Maltti on kyllä aina pihapuu töissä valttia ja juuri tuossa kaatosahausta tehtäessä, että sahaaja tietää missä laippa kulkee, toisinaan törmänny tilansteisiin joissa pitopuu on sahattu lähes poikki ja järeällä maatalous koneella yritetty työntää puu haluttuun suuntaan, jonka seurauksena puu onkin voinut mennä jonnekkin muualle minne se oli tarkoitettu. Joskus näkee monenlaisia versioita kun kantoja näkee nii on aika vaarallisen ohueksi päästetty ja jos minkälaiseen kiilamaiseen muotoon esim 0.5cm toinen reuna ja 5cm toinen reuna pitopuusta. Silloin hankalampi kyllä hahmottaa puun lopullinen kaatumis suuntaa. Aina ei isoimmat työkalut kuten järeä traktori ja etukuormaaja määräkkään kaatosuuntaa jos sahaa käyttävä isäntä ei ole täysin varma omasta tekemisestään.
Tuota pitopuuongelmaa ei tule jos työntää sahan kärkipyörä edellä oikeasta kohtaa puun läpi. Sen jälkeen sahaa loput puusta päinvastaiseen suuntaan kuin kaatokolo on. Itse kaadan näin aina pihapuut jotka vaativat varmuuden siitä ettei pitopuuta sahata poikki ja se on koko matkalla saman paksuinen.
Jos puu on oikei paksu eikä laippa yllä niin sahaan kärkipyöräedellä vastakkaisista suunnista.
Tuo motokuskin konsti on kyllä myös hyvä. Käytän kans toisinaan pitempien laippojen kanssa joskus samaa systeemiä. Saa kyllä pidettyä saranan tasaisena. Itse olen silti mieltyny vaan melkeen 15tuumaiseen laippaan jolla pyrin sahaamaan vähän isommatkin läpimitat vaan eri tekniikoita käyttäen. Tuo motokuskin mainitsema systeemihän on myös hyvä niiltä osin jos käyttää kaatokiilaakin niin sen saa sahauksen välissä koputella rauhassa tiukalle sahauskoloon ja sitten vain katkaista ”napin” pois.
Äh, minä vain en noin pientä ja vaatimatonta kaatokoloa ymmärrä. Lisäksi pitopuu ei ole lähelläkään keskustaa vaan aivan toisella reunalla. Itse teen loivan kiilan lähelle puoltaväliä ja silloin pitopuu on vain vähän siellä kaatosuunnan puolella. Tuo jyrkkä pinnan kiilaus näyttää olevan aika monen suosiossa mutta aika tuhdisti saa kaatorautaa tuossa käyttää. Muuten hyvä pitopuu jäänyt kyllä.
Niikun Jesse sanoikin nii ei ole toki pahitteeksi käyttää vähän syvenpääkin koloa. Yhteenvetona voi vaan pitää sitä, että sarana on aikalailla tasapaksu oli sitte loiva tai jyrkkä kaatokolo tai syvä tai aivan kevyt ”hipsu” kunhan sahuri tietää mitä on odotettavissa kun alkaa raudalla vääntämämään puuta nurin taikka sitten kiiloilla, tunkeilla, taljoilla yms.
Jesse paljastikin, että hänellä ei ole minkäänlaista kokemusta isompien puiden kaadosta.
Se, minkä tuosta kuvasta selviää ainakin minulle, on, että kaatokolo on aivan riittävän syvä. Kaatokolon tarkoitus on saada kaatosuunnalle riittävän leveä tasainen sivu, joka näyttää tarkalleen kaatumissuunnan.
Se, mihin kiinnitän huomion, on tasoero, joka on liian suuri. Oikea kaatokolon pohjan ja kaatosahauksen tasoero pitäisi olla 0 – 2 senttiä. Lisäksi pitopuu näyttää olevan käytännössä poikki oikeasta reunastaan.
Kaatokolon jyrsiminen puolipuuhun asti on toimenpide, jonka aikana normaalisti suoritettu kaatosahaus olisi jo tehty, ja puu olisi kumossa. Valtavan kaatokolon sahaaminen vie aikaa ja kuluttaa polttoainetta ja sahaa aivan turhaan.
