urbo; niin mitä sitten, että syö? Syö myös pöllöt, haukat, kotkat, sudet, ilvekset, näätäeläimetkin kanalintuja ja niiden poikasia.
Myös ihmiset metsästää kanalintuja ja kaivattaa isoja ojia, mihin poikaset hukkuvat taaperrellessaan.
En kannata kettujen tehometsästystä, se järkyttää vakavasti luonnon tasapainoa. Asioita ei kannata ajatella liian putkiaivoisesti, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Saari on hyvä ”laboratorio” asian ymmärtämiseen. Saaressa, jossa meillä on tilukset oli aikanaan normaali kettumäärä, pihamaallakin törmäsi repolaiseen välillä. Sitten tuli jokin pienpetojen tappokampanja. Tapettiin ketut ja ilveksetkin.
Tuli useita lauhoja jäättömiä talvia, eikä petoja saatu täydentämään tyhjiötä mantereelta. Valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden määrä ryöpsähti älyttömiin määriin. Niitä metsästetään vuosittain noin sata tuhannelta hehtaarilta ja tuntuu, että määrä kasvaa edelleen.
Myyräkanta on noussut, punkkeja on pihalla hurjat määrät. Runsas kaurismäärä yhdistettynä suureen myyrämäärään on borrelialle taivaallisen hyvä kasvualusta. Larvoja on löydetty neliöltä pyyhetestillä ja suurennuslasilla tutkimalla yli sata. Perheessä on ollut borrelian esiaste kolme kertaa. Lapsia ja koiraa ei oiken uskalla enää päästää pihalle telmimään.
Eikä metsä uudistu, kenttäkerroksessa ei ole lehtipuun tai männyn taimia ja kuusiakin syödään.
Jossain sentään järkeä pikkasen: Eräelämää-ohjelmassa oltiin Ahvenanmaalla metsäkaurisjahdissa. Metsästyksenjohtaja sanoi että ketuista saa ampua vain kapisia yksilöitä. Saaristolääkärien punkkibussissa kuulin, että Espoon ulkoilusaarissa on hirmuisesti punkkeja. Pienimmissä saarissa ei ole kauriita eikä jäniksiä, joten niiden lähde täytyy olla vesilintu tai pienjyrsijä, todennäköisesti molemmat.
Piha on aidattu, mutta valkohännät kiertävät meren kautta kahlaamalla ja jopa uimalla. Rantaviivakin pitäisi aidata ja mennä portin kautta uimaan. Pihapiirissä on 15 myyränloukkua. Arviolta noin sata myyrää on kesän aikana saatu. Ei larva kuulemma yleensä tartuta, mutta kun niitä on tuhatmäärin ja tarttuvat myyriin, kasvavat nymfeiksi ja sitten borreliariski onkin suuri. Myyriä tunkee aidan alta lisää tontille ja tuovat mukanaan punkkeja pihaan.
Sillä myyrien loukkupyynnillä ei ole käytännön merkitystä (uutta puskee koko ajan). Petojen (tärkeimpänä kettu) haju pitää myyrät loitolla.
Myyrät ovat se borrelian lähde (larva saa borrelian ja TBE:n käytännössä vain myyristä), punkit sinänsä ovat harmittomia.
Kettu on reviirieläin: kun ne saavat olla rauhassa, niitä on käytännössä vakiomäärä.
Kettuja tapettiin luken tilaston mukaan 1964-1978 luokkaa 20000/vuosi, siitä lähtien se reviirien tyhjennys nostettiin vuoteen 1997 mennessä tasolle 60000/vuosi. Planterin mainitsema erikoistehostettu tappokampanja aloitettiin sitten 2001 ja se jatkuu koko ajan kiihdytetympänä. Ja tulokset näkyvät.
Punkkivälitteiset myyrätaudit saadaan nopeasti loppumaan, kun lopetetaan myyränsyöjien tappaminen (tärkeimmät: kettu, näätä, minkki, mäyrä, supikoira, juuri tuossa järjestyksessä).
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Luonto
Kettu 🦊 veikeä ja arka eläin mutta kesyyntyy jos saa mieluita ruokaa. Varsinkin aikana että ruokaa on niukasti saatavana.
Pari tuollaista hääri juuri viime viikonloppuna Kymenlaakson pelloilla. Tosi hyötyeläin. Pitäisi lailla rauhoittaa.
Myyrät kuriin!
Onko ketunmetsästykselle yhtään järkevää tarkoitusta?
