Kommentit (7)

  1. kunhan ei ole käki ja munat vieraissa pesissä.

  2. Onko sorsan pesä kun on noin vuorattu untuvalla ?

  3. e-h

    Sorsan pesä,istutus työmaalla,eikä järveä tai muuta kosteikkoa lähistöllä.

  4. 6 m3

    Vuosi sitten ihastelin samanlaista näkymää melkeinpä pottupellon laidalla mökillä. Koiralle hautova lintu ei haissut, kissa laitettiin sisäruokintaan. Pari viikkoa saimme seurata pesintää, sitten joku rietta oli tyhjentänyt pesän viikolla. Olisi pitänyt kokeilla samaa konstia kuin metsäkanalintujen pesän suojauksessa.

  5. suorittava porras

    eli jatkoksi… Kaikille metsässä tähän aikaan liikkuville mukaan pala tuoksusaippuaa , rulla ohutta ompelulankaa ja rulla kuitunauhaa.

    Kun havaitaan pesä , tehdään sen ympärille noin 15 mertrin säteelle pesästä ”lippusiima” , joka hajustetaan saippuarouheella (langan alle) Lanka viritetään noin 30 cm:n korkeudelle maasta ja siihen solmitaan esim ajourien merkitsemiseen käytettävästä nauhasta katkottuja n. 40cn pitkiä pätkiä metrin välein . Haju ja liehuvat kuitunauhan pätkät pitävät pienpedot tehokkaasti loitolla.
    HUOM! Liian pienellä säteellä tehty suojaus saattaa kiinnittää rosvolintujen huomiota . Siksi vähintään 15 mterin säde pesän ympärille.

  6. Riekon pesän sojaus v 1957:

    Siihen aikaan ei vielä moottorisahalla suoritettu karsintaa, tehtiin vain kaato- ja katkontatyötä. Tehtävänä oli kaataa kaikki kuuset ja tehdä niistä puolipuhtaaksi kuorittuja 2 m mittaisia pöllejä eli kuitupuita.

    Olin kaatanut ja katkaissut yhden pöllin ja sahatessani toista lähti n. metrin päästä laipan kärjestä lentoon riekkonaaras säikäyttäen sahurin pahanpäiväisesti. Sammutin sahan ja katsoin ja näin siinä riekon munapesän johon oli lentänyt sahasta purua.Onneksi puussa ei ollut oksia pesän kohdalla.Velipojan kanssa siirryimme hieman sivummalle seuraamaan tulisiko emo takaisin. Eikä aikaakaan, niin sieltähän se lintu askelsikin varovasti takaisin pesälleen jatkamaan hautomista.

    Siirryimme työskentelemään hieman etäämmälle ja päätimme suojata pesäympäristön kadettujen puiden latvuksilla. Jo samana iltana kävimme siirtämässä pari latvusta pesän sivuille jo kaadetun puun lisäksi ja täydensimme vielä suojausta seuraavana päivänä. Pesä oli lähellä meidän telttaamme lähteen vieressä, eikä muuta ”asentopaikkaa” ollut palstalla. Olihan se riekko jo tottunut liikkumiseemme ja silloisen sahan kovaan ääneen. Kävimme silloin tällöin kurkistamassa onko pesä kunnossa, kunnes kuoriutuminen oli tapahtunut ja pesye siirtynyt rauhallisemmille maisemille.

    Täytyy ihmetellä riekon rohkeutta kun se kesti puun kaatumisen pesän viereen ja purujen lentämisen päälle ennenkuin lähti lentoon.

  7. suorittava porras

    Kovat hermot on hautovalla pyylläkin. Olin joku vuosi sitten ennakkoraivaamassa hakkuupalstaa kelirikkoseisokin aikaan. Eteen sattui tiheä , pituudeltaan n. 1,5 -metrinen kuusipuska. Sipaisin sen sileäksi noin 25 senttiisen kantoon. Kääntyessäni toiseen suuntaan huomasin silmänurkastani , että pyy lähti lentoon keskeltä kannokkoa. Ei olisi tarvinnut kun päätä nostaa niin ..Zip..kaula olisi ollut raivurin terässä. Pikaisilla suojaustoimilla onneksi selvittiin ja haudonta jatkui.

    Toisessa tapauksessa teeri hautoi sitkeästi harvennuspalstalla. Vasta 1,5 metrin päähän pudonnut pölli sai linnun liikkeelle. Tämäkin pesä suojattiin asianmukaisesti ja pesintä onnistui hälystä huolimatta.