. Kun nuo ”hätätyöt” on ihan ok taksalla myös metsurille. Olen samaa mieltä ”miisun” kanssa että aika helppo kohde. Tuollaisako olisivatkin.
Kuvassa on vain pieni osa ongelma-alueesta. Koska raivausapua ei tullut , peitteinen alue jätettiin korjuun ulkopuolelle.Kelvollista aluetta on jäljellä kymmenkunta hehtaaria , joten ylimääräisiä siirtokustannuksia ei tullut.
Kännykkäkuvissa puusto näyttää huomattavasti todellista harvemmalta. Runkoja oli todellisuudessa paikkapaikoin yli 10 000 / hehtaari. Eli ei mitään asiaa motolla sekaan ennen raivausta.
Nämä raivaukset on todellakin syytä tehdä hyvän sään aikana ylimääräisten kulujen välttämiseksi. Mieluummin hyvissä ajoin ennen kaupantekoa. Ennakkoraivausehto (alueella ei saa ola hakkuuta haittaavaa aluskasvosta) on lähes jokaisen koneyrittäjän ja puutavarayhtiön välisessä urakointisopimuksessa .
.. jos yrityksessä on toistakymmentä motoa , ei isäntä varmasti ehdi jokaisen edessä raivaamaan. Raivausurakan (jos tarvetta) hoitaa yhtiö tai mo.
Nyt ymmärrän jo hyvinkin suorittavan toimet. Noin mekin teemme varsinkin talvisin kun raivausta ei voi suorittaa tai sitten yhtiö tai mo ei anna sitä tehdä. Ohitetaan ryteikkö ja jätetään silleensä.
Jos kyseessä on isompi raivaamaton alue ,sinne palataan hakkuun merkeissä , kun JOKU on raivannut alueen ensin. Muutaman aarin päntit on viisainta jättää lisäämään monimuotoisuutta.
Työmaan keskeyttäminen ei suinkaan ole itsetarkoitus , mutta vahinkojen ja ylimääräisten kulujen välttämiseksi se on joskus pakko tehdä. Varsinkaan työn laadultaan hyvämaineiset yritykset eivät pilaa tilannettaan epäkelvoissa olosuhteissa.
Noita on suorittavan hyvä heitellä ison firman satojen hehtaarien metsissä rymytessään. Aivan eri mennä pienen yksityismetsänomistajan palstalle. Siellä ”herrastelu” on lähes aina se viimeinen reissu sille mo:lle.
Jos kauppakirja on olemassa ja siinä on ehdot niin niitä ei moton kuljettaja muuta.
Noita metsäkauppoja tehdään valitettavasti liian paljon pelkästään kirjoituspöytätyönä tutustaumatta palstaan paikan päällä. Joskus se motokuski on ensimmäinen elävä olento oravan jälkeen korjattavaksi aiotulla metsäkuviolla.
Jos olosuhteet ovat hakkuuta ajatellen toivottomat , käytetään maalaisjärkeä ja korjataan ne puut , jotka ovat kohtuudella korjattavissa tai poistutaan paikalta odottelemaan tilanteen korjaantumista. Tästä on minullekin annettu selkeät ohjeet kirjallisena (laatukäsikirja). Jos metsänomistaja haluaa , että hakkuu tapahtuu laadukkaasti ja aikataulun mukaan , hän huolehtii palstan kauppakunnostuksesta ennen puunkorjuun aloittamista.
Ei pitäisi olla mitään epäselvää!
Sehän on sitten puunostajan murhe jos ei vaivaudu palstalla käymään. Sellaista ei ole vielä omalle kohdalle osunutkaan eli mitenhän nyt lie tuon tyylilajin yleisyyden kanssa?
Suomi on iso maa. Jos tuon näköiset palstat saa jossain päin maata myytyä niin on sitten puun kysyntä huipussaan. Monessa paikoin kun ei edes ensiharvennukset käy kaupaksi viakka kertymä on parempi ja kulut pienemmät.
Kyseisen kohteen käsittelyyn kohdistuu kaksikin ”kauppaa”.
Ensiksi puutavarayhtiö on ostanut kohteen korjattavaksi. Ennen kaupan päättämistä ostaja on tarkistanut kohteen ja määritellyt hintansa kohteen mukaiseksi. Kauppakirjan allekirjoituksella ostaja on sitoutunut korjaamaan kyseisen kohteen kyseisessä kunnossa. En ymmärrä mikä voi asiassa olla riidan aihe.
