Tämä alue saatiin Valtiolla maanvaihdossa, kun luovutettiin toinen alue luonnonsuojeluun. Kasvoi aika harvaa männikköä. Hakattiin ja laikutettiin 2000. Istutettiin männylle 2001. Istutustaimilla oli vaikeuksia. Ensimmäisenä talvena tuli joku tykkyongelma, joka kaatoi osan taimista. Latvasilmuja häipyi, mistä epäilen metsoja.
Kun luonnontaimia ei näyttänyt ilmaantuvan, niin kahden tyttärenpojan kanssa kuokittiin ja täydennyskylvettiin alue parin vuoden kuluttua. Se onnistui hyvin.
Kuten näkyy, niin alueelle ei ole kasvanut lehtipuuta, toisin kuin esim. ”Mäntytaimikko”-kuvassa, joka taimikko on perattu jo kaksi kertaa.
Vähän askarruttaa alkuperäisten istutustaimien tilanne. Ovatko ne liian etukasvuisia? Mäntytaimikkohan pitäisi kasvattaa mahdollisimman tasakorkeana. Perkaajalla tulee olemaan tarkan harkinnan paikka.
Tätä aluetta ollaan vaimon kanssa suojeltu hirviltä ripustamalla hajusaippuaa sisältäviä pussukoita useamman lokakuun lopussa alueelle. Liekö sitten tämän ansiota, etteivät hirvet tässä viihdy.
Paljonko noilla männyntaimilla on nyt reilun kymmenvuotisina pituutta? Eikös ne hirvituhot kohdistukin yleensä vähän isompiin taimiin, ei alta metrisiin?
5.12.2014 sanoit Timppa, että et ”edelleenkään osaa tuntea huolta hirvivahingoista.” Nyt kuitenkin kävi ilmi, että vuosittain olet tuntenut huolta, siksi kokenut tarpeelliseksi käyttää hirvikarkotteita ja epäilet tätä syyksi, ettei taimikkoa ole syöty. Lehtipuiden puute ei siis riitäkään estämään hirvituhoja, tarvitaan karkoitteitakin.
Ilmeisesti tarkoitit tuolla sitä, että muiden hirvivahingoista et ole huolissasi, mutta omien taimikoiden kohtalo huolettaa.
Totta kai pitää monista asioista olla huolissaan. Myös hirvistä. Aika pienellä vaivalla selviää, jos ne meidän saippuat auttavat.
Meillä on kyllä monta muuta aukkoa, joita ei ole mitenkään suojattu. Eikä niissäkään ole metsänkasvatusta haittaavia tuhoja. En siis todellakaan koe, että hirvet olisivat sellainen ongelma, että siitä yleensä kannattaisi valittaa.
Teollisuudelle riittää puuta hirvistä huolimatta, siitä ei tarvitse olla huolissaan. Kilpailu käydään maanomistajien kesken kuka saa puunsa myyntiin ja teollisuuden ostokiintiöön. Jos omissa taimikoissa pärjää hirvien kanssa niin se nostaa omaa kilpailu asetelmaa samoinkuin hirvituho muiden taimikoissa. Omia kilpailiasetelmia voi nostaa e. Karkotteilla ja aidoilla.
Gla:lle vielä. Kyllä meillä on vieläkin hirviä kohtuullisesti. Tänä vuonna hirviporukka kaatoi 3 yksilöä/1000 ha, puolet huippuluvuista. (11 metsästäjää ja 2 koiraa käytti puuhaan 21 päivää. Vasojen kaato oli vaikeaa tänä vuonna) Yhteismetsän maalta em määrästä kaadettiin 8 yksilöä/1000 ha. Toki osin siksi, että alueella metsästys on helpompaa.
Se unohtui vielä mainita, että ”Mäntytaimikko”-kuvassa näkyvään taimikkoon kaatui tänä vuonna kaksi nuorta urosta. Vasaporukkakin oli, mutta tällä kertaa emo onnistui viemään jälkikasvunsa turvaan.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Hyvä taimikko. Ei näyttäisi olevan lehtipuita hakkaamassa latvoja. Kannattaisiko odottaa pari vuotta, jotta pahin hirvivaaran yhka menisi ohi?