Kuvan puussa kolon syventäminen ei saranaa juurikaan leveämmäksi olisi tehnyt, joten täysin turhaa työtä sahaaminen olisi mielestäni ollut. Joskus kaatokolon syvyydestä keskustelua yritin saada aikaan, mutta sellaista matemaattista selitystä syventämisen merkitykseen ei kukaan osannut antaa, mitä ajoin takaa. Ilmeisesti syvän kolon ideana on illuusio kaadon helpottumisesta, mutta auttaako saranalinjan siirtyminen muutaman sentin verran rungon keskipisteen suuntaan oikeasti jotain, kun toisaalta kaatosahauksen muodostama vipuvarsi vastaavasti lyhenee?
Itse käytän vaijeritaljaa + sopivan pituista köyttä tarkoissa paikoissa ja vedän puuta kaatosuuntaan. Auttaa suuresti, eikä tuulen puuska tai muu yllätys niin helposti aiheuta vahinkoa. Myös väärään suuntaan kallellaan olevat puut kaatuvat kivuttomasti oikeaan suuntaan. Satunnaisen käyttöön kelpaava talja ei edes paljon maksa.
Muovisilla pikku kiiloilla kaadoin niinkun Eero huomasikin tyven jäljistä. Pusherin tunkkia ja ketkutaljaa käytän itsekkin usein. Tuossa kohteessa rungot olivat suoria ja hyväkuntoisia ja oksapaino oli jakautunut tasaisesti niin tohti jättää pitopuuta vähän ohuemmaksi ja käytin vain kiiloja ja kaatorautaa. Isommissa rungoissa joissa oksapaino vielä vastaisella puolella niin tottakai paksumpi pitopuu+taljalla maltillinen kiristys on aina turvallisempia ja varmempia konsteja hankalia runkoja käsitellessä.
Oikein Eemi,pylpyrän avulla voi vedon laittaa sivusta tai peräti kaadettavan puun kannosta,ite vielä kuukauden lekotelen ja sitten aloitan pihapuusavotat.
Jätkä pätkät ja Gla tuolla edellisellä yrittivät väittää ettei syvempi kaatokolon sahaus auta Kyllä kait matematiikalla aivan selkeästi on laskettavissakin että saranan toimivuus kevyemmin tapahtuu mahdollisimman läheltä saranoitavan kappaleen keskipistettä. Minulla kun ei ole metsään tapana ylimääräistä rautaa laahata sahan lisäksi pitää saada suht kevyttoiminen sarana. Toki joskus esim. tuuli kun nappaa se keveys saattaa kostautua. mutta harvoin sillä metsässä merkitystä on. Pihapuissa käytän aina traktoria lykkynä (juontokouran pitämänä) jonka avulla pystyn rungon hyrdauliikan ohjauksella varmistamaan aina oikean suunnan.
Toki sekään ei mahdu joka paikkaan. Mutta en taas olekkaan niitä juurikaan muille paljon urakoinutkaan. Kun ei ole pakko.
Kaatokoloa ei silti tarvitse tehdä kovin roheeta ettei mene sitä tukkia hukkaan.
Eli onko kuvan kaato-operaatio tehty juuri päin vastoin kuin ”yleensä”?
Minulle on tuttua sellainen kaato, että ensin katsotaan suunta mihin halutaan puu kaataa, sitten tehdään kolmiomainen kaatokolo sille puolelle ja aloitetaan kaatosahaus vastakkaiselta puolelta. Apumies voi avittaa puun kaatumista oikeaan suuntaan vaikka keksin avulla, jos sellainen sattuu lähistölle.
No nii on kuahettu. Just nyt tajusin että siellä on minimaalisen pieni kaatokolo, joka EI NÄY kuvassa. Kai minä nyt sitte jotenkin tuon jujun snaijaan… Kiiloilla pakotettu tuon vastaanharittavan saranan suuntaan!
Jos kaatokolo tehdään puolipuuhun asti ja puu nojaa taaksepäin tai vähänkään henkää vastatuulta, niin ”kusessa ollaan.”
Mitä pitempi matka on pitopuusta siihen kohtaan, missä kaatovänkä on, sitä kevyemmin puu lähtee.
Jessen traktori juontokourineen on melko avuton, jos se ei jaksa enää kaatovänkäriä kuljettaa.
Pitäisköhän siihen pistää nastaketjut?