Toiseksi puutavaryhtiö on tehnyt puun korjuuorganisation kanssa sopimuksen puiden korjaamisesta. Tällöin on kaupan ehdoista tai korjuun hintatasosta sovittu jollain tavalla. Nämä löytyvät korjuusopimuksesta, sen liitteistä tai linkeistä. Sekin on selvää pässin lihaa.
Jos kohde ei ole sellaisenaan korjuukelpoinen, vaan sitä joudutaan käsittelemään etukäteen, tämä ylimääräinen käsittely tehdään sen osapuolen kustannuksella, jonka lupaamat ehdot eivät sellaisenaan täyty. Selvää pääsin lihaa tämäkin.
Osa tästä kohteesta jätettiin korjaamatta aivan yhteisymmärryksessä. Kyseessä olevan omistajan mailla voi tulla vastaan suurien pinta-alojen takia myös heikosti korjuuseen soveltuvia paikkoja . Tässä tapauksessa varmistettiin vielä yrittäjän kanssa halkkuun ulkopuolelle jätettävän alueen suuruus.
Valitettavasti viesti siitä , että ennakkoraivauksesta on huolehdittava ennen hakkuun aloittamista , ei ole tavoittanut aina niitä tahoja , jotka voivat asiaan vaikuttaa . Tämän vuoksi on joskus ollut pakko viimeisenä keinona joko rajata soveltumaton alue hakkuun ulkopuolelle tai luopua hakkuuaikeesta kokonaan .
Alkuperäinen tarkoitus oli viestiä kuvalla , mitä tapahtuu , jos taimikko raivataan liian myöhään ja nuoren metsän kunnostus jää tekemättä. Raivatun alueen jäliversonta on sitä voimakkaampaa , mitä myöhemmin toimitaan . Kuvassa näkyy , mitä pahimmillaan voi tapahtua. Nämä näkymät ovat aiheuttaneet oman varauksellisen suhtautumiseni energiapuiden kasvattamiseen taimikoissa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Tykkään näistä kuvista. Mukavia olisi selitykset miksi tuollaista syntyy ja vielä kiinnostavampaa se miten kuvan tilanteen voi estää.
40 vuoden päästä tilanne on seuraava:
Lehtipuu (lepät) on suuremmaksi osaksi häipynyt, mänty on näköjään hyvän laatuinen ja säilyy kuviolla. Joitain ”riippamaisia” (hies)koivuja seassa.
Tuotos jossain 200-250 m3/ha.
Tein viime viikolla metsäretkeilyn Keski-Pohjanmaalla. Mittariin kertyi 157 km ja yhtään, siis yhtään hoidettua taimikkoa ei näkynyt tien varressa.
Juuri tälläistä hoitamatonta pusikkoa joka paikka täynnä.
Metsänvartijan ja 2-4 työntekijän palkkaus 1000 ha metsäalueelle olisi loistava idea. Metsänhoitopakko, rahoitus puukaupasta ja valtion tukiaisista.
Sulan maan aika risusavotalla ja talvella savotan tukitoiminnoissa.
Suorittava porras
Nostan sinulle hattua, kun jaksat tarpeellista valistustyötä. Kaikkea kuviesi valaisemaa maisemaa on ihan liikaa. Ja makeimmillaan näille tai seuraaville omistajille maksetaan varoistamme Kemera- tai jollain muulla nimikkeellä!
Miisu ja metsänvartija, miksi yleensäkään pitäisi olla hoitopakko? Metsä on yksityisomaisuutta. Miksi yhteiskunnan pitäisi tukea tai holhota tätä omaisuutta? Kuka siitä hyötyy?
Jos kerran metsä kasvaa ja hyödyn pieneneminen koskee vain omistajaa alempien tulojen muodossa, niin eikö hoitoon ole riittävä kannuste jo muutenkin? Miksi verovaroja ohjataan metsien hoitoon?
Juu, tiedän että vastaus sisältää kansallisomaisuusaatteen värittämää metsien elinvoimaisuus- ja tuottotekstiä, ehkä maininnan metsäteollisuuden puuhuollon turvaamisestakin?