On, ketut syövät kanalintujen poikasia ja munia siinä missä supit ja mäyrätkin. Luulisi tuon olevan kokemattomallekin metsänkulkijalle selvää??
Ketun metsästyksessä ei mitään järkeä.Enemmän haittaa kuin hyötyä.Nuorempana tuli tuhottua luolia ja emät pentuineen.
En nykyisin kettua tapa.
urbo; niin mitä sitten, että syö? Syö myös pöllöt, haukat, kotkat, sudet, ilvekset, näätäeläimetkin kanalintuja ja niiden poikasia.
Myös ihmiset metsästää kanalintuja ja kaivattaa isoja ojia, mihin poikaset hukkuvat taaperrellessaan.
En kannata kettujen tehometsästystä, se järkyttää vakavasti luonnon tasapainoa. Asioita ei kannata ajatella liian putkiaivoisesti, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Saari on hyvä ”laboratorio” asian ymmärtämiseen. Saaressa, jossa meillä on tilukset oli aikanaan normaali kettumäärä, pihamaallakin törmäsi repolaiseen välillä. Sitten tuli jokin pienpetojen tappokampanja. Tapettiin ketut ja ilveksetkin.
Tuli useita lauhoja jäättömiä talvia, eikä petoja saatu täydentämään tyhjiötä mantereelta. Valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden määrä ryöpsähti älyttömiin määriin. Niitä metsästetään vuosittain noin sata tuhannelta hehtaarilta ja tuntuu, että määrä kasvaa edelleen.
Myyräkanta on noussut, punkkeja on pihalla hurjat määrät. Runsas kaurismäärä yhdistettynä suureen myyrämäärään on borrelialle taivaallisen hyvä kasvualusta. Larvoja on löydetty neliöltä pyyhetestillä ja suurennuslasilla tutkimalla yli sata. Perheessä on ollut borrelian esiaste kolme kertaa. Lapsia ja koiraa ei oiken uskalla enää päästää pihalle telmimään.
Eikä metsä uudistu, kenttäkerroksessa ei ole lehtipuun tai männyn taimia ja kuusiakin syödään.
Jossain sentään järkeä pikkasen: Eräelämää-ohjelmassa oltiin Ahvenanmaalla metsäkaurisjahdissa. Metsästyksenjohtaja sanoi että ketuista saa ampua vain kapisia yksilöitä. Saaristolääkärien punkkibussissa kuulin, että Espoon ulkoilusaarissa on hirmuisesti punkkeja. Pienimmissä saarissa ei ole kauriita eikä jäniksiä, joten niiden lähde täytyy olla vesilintu tai pienjyrsijä, todennäköisesti molemmat.
Eikö pihan aitaaminenkaan auta punkkeihin?
Pienjyrsijät voi pyytää pois pihasta loukuilla. Niin ja se larva ei yleensä tartuta borreliaa, tosin B. miyamotoi voi levitä niistä.
Piha on aidattu, mutta valkohännät kiertävät meren kautta kahlaamalla ja jopa uimalla. Rantaviivakin pitäisi aidata ja mennä portin kautta uimaan. Pihapiirissä on 15 myyränloukkua. Arviolta noin sata myyrää on kesän aikana saatu. Ei larva kuulemma yleensä tartuta, mutta kun niitä on tuhatmäärin ja tarttuvat myyriin, kasvavat nymfeiksi ja sitten borreliariski onkin suuri. Myyriä tunkee aidan alta lisää tontille ja tuovat mukanaan punkkeja pihaan.
Sillä myyrien loukkupyynnillä ei ole käytännön merkitystä (uutta puskee koko ajan). Petojen (tärkeimpänä kettu) haju pitää myyrät loitolla.
Myyrät ovat se borrelian lähde (larva saa borrelian ja TBE:n käytännössä vain myyristä), punkit sinänsä ovat harmittomia.
Kettu on reviirieläin: kun ne saavat olla rauhassa, niitä on käytännössä vakiomäärä.
Kettuja tapettiin luken tilaston mukaan 1964-1978 luokkaa 20000/vuosi, siitä lähtien se reviirien tyhjennys nostettiin vuoteen 1997 mennessä tasolle 60000/vuosi. Planterin mainitsema erikoistehostettu tappokampanja aloitettiin sitten 2001 ja se jatkuu koko ajan kiihdytetympänä. Ja tulokset näkyvät.
Punkkivälitteiset myyrätaudit saadaan nopeasti loppumaan, kun lopetetaan myyränsyöjien tappaminen (tärkeimmät: kettu, näätä, minkki, mäyrä, supikoira, juuri tuossa järjestyksessä).