hyvvee teetä tulloo nuista. Lähes joka ilta tulloo juotua, ei oo pakuriin tutustumisen jäläkeen tullu käytettyä nuita kauppojen ”epämiäräsiä” tee pusseja ollenkaan. Eikös ne väitä että pakurin pitäs syövästä lähtiin parantoo kaikki tauvvit, 😉
Ei se sitten ole ihmekään, miksi ”Jani” tuossa kuvassaan säteilee noin voimakkaasti! Vähemmästäkin terveysjuomasta sitä alkaa säteilemään. Hyvä mainoskuva!
Joo jani, huonoa vitsiä pukkaa meikäläiseltä. – – – Pakurikääpä, oikeastaan sieni, on verraton terveysartikkeli. Mistä sinä sitä olet hamstrannut? Miltä muuten pakuritee sinun suussa MAISTUU? Siis juotko sitä myös nautinnoksesi?
Hyvältä se nykyään maistuu, ja metästähän sitä suap 😉
Aluks ol vähän ällön makusta, mutta niinhän ne ekat kahvikupillisetkiin maistu pi**n pahalta. Nykyään pakuritee maistuu normi liptoneja paremmalta ainakin meikäläisen suussa. Eli ”nautinnokseni” sitä juon.
”Jani” ymmärtää leikinlaskun kun loukkaannu vähistä vitseistä. Uskon, että pakuritee on terveellistä. Itsekin sitä tulen nauttimaan, kunhan kerkiän pakureita etsimään. Olivat jotkut ”rosmot” käyneet maalla pihakoivujeni pakurit kähveltämässä. Vanhoja koivuja, joissa pakuria olisi, ei havupuuvaltaisissa metissäni ole. Edellinen omistaja oli kaulannut vanhat koivut ja ne ovat jo maassa lahonneena. Odotan innolla milloin METLAN kokeitten tuloksena saa istukkeita pakurin kasvattamiseksi.
Liiaks hienosteluks tuommoset lakritsijuuret mennöö. Sokeria vähäsen sekkaan nii maistuu makkeemmalta, mutta männöö se ihan siltäsäkkiin. Monesti löytyy järvien/lampien rannoilta ja alueilta missä on mutkasia kituliaasti kasvaneita koivuja. Eli eikun huonoja puita ehtimään. puol pannua jos on vettä, nii oon pari sormenpiän kokosta palloo laittanna pakuria sekkaan. Samoista paloista saa keitettyä muutamia kertoja. Ite ainakin oon vuan kuivattanna sisällä nuo ja säilyttännä korissa pöyvvällä ja pikku hiljaa murentanna paloja poikkeen.
Janille: Mitäs hienostelua se lakritsijuuri on!? Mukavaa mussutettavaa on sellanen luonnonlaku, jota myydään ruskeissa pusseissa. Muuta söiskää… Lakritsipuita ei vaan taida Suomessa kasvaa.
En tuota oo vielä lakritsijuurta ikänään ees nähny, nii kyllä tuo meikäläisen mielestä hienostelua on mutta joillekkiin se on varmaan normaalia. Eikä se lakritsikaan hyvältä meikäläisen mielestä maistu, mutta makuasioistahan ei voi kiistellä 😉
Eikä niitä lakritsipuitakaan taida kasvaa missään. Luulen, että itämainen lakritsikasvi on ruohovartinen kasvi, sukua herneelle. Mutta rotakat juuret sillä on. Ja just miummakkuu.
Ei se oo,kyllä on oltava mo lupa pystypuihin,en tiedä sitten jos on pystykauppa niinkuin tässä tapauksessa,eli löin koivut nurin ja ropsiksi,mo sanoi että ei ainakaan vielä rupea puuta syömään.
Nii tuotahan juuri tarkotin, eli keräämiseen pitäs olla mo:n lupa, vaikka kuitenkin lähes kaikki pakurit lähtenee koivujen kylistä liikkeelle ilman mo:n lupaa. Taisivat joskus telekkarissakin sannoo että kerääminen olis jokamiehenoikeus, eli ei ihme että immeiset niitä puista irti reppii iliman lupia.