Mitä tapahtuisi, jos ei olisi tukia ?
Jatkuisiko metsien hoito kuitenkin ihan ennallaan?
Ei ole tarkoitus masentaa kuvilla . Niillä pyrin tuomaan esille esim.sen vaihtoehdon seuraukset , kun taimikoita ei hoideta ajallaan tai yleensä ollenkaan. Tämäkin kuvan näkymä on seurausta ajalta , jolloin metsäyhtiöt potkivat metsureita kilometritehtaalle ja metsienhoito jäi joksikin aikaa vähemmälle huomiolle. Nyt tilanne on toinen . Taimikoista huolehditaan kohtuullisen hyvin.
Tämä ei siis ole kemerakohde . Yhdistelmäkorjuulla tätä näkymää kuitenkin pitäisi parannella. Raivaus on kuitenkin tehtävä sitä ennen.
Uuden metsälain mukanaan tuomat uhkat ja mahdollisuudet ovat myös olleet syynä ahkeraan kuvaviestintään palstalla. Paitsi , että laki tuo mukanaan vapauksia , se tuo myös paljon enemmän vastuuta metsänomistajalle. Tämän vuoksi onkin erityisen tärkeää tietää , mihin erilaiset toimenpiteet tai toimimattomuus metsässä johtavat. Näitä asioita me metsässä ammatiksemme toimivat seuraamme aitiopaikalta päivittäin. ”Koeruutuja ” riittää jokaiselle työpäivälle. Ei liene väärin , että annetaan tietoa kehittämiskohteista tai jonkin villityksen sudenkuopista. Toivottavasti virheistä opitaan ja veikkaan , että on paljon miellyttävämpää oppia toisten tekemistä virheistä . Anonyymit kuvat selityksineen ovat se pehmein vaihtoehto.
Hieno katsella noita suorittavan energiapuukohteita!
Näillähän tässä ajassa tätä kotomaatamme pikkuhiljaa virkistellään taas hiljaiseksi heittäytyneellä metsärintamallakin. Oman päätehakkuun vieressä oli juuri tuollainen eikä motomies purnannut yhtään kun hakkasi sen energia- ja koivukuitukasaan samantein. Sain aivan huikean kurssinkin niistä koska e-puuhakkuun taksa toimi näissäkin jonka olin tehnyt erillispalstasta samaan kauppaan.
Noita vielä piisaa muutama kohde ja jos hinta nousee tuota vauhtia kuin edellisestä kaupasta tähän kauppaan en paljon turhia murehia ota mihin kuntoon taimikko ajautuu. Aina löytyy tekijää.
Kasvihuoneen kaaripuita painumassa,jos kevennykset sallitaan. Tämäkin kuva todistaa,että ”kirves”metsän paras lääke sanonta pätee yhä.
Ja nuo pakotushöpinät on jostain tsaarinajan perintöä!
Pitäisi vähän jo miettiä mitä aikuisten oikeasti kirjoitellaan näilläkin palstoilla. Häpeällistä ruikutusta!
…ja ”Miisu” kiteyttikin varsin hyvin , kuinka on toimittava , jotta kuvan kaltaisilta tilanteilta vältytään tulevaisuudessa.
Erityisesti on kuitenkin alleviivattava , että energiapuiden(?) kasvattaminen taimikoissa johtaa lähes aina kuvan näkymiin.
Se ei tosin kaikkia metsänomistajia liikuta , kun hoitotyöt on saatu lykättyä toisten harteille ja valtio maksaa kantohinnan risukon puista. Leikin kulut tulevat kuitenkin ajan myötä maksuun alenevina katohintoina ja tulevan metsän pidemmän kiertoajan myötä.
Aivan samoin tuetaan ensiharvennuksia jonka suorittavakin kyllä hyvin tietää. Tällaista asennevammaista soopaa on turha syöttää ainakaan minulle joka jo jotain tiedänkin metsäasioista myös e-puun suhteen.
