Ensinnäkin, aliskasvoskuusikko ei ole jatkuvaa kasvatusta, vaan 2-vaihekasvatusta.
Heinä torjuttu koko alueelta kemiallisesti. Kuuset siemensyntyisiä, metsikköalkuperä.
Koivut 23v. klooattuja jalostusalkuperiä. Maaperä multamoreeni.
Rinnanympärysläpimitta raudus 24 cm, hies 20 cm.
Pituusero rauduksen hyväksi 2 m.
Laatuero rauduksen hyväksi huomattava.
Kuvaa suurentamalla kasvu- ja laatueron saa paremmin näkyviin.
Johtopäätös: Hieskoivua ei kannata kasvattaa raudukselle soveltuvalla maapohjallla. Hieskoivun kasvatus järkevää turvemailla ja kosteikoissa.
No on tuo vähän eri , kun mitä yleensä tulee vastaan. Viisi- kuusi -metrinen kuusen taimikko , jota pieksää paksuoksainen ja läpikiero koivikko .
Näyttää erittäin hyvältä ! Nuo koivut voi tehdä jopa koneella ja taimetkin saattavat säästyä , kun työskentelytilaa on tarpeeksi.
Jatkuvan kasvatksen kohteillahan niitä tuhoutuu 20 % hakkuun aikana . Jos pakkaskeli , niin enemmänkin.
Kuusialiskasvoksen syntyminen on aina sattumien summa, ei suinkaan mikään varma asia.
Minulla on parikymmentä hehtaaria näitä suunnilleen samanikäisiä, aivan samalla tavalla hoidettuja koivikoita.
Ainoastaan kolmelle hehtaarille on syntynyt kuusialiskasvos, vaikka kaikkien koivikoiden ympärillä on samalla tavalla kuusikoita.
Aika tarkkaan saa mitan kaas tuhrata jos noihin kokoeroa saa. Hies todennäköisesti luontaista ja rauduksien taimista maksettu pieni omaisuus. Tuo raudus vasemmalla on huomattavasti lähempänä kuvaajaa joten sillä saa kyllä vaikutelmaa.
Hyvin on puut kasvussa. Mulla on pieni ala samalla lailla kasvanutta, mutta sitä ei ole harvennettu ajoissa ja koivut liian tiheässä hoitovirheen takia. Kuusta on alla ilmaiseksi tulossa eikä siihen ole onneksi kukaan koskenut 🙂 maa entistä maanviljelysmaata, huippuviljavaa, matoja kauheasti.
Jesselle tiedoksi:
Sekä raudus että hies ovat kloonattua jalostusalkuperää, kuten jo tuolla alussa kerroin.
Kuten hyvin tiedät, kuvaaminen metsässä on haasteellista. Paikanpäällä eron näkee huonoillakin silmillä.
Ilmoitin tuolla alussa myös keskiläpimitat ja pituus- sekä laatueron olemassaolon.
Meilläpäin miehen sana pitää, onko sekin asia siellä Harjavallassa toisin?
Mutta mitä näitä kinaamaan, tule paikan päälle niin näet itse.
hyvältä näyttää ja on myös luonnossaliikkujan helppo kulkea. Näistä puuntakusen metsien kuvista näkee hyvin metsänhoitotöiden ja käytetyn taimiaineksen vaikutuksen puuston kasvuun ja laatuun. Myös uusia ajatuksia ainakin itselle esim. nuo kesäharvennusten hyvät lopputulokset
Itselläni on vastaavan näköistä koivikkoa, tosin 10 vuotta nuorempaa ja siten myös selvästi pienempää. Kuten kuvassakin, kuusta on reilusti enemmän kuin suorittavan portaan sallima maksimimäärä kuusialikasvosta harvennuskohteessa. Nyt kiinnostaakin se, miten tällaisesta kasvatetaan seuraava sukupolvi, kun kaikki alta 8 senttiset pitäisi raivata pois, vain 1000 tainta saisi jättää ja niistäkin merkittävä osa tuhoutuu hakkuussa. Ei siitä kasvatuskelpoista taimikkoa jäljelle jää.
