Ai,ai sentään kun tuon kuvan kääntäisi vielä pystykuvaksi ja saisi auringon taakse pisaroita valaisemaan timanteiksi! Vastavalokuvana se olisi mahtava.
Vastavaloa voisi yrittää saada vaikka lampulla, vanhanaikaisella eletkroni salamavalolla tai halokgeenivalonheittimellä.
Pisroitakin voisi lisätä pipetillä!
Hyvin nähty ja kuvattu, kaunis taiteellinen kuva nykyiselläänkin.
Miten tässä tilanteessa olisi ollut mahdollista järkätä vastavaloa keinotekoisesti? Vähän vaikea kuvitella. No pipetti tietenkin löytyy jokaisen vastuunsa tuntevan luonnossa liikkujan varusteista!
Tämä kuva on otettu salamalla. Näin on saatu oksan herkulliset yksityiskohdat ja väri esille. Puolensa silläkin. Ehkä pidän kuitenkin enemmän siitä toisesta, harmonisemmasta kuvasta, jossa ”oksat tanssivat sateessa”.
Kyllä se vastavalo nimenomaan pisaroihin voitaisiin lampulla saada kuva-alan sivulta tai alapuolelta. Mutta vain senverran, ettei etupuolen herkulliset pinnanmuodot ja oksien sekä silmujen väri katoa varjoihin.
Salamavaloa on käytetty onnistuneesti.
Salamavaloa käyttäen vastavalokuviin saadaan varjopuolellekin muodot jä värit esille.
Taustan saari epäselvänä tuo syvyyttä tähän kuvaan.
Mitenkäs onnistuisi kuvaus jos kamera olisi hieman enemmän oikealla, jolloin saari piirtyisi kuvaan kokonaisena ja oksa olisi puhtaalla taustalla? Vaatisi muutaman koivunoksan poistamista tai siirtämistä sivuun. Silloin tämä olisi erinomainen vaakakuvana.
Eikös tämä sommittelu ole juuri optimissaan: kultaisen leikkauksen voimaa. En tiedä menisikö sitten pilalle, jos tuon aavistuksen verran oikealle kallellaan olevan horisontin suoristaisi..?
”Kultaisessa leikkauksessa” on kyllä voimaa. Mutta se saari siellä ulapalla. Kaipaisin sen näkyvän kokonaan.
Horisontti tietysti oikaistaisiin, jos tehdään valokuvasta oikea teos. Hyvä otos tämä kyllä on, tälle foorumille.
Kerran, kauan sitten eräs taieilijaprofessori luennollaan esitteli kuviaan ja kehoitti joskus poikkeamaan sommittelun säännöistä. Oli sijoittanut maisemassa horisontin aivan keskelle kuvaa. Kun sitä kuvaa siinä tarpeeksi kauan katseli,niin hyvin se siihen maisemaan kyllä sopikin, tehokeinona kuten hän sanoi.
Suo anteeksi Pahkatar kun tulin repostelleeksi kuvaasi! Sinulla on silmää havaita luonnossa liikkuessasi tällainenkin pieni yksityiskohta. Moniko meistä olisi kävellyt vain ohitse?
Joku tuolla toisaalla mainitsi, että hyvän kuvan ottaminen ei ole niinkään kiinni objektiivista kuin kuvaajan kyvyistä. Se on täyttä totta. Hyvän kuvan tuottamisen ensimmäinen edellytys on kyky nähdä maailma kuvina – siis irrottaa jokin kokonaisuuden osa omaksi maailmakseen. Viisaat ovat kehitelleet hyvälle kuvalle monenlaisia sääntöjä ja suorastaan lainalaisuuksia, mutta pelkästään niiden varassa ei tuore kamerankäyttäjä kovin pitkälle pötki. Oma näkemys on A ja O.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Ainakin taidetta tässä on enemmän kuin tavallinen talliainen kerralla kestää.
Tuonne takana häämöttävälle pienelle saarelle tai luodolle olis kiva meloa eväitä syömään.