Sekaannusta aiheuttanee se, kun pakuri ei oikeastaan ole varsinainen kääpä eli se ei kuulu taksonomisesti ’kääpiin’ (heimo), kuten esimerkiksi taulakääpä. Käävillä ne kasvannaiset puun kyljessä ovat kääpäsienen itiöemiä. Mutta pakurilla tilanne on toinen. Se vaurioituskohtaan kasvava muodostuma (e-h:n kuvassa) lienee eräänlainen pahka ja on sairastuneen puun reaktio taudinaiheuttajaan. Eli puuta ja sienirihmastoa. – – – Saakos niitä kääpäsienien itiöemiä (kääpiä) sitten kerätä jokamiehenoikeudella? Ilmeisesti saa… Korjatkaa huteraa käsitystäni.
Surffasin ja näkyy olevan netti täynnä ristiriitaisuuksia. – – – No, kuitenkin kääpäsienten itiöemät (käävät) kuuluvat jokamiehen oikeuden piiriin kuten muutkin sienten itiöemät, joita kutsumme sieniksi. Pakurin osalta Metsähallituksen sivuilla kerrottiin: ”Pakurikääpä muodostaa elävissä puissa mustan epämääräisen muotoisen lohkeilevan pahkan eli pakurin, joka ei ole itse kääpä, vaan sienen aiheuttama kasvannainen. Ympäristöministeriön jokamiehenoikeuksia koskevan raportin (5.9.2012, s. 87) mukaan pakurikääpä on kasvutavaltaan sellainen, että sen irrottaminen puuta vahingoittamatta ei ole mahdollista. Tästä johtuen pakurikäävän kerääminen ei ole sallittua jokamiehenoikeudella.”
Koppi! Vänkäriltä sain hyvän idean! Pakuristahan saattaisi saada hienoaromista suitsuketta. Kokeilepa Jani, miten palaa pakurin muru pihdissä ja miltä tuoksuu! Terveysvaikutuksia saattaa olla sisäänhengitetyllä suitsukesauhullakin.
Minulla on sellainen hatara muistikuva, että sota-aikana olisi kahvin korvikkena keitetty pakurikahvia. Kahvinkorvike oli erikseen ja sitä myytiin kaupoissa. Olisikohan äidinäiti polttanut pakuria käyrävartisessa piipussaan tupakan puutteessa? Silläkös hän elikin lähes satavuotiaaksi, poltellen piippua ja oli myöskin nykymittapuun mukaan liian lihava. Yksi hänen polttamastaan tupakan korvikkeesta kerrotaan olleen pietaryrtti.
Ei hullumpaa,aamulla panin termokseen 2 sokeripalan kokoista nokaretta ja kiehuvaa vettä päälle ja sokeria,niin termoksessa oli hyvin hautunut,passasi metässä nauttia.
Kuinka lie aromikasta pakurin tuoksu poltettaessa? Siitä ei toistaiseksi ole miulla itselläni kokemusta. Ja miten se haistettaessa vaikuttaa? Taulakäävän savu ainakin karkoittaa ötököitä. Ennenvanhaan kun lehmiä lypsettiin etelämpänä ulkona laitumella poltettiin ”lehmisavuilla” taulakääpää siitä syystä. Täällä pohjoisessa, yöttömän yön maassa, lypsy tapahtui kesänavetassa missä lehmät saivat levätä ötököiltä rauhassa ikkunattomassa kesänavetassa.
Luontaistuotekaupasta kertoi ostaneensa naapurin eläväinen eronnut rouva jauhettuna tuotteena. Ei kuulemma ole minkäänlaisia vaivoja ollut sen jälkeen kun päivittäin on pakuriteetä nautiskellut.
Tuskinpa minä sentään niin hyvä puhuja olen, että sanani tekee vaivattomaksi. Totuushan on se, että olen aina ollut parempi selittämään asiani kirjoittamalla.
Jos Aukusti puhuu puoliksikaan niin taiturillisesti kuin kirjoittaa, niin kyllä siinä leskirouvat pakuriteetä kilvan tarjoavat. Aukustilla vaan taitaa olla kotona asiat sillä mallilla, että tarjoilupuoli hoituu siellä. Ja parantumatonta suupalttia ei normaali naisihminen kestäisikään.
