Yläharsinnan jälkeisen pusikkoraivuun ja rajan aukaisun yhteydessä törmäsin ihmeekseni tähän metsäpihlajaan joka siis kasvaa komeana syvällä Karijoen lisäverometsässä 115m merenpinnasta. Huomioni keskittyi ensiksi erikoiseen pahkaan ja sen jälkeen kuoreen, loppujen lopuksi kun katsoi korkealle niin pihlajahan toi siiten olikin. Alue on hakattu v. 1916 maailman sodan jälkeen puun kysynnässä ja tosiaan sen jälkeen tästä on otettu määrämitalla isompia pois. Kuvio on kapea vain 0,8ha.
Komea on. Muistelen nähneeni joskus vastaavia jossain Vaasan lähellä.
Pihlaja on hyvä puu ja taitavat jotkut puusepät ja tilhet siitä tykätä.
Sikäli erikoinen puu, että luulisi löytyvän kuvioita, jossa on pihlaja valtapuuna tai ihan ainoana.
Ei vain ole sattunut kohdalle tai korviin. Paitsi yksi. Parikymmentä vuotta sitten oli Aulangolle raivattu runsas pihlajainen kuvio pelkälle pihlajalle. Jos on vielä olemassa, voisi olla kukinta-aikaan aika komea.
Jos taimikon jättää hoitamatta, pihlaja herkästi valtaa alaa. Ei se koivua ja haapaa syrjäytä, mutta helposti puolet saattaa sitä olla. Ja voisihan huonommilla kuvioilla pihlajaa kasvatellakin, jos sen jotenkin saisi yhtä runkoa kasvamaan. Vaan kun haaroittuu herkästi, eikä edes tyvitukki silloin tahdo olla kelvollinen. Mahtaako kelvata edes energiaksi? Monimuotoisuuspuiksiksi niitä tulee aivan liikaa, joten kynnys jättää pihlajia taimikkoon kasvamaan on minulla aika iso.
Olisipa ollut mielenkiintoinen kisa, jos Hiihtoniilo olisi arvuuttanut lajia! Minä ainakin tihrustin pitkään puun lehvästöä erottaakseni tuttuja lehtimuotoja ja ähisin itsekseni, että ei voi olla…
Pihlajan puuaines, vaikka on kestävää, ei kuulemma sovellu esimerkiksi kirvesvarren valmistukseen. Miksi ne (kirvesvarret) tehdään aina koivusta?
Olisiko pihlaja arempaa lohkeamaan iskusta mitä suht sitkeä koivu. Joskus on tullut yritettyä huonekaluja pihlajasta. Aika työlästä hoylättävää mutta kuvioltaan upeaa, varsinkin jos raaka-ainetta on niin paljon että pystyy vähän valkkaamaan.
Totta on, että pihlajasta tehdyt esineet/huonekalut ovat kauniita, nimenomaan puuaineksen olemuksen vuoksi. Pitänee olla höylä priimaterässä ja käsivarren ojentajat ojennuksessa!
Kirveenvarret tehtiin koivusta syystä että havupuu halkeaa kohta kättelyssä.
Ei koivu kuitenkaan ole ainoa lehtipuuvaihtoehto. Vuoskymmenet sitten tein vesto-/retkikirveeseen varren kirsikkapuusta. Se on vieläkin vahva ja pätevä. Valitettavasti en pannut puuainetta talteen paria pientä pätkää enempää.
.Viimeisimmät tekemäni lekan ja kirveenvarret ovat pihan itsekasvatettua ja poistettua tammea. Toimii hyvin eikä taida lahota turhan herkästi.
Metsurin taskukiiloja ym. pientä tarvetta varten varasin kaiken kelvollisen puuaineksen. Muistutan, että kaukana susirajalla ei kasva luonnonvaraisena kirsikka eikä liioin tammi.
Puutarhassa hoivatut vanhat hedelmäpuut ovat arvotavaraa. Kannattaa pistää rungot ja isommat oksat talteen mahdollista myöhempää käyttöä varten. Itselläni on kokemusta kriikunapuusta. Tein sellaisesta varren (iha ite!) pikkulekaan, ja sehän kestää, vaikka kuinka hulluna hakkaisi.
Haaroittumista voi yrittää vähentää kasvattamalla ensin ryhmänä ja kun tyvitukkiosuus on haaraton, sitten jättää parhaan rungon pystyyn. Itsellä tälläinen kokeilu käynnissä yhden koivukuvion seassa, 3,5 metriä tyvistä karsin ja loppu saa kasvaa haluamallaan tavalla.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Yläharsinnan jälkeisen pusikkoraivuun ja rajan aukaisun yhteydessä törmäsin ihmeekseni tähän metsäpihlajaan joka siis kasvaa komeana syvällä Karijoen lisäverometsässä 115m merenpinnasta. Huomioni keskittyi ensiksi erikoiseen pahkaan ja sen jälkeen kuoreen, loppujen lopuksi kun katsoi korkealle niin pihlajahan toi siiten olikin. Alue on hakattu v. 1916 maailman sodan jälkeen puun kysynnässä ja tosiaan sen jälkeen tästä on otettu määrämitalla isompia pois. Kuvio on kapea vain 0,8ha.