Kaatokolon syvyyttä joku kyseli. Jos suhteita ajatellaan, niin kolon syvyydeksi riittää normaalipuissa aivan varmasti 20 % kannon läpimitasta. Jos puu on pyöreä, ollaan aivan riittävän syvällä, kun terälevy uppoaa yläsahausta tehtäessä koko leveydeltään rungon sisään.
Alasahaus pitää osoittaa siihen, mihin yläsahaus päättyy.
Pitopuun paksuudeksi normaalipuissa riittää 10 %. Isoissakaan puissa sen ei tarvitse olla yli 5 senttiä.
Pitopuussa ei ratkaise sen keskiosa, se voi olla siitä vaikka poikki sahattu, kunhan reunat ovat ehjät, eivätkä juurenniskojen päällä, vaan selkeästi suorassa puussa. (tarvittaessa pitkä kanto)
Isojen puiden kanssa kunnolliset kaatokiilat ovat kova sana (ehkä kaikkein kovin sana)
Kun iso puu on oikein takapainoinen, voi joutua sahausrakoa levittämään jopa yli 5 senttiä, ennenkuin lähtee.
Metsässä käytän kiilana ainoastaan kaatokolosta sahaamaani kiilaa, eli puuta. Pidän sillä vain raon auki isompien kanssa ja sitten sahaan pitopuuta varovasti kunnes lähtee. Samalla saa ohjattua kaatoa koska kaatuminen lievän kaatokolon kanssa sujuu rauhallisesti. Siinä saa ohjattua hyvin vielä kaatosuuntaa kun sen osaa.
Tässähän on ollut ammattimetsuri tekemässä tarkkuuskatoja, pitopuulla saatu varmistetua oikea kaato suunta !
Kappas, miten tuo nyt käytännössä sitten tapahtuu? Puu pötköttää pitopuun puolella, siis..äh?
Lyhyt referaatti kiitos!?
Maltti on kyllä aina pihapuu töissä valttia ja juuri tuossa kaatosahausta tehtäessä, että sahaaja tietää missä laippa kulkee, toisinaan törmänny tilansteisiin joissa pitopuu on sahattu lähes poikki ja järeällä maatalous koneella yritetty työntää puu haluttuun suuntaan, jonka seurauksena puu onkin voinut mennä jonnekkin muualle minne se oli tarkoitettu. Joskus näkee monenlaisia versioita kun kantoja näkee nii on aika vaarallisen ohueksi päästetty ja jos minkälaiseen kiilamaiseen muotoon esim 0.5cm toinen reuna ja 5cm toinen reuna pitopuusta. Silloin hankalampi kyllä hahmottaa puun lopullinen kaatumis suuntaa. Aina ei isoimmat työkalut kuten järeä traktori ja etukuormaaja määräkkään kaatosuuntaa jos sahaa käyttävä isäntä ei ole täysin varma omasta tekemisestään.
Tuota pitopuuongelmaa ei tule jos työntää sahan kärkipyörä edellä oikeasta kohtaa puun läpi. Sen jälkeen sahaa loput puusta päinvastaiseen suuntaan kuin kaatokolo on. Itse kaadan näin aina pihapuut jotka vaativat varmuuden siitä ettei pitopuuta sahata poikki ja se on koko matkalla saman paksuinen.
Jos puu on oikei paksu eikä laippa yllä niin sahaan kärkipyöräedellä vastakkaisista suunnista.
Normikadot hoidan sitten ”perinteisellä tavalla”.
Tuo motokuskin konsti on kyllä myös hyvä. Käytän kans toisinaan pitempien laippojen kanssa joskus samaa systeemiä. Saa kyllä pidettyä saranan tasaisena. Itse olen silti mieltyny vaan melkeen 15tuumaiseen laippaan jolla pyrin sahaamaan vähän isommatkin läpimitat vaan eri tekniikoita käyttäen. Tuo motokuskin mainitsema systeemihän on myös hyvä niiltä osin jos käyttää kaatokiilaakin niin sen saa sahauksen välissä koputella rauhassa tiukalle sahauskoloon ja sitten vain katkaista ”napin” pois.