Tuo ”jotain” on kyllä aika vähän. Omat kokemukseni , joiden perusateella esitän ajatuksiani , koostuvat energiapuun toimituksista omista metsistä paikalliselle lämpölaitokselle 80-90 luvuilla ja sadoista käsitellyistä metsähehtaareista , joiden puut ovat päätyneet joko kokonaan tai osittain energiaksi. Nämä energialeimikot eivät todellakaan ole olleet mitään metsänhoidon helmiä , joten mahdollinen asennevammani johtuu siitä 🙂
Oletan vielä että useimmiten nämä suorittavan ”kuvapaljastukset” ovat lähtöjään kuvion reuna-alueita joissa ei vielä taimetus ole alun alkaenkaan ollut suotuisassa lähtöasemassa naapuripalstan isomman metsän varjostamana. Itse tajusin tuon juuri viimeksi kun hämmästyin oman palstani näkymää taimikolle siltä suunnasta johon päätehakkuu tehtiin nyt. Nyt kun motomies otti sen reuna-alueen käsittelyyn samantein niin taimikkokuvion näkymä normalisoitui suht hyväksi sieltäkin suunnalta. Sama on laita juuri tiehen rajoittuvissa joita täällä sitten kauhistellaan. Kun mennään siitä reunapusikosta sisään taimikkoon saattaa aueta aivan normaali hyvä taimikko eteen. Kaikki ei ole metsässäkään aina sitä miltä joku raflaava kuva näyttää. Vielä vähemmän että se olisi jokapuolella arkea. Tämä asenne on vain sielä ja syvältä. Kun on niin mukava aina syyllistää toisia kun minä oon niin hyvä!
Ja nuo suorittavan vuosiluvuthan jo kertovat oman osansa tämän päivän ”kelkan” luistosta. Minulla taas oli moton puikoissa kaveri joka on syntynyt noihin aikoihin!
.. tämä kuva on kuvion keskeltä ja ne monet muut ”vähän peremmältä” , jonne hoitava käsi ei ole yltänyt , mutta jonka hakkuun toteuttaja on joutunut käsittelemään.
…minäkö hyvä ? Ihan tavallinen kuolevainen virheitä tekevä ihminen. Tosin en mielelläni tee samaa virhettä kovin montaa kertaa…enkä halua , että muutkaan tekevät 🙂
Raivaussaha, se on metsänhoitajan työkalu, tässäkin.
Tuota ois hieno sahata syyspimeillä..
Hieno kuva ja hieno otsikko.
Minusta kuva varmentaa sen, että nykyinen lakimääräinen metsänhoito on täysin tarpeetonta. Suomessa metsä kasvaa joka paikkaan itsestään. Metsäluonnon aikaansaamiseksi tai säilyttämiseksi kaikki hoitotoimenpiteet ovat tarpeettomia.
Useimpien lukijoiden mielestä kyseinenj metsä näyttää huonolta. Saattaa olla. ainakin se näyttää luonnolliselta verrattuna vrllisen metsäpolitiikan tuloksiin. kauneushan on katsojien silmässä.
Taloudellisesti ajatellen tämä metsä ei ilmeisesti ole omistajalleen taloudellisin mahdollisuus Tukkipuuta ei taida merkittävästi löytyä myyntihetkellä. Eikä siis suuria tulojakaan. Toisaalta, tukkikokoon kyseiset puut kasvavat, jos kasvavat, vasta vuosikymmenien kuluttua. Tukin hinta verrattuna poltettavan puun hintaan on vain arvailujen varassa, joskin todennäköisyys tukkipuun edullisempaanarvoon lienee suuri.
Eikö omistajalla pitäisi olla päätösvalta siitä, millä keinoilla metsäänsä hoitaa? Eikö omistajalla pitäisi olla valta veikata siihen, että energiapuun arvo tulee nousemaan ja tukkipuun suhteelinen arvo laskemaan? Eikö omistajalla pitäisi olla päätösvalta niihin asioihin, mitkä ovat hänen metsänsä hoitamisen tavoitteet? Näin ainakin minun mielestäni. On väärin, että päätökset tekee toinen taho kuin omistaja. Tuomitsen vieläpä verorahojeni käytön toisen metsän ”pakkohoitamiseen”.
Uudehkolta metsänomistajalta uusia ja järkeviä ajatuksia kuten odottaa tietysti voikin. Nämä 1900-luvun alkupuolen ihannoijat ja aikojen museoijat voivat kyllä hoitaa metsänsä vaikka millaisin käsityökaluin mutta elköön tuputtako sitä minään yleisenä ”pakotuskaavana”.