Komea on. Muistelen nähneeni joskus vastaavia jossain Vaasan lähellä.
Pihlaja on hyvä puu ja taitavat jotkut puusepät ja tilhet siitä tykätä.
Sikäli erikoinen puu, että luulisi löytyvän kuvioita, jossa on pihlaja valtapuuna tai ihan ainoana.
Ei vain ole sattunut kohdalle tai korviin. Paitsi yksi. Parikymmentä vuotta sitten oli Aulangolle raivattu runsas pihlajainen kuvio pelkälle pihlajalle. Jos on vielä olemassa, voisi olla kukinta-aikaan aika komea.
Jos taimikon jättää hoitamatta, pihlaja herkästi valtaa alaa. Ei se koivua ja haapaa syrjäytä, mutta helposti puolet saattaa sitä olla. Ja voisihan huonommilla kuvioilla pihlajaa kasvatellakin, jos sen jotenkin saisi yhtä runkoa kasvamaan. Vaan kun haaroittuu herkästi, eikä edes tyvitukki silloin tahdo olla kelvollinen. Mahtaako kelvata edes energiaksi? Monimuotoisuuspuiksiksi niitä tulee aivan liikaa, joten kynnys jättää pihlajia taimikkoon kasvamaan on minulla aika iso.
Lapsuuteni aikaan vielä ”puuharavoitiin”. Piikit tehtiin pihlajasta, joka on kova puu, itäsuomen tammi.
Muuta käyttöä en ole huomannut. Erikoisia puita etsivät käsityöläiset mielellään käyttävät noin mahtavaa puuta johonkin.
Omat käsityöni ovat jääneet kataja-asteelle, muutama tuoli ja kiekoista verhoja ja kukkapöydän pintoja lasin alle.
Kuva on upea.
Olisipa ollut mielenkiintoinen kisa, jos Hiihtoniilo olisi arvuuttanut lajia! Minä ainakin tihrustin pitkään puun lehvästöä erottaakseni tuttuja lehtimuotoja ja ähisin itsekseni, että ei voi olla…
Pihlajan puuaines, vaikka on kestävää, ei kuulemma sovellu esimerkiksi kirvesvarren valmistukseen. Miksi ne (kirvesvarret) tehdään aina koivusta?
Olisiko pihlaja arempaa lohkeamaan iskusta mitä suht sitkeä koivu. Joskus on tullut yritettyä huonekaluja pihlajasta. Aika työlästä hoylättävää mutta kuvioltaan upeaa, varsinkin jos raaka-ainetta on niin paljon että pystyy vähän valkkaamaan.
Totta on, että pihlajasta tehdyt esineet/huonekalut ovat kauniita, nimenomaan puuaineksen olemuksen vuoksi. Pitänee olla höylä priimaterässä ja käsivarren ojentajat ojennuksessa!
Hyvä Kisi ja kumppanit.
Kirveenvarret tehtiin koivusta syystä että havupuu halkeaa kohta kättelyssä.
Ei koivu kuitenkaan ole ainoa lehtipuuvaihtoehto. Vuoskymmenet sitten tein vesto-/retkikirveeseen varren kirsikkapuusta. Se on vieläkin vahva ja pätevä. Valitettavasti en pannut puuainetta talteen paria pientä pätkää enempää.
.Viimeisimmät tekemäni lekan ja kirveenvarret ovat pihan itsekasvatettua ja poistettua tammea. Toimii hyvin eikä taida lahota turhan herkästi.
Metsurin taskukiiloja ym. pientä tarvetta varten varasin kaiken kelvollisen puuaineksen. Muistutan, että kaukana susirajalla ei kasva luonnonvaraisena kirsikka eikä liioin tammi.
Puutarhassa hoivatut vanhat hedelmäpuut ovat arvotavaraa. Kannattaa pistää rungot ja isommat oksat talteen mahdollista myöhempää käyttöä varten. Itselläni on kokemusta kriikunapuusta. Tein sellaisesta varren (iha ite!) pikkulekaan, ja sehän kestää, vaikka kuinka hulluna hakkaisi.
Haaroittumista voi yrittää vähentää kasvattamalla ensin ryhmänä ja kun tyvitukkiosuus on haaraton, sitten jättää parhaan rungon pystyyn. Itsellä tälläinen kokeilu käynnissä yhden koivukuvion seassa, 3,5 metriä tyvistä karsin ja loppu saa kasvaa haluamallaan tavalla.