Äh, minä vain en noin pientä ja vaatimatonta kaatokoloa ymmärrä. Lisäksi pitopuu ei ole lähelläkään keskustaa vaan aivan toisella reunalla. Itse teen loivan kiilan lähelle puoltaväliä ja silloin pitopuu on vain vähän siellä kaatosuunnan puolella. Tuo jyrkkä pinnan kiilaus näyttää olevan aika monen suosiossa mutta aika tuhdisti saa kaatorautaa tuossa käyttää. Muuten hyvä pitopuu jäänyt kyllä.
Tukkia ei mene haaskiolle, kun pitopuu on reunassa ja kaatokolo pieni.
Niikun Jesse sanoikin nii ei ole toki pahitteeksi käyttää vähän syvenpääkin koloa. Yhteenvetona voi vaan pitää sitä, että sarana on aikalailla tasapaksu oli sitte loiva tai jyrkkä kaatokolo tai syvä tai aivan kevyt ”hipsu” kunhan sahuri tietää mitä on odotettavissa kun alkaa raudalla vääntämämään puuta nurin taikka sitten kiiloilla, tunkeilla, taljoilla yms.
Jesse paljastikin, että hänellä ei ole minkäänlaista kokemusta isompien puiden kaadosta.
Se, minkä tuosta kuvasta selviää ainakin minulle, on, että kaatokolo on aivan riittävän syvä. Kaatokolon tarkoitus on saada kaatosuunnalle riittävän leveä tasainen sivu, joka näyttää tarkalleen kaatumissuunnan.
Se, mihin kiinnitän huomion, on tasoero, joka on liian suuri. Oikea kaatokolon pohjan ja kaatosahauksen tasoero pitäisi olla 0 – 2 senttiä. Lisäksi pitopuu näyttää olevan käytännössä poikki oikeasta reunastaan.
Kaatokolon jyrsiminen puolipuuhun asti on toimenpide, jonka aikana normaalisti suoritettu kaatosahaus olisi jo tehty, ja puu olisi kumossa. Valtavan kaatokolon sahaaminen vie aikaa ja kuluttaa polttoainetta ja sahaa aivan turhaan.
Kuvan puussa kolon syventäminen ei saranaa juurikaan leveämmäksi olisi tehnyt, joten täysin turhaa työtä sahaaminen olisi mielestäni ollut. Joskus kaatokolon syvyydestä keskustelua yritin saada aikaan, mutta sellaista matemaattista selitystä syventämisen merkitykseen ei kukaan osannut antaa, mitä ajoin takaa. Ilmeisesti syvän kolon ideana on illuusio kaadon helpottumisesta, mutta auttaako saranalinjan siirtyminen muutaman sentin verran rungon keskipisteen suuntaan oikeasti jotain, kun toisaalta kaatosahauksen muodostama vipuvarsi vastaavasti lyhenee?
Itse käytän vaijeritaljaa + sopivan pituista köyttä tarkoissa paikoissa ja vedän puuta kaatosuuntaan. Auttaa suuresti, eikä tuulen puuska tai muu yllätys niin helposti aiheuta vahinkoa. Myös väärään suuntaan kallellaan olevat puut kaatuvat kivuttomasti oikeaan suuntaan. Satunnaisen käyttöön kelpaava talja ei edes paljon maksa.
Näyttää kiiloilla kaadetun,en laske pitopuuta ihan nuin ohueks,lincoln taljan pistän dynaamiköysinen vetoon,niin voi jättää hieman paksumman pitopuun.
Muovisilla pikku kiiloilla kaadoin niinkun Eero huomasikin tyven jäljistä. Pusherin tunkkia ja ketkutaljaa käytän itsekkin usein. Tuossa kohteessa rungot olivat suoria ja hyväkuntoisia ja oksapaino oli jakautunut tasaisesti niin tohti jättää pitopuuta vähän ohuemmaksi ja käytin vain kiiloja ja kaatorautaa. Isommissa rungoissa joissa oksapaino vielä vastaisella puolella niin tottakai paksumpi pitopuu+taljalla maltillinen kiristys on aina turvallisempia ja varmempia konsteja hankalia runkoja käsitellessä.
Oikein Eemi,pylpyrän avulla voi vedon laittaa sivusta tai peräti kaadettavan puun kannosta,ite vielä kuukauden lekotelen ja sitten aloitan pihapuusavotat.