Miisu, sattuuko kallioimarretta useinkin kohdallesi? Olen tiennyt, että sen maavarsi sisältää lakritsinmakuista glykyrretiinihappoa, ja valtava himo on ollut kaivaa sitä maisteltavaksi. Mielestäni kallioimarretta ei kuitenkaan niin kovin helposti löydä, vaikka sen pitäisi olla yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Tietenkin sitä pitää etsiä sille ominaisilta kasvupaikoilta (kalliot, kivet), heinän sisästä sitä on turha toivoa löytävänsä. Tiedossani on yksi jyhkeä kallioseinä (yksityinen tunnelmointipaikkani), jossa kallioimarre kasvaa kauniisti, mutta ei tulisi mieleenikään ryhtyä riipimään sitä siitä suuhun! Kuitenkin maavarteen asti pitäisi päästä käsiksi. – – – Pikkuidea hautumaan: Meillä taitaa olla yhteisiä intohimon kohteita (mm. matsutake, lakritsi). Olisi joskus jännä järjestää ihan naisten kesken nyyttibileet, joissa kunkin nyytistä sattaisi löytyä yhtä sun toista yllättävää…
Pitkät ne olivat riiuureissut silloin nuorempana. Tietkin olivat mutkaisia ja huonokuntoisia. Päiväkauden sai autossa istuksia. Nyt matka taittuu vaimon kotiseudulle 7 tunnin pintaan, kolmen pysähdyksen taktiikalla!
Kiitos vihjeestä Anton! Taidanpa kuunnella vielä ennen yöpuulle menoa tunnin verran hienoja esityksiä kitaran kanssa ja ilman laulusta ”This Magic Momenth”. Niin tein viime yönäkin!
Se kappalehan kertoo siitä ainutlaatuisesta ja unohtumattomasta hetkestä ( juuri se this magic moment), jolloin tajuaa kohdanneensa sen ainoan ja oikean. Kaikki sen kokeneet diggaavat tuota biisiä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Minä katoen ensi että karhuppaskoo.
hyvvee teetä tulloo nuista. Lähes joka ilta tulloo juotua, ei oo pakuriin tutustumisen jäläkeen tullu käytettyä nuita kauppojen ”epämiäräsiä” tee pusseja ollenkaan. Eikös ne väitä että pakurin pitäs syövästä lähtiin parantoo kaikki tauvvit, 😉
Ei se sitten ole ihmekään, miksi ”Jani” tuossa kuvassaan säteilee noin voimakkaasti! Vähemmästäkin terveysjuomasta sitä alkaa säteilemään. Hyvä mainoskuva!
Kannaattaa Aukustinkin kokkeilla -> pikku murunen teepannuun ja eikun keittelemmään. Hyvvee on 🙂
Älä Aukusti usko. Eikös tuo mokoma mukura oo joku hullusinokeeni?
Kisi: mikäs se ”hullusiokeeni” on? Google ei tuommosta käsitettä tuntenna :/
Pakurista tietoa tuolla: http://www.jaakkohalmetoja.com/fi/pakurikaapa/
Siellä on lueteltu jopa kaikkia ainesosat joita sisältää.
Joo jani, huonoa vitsiä pukkaa meikäläiseltä. – – – Pakurikääpä, oikeastaan sieni, on verraton terveysartikkeli. Mistä sinä sitä olet hamstrannut? Miltä muuten pakuritee sinun suussa MAISTUU? Siis juotko sitä myös nautinnoksesi?
Hyvältä se nykyään maistuu, ja metästähän sitä suap 😉
Aluks ol vähän ällön makusta, mutta niinhän ne ekat kahvikupillisetkiin maistu pi**n pahalta. Nykyään pakuritee maistuu normi liptoneja paremmalta ainakin meikäläisen suussa. Eli ”nautinnokseni” sitä juon.
Jaha että metästä. Sepä yllätys. Lahonoloisia koivuja kannattaa varmaan kuikkia? Kehottavat pistämään makeutukseksi lakritsijuurta. Oletko löytänyt isojakin kimpaleita? Miten säilöt niitä?