Jos valinnaisena on esim. minulla että maksan monta sataa euroa tuon lehtipuun alasraiskaukseen tai kasvatan siitä parissakymmenessä vuodessa kelvollisen päätehakattavan tai voimakkaasti harventaen jopa tukkikoon metsän tavoitteella niin valitsen aina rahaa minun aikanani tuottavan eli nopean lehtipuun ja rahantulon.
Huomio reuna-alueista on hyvä. Minulla on 15-vuotiaan koivikon eteläpuolella päätehakkuuta odottava omt-kuusikko. Vaikka koivut kasvavat väljästi, ovat ne kallistuneet pohjoiseen valon suuntaan. Aika moni noista on lumen painosta kallistunut lisää, eikä niistä tukkia ole koskaan luvassa.
Kirves olisi tuossakin auttanut, mutta sitä olisi pitänyt heiluttaa 10 vuotta sitten kuusikossa, ei koivikossa. Suorittavan kuvassa epäilemättä riukuuntumisella on merkittävä osuus.
Toivotaan rehellisesti ja oikein porukalla, etteivät Uudehkon ja Jessen ajatukset menisi metsään!
Kyllä minä ainakin menen ja mielellänikin metsään ja useastikkin. Nytkin lähden juhannuksenpyhinä raivaamaan kevyesti tuon omani lomien jälkeen mototyönä tehtävän e-puukohteeni.
Ja siinäpä on sitten mukava niitä ajatuksia ”ulkoiluttaa” ja miettiä myös miksi joku moto saa nuo ”luokalle” menneetkin puitua ilman sälpäämistä.
Toiset taas ei.
Tiheikön raivaus maksaa paljon ja jos sitä vertaa energiahakkuun tiliin, erotus on huikea. Mutta raivauksen voi tehdä myös ajoissa, jolloin kustannukset eivät ole niitä, joita laskelmissasi esität. Ja raivatahan sinunkin täytyy, joten hiukan väljempään tehdyn raivauksen lisäkustannus on hyvin pieni.
E-puun raivaus vastaa lähes taimikon varhaisperkausta.
Hyvin kevyttä närettähän siinä vain lakaistaan maihin.
Tässä nyt kohteena olevassa ei ole taimikon varhaisperkausta varmaan edellinen omistaja suorittanut joten se tuli minulle nyt. Omakasvattamani ja myös syksyllä hakattava e-puukohde taas on aikanaan varhaisperattu ja sellaisenaan menossa hakkuuseen.
Eikös tuo nyt ole ihan hakattavissa oleva metsä ? Ihan ok e-puu kohde ehkä hieman pienenlaista. Jos tuossakin kohteessa tehtäisiin kevyt raivaus jesssen malliin ja poistetaan nuo räipät joukosta niin ihan hakattavissa se on motolla sen jälkeen. Eihän tuossa tarvii paljokaan kouralla työntää räippiä kun homma sujuu.
Kummmoisia kantorahatuloja mo:lle ei tuosta synny tukienkaan jälkeen kun hakkuutaksa on niin suuri pienestä keskikoosta johtuen.
Hakkuutaksa ei ole näin pienten rassien kyseessä ollen riittävä , joten yrittäjä päätti , että luonto saa jatkaa tällä kuviolla ”hoitotoimiaan ” entiseen malliin . Konetta tuonne ei siis tarvinnut viedä. Työohjetta päivitettiin täsmentämällä kohdevalintaa. Tämän tuloksena muutama hehtaari koivuvitelikkoa poistettiin työohjelmasta.
Työnantajan kanssa käydyn keskustelun perusteella nämä kohteet kierretään jatkossa ilman eri käskyä , mikäli ne jostakin syystä sattuvat läpäisemään osto-organisaation seulan.
Vai saa suorittavan yrittäjä ihan vain itekseen päättää mitä hakkaa ja mitä ei. Heh!
Taitaa olla loppusuoran aukeamat edessä jos ei ala ottaa nykykaavaa hakkuutyön käytäntöihin. Jos on yrityksiä jotka tulevat tuliterällä kalustolla ihan mielellään kaikki hakkuut läpi tuntuu että vanha ”jontikka” on saanut arvoisensa kuljettajan. Yrittäjästä puhumattakaan.
