Monesti olen miettinyt että onko tuossa vaiheessa enää järkevää ojittaa metsää uudestaan. Tuossakin metsä on hyvässä kasvussa ja on ohittanut reilusti ensimmäisen puoliskon hyvävoimaisena.
Itse olisin harkinnut vielä kasvattaa metsä loppuun nykyisellään ja sitten uudistamisvaiheessa olisin ojittanut ja mätästänyt. Nyt saattaa olla edes ojien perkaus uudistamisen yhteydessä. Aika paljon tuossakin on otettu puuta pois ojalinjoilta että ojittamaan on päästy. Kai niillekkin jokin tuottohäviö pitäisi laskea.
Jokainen tietenkin tekee ratkaisunsa ja kysessä saatta olla jokin laskuoja isommalta ojistusalueelta.
Saam itsekin mietein, eli onko kyseessä vain laskuoja toiselta alueelta vai tehdäänkä tässä kunnostusojitusta juurikin kyseiselle kuviolle? Aika paljon on tullut uutta tietoa siitä, että etelä/keski-Suomessa jo 120mottia/ha riittää haihdunnallaan pitämään pohjaveden riittävän alhaalla kasvukauden aikana. Tällä kuviolla pikemmin 220mottia/ha, joten hauhduntaa on. Pohjoisemmassa 150mottia/ha pääsääntöisesti riittää tähän. Sillä ei ole niin väliä mikä pohjaveden korkeus on keväällä tai talvella.
Jos kuviolla ravinteiden osalta epätasapaino, niin korjaavalla lannoituksella kasvu saadaan paremmalle mallille ja haihduntaankin vauhtia. Ojien kunnolla ei sinällään ole mitään merkitystä, ne voivat olla vaikka aivan ummessa kunhan kasvukaudella pohjavesi on riittävän alhaalla. Se riittävän alhaalla on niinkin vähän kuin 40cm? En muista tarkkaan.
Näyttäisi siltä, että vain vanhat tai uudet ojalinjat on aukaistu ja kaivettu.
Ise olen teettänyt kyllä aina harvennuksen ja vanhojen ojalinjojen aikaisun ja lisäksi uudet ojalinjat aina 50m levyisen sarkojen keskelle.
Kaivurikuskilla on vaan unohtunut ojien reunojen kunttien otto pois. Tässä tapauksessa oikealla näkee selvästi kunttien roikkumisen jo reunoilla, jotka pikimmiten tipahtaa ojan pohjalle täyttäen sitä. No onhan tuo kuitenkin muuten siisti suoralinjainen oja. Ja ei tarte leimoja pystyynjääviin puihin kolkata kun leveyttä piisaa.
Ojan pohja näyttäisi olevan silttiä.
On jo vähän syöpynyt.
Jos ei virtausta, niin maat asettuu ja pohja levenee jonkin verran ja luiskat sammaloituu.
Kyllä tuo oja pelaa vielä kauan.
Kyllähän kunnostusojitus pitää yrittää ujuttaa uudistuksen yhteyteyteen, jos mahdollista. Monesti se ei kuitenkaan ole mahdollista. Silloin pitää kuitenkin harvennus tehdä ojituksen yhteydessä. Ojalinjojen avaus saadaan näin järkeväksi.
Nuo tutkimukset haihdunnasta tuntuvat joskus hiukan liian toiveikkailla. Nytkin aukkoa rajatessa katselin yhtä nurkkaa, että liian märkänä on vieläkin pysynyt, vaikka on ojaakin ja puuta päällä hyvinkin tuon tutkimuksen edellyttämä määrä. No, tuo tulee korjautumaan navero mätästyksellä.
Tessu teki oikean havainnon. Mättäitä tulee tippumaan ojaan, kaivinkoneen kuljettaja on ollut huolimaton. Kivet on myös käänneltävä niin etteivät ne tipu uuteen ojaan.
Toinen Tessun huomio, että ojalinjat on kunnolla auki on myös oikea. Aivan turha nuukistella avauksessa ja sitten kiroilla vaurioituneita puita ja odotella koska tuuli kaata juurivaurioiset.
Muutama pystypuu vielä olisi pitänyt laittaa nurin ja oja kaivaa ojalinjan reunaan ja maat nostella ojasta vain toiselle puolen ja niin olisi samalla tullut hieno penkkatie, jota pitkin metsänhaltija huristelee Fordson Majorilla ja saattaspa joku hirvimieskin sitä kautta hirvenraadot juontaa herkkupöytiä lähemmäksi. Olisi penkka kovettunut jo tuon metsikön hakkuuseen mennessä niin kovaksi, että jopa routa-aikaan raskastakin kalustoa kestäisi leimikon puuston hakuun. Hirvenmetsästystä ajatellen se hirviparka kun saapi osuman lyijystä tuollakin linjalla sehän polonen kaatua rempsahtaa just tuon ojan pohjalle ja jos leveeselkänen hirvi, niin vielä kiilautuu ojanreunoihin kiinni niin, että kylän ainoa traktori, jossa nosturi, on haettava nostamaan sitä. Kun ukkoutuvat sydän ja selkäsairaat ei saa mitenkään nostettua sitä. Hyvä on kuitenkin linja passikäyttöönkin.
Hieno kuva, ensilumet on maassa.
Monesti olen miettinyt että onko tuossa vaiheessa enää järkevää ojittaa metsää uudestaan. Tuossakin metsä on hyvässä kasvussa ja on ohittanut reilusti ensimmäisen puoliskon hyvävoimaisena.