”Jani” ymmärtää leikinlaskun kun loukkaannu vähistä vitseistä. Uskon, että pakuritee on terveellistä. Itsekin sitä tulen nauttimaan, kunhan kerkiän pakureita etsimään. Olivat jotkut ”rosmot” käyneet maalla pihakoivujeni pakurit kähveltämässä. Vanhoja koivuja, joissa pakuria olisi, ei havupuuvaltaisissa metissäni ole. Edellinen omistaja oli kaulannut vanhat koivut ja ne ovat jo maassa lahonneena. Odotan innolla milloin METLAN kokeitten tuloksena saa istukkeita pakurin kasvattamiseksi.
Liiaks hienosteluks tuommoset lakritsijuuret mennöö. Sokeria vähäsen sekkaan nii maistuu makkeemmalta, mutta männöö se ihan siltäsäkkiin. Monesti löytyy järvien/lampien rannoilta ja alueilta missä on mutkasia kituliaasti kasvaneita koivuja. Eli eikun huonoja puita ehtimään. puol pannua jos on vettä, nii oon pari sormenpiän kokosta palloo laittanna pakuria sekkaan. Samoista paloista saa keitettyä muutamia kertoja. Ite ainakin oon vuan kuivattanna sisällä nuo ja säilyttännä korissa pöyvvällä ja pikku hiljaa murentanna paloja poikkeen.
Janille: Mitäs hienostelua se lakritsijuuri on!? Mukavaa mussutettavaa on sellanen luonnonlaku, jota myydään ruskeissa pusseissa. Muuta söiskää… Lakritsipuita ei vaan taida Suomessa kasvaa.
En tuota oo vielä lakritsijuurta ikänään ees nähny, nii kyllä tuo meikäläisen mielestä hienostelua on mutta joillekkiin se on varmaan normaalia. Eikä se lakritsikaan hyvältä meikäläisen mielestä maistu, mutta makuasioistahan ei voi kiistellä 😉
Eikä niitä lakritsipuitakaan taida kasvaa missään. Luulen, että itämainen lakritsikasvi on ruohovartinen kasvi, sukua herneelle. Mutta rotakat juuret sillä on. Ja just miummakkuu.
Aukustille: No olivatpa hävittömiä pakurirosmoja! Ei jokamiehenoikeus koske ihmisten pihapiiriä sentään.
Nämä pakurit on todella huonolaatuisista vanhoista koivuista,oli aution talon tontilla,useampi kilo oli pakuria.
ja eikös se jokamiehenoikeuskin ole pakurin keräyksessä hiukan tulkinnanvarainen asia…
Ei se oo,kyllä on oltava mo lupa pystypuihin,en tiedä sitten jos on pystykauppa niinkuin tässä tapauksessa,eli löin koivut nurin ja ropsiksi,mo sanoi että ei ainakaan vielä rupea puuta syömään.
Nii tuotahan juuri tarkotin, eli keräämiseen pitäs olla mo:n lupa, vaikka kuitenkin lähes kaikki pakurit lähtenee koivujen kylistä liikkeelle ilman mo:n lupaa. Taisivat joskus telekkarissakin sannoo että kerääminen olis jokamiehenoikeus, eli ei ihme että immeiset niitä puista irti reppii iliman lupia.
Sekaannusta aiheuttanee se, kun pakuri ei oikeastaan ole varsinainen kääpä eli se ei kuulu taksonomisesti ’kääpiin’ (heimo), kuten esimerkiksi taulakääpä. Käävillä ne kasvannaiset puun kyljessä ovat kääpäsienen itiöemiä. Mutta pakurilla tilanne on toinen. Se vaurioituskohtaan kasvava muodostuma (e-h:n kuvassa) lienee eräänlainen pahka ja on sairastuneen puun reaktio taudinaiheuttajaan. Eli puuta ja sienirihmastoa. – – – Saakos niitä kääpäsienien itiöemiä (kääpiä) sitten kerätä jokamiehenoikeudella? Ilmeisesti saa… Korjatkaa huteraa käsitystäni.
kääpiä saa jokamiehenoikeudella kerätä jos puuta ei vahingoiteta. Pakuri eli sienen aiheuttama kasvannainen on tässä poikkeus.