Se 8 sentin raja tarkoitti ennakkoraivattavien harvennusmetsien runkokokoa, ei se tarkoita kaksivaiheisen kasvatuksen metsän tuhoamista.
Näissä käsittelytapa kun on toinen, mutta myös harvennuspuusta saatava hintakin lienee eri, koska korjuun mahdollisesti (poistuvan rungon koko voi olla suuri) korkeampi kustannus vähennetään hinnasta.
Eihän suorittava ainakaan noita tuolta kuusipusikosta suostu onkimaan. (Vaikka voi tietysti olla että asiakas on joissain tilanteissa oikeassa ja toisinaan taas ei). Kyllähän tuo aivan selkeä ennakkoraivattava on vaikka itse tekisin tietty vain näkemäraivauksen. Ja hyvä konemies noukkii nuo tuolta aika vähillä jäämäkuusien vaurioilla.
Minulla koivikko on tulossa ensiharvennukseen, joten ainoa ero ennakkoraivauksessa on se, että kaksijakoisessa pitäisi saada mahdollisimman paljon taimia jäämään, tavanomaisessa harvennuksessa voi surutta ottaa vaikka kaiken pois. Siksi mielipiteitä kyselen.
Itse olen aika paljon harventanut noita samatyyppisiä koivikoita joissa ideana on ollut kuusikon kasvattaminen kaksijakoisena. Itse olen käyttänyt sitä menetelmää että olen toivonut että metsänomistaja ei poista harvennuksen aikan kuusikkoa vaan jättää kuusikon koskematta. Se on motolla aika haasteellinen ja hidas harventaa mutta isosta lukumäärästä jaa aina tarvittavan riittävä ja hyväkuntoinen kuuskikko jäljelle. Seuraavana kesänä sitten raivaussahalla huonokuntoiset kuuset lattiaan ja tilaa jääville puille.
Koivikko saa aika kovan harvennuksen ja se menee aika harvaksi mutta laadultaan erinomainen koivikko jää kuitenkin järeytymään ja alla oleva kuusikko saa valoa kasvulle. Nuo maat ovat arkoja kulkemiselle ja harvennuskerrat pitäisi jättää mahdollisimman vähiin. Harvoja harvennuksia ja sitäkin voimakkaampia.
Ja tuollaisessa metsuri konekuskin mainitsemassa hakkuussa kone oltava isommasta päästä ja riittävän järeällä nosturilla.
Silloin pystyy ennen rungon kaatumista nostaa runkoa taimien yli ja mahdollistaa latvan osumaan ajouralle. Vähentää alustaimikon vaurioitumista ja oksamatto uralla on vahvempi. Aluskuusentaimikon suurin surma on leveälatvaisen koivun karsiminen, on kuin rappuluuta ja vaurioittaa kaikki taimet linjaltaan.
Olen todellakin tarkoittanut (ja myös SE ) , että raivattavan puuaineksen kahdeksan sentin läpimittaraja koskee normaalia harvennusta ja energiapuuhakkuita , ei kaksivaiheista kasvatusta . Toki jälkimmäisesäkin kannattaa raivata heikoin taimiaines maahan , että saadaan edes vähän näkyvyyttä poistetaviin puihin .
Kaksivaiheisena kasvatettavan puuston korjuussa on omat riskinsä . Löytyykö työtä tekemään riittävän järeä kone ja ammattitaitoinen kuljettaja juuri sillon , kun työ onnistuu olosuhteiden kannalta parhaiten . Jos kone ilmestyy palstalle , kun pakkasta on päälle kaksikymmentä astetta , on sekä metsänomistajan , että motokuskin p..siin ympärillä taatusti kylmä rinki. Edullisia olosuhteita ylispuuhakkuisiin ei välttämättä ole edes joka vuosi.
