Puista ja kannoista näkee paljonkin jos halua ja kiinnostusta on.
En ottanut kuvia mutta tutkin muuten tarkkaan vuonna -84 kesämökkitontilta kaatamani puun kantoa. Siinä näkyi alkuperäisen omistajan historiaa. Suurin muutos tapahtui kun sota loppui ja omistaja pääsi taas töihinsä. Viitisen vuotta täysin pois kuvioista on nuorelle metsälle (miehellekin)pitkä aika.
Niin, mainitsematta jäi: tuon 15 vuoden jälkeen kevät/syys luston paksuus oli tuo pari milliä. Puun ikääntyessä lustotkin tiheni.
Puun kokonaisikä jäi laskematta, eikä kuvan tarkkuus valitettavasti riitä laskentaan. Kuvattu kännykameralla.
Vanhojen oppien mukaan sahauspinnasta katsottuna sen hyvälaatuisen sydänpuun osuus näkyi pari päivää, sitten hävisi näkyvistä, ilmeisesti valon vaikutuksesta.
Joku varmasti tietää tuon mekanismin paremmin, tai kertoneeko ”kuukkeli”?
Muodostuuko ns. sydänpuuta vain hitaasti kasvavalle männylle vai myös hitaasti kasvavalle kuuselle, tai jopa lehtipuille? Mikä määrää sen %-osuuden puussa? Häviääkö väriefekti aina ajan kuluessa, kuten sexemtreen esimerkissä?
”Sydänpuun” osuus tuossa on vähennettynä ensimmäiset 15 vuotta ja tuo ulommainen pihkainen osuus. Tuon puun syntymekanismia ei taideta tuntea tarkkaan? Sitä löytyy ympäri Suomea. Välttämättä sitä ei ole koko metsikön puissa. Vierekkäistenkin puitten sydänpuun osuus voi vaihdella suuresti.
Suuri haaste puunkorjuussa on ottaa talteen tuo puuaines jossa sydänpuuta on? Sehän on jo kuollutta solukkoa, ravinteet kun kulkee pinta kerroksessa.
Oikealla puolella olevassa puussa näkyy sisus punertavana, niin näkyi etualalla olevassa puussakin, väri häipyi parissa päivässä. Puut kaadoin kahden päivän välein. Väri tosiaankin näkyi haalenevan aikajanalla X.
Niin, pitäähän ”pohjat” olla. Olen samoilla linjoilla kanssasi tuossa ”vanhanaikaisessa” rakennuspuussa.
Valitettavasti ajanpuutteen ja muitten teknisten asioitten takia jouduin kaatamaan tuon puun nyt, oikea aika olisi ollut tammi-helmi pakkasilla.
Puista ja kannoista näkee paljonkin jos halua ja kiinnostusta on.
En ottanut kuvia mutta tutkin muuten tarkkaan vuonna -84 kesämökkitontilta kaatamani puun kantoa. Siinä näkyi alkuperäisen omistajan historiaa. Suurin muutos tapahtui kun sota loppui ja omistaja pääsi taas töihinsä. Viitisen vuotta täysin pois kuvioista on nuorelle metsälle (miehellekin)pitkä aika.
Kasvoi alispuuna isoistensa puristuksessa. Kaadoin aittarakennuksen kurkihirreksi. Vanha kunnon silvettopetaja. Toistasataa vuotta vanha kuitenkin.
Niin, mainitsematta jäi: tuon 15 vuoden jälkeen kevät/syys luston paksuus oli tuo pari milliä. Puun ikääntyessä lustotkin tiheni.
Puun kokonaisikä jäi laskematta, eikä kuvan tarkkuus valitettavasti riitä laskentaan. Kuvattu kännykameralla.
Vanhojen oppien mukaan sahauspinnasta katsottuna sen hyvälaatuisen sydänpuun osuus näkyi pari päivää, sitten hävisi näkyvistä, ilmeisesti valon vaikutuksesta.
Joku varmasti tietää tuon mekanismin paremmin, tai kertoneeko ”kuukkeli”?
Sydänpuu?
Muodostuuko ns. sydänpuuta vain hitaasti kasvavalle männylle vai myös hitaasti kasvavalle kuuselle, tai jopa lehtipuille? Mikä määrää sen %-osuuden puussa? Häviääkö väriefekti aina ajan kuluessa, kuten sexemtreen esimerkissä?
”Sydänpuun” osuus tuossa on vähennettynä ensimmäiset 15 vuotta ja tuo ulommainen pihkainen osuus. Tuon puun syntymekanismia ei taideta tuntea tarkkaan? Sitä löytyy ympäri Suomea. Välttämättä sitä ei ole koko metsikön puissa. Vierekkäistenkin puitten sydänpuun osuus voi vaihdella suuresti.
Suuri haaste puunkorjuussa on ottaa talteen tuo puuaines jossa sydänpuuta on? Sehän on jo kuollutta solukkoa, ravinteet kun kulkee pinta kerroksessa.
Oikealla puolella olevassa puussa näkyy sisus punertavana, niin näkyi etualalla olevassa puussakin, väri häipyi parissa päivässä. Puut kaadoin kahden päivän välein. Väri tosiaankin näkyi haalenevan aikajanalla X.
(Sori vaan, termistöt hakusalla, muttä käsittääkseni tuota puuta on haettu rakentamiseen aikoinaan.)
Jahas 6 m3 heitti haasteen,no joudutte odottamaan muutaman kuukauden.
Niin, pitäähän ”pohjat” olla. Olen samoilla linjoilla kanssasi tuossa ”vanhanaikaisessa” rakennuspuussa.
Valitettavasti ajanpuutteen ja muitten teknisten asioitten takia jouduin kaatamaan tuon puun nyt, oikea aika olisi ollut tammi-helmi pakkasilla.
Tunnut olevan niitä harvoja jotka ymmärtävät laadun päälle.
Ns. Sydänpuuta on vain männyllä.
Pakko satsata laatuun kun pikakasvatus maillani ei onnistu. Totuus loytyy vanhoista menetelmista, ei kuukkeloimalla.