Asiakas täyteistä kevättä Eerollekkin toivotaan, että hankkeita riittää mukavan tasaisesti, joka paikassa ja , että säät olisivat suotuisia!
Jätkä pätkät ja Gla tuolla edellisellä yrittivät väittää ettei syvempi kaatokolon sahaus auta Kyllä kait matematiikalla aivan selkeästi on laskettavissakin että saranan toimivuus kevyemmin tapahtuu mahdollisimman läheltä saranoitavan kappaleen keskipistettä. Minulla kun ei ole metsään tapana ylimääräistä rautaa laahata sahan lisäksi pitää saada suht kevyttoiminen sarana. Toki joskus esim. tuuli kun nappaa se keveys saattaa kostautua. mutta harvoin sillä metsässä merkitystä on. Pihapuissa käytän aina traktoria lykkynä (juontokouran pitämänä) jonka avulla pystyn rungon hyrdauliikan ohjauksella varmistamaan aina oikean suunnan.
Toki sekään ei mahdu joka paikkaan. Mutta en taas olekkaan niitä juurikaan muille paljon urakoinutkaan. Kun ei ole pakko.
Kaatokoloa ei silti tarvitse tehdä kovin roheeta ettei mene sitä tukkia hukkaan.
Eli onko kuvan kaato-operaatio tehty juuri päin vastoin kuin ”yleensä”?
Minulle on tuttua sellainen kaato, että ensin katsotaan suunta mihin halutaan puu kaataa, sitten tehdään kolmiomainen kaatokolo sille puolelle ja aloitetaan kaatosahaus vastakkaiselta puolelta. Apumies voi avittaa puun kaatumista oikeaan suuntaan vaikka keksin avulla, jos sellainen sattuu lähistölle.
Onhan tuo kuahettu sinne päen minne lovi on tehty.
No nii on kuahettu. Just nyt tajusin että siellä on minimaalisen pieni kaatokolo, joka EI NÄY kuvassa. Kai minä nyt sitte jotenkin tuon jujun snaijaan… Kiiloilla pakotettu tuon vastaanharittavan saranan suuntaan!
? ? ?
Jos kaatokolo tehdään puolipuuhun asti ja puu nojaa taaksepäin tai vähänkään henkää vastatuulta, niin ”kusessa ollaan.”
Mitä pitempi matka on pitopuusta siihen kohtaan, missä kaatovänkä on, sitä kevyemmin puu lähtee.
Jessen traktori juontokourineen on melko avuton, jos se ei jaksa enää kaatovänkäriä kuljettaa.
Pitäisköhän siihen pistää nastaketjut?
Kaatokolon syvyyttä joku kyseli. Jos suhteita ajatellaan, niin kolon syvyydeksi riittää normaalipuissa aivan varmasti 20 % kannon läpimitasta. Jos puu on pyöreä, ollaan aivan riittävän syvällä, kun terälevy uppoaa yläsahausta tehtäessä koko leveydeltään rungon sisään.
Alasahaus pitää osoittaa siihen, mihin yläsahaus päättyy.
Pitopuun paksuudeksi normaalipuissa riittää 10 %. Isoissakaan puissa sen ei tarvitse olla yli 5 senttiä.
Pitopuussa ei ratkaise sen keskiosa, se voi olla siitä vaikka poikki sahattu, kunhan reunat ovat ehjät, eivätkä juurenniskojen päällä, vaan selkeästi suorassa puussa. (tarvittaessa pitkä kanto)
Isojen puiden kanssa kunnolliset kaatokiilat ovat kova sana (ehkä kaikkein kovin sana)
Kun iso puu on oikein takapainoinen, voi joutua sahausrakoa levittämään jopa yli 5 senttiä, ennenkuin lähtee.
Metsässä käytän kiilana ainoastaan kaatokolosta sahaamaani kiilaa, eli puuta. Pidän sillä vain raon auki isompien kanssa ja sitten sahaan pitopuuta varovasti kunnes lähtee. Samalla saa ohjattua kaatoa koska kaatuminen lievän kaatokolon kanssa sujuu rauhallisesti. Siinä saa ohjattua hyvin vielä kaatosuuntaa kun sen osaa.
Kyllä tuon Jeesuksen tolloilua pitäisi joskus päästä katsomaan ja naureskelemaan.
Ei ole ukkelilla kaikki laitteet kunnossa.