Hakkuun kannalta vaikein vaihe on silloin , kun tukkimittaiset puut poistetaan havupuutaimikosta . Puiden tyvien tulee olla ehdottomasti näkyvillä , jotta kouran terälaite saadaan pysymään huippukunnossa lohkeamiselle herkkiä kovuja käsiteltäessä. Olisi myös hyvä tai jopa välttämätöntä , että runko olisi mahdollista tukea maata vasten katkaisusahauksen ajan. Huono näkyvyys ja tilan puute vaikeuttaa merkittävästi laadunhallintaa apteerauksessa ja katkonnassa. Koivua jalostavilta tuotantolaitoksilta on satanut tiukansävyistä palautetta raaka-aineen laadusta aivan viime aikoina.
Jaahas, pitääkin sitten alkaa puhua kaksivaihekasvatuksesta kun seuraavaa e-puukauppaa alkaa sorvaamaan. Jes, löytyihän taas intoa konetöille.
Useimmitenhan on kuitenkin kyse juuri ylispuisesta koivikon teosta kuusten päältä. Kun on koivut pienempiä saadaan kuuset pysymään erittäin hyvin ehjinä. Kokemuspohjaakin jo on.
Samma mieltä Jessen kanssa. Jos koivikkoa on jätetty liikaa taimikon perkausvaiheessa ja koivut ovat päässeet reilusti ylsipuuksi niin tässä vaiheessa mieluimmin asia tulee hoitaa kuntoon Jessen tapaan. Nuo kaksivaihekasvatukset ovat tulleet pääosin koivikko istutuksille joihinka kuusi on ottanut taimet luontaisesti. Ilmeisesti kuvan tilanne on juuri tämä kuusien myöhäis syntyminen,
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kommeita koivuja molemmin puolin.
Laatukoivua kasvamassa.
Koivu ei valitettavasti sovellu kaikille maille…puuntakusen mailla kasvaa ja hyvin.
Hoitokin erinomaista. Kuuset tulee koivujen tilalle.
Kaikin puolin komeaa metsää, mutta en malta olla kysymättä. Onko tässä nyt harrastettu jatkuvaa kasvatusta, kun on päällä koivikko ja alla kuusikko.
Ensinnäkin, aliskasvoskuusikko ei ole jatkuvaa kasvatusta, vaan 2-vaihekasvatusta.
Heinä torjuttu koko alueelta kemiallisesti. Kuuset siemensyntyisiä, metsikköalkuperä.
Koivut 23v. klooattuja jalostusalkuperiä. Maaperä multamoreeni.
Rinnanympärysläpimitta raudus 24 cm, hies 20 cm.
Pituusero rauduksen hyväksi 2 m.
Laatuero rauduksen hyväksi huomattava.
Kuvaa suurentamalla kasvu- ja laatueron saa paremmin näkyviin.
Johtopäätös: Hieskoivua ei kannata kasvattaa raudukselle soveltuvalla maapohjallla. Hieskoivun kasvatus järkevää turvemailla ja kosteikoissa.
Onko harvennettu kertaakaan, vai alusta asti noin harvassa kasvanut?
Kaksi harvennusta tehty.
No on tuo vähän eri , kun mitä yleensä tulee vastaan. Viisi- kuusi -metrinen kuusen taimikko , jota pieksää paksuoksainen ja läpikiero koivikko .
Näyttää erittäin hyvältä ! Nuo koivut voi tehdä jopa koneella ja taimetkin saattavat säästyä , kun työskentelytilaa on tarpeeksi.
Jatkuvan kasvatksen kohteillahan niitä tuhoutuu 20 % hakkuun aikana . Jos pakkaskeli , niin enemmänkin.
Kuusia ei ollut tarkoitus tässä kasvattaa, ne tulivat pyytämättä ja yllättäen, johtuen ympäröivien kuusien (naapurin) erittäin hyvästä siemenvuodesta.
Meillä päin juuri tuollaisia metsiä aika paljon, Joskus koivut pois niin jää kuusikko. eli kierto jää minimiin.
Kuusialiskasvoksen syntyminen on aina sattumien summa, ei suinkaan mikään varma asia.
Minulla on parikymmentä hehtaaria näitä suunnilleen samanikäisiä, aivan samalla tavalla hoidettuja koivikoita.
Ainoastaan kolmelle hehtaarille on syntynyt kuusialiskasvos, vaikka kaikkien koivikoiden ympärillä on samalla tavalla kuusikoita.
kuusikin tarvitsee kosteutta uudistuakseen.
