Kyllä näin voi pian käydä 🙂 Tuona iltana saatiin hyvä puolukkasaalis ja lapsi keräili myös puolukoita ja samalla leikki omia leikkejään, taisi siellä lohikäärmekin vilahtaa 🙂
Jossain kirjoitettiin äskettäin, että metsätalousinsinööreistä olisi jälleen kysyntää. Eihän se metsäala tästä maasta mihinkään häviä, vaikka osa poliitikoista ja vastaavista yhteiskunnan eläteistä kiviä teriin heitteleekin. Li Anderssonin puheet olivat jo lähellä kiihotusta kansanryhmää kohtaan, mutta eihän se ole ensimmäinen kerta. Sitä samaa p..kaa on saanut kuulla koko ikänsä.
Tapanani on sanoa, ettei hyvää harrastusta kannata pilata tekemällä siitä ammattia. Toki metsäala on yksi hyvä vaihtoehto monien muiden joukossa, vaikkei valinta olekaan kuvan pojan tärkein asia vielä ihan vähään aikaan.
Siitä olen iloinen, että omilla lapsillani on mielestäni terve suhde metsään. Metsänhoito, sienet, marjat sekä ulkoilu asfalttitietä vaikeakulkuisemmissakin paikoissa niin kävellen tai juosten, hiihtäen kuin pyöräillenkin on osa arkeamme. Vähän myöhemmin tulee sitten puheeksi monimutkaisemmat asiat, kuten ekologia. Tuolla pohjalla sitä on varmaan helpompi ymmärtää kuin etäisemmällä luontosuhteella.
Kiitos kommenteista ja keskustelusta! Kyllä tuolla metsässä rentoutuu niin aikuinen kuin lapsikin ja kyllä sinne on tärkeää viedä sekä lapsia että lapsenlapsia. Uskon että luonto- ja metsäala on tulevaisuuden alaa vastapainoksi teknologiaan painottuvalle yhteiskunnalle. Ihminen tarvitsee luontoa ja yhteyttä luontoon. Toisille se voi tarjota työpaikankin tai ehkä osa-aikaista työtä. Jotenkin se luonto ja metsä on meillä suomalaisilla läsnäoleva voimavara, joka voi antaa todella paljon.
Kovin tyytyväiseltä näyttää pikkumies istuessaan evästauolla, ei varmaan tarvitse houkutella syömään.
Tänään täälläpäin ainakin osalla ala-asteelaisista,, oli metsäpäivä, siellä heillä oli paljon mielenkiintoista katseltavaa ja opittavaa. Tuliaisina kotiin näytettäväksi ja maisteltavaksi oli puolukoita.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Taitaa pojasta tulla tuolla menolla metsämies. Äkkiä johonkin muuhun alaan pitäisi saada kiinnostumaan!!!!
Kyllä näin voi pian käydä 🙂 Tuona iltana saatiin hyvä puolukkasaalis ja lapsi keräili myös puolukoita ja samalla leikki omia leikkejään, taisi siellä lohikäärmekin vilahtaa 🙂
Liikkuminen lasten- ja nuorten kanssa metsässä on vanhemmilta hyvä oivallus, liikunnan ja hyvinvoinnin kannalta.
Eipä metsälliset ammatitkaan huonoja ole !
Jossain kirjoitettiin äskettäin, että metsätalousinsinööreistä olisi jälleen kysyntää. Eihän se metsäala tästä maasta mihinkään häviä, vaikka osa poliitikoista ja vastaavista yhteiskunnan eläteistä kiviä teriin heitteleekin. Li Anderssonin puheet olivat jo lähellä kiihotusta kansanryhmää kohtaan, mutta eihän se ole ensimmäinen kerta. Sitä samaa p..kaa on saanut kuulla koko ikänsä.
Mahtava kuva!
Tapanani on sanoa, ettei hyvää harrastusta kannata pilata tekemällä siitä ammattia. Toki metsäala on yksi hyvä vaihtoehto monien muiden joukossa, vaikkei valinta olekaan kuvan pojan tärkein asia vielä ihan vähään aikaan.
Siitä olen iloinen, että omilla lapsillani on mielestäni terve suhde metsään. Metsänhoito, sienet, marjat sekä ulkoilu asfalttitietä vaikeakulkuisemmissakin paikoissa niin kävellen tai juosten, hiihtäen kuin pyöräillenkin on osa arkeamme. Vähän myöhemmin tulee sitten puheeksi monimutkaisemmat asiat, kuten ekologia. Tuolla pohjalla sitä on varmaan helpompi ymmärtää kuin etäisemmällä luontosuhteella.
Kiitos kommenteista ja keskustelusta! Kyllä tuolla metsässä rentoutuu niin aikuinen kuin lapsikin ja kyllä sinne on tärkeää viedä sekä lapsia että lapsenlapsia. Uskon että luonto- ja metsäala on tulevaisuuden alaa vastapainoksi teknologiaan painottuvalle yhteiskunnalle. Ihminen tarvitsee luontoa ja yhteyttä luontoon. Toisille se voi tarjota työpaikankin tai ehkä osa-aikaista työtä. Jotenkin se luonto ja metsä on meillä suomalaisilla läsnäoleva voimavara, joka voi antaa todella paljon.
Kovin tyytyväiseltä näyttää pikkumies istuessaan evästauolla, ei varmaan tarvitse houkutella syömään.
Tänään täälläpäin ainakin osalla ala-asteelaisista,, oli metsäpäivä, siellä heillä oli paljon mielenkiintoista katseltavaa ja opittavaa. Tuliaisina kotiin näytettäväksi ja maisteltavaksi oli puolukoita.