Surffasin ja näkyy olevan netti täynnä ristiriitaisuuksia. – – – No, kuitenkin kääpäsienten itiöemät (käävät) kuuluvat jokamiehen oikeuden piiriin kuten muutkin sienten itiöemät, joita kutsumme sieniksi. Pakurin osalta Metsähallituksen sivuilla kerrottiin: ”Pakurikääpä muodostaa elävissä puissa mustan epämääräisen muotoisen lohkeilevan pahkan eli pakurin, joka ei ole itse kääpä, vaan sienen aiheuttama kasvannainen. Ympäristöministeriön jokamiehenoikeuksia koskevan raportin (5.9.2012, s. 87) mukaan pakurikääpä on kasvutavaltaan sellainen, että sen irrottaminen puuta vahingoittamatta ei ole mahdollista. Tästä johtuen pakurikäävän kerääminen ei ole sallittua jokamiehenoikeudella.”
On se antton vaan niin ihanan kohtelias.
Jauhetun pakurin kilohinta 150€. Paljonkohan tuolla paino hupenee kuivatuksessa?
Ja tähän asti ne on tullut työnnettyä uuniin, jos on sattunut koivun mukana pinoon tulemaan.
eiköhän nuista kutakuinkin puolet lähe painosta kuivatessa, näin näppituntumalla arvioiden. Jos joku on mitannut niin korjatkaa.
Koppi! Vänkäriltä sain hyvän idean! Pakuristahan saattaisi saada hienoaromista suitsuketta. Kokeilepa Jani, miten palaa pakurin muru pihdissä ja miltä tuoksuu! Terveysvaikutuksia saattaa olla sisäänhengitetyllä suitsukesauhullakin.
Suattaa olla että jos tuota ruppeen polttamaan ja haistelemmaan nii pittää tilata ambulanssi hättiin. Astma nimittäin tuppoo vähän vaivoomaan 😉
Minulla on sellainen hatara muistikuva, että sota-aikana olisi kahvin korvikkena keitetty pakurikahvia. Kahvinkorvike oli erikseen ja sitä myytiin kaupoissa. Olisikohan äidinäiti polttanut pakuria käyrävartisessa piipussaan tupakan puutteessa? Silläkös hän elikin lähes satavuotiaaksi, poltellen piippua ja oli myöskin nykymittapuun mukaan liian lihava. Yksi hänen polttamastaan tupakan korvikkeesta kerrotaan olleen pietaryrtti.
Ei hullumpaa,aamulla panin termokseen 2 sokeripalan kokoista nokaretta ja kiehuvaa vettä päälle ja sokeria,niin termoksessa oli hyvin hautunut,passasi metässä nauttia.
Puisevaksi on e-h sinunkin eväät menny. :=) Mutta hinnan perusteella puhutaan jo gourmet tuotteesta.
Tiedän nyt, kuka voittaa mottikisan. – – – e-h kiltti, tekisitkö sinä sen polttokokeen, josta Jani kieltäytyi hyvällä syyllä?
Kuinka lie aromikasta pakurin tuoksu poltettaessa? Siitä ei toistaiseksi ole miulla itselläni kokemusta. Ja miten se haistettaessa vaikuttaa? Taulakäävän savu ainakin karkoittaa ötököitä. Ennenvanhaan kun lehmiä lypsettiin etelämpänä ulkona laitumella poltettiin ”lehmisavuilla” taulakääpää siitä syystä. Täällä pohjoisessa, yöttömän yön maassa, lypsy tapahtui kesänavetassa missä lehmät saivat levätä ötököiltä rauhassa ikkunattomassa kesänavetassa.
Kisillä ei taida olla pakuria,minulta saisit niin pääsisit kokeitas tekemään.
Ai saisin?
Luontaistuotekaupasta kertoi ostaneensa naapurin eläväinen eronnut rouva jauhettuna tuotteena. Ei kuulemma ole minkäänlaisia vaivoja ollut sen jälkeen kun päivittäin on pakuriteetä nautiskellut.
Taitaa olla aukustin ansiota se vaivattomuus.
Tuskinpa minä sentään niin hyvä puhuja olen, että sanani tekee vaivattomaksi. Totuushan on se, että olen aina ollut parempi selittämään asiani kirjoittamalla.