Aika tarkkaan saa mitan kaas tuhrata jos noihin kokoeroa saa. Hies todennäköisesti luontaista ja rauduksien taimista maksettu pieni omaisuus. Tuo raudus vasemmalla on huomattavasti lähempänä kuvaajaa joten sillä saa kyllä vaikutelmaa.
Hyvin on puut kasvussa. Mulla on pieni ala samalla lailla kasvanutta, mutta sitä ei ole harvennettu ajoissa ja koivut liian tiheässä hoitovirheen takia. Kuusta on alla ilmaiseksi tulossa eikä siihen ole onneksi kukaan koskenut 🙂 maa entistä maanviljelysmaata, huippuviljavaa, matoja kauheasti.
Täytyy tehdä pieni korjaus Puuntakaan puolesta, pyytämättä ja kysymättä.
Koivujen rinnankorkeusläpimitta, eikä rinnanympärysläpimitta!
Kiitos aiheellisesta oikaisusta Leevi!
Missähän ne meikäläisen ajatukset ovat oikein harhailleet!
Jesselle tiedoksi:
Sekä raudus että hies ovat kloonattua jalostusalkuperää, kuten jo tuolla alussa kerroin.
Kuten hyvin tiedät, kuvaaminen metsässä on haasteellista. Paikanpäällä eron näkee huonoillakin silmillä.
Ilmoitin tuolla alussa myös keskiläpimitat ja pituus- sekä laatueron olemassaolon.
Meilläpäin miehen sana pitää, onko sekin asia siellä Harjavallassa toisin?
Mutta mitä näitä kinaamaan, tule paikan päälle niin näet itse.
hyvältä näyttää ja on myös luonnossaliikkujan helppo kulkea. Näistä puuntakusen metsien kuvista näkee hyvin metsänhoitotöiden ja käytetyn taimiaineksen vaikutuksen puuston kasvuun ja laatuun. Myös uusia ajatuksia ainakin itselle esim. nuo kesäharvennusten hyvät lopputulokset
Itselläni on vastaavan näköistä koivikkoa, tosin 10 vuotta nuorempaa ja siten myös selvästi pienempää. Kuten kuvassakin, kuusta on reilusti enemmän kuin suorittavan portaan sallima maksimimäärä kuusialikasvosta harvennuskohteessa. Nyt kiinnostaakin se, miten tällaisesta kasvatetaan seuraava sukupolvi, kun kaikki alta 8 senttiset pitäisi raivata pois, vain 1000 tainta saisi jättää ja niistäkin merkittävä osa tuhoutuu hakkuussa. Ei siitä kasvatuskelpoista taimikkoa jäljelle jää.
Se 8 sentin raja tarkoitti ennakkoraivattavien harvennusmetsien runkokokoa, ei se tarkoita kaksivaiheisen kasvatuksen metsän tuhoamista.
Näissä käsittelytapa kun on toinen, mutta myös harvennuspuusta saatava hintakin lienee eri, koska korjuun mahdollisesti (poistuvan rungon koko voi olla suuri) korkeampi kustannus vähennetään hinnasta.
Eihän suorittava ainakaan noita tuolta kuusipusikosta suostu onkimaan. (Vaikka voi tietysti olla että asiakas on joissain tilanteissa oikeassa ja toisinaan taas ei). Kyllähän tuo aivan selkeä ennakkoraivattava on vaikka itse tekisin tietty vain näkemäraivauksen. Ja hyvä konemies noukkii nuo tuolta aika vähillä jäämäkuusien vaurioilla.
Minulla koivikko on tulossa ensiharvennukseen, joten ainoa ero ennakkoraivauksessa on se, että kaksijakoisessa pitäisi saada mahdollisimman paljon taimia jäämään, tavanomaisessa harvennuksessa voi surutta ottaa vaikka kaiken pois. Siksi mielipiteitä kyselen.