Loistava mänikkö kehittymässä.
Ei ollut aivan vielä tarkoituskaan perata.
Tämä alue saatiin Valtiolla maanvaihdossa, kun luovutettiin toinen alue luonnonsuojeluun. Kasvoi aika harvaa männikköä. Hakattiin ja laikutettiin 2000. Istutettiin männylle 2001. Istutustaimilla oli vaikeuksia. Ensimmäisenä talvena tuli joku tykkyongelma, joka kaatoi osan taimista. Latvasilmuja häipyi, mistä epäilen metsoja.
Kun luonnontaimia ei näyttänyt ilmaantuvan, niin kahden tyttärenpojan kanssa kuokittiin ja täydennyskylvettiin alue parin vuoden kuluttua. Se onnistui hyvin.
Kuten näkyy, niin alueelle ei ole kasvanut lehtipuuta, toisin kuin esim. ”Mäntytaimikko”-kuvassa, joka taimikko on perattu jo kaksi kertaa.
Vähän askarruttaa alkuperäisten istutustaimien tilanne. Ovatko ne liian etukasvuisia? Mäntytaimikkohan pitäisi kasvattaa mahdollisimman tasakorkeana. Perkaajalla tulee olemaan tarkan harkinnan paikka.
Tätä aluetta ollaan vaimon kanssa suojeltu hirviltä ripustamalla hajusaippuaa sisältäviä pussukoita useamman lokakuun lopussa alueelle. Liekö sitten tämän ansiota, etteivät hirvet tässä viihdy.
Paljonko noilla männyntaimilla on nyt reilun kymmenvuotisina pituutta? Eikös ne hirvituhot kohdistukin yleensä vähän isompiin taimiin, ei alta metrisiin?
5.12.2014 sanoit Timppa, että et ”edelleenkään osaa tuntea huolta hirvivahingoista.” Nyt kuitenkin kävi ilmi, että vuosittain olet tuntenut huolta, siksi kokenut tarpeelliseksi käyttää hirvikarkotteita ja epäilet tätä syyksi, ettei taimikkoa ole syöty. Lehtipuiden puute ei siis riitäkään estämään hirvituhoja, tarvitaan karkoitteitakin.
Ilmeisesti tarkoitit tuolla sitä, että muiden hirvivahingoista et ole huolissasi, mutta omien taimikoiden kohtalo huolettaa.
Totta kai pitää monista asioista olla huolissaan. Myös hirvistä. Aika pienellä vaivalla selviää, jos ne meidän saippuat auttavat.
Meillä on kyllä monta muuta aukkoa, joita ei ole mitenkään suojattu. Eikä niissäkään ole metsänkasvatusta haittaavia tuhoja. En siis todellakaan koe, että hirvet olisivat sellainen ongelma, että siitä yleensä kannattaisi valittaa.
Teollisuudelle riittää puuta hirvistä huolimatta, siitä ei tarvitse olla huolissaan. Kilpailu käydään maanomistajien kesken kuka saa puunsa myyntiin ja teollisuuden ostokiintiöön. Jos omissa taimikoissa pärjää hirvien kanssa niin se nostaa omaa kilpailu asetelmaa samoinkuin hirvituho muiden taimikoissa. Omia kilpailiasetelmia voi nostaa e. Karkotteilla ja aidoilla.
Gla:lle vielä. Kyllä meillä on vieläkin hirviä kohtuullisesti. Tänä vuonna hirviporukka kaatoi 3 yksilöä/1000 ha, puolet huippuluvuista. (11 metsästäjää ja 2 koiraa käytti puuhaan 21 päivää. Vasojen kaato oli vaikeaa tänä vuonna) Yhteismetsän maalta em määrästä kaadettiin 8 yksilöä/1000 ha. Toki osin siksi, että alueella metsästys on helpompaa.
Se unohtui vielä mainita, että ”Mäntytaimikko”-kuvassa näkyvään taimikkoon kaatui tänä vuonna kaksi nuorta urosta. Vasaporukkakin oli, mutta tällä kertaa emo onnistui viemään jälkikasvunsa turvaan.