En lainkaan usko että nämä kohteet ovat lainkaan huonompia tehdä kuin muutkaan. Mutta käsitän että työjärjestys mennään kiireellisyysjärjestyksessä. Ja tuo ei sitä kiirettä vielä ole joten joutaa odottaa hiukan rauhallisemman hakkkuun aikaa. Nk. taukotyömaita esim. lomien jälkeen.
Tämä on ihan normaali käytäntö isommissa metsäkoneyrityksissä. Jos leimikon korjuukelpoisuusehdot eivät täyty , hakkuu keskeytetään . Osia leimikoista voidaan myös jättää tekemättä . Onhan se tietysti noloa , jos palsta jää kesken ennekkoraivauksen puutteiden takia , mutta se ei ole yrittäjän murheita.
Jos sopimuksessa ei ole mainintaa ennakkoraivauksesta ja urakoitsija jättää työn kesken, miten homma hoituu loppuun? Vai jääkö myyjä kärsijäksi?
Veikkaanpa että jos palstan omistaja heittäytyy hurjaksi ja vaatii hakkuun loppuun saattamista sinne menee joku muu yrittäjä hoitamaan homman loppuun. Muutenhan se olisi sopimusrikkomus joka voi tulla puut ostaneelle todella kalliiksi.
No ei tuo nyt niin paha ole että koneet pitäis pois viedä. Mitähän sekin yrittäjälle maksaa kun ensin koneet sinne tuodaan sitten käydään raapaisemassa ja viedään koneet pois. Tuloja ei tule penniäkään vaan pelkkiä kuluja. Ei muuta kuin metsuri eteen kunnostamaan pahimpia paikkoja ja koneharvennus helpoimpiin kohteisiin. Kesällähän tuo on helppoa kun ei tarvii kahlata lumessa ja valoa riittää.
Me ollan joskus tehty niin että minä olen raivannut ja isäntä on hakannut. Kumpikin ollaan saatu hyvä tili hommista. Kun nuo ”hätätyöt” on ihan ok taksalla myös metsurille. Olen samaa mieltä ”miisun” kanssa että aika helppo kohde. Tuollaisako olisivatkin.
Metsuri/motokuskin oivallista tilannetajua ja joustoa. Juuri tuota metsätyömaailma juuri kaipaa. Selvitetään ongelma eikä heti luikita käpälämäkeen.
Kuvassa on vain pieni osa ongelma-alueesta. Koska raivausapua ei tullut , peitteinen alue jätettiin korjuun ulkopuolelle.Kelvollista aluetta on jäljellä kymmenkunta hehtaaria , joten ylimääräisiä siirtokustannuksia ei tullut.
Kännykkäkuvissa puusto näyttää huomattavasti todellista harvemmalta. Runkoja oli todellisuudessa paikkapaikoin yli 10 000 / hehtaari. Eli ei mitään asiaa motolla sekaan ennen raivausta.
Nämä raivaukset on todellakin syytä tehdä hyvän sään aikana ylimääräisten kulujen välttämiseksi. Mieluummin hyvissä ajoin ennen kaupantekoa. Ennakkoraivausehto (alueella ei saa ola hakkuuta haittaavaa aluskasvosta) on lähes jokaisen koneyrittäjän ja puutavarayhtiön välisessä urakointisopimuksessa .
.. jos yrityksessä on toistakymmentä motoa , ei isäntä varmasti ehdi jokaisen edessä raivaamaan. Raivausurakan (jos tarvetta) hoitaa yhtiö tai mo.
Nyt ymmärrän jo hyvinkin suorittavan toimet. Noin mekin teemme varsinkin talvisin kun raivausta ei voi suorittaa tai sitten yhtiö tai mo ei anna sitä tehdä. Ohitetaan ryteikkö ja jätetään silleensä.
GLA:lle
Jos kyseessä on isompi raivaamaton alue ,sinne palataan hakkuun merkeissä , kun JOKU on raivannut alueen ensin. Muutaman aarin päntit on viisainta jättää lisäämään monimuotoisuutta.
Työmaan keskeyttäminen ei suinkaan ole itsetarkoitus , mutta vahinkojen ja ylimääräisten kulujen välttämiseksi se on joskus pakko tehdä. Varsinkaan työn laadultaan hyvämaineiset yritykset eivät pilaa tilannettaan epäkelvoissa olosuhteissa.