Jos Aukusti puhuu puoliksikaan niin taiturillisesti kuin kirjoittaa, niin kyllä siinä leskirouvat pakuriteetä kilvan tarjoavat. Aukustilla vaan taitaa olla kotona asiat sillä mallilla, että tarjoilupuoli hoituu siellä. Ja parantumatonta suupalttia ei normaali naisihminen kestäisikään.
Ei mikään leskirouva, vaan ERONNUT rouva. Kunhan ei olisi eronnut ihan aukustin takia. Taitaa olla oikein sinisiä ajatuksia tuon aukustin suhteen.
Joku opiskelukaveri runoili Aukustista: ”Kynä käteen oli luotu, luonnonlahja kirjoitella suotu!”
Aukustin kun pyssy laukoo, turha muiden päätä aukoo.
Milläs tavalla se raivo-oriin pyssy laukoo?
Miisu, sattuuko kallioimarretta useinkin kohdallesi? Olen tiennyt, että sen maavarsi sisältää lakritsinmakuista glykyrretiinihappoa, ja valtava himo on ollut kaivaa sitä maisteltavaksi. Mielestäni kallioimarretta ei kuitenkaan niin kovin helposti löydä, vaikka sen pitäisi olla yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Tietenkin sitä pitää etsiä sille ominaisilta kasvupaikoilta (kalliot, kivet), heinän sisästä sitä on turha toivoa löytävänsä. Tiedossani on yksi jyhkeä kallioseinä (yksityinen tunnelmointipaikkani), jossa kallioimarre kasvaa kauniisti, mutta ei tulisi mieleenikään ryhtyä riipimään sitä siitä suuhun! Kuitenkin maavarteen asti pitäisi päästä käsiksi. – – – Pikkuidea hautumaan: Meillä taitaa olla yhteisiä intohimon kohteita (mm. matsutake, lakritsi). Olisi joskus jännä järjestää ihan naisten kesken nyyttibileet, joissa kunkin nyytistä sattaisi löytyä yhtä sun toista yllättävää…
Pocahontas ilmeisesti aikoo lyödä muutaman ässän pöytään?
Miisu hei, onko elinpiirisi siellä rapakivien suunnalla vai pohjoisempana?
Ukkosta ilmassa.
Muutaman kommentin perusteellahan minä. -thismagic…
Kun tuossa edellä on mainittu se piknik-paikkakin, niin kaipa sinne partasuu-uroita osaa seuraksi suunnistaa!
Siinähän juuri paria sellaista houkutellaan mukaan. Näytellään välinpitämätöntä.
Pitkät ne olivat riiuureissut silloin nuorempana. Tietkin olivat mutkaisia ja huonokuntoisia. Päiväkauden sai autossa istuksia. Nyt matka taittuu vaimon kotiseudulle 7 tunnin pintaan, kolmen pysähdyksen taktiikalla!
Meilläpäin sanottiin entisaikaan villahousuista puhuttaessa, että ne olivat ”pässinpökkimät”.
Tottahan se onkin, että pässiä tarvitaan jos aikoo lammastaloutta harrastaa.
Nuo pari neitiä ovat jo nyt hallitsemattoman kiihkon vallassa, siksi tuo teatteri.
Hei, ”Misuliini” ja ”Kisuliini”, mitä kuuluu, eli kuten virolainen sanoo: ”Kuis käsi käy?”
Mitäkö niille kuuluu? Odottavat kiihkoissaan, että joku pässi kävisi niitä pökkimässä.
Nyt on kuitenkin silmiemme ilona ”Kisin” profiilikuva, kaunis prinsessa kivoine väreineen hyvin esillä! Kiitos !!!
Tuosta profiilikuvasta ei voi erehtyä. Siis ketä se esittää.
-thismagicmomentlh-
Kiitos vihjeestä Anton! Taidanpa kuunnella vielä ennen yöpuulle menoa tunnin verran hienoja esityksiä kitaran kanssa ja ilman laulusta ”This Magic Momenth”. Niin tein viime yönäkin!
Minä pidän erityisesti siitä Lou Reedin versiosta, siinä on maaginen tunnelma.
Se kappalehan kertoo siitä ainutlaatuisesta ja unohtumattomasta hetkestä ( juuri se this magic moment), jolloin tajuaa kohdanneensa sen ainoan ja oikean. Kaikki sen kokeneet diggaavat tuota biisiä.