Itse olen aika paljon harventanut noita samatyyppisiä koivikoita joissa ideana on ollut kuusikon kasvattaminen kaksijakoisena. Itse olen käyttänyt sitä menetelmää että olen toivonut että metsänomistaja ei poista harvennuksen aikan kuusikkoa vaan jättää kuusikon koskematta. Se on motolla aika haasteellinen ja hidas harventaa mutta isosta lukumäärästä jaa aina tarvittavan riittävä ja hyväkuntoinen kuuskikko jäljelle. Seuraavana kesänä sitten raivaussahalla huonokuntoiset kuuset lattiaan ja tilaa jääville puille.
Koivikko saa aika kovan harvennuksen ja se menee aika harvaksi mutta laadultaan erinomainen koivikko jää kuitenkin järeytymään ja alla oleva kuusikko saa valoa kasvulle. Nuo maat ovat arkoja kulkemiselle ja harvennuskerrat pitäisi jättää mahdollisimman vähiin. Harvoja harvennuksia ja sitäkin voimakkaampia.
Ja tuollaisessa metsuri konekuskin mainitsemassa hakkuussa kone oltava isommasta päästä ja riittävän järeällä nosturilla.
Silloin pystyy ennen rungon kaatumista nostaa runkoa taimien yli ja mahdollistaa latvan osumaan ajouralle. Vähentää alustaimikon vaurioitumista ja oksamatto uralla on vahvempi. Aluskuusentaimikon suurin surma on leveälatvaisen koivun karsiminen, on kuin rappuluuta ja vaurioittaa kaikki taimet linjaltaan.
Olen todellakin tarkoittanut (ja myös SE ) , että raivattavan puuaineksen kahdeksan sentin läpimittaraja koskee normaalia harvennusta ja energiapuuhakkuita , ei kaksivaiheista kasvatusta . Toki jälkimmäisesäkin kannattaa raivata heikoin taimiaines maahan , että saadaan edes vähän näkyvyyttä poistetaviin puihin .
Kaksivaiheisena kasvatettavan puuston korjuussa on omat riskinsä . Löytyykö työtä tekemään riittävän järeä kone ja ammattitaitoinen kuljettaja juuri sillon , kun työ onnistuu olosuhteiden kannalta parhaiten . Jos kone ilmestyy palstalle , kun pakkasta on päälle kaksikymmentä astetta , on sekä metsänomistajan , että motokuskin p..siin ympärillä taatusti kylmä rinki. Edullisia olosuhteita ylispuuhakkuisiin ei välttämättä ole edes joka vuosi.
Hakkuun kannalta vaikein vaihe on silloin , kun tukkimittaiset puut poistetaan havupuutaimikosta . Puiden tyvien tulee olla ehdottomasti näkyvillä , jotta kouran terälaite saadaan pysymään huippukunnossa lohkeamiselle herkkiä kovuja käsiteltäessä. Olisi myös hyvä tai jopa välttämätöntä , että runko olisi mahdollista tukea maata vasten katkaisusahauksen ajan. Huono näkyvyys ja tilan puute vaikeuttaa merkittävästi laadunhallintaa apteerauksessa ja katkonnassa. Koivua jalostavilta tuotantolaitoksilta on satanut tiukansävyistä palautetta raaka-aineen laadusta aivan viime aikoina.
Jaahas, pitääkin sitten alkaa puhua kaksivaihekasvatuksesta kun seuraavaa e-puukauppaa alkaa sorvaamaan. Jes, löytyihän taas intoa konetöille.
Useimmitenhan on kuitenkin kyse juuri ylispuisesta koivikon teosta kuusten päältä. Kun on koivut pienempiä saadaan kuuset pysymään erittäin hyvin ehjinä. Kokemuspohjaakin jo on.
Samma mieltä Jessen kanssa. Jos koivikkoa on jätetty liikaa taimikon perkausvaiheessa ja koivut ovat päässeet reilusti ylsipuuksi niin tässä vaiheessa mieluimmin asia tulee hoitaa kuntoon Jessen tapaan. Nuo kaksivaihekasvatukset ovat tulleet pääosin koivikko istutuksille joihinka kuusi on ottanut taimet luontaisesti. Ilmeisesti kuvan tilanne on juuri tämä kuusien myöhäis syntyminen,