Noita on suorittavan hyvä heitellä ison firman satojen hehtaarien metsissä rymytessään. Aivan eri mennä pienen yksityismetsänomistajan palstalle. Siellä ”herrastelu” on lähes aina se viimeinen reissu sille mo:lle.
Jos kauppakirja on olemassa ja siinä on ehdot niin niitä ei moton kuljettaja muuta.
Noita metsäkauppoja tehdään valitettavasti liian paljon pelkästään kirjoituspöytätyönä tutustaumatta palstaan paikan päällä. Joskus se motokuski on ensimmäinen elävä olento oravan jälkeen korjattavaksi aiotulla metsäkuviolla.
Jos olosuhteet ovat hakkuuta ajatellen toivottomat , käytetään maalaisjärkeä ja korjataan ne puut , jotka ovat kohtuudella korjattavissa tai poistutaan paikalta odottelemaan tilanteen korjaantumista. Tästä on minullekin annettu selkeät ohjeet kirjallisena (laatukäsikirja). Jos metsänomistaja haluaa , että hakkuu tapahtuu laadukkaasti ja aikataulun mukaan , hän huolehtii palstan kauppakunnostuksesta ennen puunkorjuun aloittamista.
Ei pitäisi olla mitään epäselvää!
Sehän on sitten puunostajan murhe jos ei vaivaudu palstalla käymään. Sellaista ei ole vielä omalle kohdalle osunutkaan eli mitenhän nyt lie tuon tyylilajin yleisyyden kanssa?
Suomi on iso maa. Jos tuon näköiset palstat saa jossain päin maata myytyä niin on sitten puun kysyntä huipussaan. Monessa paikoin kun ei edes ensiharvennukset käy kaupaksi viakka kertymä on parempi ja kulut pienemmät.
Kyseisen kohteen käsittelyyn kohdistuu kaksikin ”kauppaa”.
Ensiksi puutavarayhtiö on ostanut kohteen korjattavaksi. Ennen kaupan päättämistä ostaja on tarkistanut kohteen ja määritellyt hintansa kohteen mukaiseksi. Kauppakirjan allekirjoituksella ostaja on sitoutunut korjaamaan kyseisen kohteen kyseisessä kunnossa. En ymmärrä mikä voi asiassa olla riidan aihe.
Toiseksi puutavaryhtiö on tehnyt puun korjuuorganisation kanssa sopimuksen puiden korjaamisesta. Tällöin on kaupan ehdoista tai korjuun hintatasosta sovittu jollain tavalla. Nämä löytyvät korjuusopimuksesta, sen liitteistä tai linkeistä. Sekin on selvää pässin lihaa.
Jos kohde ei ole sellaisenaan korjuukelpoinen, vaan sitä joudutaan käsittelemään etukäteen, tämä ylimääräinen käsittely tehdään sen osapuolen kustannuksella, jonka lupaamat ehdot eivät sellaisenaan täyty. Selvää pääsin lihaa tämäkin.
Osa tästä kohteesta jätettiin korjaamatta aivan yhteisymmärryksessä. Kyseessä olevan omistajan mailla voi tulla vastaan suurien pinta-alojen takia myös heikosti korjuuseen soveltuvia paikkoja . Tässä tapauksessa varmistettiin vielä yrittäjän kanssa halkkuun ulkopuolelle jätettävän alueen suuruus.
Valitettavasti viesti siitä , että ennakkoraivauksesta on huolehdittava ennen hakkuun aloittamista , ei ole tavoittanut aina niitä tahoja , jotka voivat asiaan vaikuttaa . Tämän vuoksi on joskus ollut pakko viimeisenä keinona joko rajata soveltumaton alue hakkuun ulkopuolelle tai luopua hakkuuaikeesta kokonaan .
Alkuperäinen tarkoitus oli viestiä kuvalla , mitä tapahtuu , jos taimikko raivataan liian myöhään ja nuoren metsän kunnostus jää tekemättä. Raivatun alueen jäliversonta on sitä voimakkaampaa , mitä myöhemmin toimitaan . Kuvassa näkyy , mitä pahimmillaan voi tapahtua. Nämä näkymät ovat aiheuttaneet oman varauksellisen suhtautumiseni energiapuiden kasvattamiseen taimikoissa.