Itse olisin harkinnut vielä kasvattaa metsä loppuun nykyisellään ja sitten uudistamisvaiheessa olisin ojittanut ja mätästänyt. Nyt saattaa olla edes ojien perkaus uudistamisen yhteydessä. Aika paljon tuossakin on otettu puuta pois ojalinjoilta että ojittamaan on päästy. Kai niillekkin jokin tuottohäviö pitäisi laskea.
Jokainen tietenkin tekee ratkaisunsa ja kysessä saatta olla jokin laskuoja isommalta ojistusalueelta.
Saam itsekin mietein, eli onko kyseessä vain laskuoja toiselta alueelta vai tehdäänkä tässä kunnostusojitusta juurikin kyseiselle kuviolle? Aika paljon on tullut uutta tietoa siitä, että etelä/keski-Suomessa jo 120mottia/ha riittää haihdunnallaan pitämään pohjaveden riittävän alhaalla kasvukauden aikana. Tällä kuviolla pikemmin 220mottia/ha, joten hauhduntaa on. Pohjoisemmassa 150mottia/ha pääsääntöisesti riittää tähän. Sillä ei ole niin väliä mikä pohjaveden korkeus on keväällä tai talvella.
Jos kuviolla ravinteiden osalta epätasapaino, niin korjaavalla lannoituksella kasvu saadaan paremmalle mallille ja haihduntaankin vauhtia. Ojien kunnolla ei sinällään ole mitään merkitystä, ne voivat olla vaikka aivan ummessa kunhan kasvukaudella pohjavesi on riittävän alhaalla. Se riittävän alhaalla on niinkin vähän kuin 40cm? En muista tarkkaan.
Tällaisia kanavia ei kai vedellä ihan viiden metrin välein?
Muuten samaa mieltä metsänvartijan kanssa että upea on kuva. Jotain erityisen kiehtovaa on onnistuttu taltioimaan eleettömästi.
Näyttäisi siltä, että vain vanhat tai uudet ojalinjat on aukaistu ja kaivettu.
Ise olen teettänyt kyllä aina harvennuksen ja vanhojen ojalinjojen aikaisun ja lisäksi uudet ojalinjat aina 50m levyisen sarkojen keskelle.
Kaivurikuskilla on vaan unohtunut ojien reunojen kunttien otto pois. Tässä tapauksessa oikealla näkee selvästi kunttien roikkumisen jo reunoilla, jotka pikimmiten tipahtaa ojan pohjalle täyttäen sitä. No onhan tuo kuitenkin muuten siisti suoralinjainen oja. Ja ei tarte leimoja pystyynjääviin puihin kolkata kun leveyttä piisaa.
Ojan pohja näyttäisi olevan silttiä.
On jo vähän syöpynyt.
Jos ei virtausta, niin maat asettuu ja pohja levenee jonkin verran ja luiskat sammaloituu.
Kyllä tuo oja pelaa vielä kauan.
Kyllähän kunnostusojitus pitää yrittää ujuttaa uudistuksen yhteyteyteen, jos mahdollista. Monesti se ei kuitenkaan ole mahdollista. Silloin pitää kuitenkin harvennus tehdä ojituksen yhteydessä. Ojalinjojen avaus saadaan näin järkeväksi.
Nuo tutkimukset haihdunnasta tuntuvat joskus hiukan liian toiveikkailla. Nytkin aukkoa rajatessa katselin yhtä nurkkaa, että liian märkänä on vieläkin pysynyt, vaikka on ojaakin ja puuta päällä hyvinkin tuon tutkimuksen edellyttämä määrä. No, tuo tulee korjautumaan navero mätästyksellä.
Tessu teki oikean havainnon. Mättäitä tulee tippumaan ojaan, kaivinkoneen kuljettaja on ollut huolimaton. Kivet on myös käänneltävä niin etteivät ne tipu uuteen ojaan.
Toinen Tessun huomio, että ojalinjat on kunnolla auki on myös oikea. Aivan turha nuukistella avauksessa ja sitten kiroilla vaurioituneita puita ja odotella koska tuuli kaata juurivaurioiset.
Terveisin Korpituvan Taneli
Muutama pystypuu vielä olisi pitänyt laittaa nurin ja oja kaivaa ojalinjan reunaan ja maat nostella ojasta vain toiselle puolen ja niin olisi samalla tullut hieno penkkatie, jota pitkin metsänhaltija huristelee Fordson Majorilla ja saattaspa joku hirvimieskin sitä kautta hirvenraadot juontaa herkkupöytiä lähemmäksi. Olisi penkka kovettunut jo tuon metsikön hakkuuseen mennessä niin kovaksi, että jopa routa-aikaan raskastakin kalustoa kestäisi leimikon puuston hakuun. Hirvenmetsästystä ajatellen se hirviparka kun saapi osuman lyijystä tuollakin linjalla sehän polonen kaatua rempsahtaa just tuon ojan pohjalle ja jos leveeselkänen hirvi, niin vielä kiilautuu ojanreunoihin kiinni niin, että kylän ainoa traktori, jossa nosturi, on haettava nostamaan sitä. Kun ukkoutuvat sydän ja selkäsairaat ei saa mitenkään nostettua sitä. Hyvä on kuitenkin linja passikäyttöönkin.
Eiks kuusikko pysy kuivassa maassa paremmin myrskyllä pystyssä…