Onkohan vanha rajamerkki? Kotikylillä on rantakalliossa kaiverrettu samanlainen äksä. Sillä äksällä olikin sitten ikää 600 vuotta! Eivät taida nämäkään merkit ihan nuoressa puussa olla?
Oma villi arvaukseni on että merkintä liittyisi tervan ruukuun aikakauteen.
Pitänee ilmiantaa merkintä Museovirastolle, Metsähallituksen luontopalvelut eivät taannoin lotkauttaneet korvaansa kun laitoin heille sähköpostilla kuvaamia erikoisia pyykejä.
Tervanpolton aikakauteen johti ajatukset muutamissa puissa näkyvät koloamisen merkit.
Toki puu sijaitsee alueella josta rospuuttoaikaan kuolleesta kirkkomaahan voitiin toimittaa ainoastaan kynnet. Ja löytyy tuosta paikasta viiden kilometrin päästä Kalmosaarikin jossa näkyvissä on väliaikaisia hautakuoppia parikin kappaletta.
Voipi olla, puumerkkejä, osoittamassa nautinta-aluetta. Karsikkopuihin yleisesti ottaen näyttäisi kaiverretun risti.
Luston kuvakokoelman selasin läpi, ei ollut päätynyt inventointiin mukaan. Lähetin kuvan Kainuun museon arkeologille, saa nähdä vastaako.
Nopeaa toimintaa museovirastolta. Nyt tuo on merkitty alustavasti muinaisjäännösrekisteriin.
Henkilö jonka kanssa kävin sähköpostitse kirjeenvaihtoa vahvisti oletustani merkinnän olevan joko nautinta-alueen merkki tai tervanpoltto aikakaudelta. Hänen kertomansa mukaan virkamiehen tekemissä merkinnöissä olisi virkamiehen nimikirjaimet ja kruunun merkki.
Alueelta on ennestään rekisteröity muita puihin kaiverrettuja merkkejä. Vanhin on 1700-luvulta ja 1800-luvulta useampiakin.
Alueen puuston ikä arviolta 150-250 vuotta. Paikalla on useita lakkapääpetäjiä. Jonkin verran myös n. 100 vuotiasta puustoa. Alueen vanhimmat hakkuut ajoittuvat jonnekin 1900-luvun alkuun, vieläkin alueella on nähtävissä useita savottakämppien raunioita ajalta ennen sotia.
Hyvä kun on kirjoihin merkitty, eihän näitä liikaa ole säilynyt. Yllättävän sitkeänä on säilynyt tämmöinen puihin merkkaaminen. Enoni menehtyi metsästysonnettomuudessa 60-luvun alussa, sillekkin paikalle tilanteessa mukana olleet tekivät karsikkomerkinnän. Ja jossain päin Savoa taidetaan tehdä tänäkin päivänä.
Niin, sanomatta jäi, arkeologi ei pystynyt kertomaan tarkemmin merkkien tarkoitusta.
Nyt tuli mieleen se Huovis Veikon pakina jossa tehtiin tutkittavaa jälkipolville. Ettei vaan joku varusmies ole lukenut tuota pakinaa. Merkintä on alueella jossa on ollut puolustusvoimien toimintaa jo puoli vuosisataa.
Toisaalta ensimmäisen kerran törmäsin tuohon jo kolmekymmentä vuotta sitten. Jo silloin puu oli keloutunut.
Kovin kauaa puu ei ole ollut elossa merkkien teon jälkeen.
Onkohan vanha rajamerkki? Kotikylillä on rantakalliossa kaiverrettu samanlainen äksä. Sillä äksällä olikin sitten ikää 600 vuotta! Eivät taida nämäkään merkit ihan nuoressa puussa olla?
Voiskoon olla nk. karsikkopuu, eli merkinnät on tehty vainajaa kirkkomaahan kuskatessa.
Oma villi arvaukseni on että merkintä liittyisi tervan ruukuun aikakauteen.
Pitänee ilmiantaa merkintä Museovirastolle, Metsähallituksen luontopalvelut eivät taannoin lotkauttaneet korvaansa kun laitoin heille sähköpostilla kuvaamia erikoisia pyykejä.
Tervanpolton aikakauteen johti ajatukset muutamissa puissa näkyvät koloamisen merkit.
Toki puu sijaitsee alueella josta rospuuttoaikaan kuolleesta kirkkomaahan voitiin toimittaa ainoastaan kynnet. Ja löytyy tuosta paikasta viiden kilometrin päästä Kalmosaarikin jossa näkyvissä on väliaikaisia hautakuoppia parikin kappaletta.
Jos kuviot olisivatkin puumerkkejä, voisi tuo olla hyvinkin karsikkopuu. X. X. on nimikirjaimina kyllä aikalailla harvinainen Suomen oloissa.
Voipi olla, puumerkkejä, osoittamassa nautinta-aluetta. Karsikkopuihin yleisesti ottaen näyttäisi kaiverretun risti.
Luston kuvakokoelman selasin läpi, ei ollut päätynyt inventointiin mukaan. Lähetin kuvan Kainuun museon arkeologille, saa nähdä vastaako.
Nopeaa toimintaa museovirastolta. Nyt tuo on merkitty alustavasti muinaisjäännösrekisteriin.
Henkilö jonka kanssa kävin sähköpostitse kirjeenvaihtoa vahvisti oletustani merkinnän olevan joko nautinta-alueen merkki tai tervanpoltto aikakaudelta. Hänen kertomansa mukaan virkamiehen tekemissä merkinnöissä olisi virkamiehen nimikirjaimet ja kruunun merkki.
Alueelta on ennestään rekisteröity muita puihin kaiverrettuja merkkejä. Vanhin on 1700-luvulta ja 1800-luvulta useampiakin.
Alueen puuston ikä arviolta 150-250 vuotta. Paikalla on useita lakkapääpetäjiä. Jonkin verran myös n. 100 vuotiasta puustoa. Alueen vanhimmat hakkuut ajoittuvat jonnekin 1900-luvun alkuun, vieläkin alueella on nähtävissä useita savottakämppien raunioita ajalta ennen sotia.
Hyvä kun on kirjoihin merkitty, eihän näitä liikaa ole säilynyt. Yllättävän sitkeänä on säilynyt tämmöinen puihin merkkaaminen. Enoni menehtyi metsästysonnettomuudessa 60-luvun alussa, sillekkin paikalle tilanteessa mukana olleet tekivät karsikkomerkinnän. Ja jossain päin Savoa taidetaan tehdä tänäkin päivänä.
Niin, sanomatta jäi, arkeologi ei pystynyt kertomaan tarkemmin merkkien tarkoitusta.
Nyt tuli mieleen se Huovis Veikon pakina jossa tehtiin tutkittavaa jälkipolville. Ettei vaan joku varusmies ole lukenut tuota pakinaa. Merkintä on alueella jossa on ollut puolustusvoimien toimintaa jo puoli vuosisataa.
Toisaalta ensimmäisen kerran törmäsin tuohon jo kolmekymmentä vuotta sitten. Jo silloin puu oli keloutunut.
Kovin kauaa puu ei ole ollut elossa merkkien teon jälkeen.
Karsikkopuissa yleensä vähintään kuolinaika, joskus syntymäaika ja kuolleen nimimerkki tms.