Ai,ai sentään kun tuon kuvan kääntäisi vielä pystykuvaksi ja saisi auringon taakse pisaroita valaisemaan timanteiksi! Vastavalokuvana se olisi mahtava.
Vastavaloa voisi yrittää saada vaikka lampulla, vanhanaikaisella eletkroni salamavalolla tai halokgeenivalonheittimellä.
Pisroitakin voisi lisätä pipetillä!
Hyvin nähty ja kuvattu, kaunis taiteellinen kuva nykyiselläänkin.
Aukustilla sitä on tuota visuaalista silmää.
Miten tässä tilanteessa olisi ollut mahdollista järkätä vastavaloa keinotekoisesti? Vähän vaikea kuvitella. No pipetti tietenkin löytyy jokaisen vastuunsa tuntevan luonnossa liikkujan varusteista!
Tämä kuva on otettu salamalla. Näin on saatu oksan herkulliset yksityiskohdat ja väri esille. Puolensa silläkin. Ehkä pidän kuitenkin enemmän siitä toisesta, harmonisemmasta kuvasta, jossa ”oksat tanssivat sateessa”.
Kyllä se vastavalo nimenomaan pisaroihin voitaisiin lampulla saada kuva-alan sivulta tai alapuolelta. Mutta vain senverran, ettei etupuolen herkulliset pinnanmuodot ja oksien sekä silmujen väri katoa varjoihin.
Salamavaloa on käytetty onnistuneesti.
Salamavaloa käyttäen vastavalokuviin saadaan varjopuolellekin muodot jä värit esille.
Taustan saari epäselvänä tuo syvyyttä tähän kuvaan.
Mitenkäs onnistuisi kuvaus jos kamera olisi hieman enemmän oikealla, jolloin saari piirtyisi kuvaan kokonaisena ja oksa olisi puhtaalla taustalla? Vaatisi muutaman koivunoksan poistamista tai siirtämistä sivuun. Silloin tämä olisi erinomainen vaakakuvana.
Sanoisin tätä kuvaa ”valokuvateokseksi”!
Oi, sa rakas Augustin
Eikös tämä sommittelu ole juuri optimissaan: kultaisen leikkauksen voimaa. En tiedä menisikö sitten pilalle, jos tuon aavistuksen verran oikealle kallellaan olevan horisontin suoristaisi..?
”Kultaisessa leikkauksessa” on kyllä voimaa. Mutta se saari siellä ulapalla. Kaipaisin sen näkyvän kokonaan.
Horisontti tietysti oikaistaisiin, jos tehdään valokuvasta oikea teos. Hyvä otos tämä kyllä on, tälle foorumille.
Kerran, kauan sitten eräs taieilijaprofessori luennollaan esitteli kuviaan ja kehoitti joskus poikkeamaan sommittelun säännöistä. Oli sijoittanut maisemassa horisontin aivan keskelle kuvaa. Kun sitä kuvaa siinä tarpeeksi kauan katseli,niin hyvin se siihen maisemaan kyllä sopikin, tehokeinona kuten hän sanoi.
Suo anteeksi Pahkatar kun tulin repostelleeksi kuvaasi! Sinulla on silmää havaita luonnossa liikkuessasi tällainenkin pieni yksityiskohta. Moniko meistä olisi kävellyt vain ohitse?
Aukusti puhuu paljon asiaa.
Joku tuolla toisaalla mainitsi, että hyvän kuvan ottaminen ei ole niinkään kiinni objektiivista kuin kuvaajan kyvyistä. Se on täyttä totta. Hyvän kuvan tuottamisen ensimmäinen edellytys on kyky nähdä maailma kuvina – siis irrottaa jokin kokonaisuuden osa omaksi maailmakseen. Viisaat ovat kehitelleet hyvälle kuvalle monenlaisia sääntöjä ja suorastaan lainalaisuuksia, mutta pelkästään niiden varassa ei tuore kamerankäyttäjä kovin pitkälle pötki. Oma näkemys on A ja O.