Otsikkoon voisi lisätä vielä , että jatkuvaa kasvatusta .
Kuvan puolilaho koivu on kaadettu muutaman muun samassa kunnossa olleen koivun ohella taimiryhmän keskeltä . On siis tehty tilaa uudelle kasvulle . Kuva on kahden ok.tontin väliseltä puistoalueelta (toimenpidelupa on). Tavoitteena on pitää alue metsäisen näköisenä ja avartaa hieman näkymää järvelle . Isompia puita poistetaan vähitellen sitä mukaa , kun taimet varttuvat isommiksi . Pienaukkoja ja ylispuiden poistamista on homman nimi . Hanakasti kasvavia haavan versoja raivataan tarpeen vaatiessa .
Tämän kokoluokan koivun kaataminen , katkominen ja pilkkominen yhden päivän aikana käy myös kohtuullisesta kuntoilusuorituksesta . Vastaa vähintään täysmittaista maratoonia .
Ihan huonolla kunnolla en kehota kuitenkaan koko urakkaa tekemään . Mieluummin vähän päivässä , mutta paljon viikossa : )
Mä olisin kyllä ennakkoraivannut….:)
Hyvin varmaan nasahtaa halki näillä keleillä, vaikka ei taida olla halkomapölkkyä käytössä.
Saakos sitä noin lähellä rantaakin kippailla?
Olisko kymmenkunta metriä vai peräti enemmän suojavyöhyke.
Saa niitä kaajella. mutta ei aukoksi asti, Samoin suojeltujen purojen rannoilta.
Silloin saa puita kaataa tai kaadattaa, jos omistaa rantamaan vesirajaan asti.
Jos puut ovat lunastamattomalla vesijättömaalla, puut kuuluvat vesialueen osakaskunnalle. Kaikissa vesistöissä ei kuitenkaan ole tällaisia vesijättömaita, eikä tietenkään hyvin jyrkissä rannan osissa.
Itsellä on repaleista rantaviivaa enemmän ja vähemmän pinta-alaan nähden. Hommasta ei tulisi mitään, jos jättäisi aina 10-20 m kaistan. Taktiikka on seuraava:
– Kaikki arvopuu pois aina vesirajaan saakka.
– Kaikki isot polttoopuuksi kelpaavat pois.
– Jätetään joitakin selvästi järvelle kalleellaan olevia puskia.
– Mätästys (jos tarve) lähes vesirajaan saakka.
– Taimet vesirajaan saakka.
– Taimikonhoidossa tavaraa pois vesirajaan saakka huomioiden taimet. Vanhoja puskia tarpeen mukaan pois.
– Lopputuloksena 10-20 vuoden päästä metsä, jota mökkiläiset ihailee.
Erityisesti koivut lähtee hyvin ja on jo 7-8 vuoden päästä 5 m korkeaa ja kesällä vihreää. Ei kaikkien rantojen tarvitse olla pajupuskia. Osa voi olla vaalearunkoista koivikkoa ja osa voi olla vihreää kuusikkoa.
Jos joku punavihreä valittaa, niin kehoituksena on, että ostaa itse metsää ja hoitaa haluamallaan tavalla.
Kisi kaipaili halkomapölkkyä ? Siinähän niitä on jonossa pitkällään . : ) Noita tosin halkoo mukavasti ilman pölkkyäkin .
Turhaa nostelua pitää välttää . Oksaiset osiot lyhyiksi saunapuiksi ja oksaton osuus pidemmiksi leivinuunipuiksi . Halkomapölkky on tarpeen vain joidenkin oksaisten tapausten kohdalla .
Pitäis varmaan jalkautua kopista useimmin, jos tuo on maratoni. Kaikella kunnioituksella, uro työ.
Tosiaan, suorittava ei taida olla juossut maratonia.
Sen verran olen juoksennellut , että tiedän rasittavuuden kohtuullisen hyvin . Puolikas maraton on taittunut alle
1,5 tunnin .
Osittain kuntoilumielessä minä halko/pilkesavottaa harrastan .
Kunnon ohella kohenee ,myös omavaraisuusaste omakotitalon ja rantasaunan lämmityksessä .
Vertasin kuvan tilannetta maratoniin siksi , että rasvaa palaa kehosta varmasti sama määrä pilkkeiden teossa , kun
juostessa . Lähes kuution ja hieman oksaisen koivun pilkkominen hella-/uunipuiksi kaadon ja pölkytyksen lisäksi ei ole ihan läpihuutojuttu . Urakkaan kuullu myös pilkkeiden siirto kuvassa näkyvällä välineellä varastolle . Luonnollisesti puut myös pinotaan . (kuvassa peremmällä odottaa vielä iso röykkiö pölkytettyä tavaraa toimenpiteitä )
Ennen sanottiin , että halkoilu on parasta ulkoilua . Tämä pitää edelleenkin paikkansa , varsinkin istumatyötä tekevien kohdalla . Koneen kopissa tuli vietettyä viime kuussakin aikaa 1 1/2 normaalin kuukauden työaikaa vastaava määrä .
Saunan lämmityksen oheistoiminnaksi pilkkeiden teko sopii mainiosti . Tulet saunaan , kirves käteen ja kolmeksi vartiksi halkomaan . …ja sitten saunaan .
Täytyykin ottaa sykemittari seuraavan kerran mukaan klapien tekoon. Ensiharvennuksella sitä jo kokeilin, mutta ilmeisesti saha aiheuttaa mittariin häiriöitä, kun sain tulokseksi n. 5 tunnin päivälle tauot mukaanlukien lähes maksimisykkeet. Ihan tuollaista tahtia en sentään töitä tehnyt.
Sen verran olen klapinteossa jo viisastunut, etten paksuoksaisesta koivua ala pilkkoa. Tai ainakin leikkaan oksakohdat pois. Olisi tyhmää käyttää niihin niiden halkaisuun aikaa suunnilleen saman verran kuin muuhun puuhun yhteensä. Liikuntaa saa tuottavammastakin työstä ja paljon mielekkäämmällä tavalla kuin jonkun oksan kanssa painimisesta.
Itse olen pilkkonut sellutehtaalla raakattuja ylijäreitä puita kotipihassa. Kerralla kippasivat kymmenen mottia. Lyhyiksi pätkiksihän nuo oli pakko pätkiä ja sittenkään pölkkyjä ei juuri viitsinyt pyöritellä mieluiseen asentoon, pala kerrallaan pinnasta lohkoja irti. Enitenhän tuossa rasittuu täräyksistä, kun puu ei aina lohkeakaan kuin Strömsössä. Puolimaratoonin tai maratoonin juoksu on minusta aika erilaista.